Kalle Virtapohja: Lauri Pihkala, koko kansan tahko, Docendo Kustannus

Sisukas ja luova suomalainen

Pesäpallo sisälsi militariaa

Kalle Virtapohja: Lauri Pihkala, Koko kansan tahko, Docendo Kustannus 2022

Lauri Pihkala oli prfessorimies, mutta ennen muuta isänmaallisuuden vartija numero yksi. Kun Pihkala sitoi kengännauhaansa, tuli siihen joku herra ja tuumi, että mikäs tahko se siinä ( Lauri oli kenkänsä puoleen kumartuneena ja hyvällä mielikuvituksella häntä olisi voinut kuvitella tahkoksi, jolla ennen terotettiin kirveitä yms. )

Toisen kerran Pihkala oli herraseurassa pitämässä miitingiä ja useimmilla herroista näytti käryävän sikaari huulien välissä. No Tahko, joka oli raittiusmies, tokaisi: -Anteeksi, mutta saanko minä sillävälin kun te tupakoitte, vähän piereskellä hiljakseen. Herrojen parissa moni alkoi yskimään.

Pesäpallon kehitti isänmaallinen Pihkala nuorukaisten sotaleikiksi ja se peli nousi kansansuosioon, jopa nykyajan peleistä suosituimpiin asti. Muistaakseni Tahko oli tuomassa myös salamapalloa Suomeen ( amerikkalainen rugby).

Kirja on todella vaikuttava elämänkerta. Voi kuvitella, että anekdootteja riittää, kun on tämmöinen klassikkomies kirjan aiheena.

Terveellinen liikunta oli Pihkalan mielestä asia numero 1. Moni nuori sukeutui kilpailu-urheilun piiriin hänen avullaan.

Jos Tahko suositteli urheilua miehille, hän oli myös naisasiamies ja tuumi, että siinä naiset missä miehetkin. Eikä se jäänyt verbaaliksi sanahelinäksi, vaan Pihkala oli toiminnan mies myös naisurheilun saralla.

No, mitäpä tässä. Harvoin olen saanut kätösiini näin opettavaista kirjaa. Lueskelin sitä monena päivänä, ehkä noin viikon verran.

Tämmöisiä jääräpäisiä ”tahkoja” tarvittaisiin nykyisinkin urheilusta ja valmennuksesta päättäviin porukoihin.

Kiitos kirjasta

Upposi koulunjohtajaan ja vararehtoriin kuin kuuma veitsi voihin

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Anna Puu, Matkalla, Valitut Palat 2022

Anna Puun parhaita

Idolsin kakkosesta nuorison suosikiksi

Anna Puu, Matkalla, 2 CD, Valitut Palat, 2022

Vuosi 2008 oli laulaja ja yrityslaskuttaja Anna Puusjärvelle tärkeä. Hän nimittäin osallistui sen ajan tärkeään laulajakisaan Idolsiin. Eipä häntä aluksi noteerattu, mutta tie johti loppukilpailuun, jonka kuitenkin voitti Koop Arponen.

Sitkis Anna muutti nimensä Anna Puuksi ja jos välillä tuli likilaskuisia biisejä niin hän tunkeutui itsepintaisesti nuorison sydämiin. Jostakin laulusta räpsähti tosi ”jytky”, vaikka muutamia ei noteerattu.

Siinäpä se on tie jatkunut kevyehkön ja populaarin nuorisomusiikin parissa ja nykyisin Anna on jo klassikko ja tosi suosikki.

Siinä on se jokin, kun myös taitava kitaristi astuu lavalle. Entinen Idols – voittaja Koopkin voi vain haaveilla moisesta menestyksestä.

Kuuntelin levyjä monena iltana ja löysin paljon ajattelemisen aihetta, vaikka laulajan sanoma taitaa upota paremmin nuorisoon, joka on ottanut Annan lemmikikseen ja osa heistä tulee festareillekin ihan Annan takia.

Esim. biisistä Pimeys peittää maan, tuumii Anna itse, että tätä on kiva esittää keikoilla, kun saa räimiä kunnolla kitaralla. Monet pitävät laulua tärkeänä voimabiisinä.

Että mitä. Anna on symppis laulaja, joka on raivannut tiensä vaikeuksien läpi voittoon. Hän on sisukas, eikä säikähdä vastoinkäymisiä. Kyllä nuoriso yleensä ymmärtää jos laulajassa on ainesta, eikä hän ole ihan pintapelle.

Kiitos lauluistasi Anna.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Kiekkokuninkaat, Legendaariset lätkäbiisit, ( 2 CD), Valitut Palat

Löikö Mörkö sisään

Jäkkiekkotunnelmia

Kiekkokuninkaat, Legendaariset lätkäbiisit, Valitut Palat Kustannus 2022

Sehän on näinä aikoina niin, että R-kioskin ukkoringissä lipitetään santsikuppeja ja muistellaan semmoisia kuuluja lätkäkuninkaita kuin edesmennyt Lalli Partinen, joka uskalsi ottaa miestä” ja hurmasi kansan mennen tullen.

Sitten oli Mölli Keinonen, Leuka Mononen, jne jne…

Isäukko-ressukka ei koskaan ehtinyt nähdä Suomen maajoukkueen MM-kultaa, mutta oli kyllä pioneerina tositoimissa Suomen puolesta viisi vuotta valittamatta.

Lienee sodassa ja jääkiekossa sama isänmaallisuus. Nyt ovat nuo kannustusbiisit, silloin ennen pervitiini. Henkeen ja vereen taistellaan kaukalossa ja kun oman joukkueen biisi kajahtaa niin jokainen osaa sen ulkoa.

Kuuntelin levyboksia mieluusti. Se jotenkin sopi nykyaikaan.  Vaikka en yleensä oikein saa selvää räp-musiikin sanoituksista, niin nämä laulut olivat kuitenkin ns. helppokuunteluisia.

Ja hyvänen aika, Sakari Kuosmasen Finlandia lopussa.

Tykkäsin levystä. Alamaihinhan tuo aika on monet vienyt. Ja omat MM-kisat tulevat tuotapikaa.

Olihan siellä Freemanin ja JVG featin Karjala Takaisin, Olen Suomalainen, Ihanaa Leijonat ihanaa, Poika saunoo, Den glider in, jne jne…

Tykkäsin. Tuli semmoinen mieli, että hrrrrrrr ja perkeleen perkele, kyllä tästä selvitään.

Päätin lämmittää suomaiseen tapaan saunan ja sihauttaa tölkin ohraista, kenties kaksi.

Niin sitä pitää pojat.

Excellent ++

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Tommi Saarela, On elämä laulu, Esa Niemisen Tarina, Otava Kustannus

Peruspositiivinen Esa Nieminen

Isä jo päästätteli huumoria, että heikompaa hirvitti

Tommi Saarela: On elämä laulu: Esa Niemisen tarina, Otava Kustannus 2022

No olihan sitä gurulla musiikkiuraa jo koulupoikana. Opettaja oli mielissään, kun Esa osasi soittaa ja laulaa nuotista. Mietti varmaan, että oliskohan mahdollista antaa todistukseen musiikista 11.

Siinäpä sitä nuorena jo innostuttiin lähtemään musiikkiuralle ja Sibikseen. Isä olisi kyllä toivonut vakaampaa ammattia, mutta minkäs teet.

Sitten vähitellen ikävuosia karttui ja tuottaja-Nieminen suunnitteli ja sävelsi levyjä lupaaville laulajille, kuten Katri Helenalle, Paula Koivuniemelle, Reijo Taipaleelle, jne jne…

Joku tuskastuikin Niemisen ” yksi hitti levyllä” – tyyliin ja taisipa yhteistyö loppua impulsiivisen Paula Koivuniemenkin aloittesta.

Löytyi sentään musiikkiteatteria, tv:n viihdemuusikon töitä jne… Esa oli nimittäin arvostettu musiikkipiireissä ja tunnisti heti uudet musiikkisuuntaukset. Hän se oli näkemässä, kun wanhan kansan säveltäjäguru Topi Kärkikin joutui myöntämään että nuoriso ei enää digannut Tapio Rautavaaraa ja Rillumarei-äänitteitä. Rautalankamusiikkikin oli hiinä ja hiinä.

Hyvä kirjahan tämä. Esalla oli näpissään koko Suomen kevyen musiikin kirjo. Televisiossakin hän esiintyi  kuin kala vedessä, vaikka minkämoiset irokeesipoitsut yrittivät kertalaakista huipulle.

Anekdoottejakin riittää mukavasti. Sehän se saa lukijan innostuaan ja päättämään elämänkerturin sepustukset vasta kun isä tulee sängyn viereen ja vähän silittelee poskea karvaisella kämmenellään.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Jenni Kokander: Yksi miljoonasta, Tammi Kustannus

Lentoemäntäjuttu Kokanderilta

Tummia kohtaloita ja oivaa kerrontaa

Jenni Kokander: Yksi miljoonasta, Tammi Kustannus 2022

Jenni Kokander tunnetaan paremmin näyttelijänä ja televisiosarjojen vetonaula-juontajana. On häneltä ilmestynyt aiemmin romaani Sukupuuttoon kuolleiden planeetta, jonka harmaasävyjä jatkaa paikoin tämä uusinkin.

Murhahan se tapahtuu, lentoemäntä löytyy pyörävarastosta. Lisäksi katoaa nuorukainen tietymättömiin.

Kokander on koomikko ja tv:stä tuttu. Elokuvissakin on tullut tehtyä kehuttuja roolisuorituksia. Teatterikoulupohjalta hän laajentaa repertuaariaan nyt tosimielessä kirjallisuuden saralla. Kiittelijöitä ja kohderyhmääkin löytyy.

Olisikohan kysymys niistä kuuluisista klovnin kyyneleistä kun häneltä pukkaa ahdistavia elämäntarinoita ihan kavalkadina.

…”Älä nyt saatanassa minua ammu, vaari huutaa särkyvällä äänellä. Orvokki miettii hetken, miten säälittävä vaari on. Resuinen, ryppyinen ja liian laihaksi mennyt. Vähän niin kuin kulkukoira tai rähjääntynyt, vanha takki, joka ei enää jaksa roikkua edes henkarissa.”…

Niinpä niin. Kokanderilla on sana hallussa ja hän sanookin, että romaanin henkilöt on puhaistu ns. lipan alta, iman todellisuuspohjaa. Sen sijaan miljööt ovat tuttuja, mm. lapsuusmaisemat Länsi-Pasilasta.

Tykkäsin lukea Kokanderin kirjaa sen ihmiskuvauksen ja verbaalin oivaltamisen takia. Dekkareissa yleensä tutkitaan rikoksia ja johtolankoja, mutta Kokanderpa tuumii, että että hän ei edes puutu kyseisen lentomännän rikostutkintaan.

Paremminkin löytyy mielenkiintoisia elämäntarinoita ja ihmiskohtaloita, jotka kiinnostavat lukijaa.

Hyvä Jenni! Siitä vain laajentamaan repertuaaria kirjallisuuden puolelle, vaikka oletkin mielestäni myös taitava komedienne.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Antti Ruuskanen/Leena Lehtolainen: Rätingin paikka, Tammi Kustannus

Savonmuan sutki kepinviskoja

Eämänkertakirja urheilumiesten mieleen

Leena Lehtolainen/Antti Ruuskanen: Rätingin paikka, Tammi Kustannus 2022

Kiviähän ne heittelivät järveen ennen tulevat arvokisaedustajat lapsena ja nuorena. Mutta Anttipa heitteli pesäpalloa ihan palkintoihin asti.

Antilla oli uransa lopussa jo EM-kultaa ja -pronssia ja olympiahopeaa, vain muutamia keihäsmenestyksiä mainitakseni. Viisi valmentajaakin yritti vuorotellen parastaan, eikä vain yrittänyt vaan nostivat Ruuskasen maailmantähtien joukkoon.

No dekkarikirjailija Lehtolainen, joka on tottunut luovempaan sanankäyttöön, luottaa mestarin itsensä verbaliin lahjakuuteen ja tekee selkoa aina Antin lapsuudesta kohti suurempia haasteita. Yli satatuhatta kilpailuheittoa kertyi gurun tilille ja tietysti bodiumilla oltiin kerta toisensa jälkeen.

Antti itse itse tilittää mm. näin:

– En lähtenyt viimeiseen kauteen sillä ajatuksella, että rahastan – monet sanoivat, että Ruuskanen rahastaa – vaan halusin menestyä ja uskoin pystyväni siihen. En olisi lähtenyt tähän, jos en olisi uskonut, että pystyn heittämään kasivitosia. Minun luonne ei anna rahastaa mistään!

Hyvä kirja ja paikoin särmääkin löytyy keihäshirmun elämästä, jopa nuorten urheilijoiden siirtymistä välillä viihteen puolelle. Lisäksi urheiluporukoissa eli huumori ja ”kämmejä” tehtiin tuon tuostakin toisilleen, jopa pomoportaalle. Mutta kukapa sitä nyt niin vähistä suuttuisi.

Elämänkertagenre on noussut humisten lukijaluvuissa ja onnistuneessa kannessa virnuileva keihäsmestari saa ostopäätöksen syntymään ilman enenpiä miettimisiä. Sanovat että myyvä kansi merkitsee ainakin 40% ostopäätöksistä. Tämän kirjan kansi on semmoinen.

Luin kirjaa päivän ja tuttuja asioita kohtasin Antin urheiluhistoriassa. Oli myös hallitusti sisäpiiritietoa, joka tietysti kiinnosti lukijaa.

Kiitosta kiitosta vain Antille ja kuululle kirjurille. Kuvamateriaalikin oli mainiota.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä, WSOY Kustannus

Symppis Suosalo

Elämäntarinaa ja analyysia

Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä, WSOY Kustannus 2022

Suosalo oli vaatimattoman kodin kasvatti ja ponnisti jo pienenä luovuutensa esille, kun sisaret meikkasivt ja puvustivat hänet. Kohtapa hän suuntautui mm. Itä-Pasilan nuorisoteatterin toimintaan. Ja kun tulevaisuuden suunnitelmien viilaamisen aika tuli, piti tietysti yrittää teatterikorkeaan.

Turkan hoteissa oli hyvä olla, sillä tämä, toisten pelkäämä, huomasi heti, että Suosalossa on ainesta. No sitten tehtiin tietysti niitä Turkan tuotantoja joissa sylki roiskui ja miestä koeteltiin. Jokapäiväisestä opiskelijoiden hikilenkistä ei Turkka koskaan luopunut.

Jollekin tytölle riitti, kun Turkka nimitteli häntä räystäsperseeksi, joka ei osaa mitään. Mutta Suosalo nousi neron asteikossa arvoon arvaamattomaan. Mikäpä siinä oli paistatellessa, vaikka joskus otti koville Martillakin.

Runoilja/prosaisti – Venhon tekemä kirja kunnioittaa Suosalon omaa ääntä ja anekdoottejahan kirja vilisee tietysti. Suosalolla on isän perintönä virnistyshymy joka on uniikki ja sulattaa kaikki, jopa roolisuorituksissa.

…”Oli mahtavaa seurata Turkan ohjaustyötä. Turkka oli siinä vaiheessa tosi hyvässä vedossa: homma oli intohimoista ja tarkkaa, huumoria oli paljon. Hän nauroi usein vedet silmissä”…

Elämänkertagenreen kuuluvat kirjat ovat minulle nannaa. Niinpä niitä tulee lueskeltua ihan opikseen. Kas, kun ihmisiä ne ovat kuuluisat näyttelijätkin ja lukukokemukseen tulee usein tietty samaistumissäie.

Tykkäsin

Suurkiitos

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Bernhard Schlink: Jäähyväisvärit, WSOY 2022

Jäähyväisiä, elämäntarinoita

Ikääntyvän kirjailijan helmiä

Bernhard Schlink, Jäähyväisvärit, WSOY kustannus 2022

Vanhenemiseen kuuluu tilinteko. Joku hoitaa sen verbaalisti, kasvoista kasvoihin, toinen jättää kirjeen, joku vaikenee ja hoitaa tilinteot mielensä syövereissä.

Schlink, mestarismies, on kirjoittanut proosanovelleja, jotka eivät jätä kylmiksi ketään. Semmoista elämä vain on.

Kun kyseessä sanataituri, on novellien henkilökirjo melkoinen. Joidenkin elämä on seesteisempää ja toisten selkeää kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Pidin kirjasta ja tietysti oli pieni pakkokin tykätä, kun Bernhard on lukuisien bestsellerien luoja, ihan maailmanlaajuisessa mielessä.

Joskus joku pari on tehnyt yhteisitsemurhan, toisaalta on kysymys vanhenevan miehen ja 15 – vuotiaan tytön suhteesta, kuvataan kolmiodraamaa ja mukaan mahtuu myös kehitysvammaisen lapsen hoitajan todellisuus.

Stasi – asiakirjatkin pönkeävät mukaan ja laskettelu-keskuksen miljööt, sekä yöelämä. Oma lähisukukin analysoidaan Schlinkin tapaan.

Niinpä se lienee, että vaikka vanhainkodeissa on miljoonia ja miljoonia kertomatta jääviä elämäntarinoita. Kirjailijan novellit ovat proosamaisia, mutta juttujen teemat kyllä ovat jotakin muuta kuin pelkkiä elämäntarinoita.

…” Muisti on joki, jolla muistojen pieni laiva jatkaa matkaansa loputtomiin, kunhan olemme laskeneet sen vesille”…

Hyvä kirja, joka saa ikäihmisiin kuuluvan kriitikonkin mietiskelemään omia tarinoitaan. Ihmisiä on tullut tavattua ja kaikki kohtaamiset eivät aina ole olleet kovin helppoja.

Kirjailija on suuret tunnutuksensa ja menestyksensä ansainnut. Prosaistilla pitää olla oma, selkeä ääni, jonka lukija aistii.

Kiitän ja kumarran.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Oliver Burkeman: Neljätuhatta viikkoa, Miten käytät loppuelämäsi päivät, Siltala Kustannus

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Opi oikea tapa tuhlata kallisarvoinen aikasi

Oliver Burkeman: Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät? Siltala Kustannus 2022

Niinpä se vain on, että arki- tai lomapäivät vilahtavat hetkessä ja paljon tärkeää jää tekemättä. Ihmisillä ovat kännykät täynnä viestejä, jotka vaativat aktiviteetteja.

Niinpä se Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi – kirjan sankari vain päätti karata metsään oravanpyörästään ja heittää kännykän järveen. Nosti toki rahaa muhkealta pankkitililtään.

Burkeman on paneutunut syvemmin ja lähes tieteellisesti ihmisten ajankäytön ongelmiin. Joskus huomaa, kun päivä painuu mailleen, että 80% tärkeistä asioista jäi tekemättä ja päivä kului joutavuuksiin.

Siteerailla pitää Burkemania, sillä tämä aihepiiri on ollut ja tulee olemaan eräs ihmisten tärkeimmistä probleemeista:

…”Vapaa-ajasta nauttiminen vain sen itsensä vuoksi – minkä voisi kuvitella olevan juurikin koko idea – alkaa tuntua riittämättömältä. Jos vapaa-aikaansa ei kohtele sijoituksena tulevaisuuteen, alkaa tuntua siltä, että epäonnistuu elämässä jollain epämääräisellä tavalla”…

Niinhän se Valamon luostarin entinen munkki Savva tuumi minulle, että mihin sulla on kiire ( tein poislähtöä luostarilta). Savva hymyili ja sanoi, että mie teen vain mansikkahilloa, en kiirehdi minnekkään.

Kirja tarjoaa monipuolisia näkökulmia ajankäytön ongelmiin. Kannattaa lukea opiksi ja ojennukseksi. Aion tutkia sitä lisää, sillä jokapäiväiseen ajanpuutestressiin moni on kupsahtanut kesken parhaan nuoruuden uhonsa.

Tarjoan varovasti arvosanaa excellent.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Eeva Kilpi: Elämää kaikki päivät, WSOY Kustannus 2022

Suorasukainen, romanttinen, älykäs

Eeva Kilpeä lukisi viikon syömättä

Eeva Kilpi: Elämää kaikki päivät, WSOY 2022

Nuorena lehtikriitikkona vähän pelkäsin Eeva Kilven suorutta esim. erotiikan suhteen. No, hän sanoi asiat niinkuin ne ovat, siinä missä moni kiertelee ja kaartelee kuin se kuuluisa kissa kuumaa puuroa.

Nyt tykkään. Sen verran on ikää karttunut ja nykyverbalistiikan tuntemusta, että Kilpi on sen rinnalla jopa pliisu. Hän tarttuu ikääntyvien aihepiireihin: miehenkipeyteen, sota-ajan tuomiin traumoihin, yksinolon joskus vaikeisiinkin nyansseihin.

Kilpi tuntee olevansa elossa, kun hän saa kirjoittaa ja käyttää siinä taitojaan. Niinpä päiväkirjojakin on kertynyt kosolti.

Täytyy ihan heti siteerailla:

…”Vanhana alkaa ikävöidä. Ikävöi entist miestään, ikävöi äitiään ( jonka kanssa ei oikein tullut toimeen), ikävöi lapsiaan ja jopa heidän uhmaikäänsä, ikävöi elämää rinnalleen, kuolleita rakastettujaan…ikävöi luvatonta rakkauttaan.”…

Suhteeni Kilpeen, tabuja murtavana kirjailijana ja runoilijana on muuttunut. Nyt ei viitsisi laskea kirjaa käsistään, vaikka kello käy jo puoltayötä. Eevassa on alkuvoimaa. Hän ei ole hymistelijä ja romanttisia illuusioita maalaileva kirjailija.

Imen hänen kirjastaan terapiaa itselleni. Kilpi mainitsee mm. että kukaan läheinen ei enää noteeraa, vaikka hän kovasti ikävöikin heitä.

Ei kotiinikaan tule joulukortteja, ei äitienpäivä- tai synttärikortteja. Jos haluaa yhteyttä sukuun tai entisiin ystäviin, on itse soitettava ( useilla on salainen puhelinnumero ).

Sitten kun saa yhteyden, nämä keksivät tekosyyn, että saisivat katkaista puhelun mahdollisimman nopsasti.

Ikääntyvälle antaisin ohjeen: Kuuntele toisia vaikka lenkillä. Ole itsellesi hyvä ja rehellinen kaveri. Kohtapa huomaat että sinulla on mahdollisuus antaa apuasi ja empatiaa muillekin.

Excellent +++ ( ensimmäisen kerran kriitikon urallani)

Jouko Varonen

SARV:n jäsen