Omannäköinen elämä, Ps- kustannus

Uranvalinnan ABC

Ihmisellä voi olla useita ammatteja

Leena Ståhberg/Marjaana Herlevi: Omannäköinen elämä, näin teet hyviä valintoja, Ps- kustannus 2018

Elämäntaipaleella voi tulla eteen useita ammatteja. Nuorena miehenä olin varastomiehenä Helsingissä. Siitä suuntasin opettajanvalmistuslaitokseen. Toimiessani opettajana ja koulunjohtajana kiinnostuin nuortenkirjailijan ja kriitikon urasta. Näitä tein työni ohessa. Luontokuvaus ja toimittajan työ kiinnostivat. Mitäpä muuta kuin näihin puuhiin, oman opettajantyön ohessa.

Mutta höpinät sikseen. Tämä kirja on tosi tärkeä teos opettaessaan, että henkiset taipumukset on otettava huomioon ammattia valittaessa. Eräitä ammatinvalintaa ohjaavia asioita ovat mm. halu olla vapaa ja pärjätä itse, halu olla toisten hyväksymä ja kuulua joukkoon, halu auttaa muita, halu sosiaalisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, halu kasvattaa ja huolehtia lapsista, halu saada kauneutta elämään, halu nauttia ruoasta, ruumiillinen aktiivisuus ja halu käyttää lihaksia, halu olla stressitön ja ennakoida riskejä, jne…

Kirja on tarkoitettu erityisesti nuorille, jotka ovat elämässään risteyskohdassa, mutta myös aikuisille, jotka haluavat ottaa uuden suunnan elämässään. Kirja sisältää paljon tehtäviä ja itsensä analysoimista, joten lukijan on syytä varautua siihen, että hän käy läpi melkoisen koulutuksen uranvalintaan.

Kirjan tekijät ovat koonneet myös esimerkkikertomuksia sinnikkyydestä kuunnella sydämensä ääntä. Niinpä eräs tyttönen, jota ammuttiin päähän mielipiteidensä vuoksi kohosi naisasianaiseksi ja Nobel-palkinnon voittajaksi.

Toinen esimerkkitapaus kertoo tytöstä, joka halusi lentäjäksi. Vaikka hänelle hymähdeltiin, tyttö toteutti unelmansa ja sai liikennelentäjän työstä ammatin.

Upea kirja ja vielä helppolukuinenkin taitoltaan, niin ettei fontti tai muu seikka tyrmää nuorta lukijaa. Itse olen sitä mieltä, että elämässä täytyy seurata unelmiaan vielä eläkepäivilläkin. Se kannattaa. Joku ryhdistäytyy kuntoilemaan, toinen löytää nuoruutensa unelmat taiteen parissa, kolmas opiskee uusia kieliä.  Esimerkkejä riittää.

Jouko Varonen

 

 

 

Harri István Mäki: Zombikirja, Haamu-kustannus

Harri István Mäki vauhdissa

Zombihubaa hengästykseen asti

Harri István Mäki: Zombikirja, Haamu-kustannus 2018

Zombilandian asukit ovat persoonia, eivä ollenkaan tavallisia zombitallaajia. Zombi Luuviulu on todella hoikka. Se voi zombeillakin muodostua ongelmaksi, jos syömättömyydestä tulee tapa. Yleensä zombitkin ovat laiskanpulskeita, oblomovilaisia nautiskelijoita. Sitä taitoa yritetään opettaa myös Luuviululle ja lopulta löytyy keino pulmaan. Luuviulukin alkaa saada lihaa luitten päälle.

Zombi-Kolmijalalla on aina kiire ja hoppu. On varmaan tuttua hektisille nykyihmisillekin. Ei ole aikaa levähtää. Kiireet painavat päälle. Tuskin edes ystäville on hetkeä.

Zombi-hajamieleltä on pudonnut toinen aivolohko, jossa on muisti. Semmoisia ihmisiä on paljon. Lähimuistin menettämistä pidetään ennusteena vakavammista muistihäiriöistä. Kannattaa löytää apu. Sitä Hajamielikin haluaa saada vaivaansa.

Tuulia Tuulispäällä on hirmuinen kiire. Jukuripää kokee itsensä tärkeimmäksi. Hän oli narsisti. Lepomieli on leppoisa Zombi, joka nauttii enimmäkseen nukkumisesta. Sänky on paras paikka Lepomielen mielestä. Mutta onko liika lepo pahastakin? Ainakin ihmisten maailmassa. Zombeista löytyy myös neiti Neuroosi, Zombi Nurinniska, Älyvapaa, Megaörinä, Luunkova, jne…

Harri Istvan Mäki on mielikuvituksen nero. Tässäkin kirjassaan hän luo hahmoja, joista voisi kehitellä kymmeniä kirjoja. Mäki tuntuu tuhlailevan surutta luovuuttaan ja ideoitaan. Hänellä ideoita on, niin paljon, että alimmat varmaan happanevat. Zombilandian tapahtumista voisi kirjoittaa paljonkin. Heti tuli mieleen vaikkapa Disneyn luoma sarjakuvamaailma Ankkalinnan väestä. Tämä kirja on sopiva esittely humoristisista zombihahmoista, joista jokainen lukijoistakin voi löytää omia persoonallisuudenpiirteitään. Toivottavasti syvennellympää jatkoakin on luvassa.

Pidin Mäen kirjasta. Siinä pistetään huumorilla zombeja, joita jotkut ottavat jopa toden kannalta. Nykynuorillehan se sopii, kun nämä zombit ovat vielä kilttejä perusluonteeltaan. Minkäpäs zombi – tai ihminen heikkouksilleen voi. Tietysti pitää osata nauraa vähän itselleen. Nauru kun auttaa moneen ongelmaan. Myös ihmisläheisyys on hyvä vinkki. Zombitkin auttavat toisiaan, jos mahdollista.

Jouko Varonen

 

Usvasyntyinen, Ylenemisen kaivo, Jalava kustannus

Jännitteinen scifi – järkäle

Elend Venture vallan kahvassa

Brandon Sanderson: Usvasyntyinen,Ylenemisen kaivo, Jalava kustannus 2018

Sandersonin Usvasyntyinen – trilogian avausosa Viimeinen valtakunta, kohahdutti tieteiskirjafaneja ympäri maailmaa. Tässä Yenemisen kaivossa edellisen osan lordihallitsija on kukistettu ja nykyinen hallitsija Elend Venture kipuilee valloittajien piirittäessä kaupunkia. Kirja on monipolvinen ja saa joskus vanhatestamentillisia aihelmia.

Usva surmasi vieläkin. Se iski satunaisiin ihmisiin, jotka kulkivat ulkona yöllä, mutta ilman mitään havaittavissa olevaa sännönmukaisuutta. Monet eivät kuolleet, vaan ainoastaan sairastuivat. Toiset joutuivat usvan murhaamiksi.”

Nuori neito, skaa Vin, on usvasyntyinen, kaupungin  uuden kuninkaan puolella. Vinillä on usvasyntyisten tapaan kyky polttaa metalleja ja saada siitä erityisominaisuuksia. On myös yhdestoista metalli, jolla on arvaamattomia vaikutuksia.

Useat vihollisryhmät vaanivat kaupungin ympärillä, mutta heidän kanssaan on jonkinlainen pattitilanne aina sotaisiin vaiheisiin asti. Niinpä kirja on joskus vähän pitkäveteinen, ellei olisi mukana ihmissuhdejännitteitä ja sivujuonteita. Tietysti asiaan kuuluu, että sotatilanteiden juuttuessa paikalleen, tehdään kaikenlaista jäynää vihollisen pään menoksi.

Kirja vaikuttaa laatulukemiselta scifi – kirjallisuuden ystäville, jopa nuorisolle. Ja kun tähän genreen tutustuu, niin tietysti siinä peilataan, kuten tässäkin teoksessa, nykyajan yhteiskuntaa, valtarakenteita tai eriarvoisuutta – uskontoakin.

Sazed istuutui sanattomana. Kaikki oli valetta, hän ajatteli pökertyneenä.Terrisläisten uskonto… asia, jota Säilyttäjät tutkivat vuosituhansia ja jota he yrittivät ymmärtää, oli pelkkää valetta. Niin sanotut ennustukset, Ajan sankari… sepitettä.”

Jouko Varonen

 

 

 

Kalevala Korun 80 – vuotisjuhlanäyttely, Lappeenranta

Juhlavuoden näyttely Kalevala-korulla

Spektoliitin säihkettä, kullan kimallusta

Kalevala Korun 80-vuotisjuhlanäyttely, Lappeenranta, 12.19. 2018 – 31.3.2019

Muistui mieleen Lappeenrannan näyttelyä katsoessa taannoinen Kalevala Korun näyttely Retretissä. Lappeenrannan näyttely on ahtaampi eikä arvosta koruja niin paljon kuin kuuluisi. Liikaa levottomasti aseteltuja pahvihahmoja ja kuvakollaaseja.Toki on mukana tietoiskuja ja jopa videoesitysten kautta voi tutustua esim. korujen valmistukseen.

Kalevala Koru Oy on Suomen tunnetuin koruyritys jonka 80-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 2017. Näyttely oli myös osa Suomi – 100 ohjelmaa. Korut ovat esillä kuudennen ja viimeisen kerran Lappeenrannassa, Etelä-Karjalan museossa.

Näyttely huomioi naisten rohkeuden, suomalaisen käsityön ja huipputeknologian, modernin korumuotoilun, ennakkoluulottoman yhteistyön, tulevaisuuden visiot, jne…

Kokemus oli tietysti pienissäkin tiloissa vaikuttava. Retretissä yhdellekin korulle oli metreittäin tilaa, joten korut saivat arvoisensa esillepanon. Luolastossa oli näyttelylle käytettävissä useita tilavia galleriahuoneita.

Nyt on esillä yli 200 korua kahdeksan vuosikymmenen ajalta. Näyttelyn eri teemat esitellään videoiden, valokuvien ja tarinoiden kautta.

Oma aikani oli tähän ensivisiittiin rajattu, joten tällä kertaa en ehtinyt perehtyä tarpeeksi näyttelyn antiin. Mukana oli kuitenkin huikeita koruja, joiden luo piti pysähtyä pidemmäksi aikaa. Niin oli myös laita, kun tutustuin Börje Rajalinin 1960 – luvun koruun ( hopea, kullattu hopea , spektroliitti). Mukana oli tietysti uusia innovaatioita ja jäin miettimään, että entisen korutaiteen, jopa alkuperäisten muinaiskorujen idea katoaa jo kauas horisonttiin.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)

Design Börje Rajalin 1960 – luku

( hopea, kullattu hopea, spektroliitti)

 

 

 

Avoimet ovet, Aporia-kustannus

Mainio viihderomaani

Kyläyhteisö huolehtii omistaan

Maria Rihte: Avoimet ovet, Aporia kustannus

Jackie Callaghan on haudannut läheisensä ja haluaa muuttaa isoäidin vanhaan taloon omaa elämäänsä elävälle saarelle.

Taiteilijayhteisö saarella pitää huolta omistaan ja uutta tulokasta tervehditään ilolla, jopa liiankin kiinnostuneina. On myös porukkaa, jota pitää varoa, jos näistä kilteistä saarelaisista nyt olisi isoakaan vaaraa. Taidekoulunsa käyneenä Jackie alkaa innostaa saarelaisia yhteisiin hankkeisiin ja rahan tekemiseen.

Neuvojakin satelee sinkkunaiselle: ” Harriet kiinitti katseensa Jackieen. – Tämän viehättävän miehen kanssa ei tule seurustella. Hänellä ei ole lainkaan moraalia, mutta hänellä on miellyttävä sielu. Harriet hymyili äidillisesti ja läimäisi Thomasin reittä. Thomas säpsähti. Harriet ei ollut tunnettu lempeistä otteistaan. – Ja sinä Thomas. Sinä jätät tämän mukavan tytön rauhaan, kuuletko? Harriet heilutti etusormeaan Thomasin nenän edessä.”

Kirjaa lukiessa tuli mieleen elokuva Pieni suklaapuoti, jossa paikkakunnalle tuli sinkkunainen ja perusti suklaapuodin. Siinä kyläyhteisössä ei kyllä ollut niin helppo päästä täysivaltaiseksi jäseneksi. Tässä lukuromaanissa kaikki näyttää onnistuvan liiankin vaivattomasti, kaikki paitsi sen oikean miesystävän saaminen.

Pienin jännittein ja nousujohteisesti alkaa Jackien elämä ystävällisten ihmisten parissa. Pahiksia ei juuri ole, antisankareita enemmänkin, pubien asiakkaita ja iloista elämää viettäviä.

Joskus Jackie istuu iltaa isoäidin talossa ja tuntee yksinäisyyden kylmän käden olallaan. Luin kirjan löytämättä siitä erityisen syvälle menevää ihmisanalyysia.

Henkilöt ovat niitä maaseudun ihmisiä, joilla on halu auttaa ja tietysti he lähtevät mukaan Jackien innovoiviin visioihin, mitä tulee kyläyhteisön toimintaan ja herättelyyn ruususen unestaan kaupalliseen nykypäivään.

Maria Rihte on toiminut kuvataiteilijana , lasinpulahtajana ja näyttelijänä. Myös matkaoppaan työt ovat hänelle tuttuja. Niinpä kirjassa on tietty omaelämänkerrallinen säie.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Perhe ja tunteet, Gaudeamus-kustannus

Perheiden tunneilmastot

Myös internetissä voi olla perheitä

Perhe ja tunteet, toim. Petteri Eerola ja Henna Pirskanen, Gaudeamus kustannus 2018

Nykyisin voi olla monenlaisia osaperheitä. Siellä missä on sosiaalista kanssakäymistä, kuten harrastuksissa tai internetissä, muodostuu perheyhteisön tyyppisiä ryhmiä, joissa kaikki tuntevat toisensa ja käyttäytyvät perheenomaisten lakien mukaan. Myös huostaanotettujen lasten äitien perhe-elämä on perheenomaista, samoin uusioperheiden elämä, tai vaikkapa sateenkariperheiden yhteiselo. Sodan aikana oli korsussa tietty miesten keskinen perheyhteys ja tietysti rauhan aikana armeijan harmaissa. Opiskelijoiden kimppakämpässä tai asuntolassa oli myös sosiaalinen perhetilanne.

Tämä kirja jakaantuu neljään temaattiseen osioon. Ensimmäisessä osiossa selvitetään tunteita lasten arjessa ja perheissä. Toisessa osiossa tunteita lähestytään sukulaisuuden ja sukupolvisuhteiden näkökulmasta. Kolmannessa osiossa tarkastellaan kipeitä tunteita. Neljännessä osiossa tunteita tarkastellaan suhteessa kulttuurisesti vakiintuneisiin käsityksiin sukupuolesta.

Lasten tunnekenttiä ovat koti, koulu ja ystävät. Kodin kriisit ovat lapsille vaikeita tunneilmastonsa puolesta. Koulussa joutuvat lapset kilpailemaan ystävyydestä ja tietysti se, joka jää aidan viereen yksin seisomaan joutuu helposti pilkatuksi ja kiusatuksi. Sosiaaliset tyypit selviävät helposti näistä ongelmista. Sosiaalisuuteen ja varmuuteen auttaa kodin lämmin ja rakastava suhtautuminen lapseen.

Sukulaisuus- ja perhesuhteet voivat mutkistua mm. rotuvähemmistöihin kuuluvissa perheissä. Usein sanotaan, että isovanhempien ei tulisi puuttua lasten kasvatukseen, vaan vastuu on kokonaan omilla vanhemmilla. Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa. Viisas isovanhempi ei laske tilannetta lapsen perheen kanssa eskaloitumaan, vaan sovittelee kriisit huumorilla.

Hyvä kirja täynnä tärkeää tietoa. Joskus tulee toistoa, mutta tuskinpa haitaksi asti. Jokaisen nuoren parin tulisi lukea tämä arvokas teos.

Jouko Varonen

 

 

 

Sauli Niinistö – tasavallan presidentti, WSOY 2018

Nuorten ja eläkeläisten asiatko kuntoon?

Neutraali kuvakulma Niinistöön.

Risto Uimonen: Sauli Niinistö, tasavallan presidentti, WSOY 2018

Sauli Niinistö on mielestäni hyvä presidentti. Hän saa epäselvällä verbalistiikallaan mediankin ymmälle, mutta käytännön toimissaan hän on selkeästi Suomen asialla. Siitä kertovat meriitit, kuten Putinin ja Trumpin tapaaminen Suomessa ja mahdollinen uusi vierailu maassamme.

Niinistö on maltillinen ja harkitseva, joskin joskus äityy ottamaan kantaa myös asioihin, jotka eivät kuulu hänen toimivaltaansa. Niinpä niin, preditentin valtaoikeudet on nipistetty minimiin juuri Niinistön valtakaudella. Aiemmin presidenteillä oli enemmän sananvaltaa. Mutta kauankos Niinistöltä meni kietaistessa ulkopolitiikan hoito omiin hyppysiinsä.

Kun presidentti Niinistö kertoi linjauksistaan, puheessa mainittiin mm. nuorison syrjäytymisen estäminen. No hän sysäsi jo siinäkin puheessa vastuun nuorten vanhemmille. Mutta kas, vanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa täysi-ikäisiksi ja rauhalliset vanhuuspäivät olisi heille suotava. Liian paljon on vanhuksia, joilla aikuiset lapset ovat heittäytyneet köyhyysloukussaan hankaliksi.

Sosiaaliturvan leikkauksia on tehty rajusti Niinistön kaudella ja se ei oikein korreloi presidentin virkaanastujaispuheiden kanssa. Kaikella kunnioituksella. Eläkeindeksikorotuksen palauttaminen ei tunnu toisaalta kiinnostavan Niinistöä, kun indeksin jäädyttämisen jatkaminen näyttää olevan myös hallitukselle kynnyskysymys.

Kirja on yllätyksetön ja pieteetillä kirjoitettu. Niin sopii ollakin, ettei puututa arkoihin aihepiireihin, jotka saivat kirjantekijöiden ja Niinistön yhteisesiintymisessä selvästi presidentin tolaltaan. Hän jopa ehdotti kirjan tekijälle alan vaihtoa.

Uimonen on asiansa osaava kirjanikkari ja toimittaja. Hän puuttuu mm. presidentin tulkintaoikeuteen perustuslakiin nähden ja arvojohtajuuteen.Ylilyöntejä ei kuitenkaan pitäisi sallia.

Niinistö puhuu paljon, mutta ei oikeastaan sano mitään. Niinhän sen pitää olla. Siitä tykätään maailmalla ja Suomea kehutaan maailman parhaana maana elää.

Erityisplussat antaisin Jenni Haukiolle Niinistön uran vänkärinä. Hän on näkymätön taustahahmo, kirjoittelee lapsellisia runoja ja luontoystävällisiä kolumneja. Tämä on sopivaa vastapainoa politiikan kuiville ja kieroille kuvioille. Maan äidiksi ei voisi olla sopivampaa henkilöä. Arvot on nähtävä pienissä asioissa. Kovuutta ja poliittista peliä joutuu presidentti kokemaan liikaakin. Toivottavasti Sauli ymmärtää nyt pitää menestymispaineet ominaan eikä sotke niihin herttaista vaimoaan.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sauli Niinistö – tasavallan presidentti, WSOY 2018

Nuorten ja eläkeläisten asiatko kuntoon?

Neutraali kuvakulma Niinistöön.

Risto Uimonen: Sauli Niinistö, tasavallan presidentti, WSOY 2018

Sauli Niinistö on mielestäni hyvä presidentti. Hän saa epäselvällä verbalistiikallaan mediankin ymmälle, mutta käytännön toimissaan hän on selkeästi Suomen asialla. Siitä kertovat meriitit, kuten Putinin ja Trumpin tapaaminen Suomessa ja mahdollinen uusi vierailu maassamme.

Niinistö on maltillinen ja harkitseva, joskin joskus äityy ottamaan kantaa myös asioihin, jotka eivät kuulu hänen toimivaltaansa. Niinpä niin, preditentin valtaoikeudet on nipistetty minimiin juuri Niinistön valtakaudella. Aiemmin presidenteillä oli enemmän sananvaltaa. Mutta kauankos Niinistöltä meni kietaistessa ulkopolitiikan hoito omiin hyppysiinsä.

Kun presidentti Niinistö kertoi linjauksistaan, puheessa mainittiin mm. nuorison syrjäytymisen estäminen. No hän sysäsi jo siinäkin puheessa vastuun nuorten vanhemmille. Mutta kas, vanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa täysi-ikäisiksi ja rauhalliset vanhuuspäivät olisi heille suotava. Liian paljon on vanhuksia, joilla aikuiset lapset ovat heittäytyneet köyhyysloukussaan hankaliksi. Sosiaaliturvan leikkauksia on tehty rajusti Niinistön kaudella ja se ei oikein korreloi presidentin virkaanastujaispuheiden kanssa. Kaikella kunnioituksella. Eläkeindeksikorotuksen palauttaminen ei tunnu toisaalta kiinnostavan Niinistöä, kun indeksin jäädyttämisen jatkaminen näyttää olevan myös hallitukselle kynnyskysymys.

Kirja on yllätyksetön ja pieteetillä kirjoitettu. Niin sopii ollakin, ettei puututa arkoihin aihepiireihin, jotka saivat kirjantekijöiden ja Niinistön yhteisesiintymisessä selvästi presidentin tolaltaan. Hän jopa ehdotti kirjan tekijälle alan vaihtoa.

Uimonen on asiansa osaava kirjanikkari ja toimittaja. Hän puuttuu mm. presidentin tulkintaoikeuteen perustuslakiin nähden ja arvojohtajuuteen.Ylilyöntejä ei kuitenkaan pitäisi sallia.

Niinistö on asiansa osaava poliitikko, joka puhuu paljon, mutta ei oikeastaan sano mitään. Niinhän sen pitää olla. Siitä tykätään maailmalla ja Suomea kehutaan maailman parhaana maana elää.

Erityisplussat antaisin Jenni Haukiolle Niinistön uran vänkärinä. Hän on näkymätön taustahahmo, kirjoittelee lapsellisia runoja ja luontoystävällisiä kolumneja. Tämä on sopivaa vastapainoa politiikan kuiville ja kieroille kuvioille. Maan äidiksi ei voisi olla sopivampaa henkilöä. Arvot on nähtävä pienissä asioissa. Kovuutta ja poliittista peliä joutuu presidentti kokemaan liikaakin. Toivottavasti Sauli ymmärtää nyt pitää menestymispaineet ominaan eikä sotke niihin herttaista vaimoaan.

Jouko Varonen

 

 

 

Pääkadun varjot, Aporia kustannus

László Martónin upea teos

Valokuvat kertovat

László Martón: Pääkadun varjot, Aporia kustannus

Hätkähdin tämän teoksen tiivistä taittoa. Lukuja tai kappalejakoja ei ole. Teksti soljuu pienellä fontilla ja vaikeaselkoisesti. Pitihän kirja lukea ja kun lukemiseen pääsi sisälle, niin kohta valottui myös kertojan luoma teemasto.

Pieni kylä Unkarissa 1930- luvulla, ihmisten arkista elämää, sukupolvien ketju. Mutta joidenkin kohdalla ketju katkeaa holokaustin takia. Kirjan henkilöitä on kuvattu valokuvaamossa, paikassa, joka tuhoitui negatiiveineen, mutta kirjailijan mielikuvitus paikkaa sen, mikä henkilöiden ulkonäon tuomasta habituksesta jää puuttumaan.

Kirja on mielenkiintoinen, runollinen ja mietelmien täyttämä. Vaatii todella viitseliäisyyttä tutustua tähän teokseen, joka on aarreaitta, kun siihen pääsee sisälle.

Lázló Márton ( s. 1956) on verbaalisti lahjakas kirjailija, joka ei välitä tavallisista romaanien maneereista. Hän vaatii lukijalta paljon, mutta korvaa sen moninkertaisesti. Márton tunnetaan Unkarissa sekä kirjailijana, että kääntäjänä. Hän on kirjoittanut parikymmentä romaania, kääntänyt jopa Martti Lutherin kirjeitä ja Goethen Faustin.

Tällainen vähemmän lukijaystävällinen ja vaativa teos tietysti saa vain kapean kohderyhmän lukijoikseen. Kirjailijalta on aiemmin käännetty suomeksi novelli Mitä näit ja kuulit.

Täytyi ihan jaksottaa lukeminen useammalle päivälle ja tarttua helpompiin makupaloihin. Mutta kriitikon kuntokouluni käyneenä en toki jättänyt teosta niin helpolla. Iäkkäämpi väestö tarvitsisi varmaan suurennuslasin lukiessaan tätä tiukkaan taitettua kirjaa.

Itselleni riittivät vahvat pluslasit. Ehkä Martónin viivyttelevä ilmaisu tarvitsi enemmän myös taitollista tilaa ja niksejä noustakseen omalle tasolleen.

Jouko Varonen

 

 

 

Ilkka Remes, Perikato, WSOY 2018

Remeksen uusi sarja alullaan

Perusteltua fiktiota – puuduttavaa juonenkulkua

Ilkka Remes, Perikato, WSOY 2018

Remes on ansainnut kannuksensa paranoidisilla jännityskirjoillaan, joissa Venäjän uhka ja kieroutuneet suunnitelmat Suomen ja suomalaisten pään menoksi ovat tietysti fiktiota. Jutut hipaisevat myös sen verran faktatietoa, että suomalaiset miehet, joilta eivät venäläisten metkut ole unohtuneet rauhan vuosinakaan tarttuvat kerta toisensa jälkeen remeksiinsä innosta vapisten ja hirvikivääriä pirtin seinältä etsien.

Nyt Remes valottaa eurooppalaista todellisuutta. Ristiriitainen Eurooppa on sopiva temmellyskenttä sellaiselle trillerinikkarille kuin Remes. Kun keittoon lisätään idän ja lännen intressit, äärioikeistolaisten suunnitelmat ja kimurantti pakolaiskysymys puoltajineen ja vastustajineen, voi odottaa tosi vahvoja juonenkulkuja.

Kirjan päähenkilö on CIA:n suomalaisamerikkalainen virkailija Robert Forster. Siinäpä sitä on soppaa tarpeeksi selvitettävänä kun asialla ovat suurvaltojen mahtihenkilöt ja pahikset. Myös islam – akselilla liikkuva juoni pyrkii valottamaan salamurhien syitä ja seurauksia. Kunnon päähenkilöllä pitää olla myös nainen mukana jännittävissä puuhissa. Tämän kirjan naisosassa on pakolaismyönteinen Sonja Norvanto, joka pyytää kiertotietä tuttua Forsteria avukseen.

Bondini katsoneena olisin odottanut Remekseltä vähän enemmän efektiivisyyttä ja vapauttavaa huumoria, sekä vähemmän kuivahkoa juonen selittelyä. Joku kiihkoremesläinen on tosin sanonut, että kirjailija se taas osui naulan kantaan eurooppalaisissa jännitysvisioissaan.

Remes on maininnut kriitikoille, että eipäs kosketa loppuratkaisuun tai koko romaani lässähtää kasaan pelkällä kritiikin lukemisella.

Itse vähän petyin tähän uuden ja kunnianhimoisen sarjan avausosaan. Jätin kirjan välillä lepäämään, mutta parin päivän kuluttua olin valmis taas kahlaamaan kuivakkaa teosta ja sen uutisvirrasta tuttuja juonteita.

Remeksellä on vankka suosio. Hän haistaa aikamme ilmiöt yhtä hyvin kuin sääennustaja sammakoineen kesän sään. Itselleni tuli tunne, että tässä taas kansalle vähän keisarin uusia vaatteita.

Jouko Varonen