Jaakko Numminen: Sivistys-Suomen synty, Osat I ja II, Edita Kustannus

Monessa mukana koulutus- ja kulttuuripolitiikassa

Jaakko Numminen on ollut innovoiva työmyyrä

Jaakko Numminen: Sivistys-Suomen synty, 1. Jaakko Numminen: Sivistys-Suomen synty, 2. Opetusministeriön kansliapäällikkö muistelee, Edita Kustannus 2020

Jaakko Nummisen puumerkin suomalaiseen koulutuspolitiikkaan muistaa wanha koulunjohtaja ja vararehtori varsin hyvin. Semmoinen allekirjoitus kun tuli johonkin pumaskaan, piti sutaista kiireesti kolme ristinmerkkiä  ja tallentaa kirje tärkeälle paikalle koulun arkistoon.

No tämmöisen kaksiosaisen teoksen kun ottaa käsiinsä niin tietää kyllä, että moisessa opetusalan ”raamatussa” on tärkeää asiaa viljalti. Itse tulin koulunjohtajaksi peruskoulun ensimmäisenä vuonna. Ohjauskirjeitä sateli. Mutta hyvin päästiin alkuun.

Numminen on ollut mukana maakunnallisessa yliopistohankkeessa, ammattikorkeakouluhässäkässä ja monissa muissa viime vuosisadan loppupuolen tärkeissä uudistuksissa. Annetaanpa mestarin taas lausua ”livenä” mielipiteensä ensiarvoisen tärkeistä vuosistaan suomalaisen koulutuksen ja kulttuurin saralla:

…”Omalla kohdallani lähes kaikki huomioni kohdistui 1960-luvun loppupuolen laajentuvaan ja kiihkeään korkeakoulupolitiikkaan. Asemani antoi kuitenkin mahdollisuuden seurata myös koulutuspolitiikkaa kokonaisuudessaan ja samoin ministeriön kulttuuripolitiikkaa. Olin perehtynyt kulttuuripolitiikkaan kokonaisuudessaan kirjoittamalla valtakunnansuunnittelutoimiston aikana teoksen Suomen kulttuurihallinnon kehittäminen”…

No niinpä tuli nuortenkirjailijalle selväksi, että kuka se oli takapiruna” moniin opetusministeriön verottomiin apurahoihini, joita kertyi euroissa laskettuna yli 70 000. Sehän oli ensiarvoisen tärkeää, kun varsinaisesta kirjailijantyöstä ja rojalteista valtio nappasi 50% veroa. Tulipahan maksettua eläkeiän kalliit lääkkeet ihan omatoimisesti.

Mutta asiaan. Nyt on kysymyksessä kirjallinen monumentti, jonka edessä kriitikonrenttu paljastaa päänsä ja toivottaa virkeälle eläkeläiselle ansaittuja ja nautinnollisia lepopäiviä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset, Otava Kustannus

Kateus syö kalat vedestä perhepiirissä

Menestyvä isä ja nälkärajan poika – syndrooma

Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset, Otava Kustannus 2020

Niinpä se lienee, että menestyksen lunnaat ovat aika rumat ja kalliit. Menestyvän julkkisisän perhepiirissä se merkitsee sitä, että isukista tehdään lopulta vaikka häväistyskirja, että saataisiin viimeisetkin rahat imaistua ukon kukkarosta.

Usein perhepiiri unohtaa sen, että isä on tehnyt pyyteetöntä työtä vaimon ja lapsien hyväksi ja antanut kaikkensa – myös rahansa – että perheellä olisi hyvä elää. Esimerkkejä löytyy.

Jörn Donnerin poika, Kari Tapion poika, jne jne…

Minkäpä sille mahtaa, että isällä ei ole ollut antaa enempää järkeä omille lapsilleen. Toisaalta työ on vienyt isukkia kuin litran mittaa. Eipä ole jäänyt aikaa joutavaan höpöstelyyn perheen ja lasten kanssa.

Näyttää Pekkolakin liittyvän tähän synkän kateelliseen kaartiin, joille isä saavutuksineen on pelkkää ilmaa. Itse opin arvostamaan isääni, viiden vuoden pioneeria sodissa, vasta seitsenkymppisenä. Niin tiukassa oli kotiasenteiden ja äidin suvun kateuden taakka. Nyt isän kuva on sänkyni vieressä, lähellä tyynyä ja pidän häntä elämäni sankarina.

Mitäs se neljäs käsky sanoikaan vanhempien kunnioittamisesta.

Mistäpä sen tietää jos Pekkola vaikka heittää fiktiota loput, että saisi isänsä näyttämään oikein rikolliselta. Tai jospa koko kirja on tehty siinä mielessä, että pistetään taas kerran suomalainen, menestyvä mies lattian rakoon. Voihan olla myöskin niin, että kirjan isällä ei ole mitään tekemistä kirjailijan isän kanssa.

No, monisyisen kirjan on Pekkola kirjoittanut. Kun isän exä ja lasten äiti vielä pääsee heittämään hetulaa, niin vedetään esiin tosi inhottavia asioita, joista isä voisi olla eri mieltä.

Mutta Suomessa on vallalla metoo, joten naiset saavat pahoinpidellä miestään henkisesti niin paljon kuin haluavat. Naisressukat kun osaavat heittää fiktiota aika rajusti, että saisivat homman näyttämään tosi härskiltä.

Mitä mie nyt höpisen. Suomalaiset isät ovat mielestäni aliarvostettuja. Jos isä sattuu vielä olemaan menestyvä ja valtakunnallinen julkkis häntä on iskettävä olan takaa.

Senpä haluaisin sanoa tämän kirjan teemoista. Pitäisi aina muistaa katsoa peiliin ja unohtaa kateus isän suhteen.

Mielestäni se kannattaa. Itseänikin, kirjailija- ja kriitikkorenttua on yritetty kammeta nurin kateuden merkeissä aika rankasti. Kerrassaan surkuhupaisaa.

Katos, kun isukin olisi tyydyttävä vain tuomaan kukkia joka päivä vaimolle ja pitämään mölyt mahassaan ilkeistä ja pimentoon painetuista asioista.

Nyt tämä meni ihan löpinäksi. Mutta kirjan ansio on sekin, että saa miehen ajattelemaan ja kriitikon repsahtamaan henkilökohtaisiin tilityksiin.

Excellent++ Pekkolalle.

Perkele.

Mitä hyötyä niistä kaunistelluista ja stereotypioita vilisevistä lukuromaaneista lienee. No pintaviihdettä tietysti ovatten. Sama se on pieteetillä kirjoitettujen elämänkertojen suhteen.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Antti Koli: Retkeilijän vuodenajat, kohteet ja vinkit lähiluontoon, Karttakeskus Kustannus

Lähiluonto se friskaa

Kiva opas ja maanmainiot kuvat

Antti Koli: Retkeilijän vuodenajat, kohteet ja vinkit lähiluontoon, Karttakeskus Kustannus 2020

Niin se vain on, että Suomen luonto astuu kuvioihin heti, kun vaikkapa takapihan oven aukaisee. Juttelin taannoin kovan ja ulkomailla paljon palkitun luontokuvaajan kanssa, kun oltiin luontokuvaajien vuosittaisessa tapaamisessa Imatralla.

Mainitsipa ”räsä-ukko” että oma puutarha se on hänelle ollut tärkeimpiä luontokohteita. Itselleni on vuodenaikojen mukaan kehittynyt liuta luontopaikkoja, joita on kiva ”tarkistaa” kameroiden kanssa. Ja kun luontopaikoilla liikkuu, niin aina kuulee vinkkejä uusista lähiluonnon kohteista.

Viime talvenakin pääsin vuorihemppojen pariin, kun neuvottiin niiden vaikeakulkuinen patarointipaikka. Joidenkin lähteiden mukaan em. lintuja on vain 10 pesivää paria Suomessa.

Syksyllä ja keväällä perustan luovat parjatut hanhet. Talviruokintapaikkoja on metsissä pilvin pimein, ja sieltähän löytyy semmoisia lajeja, joita ei kotiruokinnoille tule. Hanhihavaintoja on tullut aina sepelhanhesta punakaulaserkkuihin ja tundrahanhista merihanhiin tai  kirosanoiksi muodostuneiden valkoposkien luontonäkyihin, kun pellolla voi olla 150 000 näitä em. syöppöjä. Siinä taivas pimenee, kun kotka ajaa ne kaikki siivilleen.

Mutta tähän arvokkaaseen ja tärkeään luontoteokseen. Antti Koli on kunnon luontomies ja tietää asioista. Hän jaottelee lähiluonnon kohteet esim. vuodenaikojen mukaan.

Myös metsätyypit lehtometsistä soihin Koli noteeraa. Kas kun siellä on erityyppistä havainnoitavaa. Kirjaan mahtuvat perhosten ja hyönteisten aikataulut, lintuhavaintojen mahdollisuudet, kyidenkin maailmaan kurkataan kuten kaloihin. Kaupunkiluonnon -asukkien runsaisiin esiintymispakkoihin perehdytään myös.

Mahtikirja tämä Antti Kolin maukkaasti kuvitettu teos. Se pitäisi noteerata jokaisen koulun ja opettajan. Kodin kirjahyllyyn kuuluisi paraatipaikalle.

Korona-aikana sopii pistäytyä luontopoluille, eikä koira perään hauku vaikka ottaisi siellä kontaktia myös ihmisiin. Jutun juurta luontoihmisillä löytyy.

Niinpä se lienee, että luonnosta suomalainen löytää sekä psykiatrin että yleistohtorin. Kuulujen ihmisten sanontoja tähän lopuksi:

– Ylös ulos ja lenkille. ( Niilo Tarvajärvi)

– Tossua toisen eteen. ( Tapani Kiminkinen)

– Luonto se friskaa ( tuntematon tohtoriaatti )

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Markku Salomaa: Tarza, Lector-kustannus, 2021

Tarja Halonen tieteellisen luupin alla

Dosentti Salomaa ei heitä huumorille

Markku Salomaa: Tarza, Pasifistin odysseija voimapolitiikan maailmassa, Lector Kustannus 2021

Tarja se kirjoitteli vekkuleita kirjeitä oppilailleni. Usein kirjoitimme kirjeitä julkkiksille ja Halonenkin kertoili lemmikeistään sun muusta ihan arkin verran ja laittoi vielä kuviakin kilppareista ja kissoista. Opettajain huoneessa alkoivat mulkoilla minua, kun posti toi yhdelle usein kirjeitä itseltään presidentiltä.

No Matti Vanhaselle kun kirjoitimme, niin hän vastasi ihan täytekynällä kirjoitetulla kirjeellä. Harrrastuksikseen mainitsi halonhakkuun ja jugendin. Yksi oppilas pisti vitsinkin pojasta joka halusi lemmikikseen haisunäädän. No äiti siihen, että mitäs teet hajulle. Johon poika:

– Kyllä se siihen tottuu.

Vanhanen mainitsi vastauskirjeessään, että tuo oli viikon paras.

No mutta asiaan. Annanpa kirjantekijän turista:

Tämä tietokirja kuvaa oikeustieteiden kandidaatti Tarja Halosen yli 40-vuotista poliittista toimintaa ja toiminnan tuloksia. Muut kirjoittajat ovat vastanneet hänen henkilökuvansa ja hänen elämänsä arvioinnista kissoineen ja kilpikonnineen sekä Elannon muovikasseineen ja baseball-lippalakkeineen”…

Kirjan tekijä kokee, että kun ihmiset rakastavat legendoja ja myyttejä, niin tutkijoille ne ovat vain riesa.

Tarkkaa työtä on Euroopan sotahistorian dosentti Salomaa tehnyt. Ihan kiitettävän tieteellisesti hän on tutkinut arkistoja, puheita ja julkaisuja. Niinnpä se mahtaa olla, että aika antaa mahdollisuuden uusiin perspektiiveihin mitä tulee kunkin valtionpäämiehen toimintaan sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä. Tarjankin ajoista on jo hiekkaa valunut tiimalasissa, joten on jo aika tehdä tämmöinen tieteellinen syväluotaus.

Tietokirjailija on pitäytynyt, jos mahdollista, vähissä subjektiivisissa kannanotoissa, mutta kyllä sieltä tekstistä tarkkaan lukien löytyy pientä arvotusta Tarja-pressan visioihin ja toimintaan sekä aktiviteetteihin.

Dominoiva pressahan se Tarja kuulemma oli ollut, jos puskaradioon on uskomista. Mutta kun joutuu pitämään koko valtion ohjia käsissään, pitää kyllä joskus sanoa niin, että tärähtää.

Siinäpä sitä on lähdeaineistoa vaikka tohtorinväitteen tekijälle. Tulee samalla käytyä laajempi jatkokurssi norsunluutornipuheiden luomiseen.

Vot harasoo

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Joonatan Tola: Punainen planeetta, Otava 2021

Tola on pistänyt jäykkiä juttuja

Tuossa suvussa sitä riittää ruotimista

Joonatan Tola: Punainen planeetta, Otava Kustannus 2021

Melkoisen railakas isäpappa on ollut kirjan päähenkilöllä. Sitäpä on moni selvitellyt, kuten sitäkin, että kuka se on suvussa ollut todellinen ymmärtäjä.

Oppinut mieshän se Tola ( s. 1983) on ja ollut monessa mukana jo ennen tätä kirjaakin. Vaikuttaakin siltä, että tässä kirjassa tarjotaan melkoista psykoanalyysia lukijalle. Yleensä suvun vihat lankeavat väärälle henkilölle, kuten kertojan isälle.

Miekin olen ressukka yrittänyt tehdä kaiken oikein, mutta poikapa miettii miten saisi tuon ukon hoitoon tai vähintään putkaan. Tytärkin tykittää sosiaalitointa, että ettekö te halavatun luupäät osaa järjestää sitä sekopäätä ukkokotiin. Samaa mieltä tuntuu olevan vaimonkin laaja pappisuku. Mykkäkoulua pitävätten.

Vanhemmiten olen ajatellut, että moneen kertaan äidinkin suvun puolelta haukuttu isä se taisikin olla minun elämäni sankari.

Kiinnitin isän sotakuvan, jonka sain Sibelius akatemian toiminnanjohtajalta ( meidän isät olivat sotakavereita) sänkyni pääpuoleen silleen, että vaimon ei tarvii sitä katsella. Vaimo toki diggasi isäukkoa, ei siinä mitään. Laittoi styroksitkin ulkovessan ringin ympärille, ettei minijä kylmätä peffaansa.

Isä tuntuu viestivän katseellaan jos olen tekemässä vikaliikkua, tai toiminut peräti mestarillisesti.

Mutta asiaan. Tola on kiva kertoja siitäkin huolimatta, että vyöryttää tarinaa ihan hengästykseen asti. Noista aineksista syntyisi koko kirjailijan elämäntyö, kun säästeliäästi käyttelisi. Mutta annetaanpa kirjailijan pistää pari ”jäykkää”:

…”Sitten hän katkaisi kanan pään postimyynnistä hankitulla viidakkoveitsellä, tunki sipulin kanan takapuoleen ja paistoi sen – kuulemma ranskalaiseen tyyliin – avonuotiolla. Saimme koko perheelle salmonellan”…

Tää on nyt semmonen harvinainen nykyajan ”heikkiturunen” kun vielä jäntevöittää juttujaan. Tämmöstä hervotontakin on kiva lukea.

Tykkäsin kuin mielenvikainen puurosta.

Halavatun poskisolisti

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki, Tammi Kustannus 2021

Suoneniskennästä enkelihoitoon

Kaikkea on yritetty sairaanhoidon alalla

Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki, Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan, Tammi Kustannus 2021

Onhan näitä shamaaneista kuppareihin ja patenttilääkkeistä parantavaan suggestioon, puhumattakaan kuolleiden herättäjistä, humpuukimainoksista, magneettiamuleteista, korvakynttilöistä, rotuhygieniasta, parantavista ”kaatajista”, ylivainiolaisuudesta, jne…

Kansa on aina halunnut uskoa ihmeisiin. Varsinkin viimeisessä hädässä on hourittu monenmoisesta, joka ajaa ohi lääketieteen. Ihmiskeho ja sairaudet ovat yksilöllisiä ja antavat usein aiheen vaikkapa hömppälehtien artikkeleihin.

Suomalaisiin tämmöiset uppoavat kuin se kuuluisa kuuma veitsi margariinipaketin sisältöön. Lieneeköhän niin, että terveyshumpuukin ympärille on kehittynyt miljardibisnes joka elää ja kukoistaa taliaivoisen kansan uskomusten ja mainonnan avulla. Televisiosta tulvii parhailla mainospaikoilla näitä joutavia mainoksia, joissa junasta jääneet urheilijat tekevät tiliä ihmekapseleilla. Suomalaiset ajattelevat, että täytyyhän tuon olla hyvä roppi, kun kerran ex olympiavoittajakin sitä käyttää joka päivä illoin aamuin ja on niin punaposkinen.

Lehtosen kirja on moniulotteinen teos tältä alalta. Eipä näytä kirja kunnioittavan jeesuksiakaan enkeleineen tai joogahysteriaa, puhumattakaan antroposofien sairaanhoitoajatuksista. Paremminkin suuntautuu järkevän sairaanhoidon kannalle:

…”Yksittäisen ihmisen kannalta paras tapa suojautua humpuukilta ja harhoilta on ikivanha…suurimpia vahvuuksia on ollut järjenkäyttö, vaikka välillä sitä on vaikea uskoa. Kannattaa olla valmis pysähtymään ja pidättäytymään hätäisistä johtopäätöksistä, jos ei halua tulla huijatuksi”…

Magee kirja

Voi jumalan pyssyt ja puupaukut

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Reima Launonen: Taistelu työstä, Kohti inhimillistä työelämää, Tammi Kustannus 2021

Saatko sinä osallistua työsi ideointiin

Hyvä-veli – rinki on nykyaikaa

Reima Launonen: Taistelu työstä, Kohti inhillistä työelämää, Tammi Kustannus 2021

Mennäänpä ruohonjuuritasolle. Omassa työpaikassani joku erehtyi ilmiantamaan koulun rehtorin joka käytti usein ronskia väkivaltaa oppilaisiinsa.

Ensin kutsuttiin koolle rehtorin hyvä-veli – rinki, työpaikkalääkäri, koulutoimen johtaja, toiset rehtorit jne… . Pianpa alettiin kasata tulisia hiiliä ilmiantajan pään menoksi. Käytettiinkin tosi alhaisia keinoja, joita voisi verrata putin-navalnyi – syndroomaan itänaapurissa.

Ilmiannon tehnyt opettajaressukka savustettiin tuotapikaa ulos työpaikalta. Kokosi tavaransa ja käveli ulos pää oudosti kallellaan askeltaen ontuen kuin jalkavaivainen kalkkuna.

Tosiasiassa pomoissa on paljon narsisteja, paskiaisia ja psykopaatteja. Toki on muunkinlaisia. Mutta heillä on se pitävä rinkinsä.

Mutta asiaan. Reima Launonen on konsultoinut työpaikoilla Hän on jopa toimessa filosofian akatemiassa. Tuumii, että johtajan asema työpaikalla ei ole kehuttava kun hän altistuu vallalle ja kokee kaiken maailman mielen ja ajattelun vinoumat.

Ja kaiken lisäksi johtajan asemaan liittyy tietty status sekä valta ja taloudellinen hyöty.

Ei siis ihme, että pomo sokaistuu ja demokratia saa huutia.

Kun tulee tosipaikka, kyyristelevät työntekijät toistensa selän takana. Ajattelevat, että ei kai vain minun pääni päällä giljotiini helähdä.

Mitä sitten tulee pandemia-ajan ratkaisuihin, niin löytyipä tahtotilaa tehdä päätöksiä nopsasti. Pääministeri lateli kirkkain silmin faktat pöytään ja Suomen kansa totteli.

Nyt jo ollaan jo saamassa korona kontilleen. Vieläkin on soraääniä, mutta suomalaiset ovat oppineet toimimaan hädän tullen määrätietoisesti ja tottelemaan johtajiaan.

Kirja on laaja ja seikkaperäinen. Aihepiireinä mm. työn merkitys ihmisille, työelämän arvot, johtaminen, eriarvoistuminen, työn yhteiskunnallinen merkitys, työn tulevaisuus, jne…

Hyvääpä työtä on konsultti tehnyt. Tietysti on pitänyt käytellä tarvittavaa pieteettiä, ettei nyt ihan sylttytehtaiden ongelmia käydä repostelemaan. Yleensähän näissä asioissa on ainakin kaksi intressipiiriä, joita molempia pitää pyrkiä kosaisemaan.

Tuumin kerran piruuttani, kun menin maksamaan poliisilaitokselle tolppavälähdystäni, että voiko se poliisi aina olla ratkaisuissaan suora ja rehellinen. Johon se vanhempi konstaapeli juttuhetken innoittamana tuumi varomattomasti:

– Kysy vain miten vähän.

Naureksittiin. Sanoin, että maksan sakon tuplana, jos vielä muutama vartti turistaan.

Niinpä se lienee, että vanha sananlasku pitää vieläkin paikkansa:

– Elä sie poika pure ruokkivaa kättä.

Halavattu, en paremmin sano. Kannattaa vain olla työpaikalla se ”hyvä jätkä” joka pitää käkättimensä tukossa tarpeen tullen. Ei näe ei kuule ei muista mitään tarvittaessa niinkuin entinen taksikuski asian havainnollisti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Lotta Backlund: Sano kyllä, Miten saada reippaudella suhteetonta etua työelämässä ja muussakin elämässä, Tammi Kustannus 2021

Niistä nenäsi ja lakkaa murehtimasta

Pikkuisen pinnistelyä vain ja kohoat plaaniin

Lotta Backlund: Sano kyllä! Miten saada reippaudella suhteetonta etua työelämässä ja muussakin elämässä, Tammi Kustannus 2021

Tällä tytöllä on kyllä cv:tä vaikka muille jakaa. Lotta on toiminut TV-yhtiön kehitysjohtajana, stand up koomikkona, poliittisena erityiasvustajana, valtakunnallisen liiton pomona, kolumnitykkinä, yrittäjänä, prodcasttuottajana, ja nyt siis esikoiskirjailijana.

Pistetäänpä tähän joku viisaus tiiviksiladotusta kirjasta:

– …kun teet jotakin kymmenettä tai sadatta kertaa, osaat jo paremmin, kun jännityskin hälvenee.

– Itsetunto on sitä, että ihan aidosti tuntee ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on – hyvässä ja pahassa.

– Tästä kirjasta ei ole sinulle hyötyä luotisateessa, mutta tässäkin opetetaan, että toiminta on aina parempi kuin paikallaanolo.

No, kirjahan on ihan kivasti ideoitu. Siinä kyllä luotetaan vähemmän ilmavaan ja pienifonttiseen julkipanoon. No eihän ne vanhukset tarvitse näitä lukea. Nuorethan ne on hektisiä ja välillä helposti eskaloituvia.

Kun olin Uudessa Valamossa, siis niiden Laatokalta tulleiden partasuiden aikaan, tuumi punaposkinen munkki Savva:

– Mikähän kiire niillä kaikilla oikein on. Mie teen vain magoisaa mansikkahilloa luostarin mansikoista päivät pitkät ja kirikon ristilöi” katselen. Lienee moisessa aika paljon elämänviisautta. Jos töitä pakkaa niin paljon, että minuutinkin pötköttely katkeaa tekemättömien töiden virtaan aivoissa, niin silloin on aika jarruttaa.

Lopetanpa tämän kantapään kautta oppineen tietokirjailijan sanoihin:

…Meillä jokaisella on jo kaikki edellytykset toteuttaa tavoitteemme, olivat ne sitten suuria tai pieniä. Paras tapa toteuttaa tavoitteita on tehdä työtä niiden toteuttamisen eteen…toimeen voi tarttua heti ja katsoa sitten matkan varrella, miten juoksuaan voi parantaa”…

Järjen ääntä tämmöinen, sanoo kriitikonrenttu, joka pudotti painoaan 31 kiloa, ihannepainoon,  kahdessa vuodessa. Sen jälkeen en ole viiteen vuoteen antanut periksi edes sataa grammaa. Ja gourmeeta laittelen pöytään.

Mutta kirjahan on kovaa valuuttaa.

Kertakaikkiaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Gary John Bishop: Älä jauha p-skaa, WSOY kustannus 2021

Ihminen on sitä mistä hän puhuu

Sielun ötökät pois maton alta

Gary John Bishop: Älä jauha p-skaa, Lopeta itsesi sabotointi ja tule oman elämäsi herraksi, WSOY Kustannus 2021

Niinhän se lienee, että moni fiksu ja osaava ihminen vaipuu apatiaan ja osaamattmuuteen. Heillä olisi amissioonia vaikka mimmoisiin suorituksiin, mutta se jokin vain pistää kapuloita rattaisiin ja siinäpä sitten vajotaan sohvan pohjaan murehtimaan, odottamaan viikonloppua tai eläkeiän saavuttamista kuin auringonnousua.

Joku mälvää lapsuuden traumoja tai nuoruuden virhevalintoja koko ikänsä, eikä avaudu elämälle. Joku naisihminen pitää parisuhdetta kasassa salaamalla nuoruuden hurjien aikojen haksandukset mustasukkaiselta mieheltään. Siinäpä se on parisuhteen kestävä perusta, kun sen sijaan voitaisiin keskustella asioista ja nousta kokonaan uudelle levelille.

Tapasin lenkillä nuoren miehen, joka olisi ollut paremminkin psykiatri kuin putkimies. Hän sanoi juottaneensa vaimon känniin ja sai siinä tilassa naisparan avautumaan aroista asioista. Tuumi mustasukkainen ressukka, että nyt heidän parisuhteensa on auvoisa ja lämmin.

Tuli sitten puolen vuoden päästä taas vastaan lenkillä valtavan koiranhurtan kanssa ja tuumi:

– On elelty jo pitkään tämän Turren kanssa kahdestaan.

Että se siitä psykiatrista ja hänen metodeistaan. Neuvoi, että putkiston saa kuntoon, kun vaihtaa liitoksiin uudet tiivisteet ja sitä rataa.

Innostuin taas höpsimään. Kirjan ansioitunut kirjoittaja neuvoo pitämään suhteet vanhempiin ja ystäviin kunnossa, sosiaalinen kanssakäyminen se friskaa psyykeä. Polku mielenrauhaan käy sitä kautta, että hyväksyy itsensä ja toiset, kuitenkin pystypäisenä ja tosiasiat tunnistavana.

Mutta voi herranjestas, jos hyväksyt johtoajatukseksi sen, että ”minä olen luuseri”. Silloin sinulle ei kunnian kukko laula. Vaihda vaikka tunnuslauseitasi tähän tapaan:

– Minä riitän.

– Minä menestyn.

– Hei jätkä, taas alkaa uusien mahdollisuuksien päivä.

Kirjahan on ihan laatuisa ja houkuttelee valoisiin ajatuksiin. Mitä hittoa sitä itseään vihaamaan. Siinä ampuu omaan jalkaansa. Pitää olla itselleen kaveri. Semmoisen henkilön silmistä paistaa elämänvoima, jonka muutkin noteeraavat.

Halavattu, en paremmin sano.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Stefan Ekberg, Omilleen, Käyttöopas aikuisuuteen, WSOY Kustannus 2021

Eihän sitä nyt peräkammarin pojaksi

Aikuistumisen viisasta oppia

Stefan Ekberg: Omilleen, Käyttöopas aikuisuuteen, WSOY Kustannus 2021

Maalla se oli ennen helppoa. Isäukko näytti viisitoistavutiaalle ovea ja sanoi, että saat sitten kymmenen metriä etumatkaa ennenkuin alkaa paukkua. Eipä nähty poikaa sen koommin kotipiirissä, ei lähettänyt edes korttia maailman turuilta.

Perunkirjoitukseen saapui koko lapsikaarti kiistelemään kaappikellosta tai äidin tomun peittämästä kultakorurasiasta.

No höpinät sikseen. Tämä Ekbergin kirja on viisas opus. Kaikki aikuistumiseen liittyvä käydään läpi perinpohjaisesti ja lakipykäliä myöten. Ja sanoohan se kirjantekijä taas kerran, että aina kannattaa seurata unelmiaan. Kas kun unelmista tulee helposti totta, kun nuori suuntaa pienetkin tekemisensä niiden mukaan tietoisesti tai tietämättään.

Mutta asiaan. Tämä viisas ja hyödyllinen kirja puuttuu muun muassa vuokrasopimuksen tekoon, laskujen maksamiseen, vakuutuksiin, siivoushommiin, ruokakulusäästöihin, oman talouden tavoitelistan laatimiseen, työhaastattelun nikseihin, elämänonnen saavuttamiseen, rakkaussuhteen pitämiseen raiteillaan, terveydestä huolehtimiseen, kriisitilanteisiin, jne…

No löytyyhän sivuilta semmoinenkin vinkki, että huolehdi aina ensin itsestäsi. Onhan se totta kylläkin. Jos esim. mies ei ole kunnossa fyysisesti tai henkisesti, niin kyllä muutkin ovat siinä konkurssissa mukana. Kannattaa olla kaveri itselleen ja hyvä sellainen. Silloin sinulla voi olla annettavaa muillekin yllin kyllin. Ja avuntarvitsijoita riittää maailman turuilla.

Rankkaisin kirjan ihan tuonne excellent-levelille. Nuorille olisi hyvä tietää jotakin elämän rutiineista, ennenkuin jää festarireissulta tulematta kotiin lopuksi ikäänsä. Harkinta kun on tärkeää kaikissa elämän vaiheissa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen