Pirjo Kemppinen: Tuntematon Danny, Otava Kustannus

Iäkäs legenda jaksaa jaksaa jaksaa

Dannysta pieteetillä

Pirjo Kemppinen: Tuntematon Danny, Otava Kustannus 2021

Dannyyn pätee se sananlasku, että kun puuhaa paljon ja rakastaa elämää ( myös naisia ) niin mikäpä semmoiseen mieheen pystyy, ei ainakaan aika.

Muistan kyllä ne käärmeshowt ja siihen aikaan tuntemattomat valoefektit. Danny oli nuorison ykkösnimi ja hänen musiikkinsa semmoista pehmoa, jos sitä verrataan nykyajan osallistuviin ja särmäisiin laulajiin, jotka usein etsivät virtaa myös kuningas alkoholista ja pilvipeijaisista.

Mutta Dannypa on ollut hieno mies, eikä halua loukata ketään.

Olen aina arvostanus Dannyn tyyliä. Hän mieluummin vaikenee kuin asettaa kapuloita ristiin kenenkään kanssa.

Kirjasta kyllä aistii, että tehdäämpä hieno kirja hienosta miehestä. Tämmöisiä esikuvia tarvitsisivat myös nykyajan risuparrat ja niskatukat.

Ja kun laulajalta paukut loppuivat, niin jopa tulivat nuoret tytöt nostattamaan tuulta purjeisiin. Taisi wanha mestari jo ajatella uran lopettamistakin välillä.

…”Noihin aikoihin Danny oli masentunut, Mietti lopettamista ja jäähyväiskiertuetta. Hän teki hiljaista, sisäistä tilinpäätöstä. Keskustelumme olivat taaksepäin luotaavia. Sitten tuli Erika ja siitä lähti hyvien asioiden kimara, Outi sanoo”…

No, Dannylla on silmää nuorille kyvyille, ei siinä mitään. Ja pitäähän semmoisia autella. Erikakin, entinen tangoprinsessa, on noussut ilmiöksi. Paheksuntaakin Danny on saanut naisasioistaan, mutta tärkeintä hänelle on aina ollut perheenisän rooli.

Että mitä. Hyvin on kirja kirjoitettu, mutta sensaatiohakuiset kurkistelijat kokevat ikävän yllätyksen. No semmoisia säröisiä muisteluksia kirjoitetaan kyllä riittävästi nykylaulajista tai räppäreistä. Jokainen voi valita mieleisensä tästä genrestä. Nykyisin kun on vallalla muistelmateosbuumi.

Kaikkea hyvää ikääntyvälle, mutta nuorekkaalle Lipsaselle.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Timo Soini: Yhden miehen enemmistö, Otava Kustannus 2021

Lehtisten jakajasta johtohahmoksi

Timo Soini tilittää

Timo Soini: Yhden miehen enemmistö, Kustannus Otava 2021

…” Aika ulkoministerinä oli poliittisen urani parasta. Tiesin, että jo viikkoja ministeriössä oli arvailtu, kuka sinne tulee. Olli Rehn oli spekulointien kärjessä sen jälkeen, kun Alexander Stubb teki selväksi, että häntä kiinnostivat enemmän muut tehtävät. Minua ei osattu odottaa, odottamaton tapahtui ja siihen sopeuduttiin”…

Muistuupa mieleeni, kun pääsin lupsakkaana juttukaverina kansan parissa tunnetun Timo Soinin ”siivellä” Lappeenrannassa Saipa-otteluun. Luulivat seurueeseen kuuluvaksi kun tarinoin Timpan kanssa. Kumartelivat vain.

Yleensä tykkään tuontyyppisistä poliitikoista. Ei sitä kiertelemällä ja kaartelemalla pääse kansan suosioon. Pitää olla myös vankka ja rehellinen kotikasvatus, joka näkyy miehestä kuin miehestä ulospäin.

No, Soini aloitti jo nuorena mainoslehtisten jakajana ja pianpa huomattiin, että jätkässä on ainesta vaativampiinkin tehtäviin. Kansakin sen huomasi sillä suorat ja rehelliset kansa heti rankkaa korkealle.

Kirjassa on kivat kuvaliitteet. On se juttu luistanut Soinilla myös maailman valtaapitävien kanssa. Siinä mielessä tämmöinen joviaali mies oli oiva valinta tärkeisiin tehtäviin.

Kyllä oli perussuomalaisilla suu messingillä, kuin entisellä tuubansoittajalla, kun odotettu jytky tuli vaaleissa. Ja tulihan se Soinin jälkeen toinenkin jytky, vaikka tohtorismies Halla-Aho ei oikein osannut sitä valtaa käyttää. Hänetpä luokiteltiin piankin ongelmatapaukseksi. Mutta näyttipä tilalle nousseen sitten rompakka nainen, joten taas sopii jytkyä odotella.

Kyllä kansa aina tietää mistä on kysymys. Saa nähdä lyökö iso viikate taas perssuomalaiset ketoon, kun se aika tulee. Kas kun politiikka on semmoista, että suoraan ei saisi puhua mistään, mitä nyt vaaliprobagandan aikoina.

No, mitä minä nyt. Hyvä kirja on Timpan kirja. Kun itse kirjoittaa, niin asiatkin näyttäytyvät oikeassa valossa ja pieteetillä. Ihmistyyppinä olen aina tykännyt Soinista ja tykkäsin lukea tämänkin kirjan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Marika Lehto: Härkävuosi, Jari ”Bull” Mentulan tarina, WSOY Kustannus

Härkämies ja tunteikas isä

Dopingin käytöstä lisävuosiin

Jari ”Bull” Mentulan tarina, Marika Lehto, WSOY 2021

Joku haaveilee nuorukaisena NHL-pestistä, toinen maailmancupin voitosta, jne…

Mentula selaili jo jauhesammuttimen kokoisena kehonrakennuksen saloja kirjoista. Niinhän ne sanovat, että semmoinen haave, jonka omaksuu, yleensä toteutuu, kun asianomainen tekee elämässään kaikki ratkaisut tätä unelmaa ajatellen.

No Mentula kyllä sai sitten aikuisena mainetta ja julkisuutta, jopa juorupalstoilla. Morsmaikkuehdokaskin tuumi, että kerran olen erehtynyt seurustelemaan kehonrakentajan kanssa ja se riittää.

Mutta siitäpä seurustelusta sukeutui enemmän, yhteinen elämäntie lapsineen, isän ammatin tuomine haasteineen, jne…

Dopingia tuli otettua ja kaikenmaailman lihaksia kasvattavia mömmöjä, jopa niin paljon, että kroppa ja sisukset alkoivat valittaa. Niinpä lääkärikin lupasi eräässä eskaloitumispisteessä vuosia vain muutaman.

Tämä kirja pitäisi kaikkien kehonrakentajien lukea opikseen. Totuus kuitenkin lienee, että pelkkä salitreeni ei riitä. Hauikset ovat semmoisilla yrittäjillä kuin helmikuun mateet, pehmoisia ja velttoja.

Kirjahan on hyvä esitys tämän julkkiksen kehonrakennushistoriasta. Toki lapsuuttakin sivutaan ja perheasioita. Mitäpä siinä muuta sanoisi kuin että miehellä on ollut melkoisia sudenkuoppia ylitettävänä, ettei olisi välillä rypenyt ihan kuopan pohjalla. Kas kun mömmöjen käyttäjät, kuten entinen painonnostaja Kalle Kangasniemi tuumii paljastuskirjassaan, että kaikenlaiset piikitykset ja tabletit tekevät ikämiehenä olon helvetiksi. Kremppoja kun riittää.

Kirjan luin ja huomasin, että eipä teosta ole ihan lamauttavalla pieteetillä tehty. Sehän antaa populaaria pontta kohderyhmälle.

Kiitos vain. Opettavaista antia.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Jari Järvelä: Aino a. , Tammi Kustannus

Alvar Aaltoa pitkin poikin

Suurmiehen vaimo joutuu koville

Jari Järvelä: Aino a. , Tammi Kustannus 2021

Ikoneitahan niistä suurmiehistä tehdään maassamme. Harvapa viitsii edes ajatella muuta kuin sädekehää heille.

Annoin kertoa joskus itselleni, että Runebergilla oli metsänpeitossa piilokoju jossa hän kävi tarkkailemassa karhuja läheltä. Mutta sattuipa kerran Ainolle tulemaan mieleen, että jos veisi kuuluja leivoksiaan ukko-ressukalle.

Rentosti pussukan kera metsäpolkuja ja sattui kuin sattuikin löytämään kyseenalaisen kojun. Aukaisi oven ja oli valmis halamaan lämpimästi aviomiestä. Mutta kojussapa oli muita halailijoita ihan tarpeeksi.

Aino ojensi pussukan ja tuumi: – Tästä riittänee teille kaikille.

Läksi rentostamaan takaisin kotiinpäin.

No nyt on kyseessa toinen ikoni ja Järvelä on ottanut humoristisen kannan Aino Aallon ja Alvar Aallon kiemuraisiin vaiheisiin.

Kas kun Alvar ei sylkenyt kuppiin, eikä väheksynyt iloisia naisenpuolia. Semmoistahan se tuppasi olemaan monella aikansa mestarilla. Raskas työ ja raskaat huvit niin sanoakseni.

Enpä ole aiemmin lukenut tämäntyylistä elämänkertakirjaa. Pieteetillähän ne suurmiesten elämänkerrat yleensä kirjoitetaan.

Paitsi Huovisen ”Veke” kirjoitti kyllä kieli poskessa ”Veitikka Hitler” – kirjansa. Ja taisi pukata Stalinistakin samalla kaavalla Joe sedän”. Minulle jäi Veikon Hitler-kirjasta ainakin mieleen, että Aatu oli armeijan leivissä kova pieremään ja  se muuan elin oli hänellä kuin tukaanin nokka. Eipä saksannos kauan kiinnostanut saksalaisia. Kulmakarvojaan kohauttelivat.

Mutta asiaan. Kirjaa oli kiva lukea. Huumori se pelastaisi monen kaavoihin kagistuneen ja tekohurskaudella siivitetyn elämänkerran noin yleensäkin. Pitää ihan lainata Järvelää, kun en ole ikävä kyllä paljon hänen tuotannostaan lukenut. Olisi varmaan kannattanut tutustua jo aiemmin.

…”Kirjoitan haastattelut valmiiksi niin toimittajien ei tarvitse vaivautua. He voivat vain suoraan panna nämä lehteen. He ovat hyvin kiitollisia, kun säästyvät ylimääräiseltä työltä”…

Kiitos hyvän mielen kirjasta, Jari.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Kai Hyttinen: Vaeltaja, (2CD) , Valitut Palat Kustannus

Varmoja hittejä joka vuodelle

Mies, joka etsi suuntaansa

Kai Hyttinen, Vaeltaja ( 2 CD), Valitut Palat Kustannus 2021

Kai Hyttinen on kansan mieleen. Itselleni muistuivat suosikit Dirlanda, Varpunen, Kurki, jne. etsimättä. Juke-boksini alkoi jo yskiä muutaman laulun kohdalla ( Hyttistä oli kuunneltu niin paljon), mutta siitä selviytyi puhtaalla pyyhkeellä ja raikkaalla vedellä (kuivata ja pestä levyjä ei saa raitojen suuntaisesti).

Jotakin luonnonläheistä ja syvempää teki Hyttisen mieli kuitenkin puuhata nelikymppisenä, kun keikkaelämä näytti puuduttavia puoliaan. Niinpä siitä eräopaskouluun ja Kilpisjärvelle tätä ammattia harjoittamaan. Taisi matkaan tulla myös kanttoriopintoja, teatteria, sun muuta. Mutta tunturi-Lapin perukoilla sattuivat Timo K. Mukan runot hollille ja mitäs muuta kuin taas levyttämään. 

Yleensä Hyttinen lauloi takuuvarmoja ulkomaisia hittejä hyvin suomennettuina ja ura nousi aina plaaniin, kun uusi kiva biisi myi vähintään kultaa.

Omassa mielessäni Hyttinen on niitä takuuvarmoja viime vuosisadan loppupuoliskon mestareita, joka ei petä vaikka minkä ”letun” kuuntelisi. Noista Mukka/Chydenius – lauluista en ehkä ollut niin tietoinen, mutta kohderyhmänsä ovat varmaan löytäneet. Mukkahan oli se Orajärven kasvatti ja Lapin sexus, joka sanoi kriitikoille, että ”eipä teillä ole siipiä”.

Kyseessä on arvokas kokoelma Kai Hyttisen, mestarin ja klassikon lauluja, jokaiselta merkittävältä kaudelta. Hyttisellä on omaperäinen fraseeraus ja tunnistettava, uniikki äänenkäyttö.

Hänellä oli nuoruuden kautensakin lauluäänen suhteen, kuten Olavi Virralla tai vaikka Kari Tapiolla, mutta sen jälkeen löytyi oikea tatsi lauluun ja tuli karismaa yllin kyllin.

Hieno äänite on kysymyksessä. Ihan monumentti taiteilijalle, joka kyllä jatkaa työtään ihan sopusoinnussa itsensä kanssa. On sen verran tullut tietotaitoa elämästä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Roope Lipasti: Mikaelin kirja, Atena Kustannus

Lipastin vaikuttavaa kerrontaa

Kirja nielaisee lukijan ajankuvallaan

Roope Lipasti: Mikaelin kirja, Atena-kustannus 2021

…”Nyt hän on kovin heikko. Miten hän näin heikko onkin? Sairauksia täynnä. Jos herra iivana olisi päättänyt seivästää rauhanlähettiläät, kuten hänen on kerrottu useasti tehneen, hän olisi hämmästynyt, mitä Mikaelin sisältä olisi pursunnut: kuumetta ja horkkaa, heikkoutta ja yskän tautia. Yksikään ihminen ei ole puhdas ja hyvä. Juustenin lääkekin on loppu”…

Piispa ja rauhanneuvottelija Mikael Agricola lähtee vaikealle matkalle. Rekipelissä. Ihmettelee vähän sitä, että miksi piispa piti lähettää. Venäjällä on hyiset talvet.

Lipastin, joka on tunnettu myös nuortenkirjailijana, tyyli on taattua ja ihmiskuvaukseltaan tarkkaa, kuten myös detaljitietoudeltaan. Jäiseen rekimatkaan, joka vaati piispan hengen, palataan usein. Mutta mukana on ajankuvaa ja mielikuvituksen lentoa.

Kirja on hyvin todentuntuinen ja aito. Lukijana ajattelin, että noin sen on täytynyt tapahtua. Sinne hankeen putosi myös Mikaelin arvokas käsikirjoitus, löytymättömiin.

Lipastilla on taitoa päästä sisälle romaanihenkilöihin ja kuvata heidän tunnetilojaan. Tykkäsin kirjailijan taitavasta ihmiskuvauksesta ja tilannetajusta.

No, kirja ei tietysti sijoitu tietokirjagenreen. Paremminkin historiallisten, fiktiivisten romaanien joukkoon. Mutta tämmöisiä tarvitaan.

Muistan kun jonotin aikanaan koulun kirjastosta Välkärin kertomuksia ( Topelius ) ja elin mukana Kustaa II Adolfin taisteluissa ja siinä viimeisessäkin, Lyzenissä, jossa onnea tuova sormus unohtui kuninkaan sormesta. Samaa tuntua oli tässäkin tarinassa, puolet totta, puolet kuviteltua. Hyvä, että tällaisella, klassisella tyylillä, tehdään vielä kirjoja.

Vaikuttava kirja. Ehdoton lukukokemus.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Timo Parvela: Ella ja Pate, Tammi Kustannus

Villikot Ella ja Pate

Niin sitä opea taas viedään ”remonttiin”

Timo Parvela: Ella ja Pate, kuvitus Mervi Lindman, Tammi Kustannus 2021

No Ella ja Pate ovat laisiaan. Varsinkin Pate on aina suuna ja päänä. Ope on saanut ”hoidosta” helmiketjun, jota aina näpelöi kiivaasti, kun Pate kyselee vaikeita.

Tykkäsin tästä opettavaisesta kirjasta, jossa opettajien loppuunpalaminenkin käsitellään hersyvän huumorin säestyksellä.

…” – Ovatko nuo sinun luokkasi parhaat? rehtori kysyi opettajalta osoittaen sormellaan minua ja Patea. – Aivan terävimntä huippua, vakuutti opettaja ja siirsi kolme keltaista ja yhden ruskean helmen nauhassa eteenpäin. Hetken mietittyään hän siirsi kuitenkin ruskean helmen takaisin”…

Tässä kirjassa on oivaltava huumori kohillaan mitä tulee kouluelämään, etenkin ala-asteen vekaroihin ja opettajiin. Rehtori on tietysti luku sinänsä.

Mikäli itse muistan oikein, oli rehtorilla tapana simputtaa keväisin, kun koulun sisäiset jännitteet olivat suurimmillaan ja homma alkoi eskaloitua. Ja niinhän siinä kävi taas, ties monennenko kerran, että joku ope otettiin silmätikuksi ja hänet vietiin lopulta kallonkutistajalle.

Itselleni alaluokkien opetus oli elämäni ihaninta aikaa. Siinä piti vain ottaa luovuus mukaan, eikä ajatella aina pisatuloksia. Niinpä yksi porukasta nousi myöhemmin suomalaisen elokuvan päätähdeksi ja toinen huilistiksi, joka eurooppalaisella mittapuulla on terävintä kärkeä. Kirjailijoita tuli useita.Ja tuli eräs jounihynynen.

Kirja on ansainnut kannessaan olevan klassikkonimityksen. Parvela on pistänyt parastaan, eikä ole unohtanut loppuylläriä ja -idylliä.

Se on sitten excellent ++ ilman muuta, sanoo wanha koulunjohtaja ja vararehtori, myöhemmin kriitikonrenttu ja nuortenkirjailija.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Tiina Saari ja Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään, 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua, Into Kustannus 2021

Kostea raflailta, liftireissu, pelkkä väärinkäsitys

Katoamisia, joista kansa on kohissut

Tiina Saari ja Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään, 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua, Into Kustannus 2021

Ruotsinlaivalla sattuu yhtä ja toista. Joku on kadonnut siellä jäljettömiin, meren syliin. Toinen on joutunut riitoihin humapäissään, jne…

Urbaanilegenda kertoo semmoisestakin ( ei liity tähän teokseen) että iltana muutamana aviomies läksi viemään roskapussia roskiskatokseen ja palasi kotiin 40 vuotta myöhemmin amerikanraudalla. Tuumi, että ei sitä akkojen kälätystä kestänyt erkkikään. Pyyteli vielä anteeksi, mutta vaimopa nappasi keittiöveitsen kahvaa myöten miehen selkään.

No, asialinjoille Jouko, huomauttelee jo alter egoni. Itse asiassa tämä kirja antaa paljon muutakin perspektiiviä kuin median antamat kohujutut. Toimittajat kun ovat perehtyneet poliisien arkistoihin ja tutkimustyöhön juttujen tiimoilta, sekä lähestyneet myös kadoneen ystäviä ja sukulaisia, empatialla tietysti. Vain yksi perui tehdyn jutun ja siihen tietysti suostuttiin mukisematta.

Parissa jutussa kadonneen jäännökset löytyvät ja omaiset pääsevät eroon ainaisesta etsimisen tunteesta ja toivomisesta, josta ei tule loppua. Yksi löytyy jopa muumioituneena tehtaan savupiipusta.

Yleensä nuorten tyttöjen kokemat väkivallat ovat koskettaneet kansaa eniten. Suurin ryhmä kadonneista ovat karkumatkalle metsään lähteneet muistisairaat vanhukset.

Kyllä tämä kirja kiinnostaa suomalaisia ja löytää vativarmasti lukijansa. Nämä aihepiirit, olkootkin vaikka kymmenen vuosien takaisia tapahtumia, eivät katoa koskaan suomalaisten huulilta.

Ihan tuohon teokseen uppouduin päiväksi. Eniten poliisin tapauskohtaisten arkistojen vuoksi. Omaisten surukaan ei lopu koskaan ja pientä vapisevaa liekkiä elätellään, että jospa sittenkin vielä…

Hyvä ja työpanosta säästämättä tehty kirja.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Roland Paulsen: Entä jos? Miten kestämme epävarmuutta, Tammi Kustannus 2021

Ahdistuksesta seitsemän vuoden psykoanalyysiin

Aika paljon Freudia löytyy mielestämme

Roland Paulsen: Entä jos? Miten kestämme epävarmuutta, Tammi kustannus 2021

Aika kiva oli seurata nuoren tytön psykoanalyysia. Itse psykiatri oli nainen, joka poltteli ronskisti tupakkaa ja oli vain vaiti, vaikka tyttö olisi halunnut vastauksia kysymyksiinsä.

Sitten psykoaalyytikko löysi ongelmien lähteeksi erotiikan. Kun tyttö sanoi nähneensä kaksi sangollista maitoa unessa, niin eiköstä vain spesialisti kiinnostui siitä. Hän löysi suunnan, johon jatkaa tytön sisimmän tutkistelua. Unessa olleen maidon hän sanoi tarkoittavan miehen spermaa.

Monia muitakin mielikuvia tutkittiin ja niille löydettiin eroottisia selityksiä. Lopputulema oli, että tyttö pelkää miehiä ja heidän eroottisuuttaan.

Jotenkin minusta tuntui vapauttavalta seurata psykiatrin ja tytön kommunikointia. Ehkä aloin ymmärtää julkkiksia jotka mieluusti hakeutuvat psykoanalyysiin ja kokevat sitä kautta löytäneensä mielenrauhan.

Paulsen on sosiologi. Länsinaapurissamme melkoinen julkkis ja keskusteluohjelmien vetonaula.

Paulsenin teksti on rohkeaa ja kantaaottavaa. Hän puhuu epävarmuudesta, mielenterveydestä, huolestineisuuden hillitsemisestä, elämästä epävarmuuden maailmassa, jne…

Kirja on laaja ja seikkaperäinen kokonaisuus. Kiinnostava ilman muuta.

Teksti on hoitavaa ja tarjoaa uusia näkökulmia ihmisiin, jotka tavallisesti luokitellaan mieleltään järkkyneiksi. Myös ns. terveet saavat häneltä vinkkejä elämän ahdistuksiin ja taitoa laajentaa ajatteluaan omaa nenäänsä pidemmälle.

Kirja sisältää paljon sairaskertomustirkistelyä, sitä tarvitseville. Mutta tämänlaatuinen julkkis on kyllä kerännyt tietotaitoa ja tarinoita niin, että voi tehdä lukijoilleen parantavaa analyysia. Eipähän kirja ole ainakaan kuivaa lukemista.

Kiitos kirjasta.

Lueskelin teosta opikseni ja tunsin aika ajoin outoa vapautumisen tunnetta. Kas kun kriitikonrentunkin ajattelun kehät ovat ajan oloon menneet liian pieniksi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Marjo-Riitta Antikainen/ Erkki Tuomioja: Edelläkävijä, Aino Malmberg – aktivisti, feministi, sosialisti, Tammi Kustannus 2021

Opettajattaresta kansainväliseksi intellektuelliksi

Naisasia ja naisten äänioikeus tärkeitä

Marjo-Riitta Antikainen/Erkki Tuomioja: Edelläkävijä, Aino Malmberg – aktivisti, feministi, sosialisti, Tammi Kustannus 2021

Aino Malmberg (1865-1933) valmistui ylioppilaaksi ystävättärensä kanssa ensimmäisinä suomalaisina naisylioppilaina.

Ystävyydestä tulikin kestävää laatua, tietysti vain ystävyyden ehdoilla, vaikka Malmberg, vapaamielisenä julkaisi myös novellin naisten romanttisesta rakkaudesta. No, jostakin syystä novelli jäi vähälle huomiolle.

Siihen aikaan ajateltiin, että naisen tehtävä on pitää siveellisyyttä yllä ja varomaton katse miehenpuoliin päin saattoi olla epäsiveellistä ja tuomittavaa. No Ainopa kihlautui ja meni naimisiin kuitenkin opiskelutoverinsa kanssa.

Pappisperheen tyttö piti toisaalta yllä porvarillista identiteettiään, mutta samalla puolusti niitä, joita kohdeltiin väärin. Malmberg oli aika raju feministi, jonka kansainväliset yhteydet tekivät hänestä monta kertaa vaikuttavamman ja tärkeämmän naisasianaisen kuin konsanaan Minna Canth oli suomalaisella mittapuullaan.

Malmbergin ura kansainvälisissä piireissä oli vaikuttava.

Tuttuja tuli suurmiehistä ja poliitikoista. Ja johan on ihme jos ei hänen luonteenlaadullaan tullut tulosta. Hän oli tarvittaessa humoristinen ja terävä, tilanteen vaatimalla tavalla. Olemus herätti myötämielisyyttä ja näillä keinoin Malmberg edesauttoi tarkoitusperiään.

Toinen kirjan kirjoittajista on Erkki Tuomioja ja toinen mm. kirkkohistorian dosentti. Sanoivat, että miksi juuri tämä elämänkerta. Mutta kirjan luettuaan ymmärtää, että vahva persoona tarvitsi kirjansa. Jouluviikon tohinoissa oli kiva pulahtaa tämmöiseen todellisuuteen. Sitähän se on kirjojen lukeminen, että saa kokea vaihtoehtotodellisuuksia ja pääsee kiireistään kartalle.

Hyvä lukukokemus ja asiantunteva.

Naisasia on tärkeä juttu.

Mietin vain, että milloinkahan kärsivistä miehistä aletaan kirjoittaa empatialla samanmoisia. Ei ne miehetkään ihan koneita ole. Jotkut ovat hyvinkin uhrautuvia esim. parisuhteen kiemuroissa ja poliitiikassa tai perhe-elämässä. Panevat itsensä ja terveytensä likoon niinsanoakseni.

Entinen mies läksiä roskia viemään ja palasi 40 vuoden kuluttua kotiin. Jätti BMW:n ja omakotitalon vaimolle. Tuumi, että ei tuota henkistä väkivaltaa kestä Erkkikään.

Ai niin. Sehän olisi sitten sovinismia.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen