Masennus mahdollisuutena

Masennus antaa aikaa

Mieliala voi olla oire

Juha Lehti: Masennus mahdollisuutena, Matkaopas muutokseen, Kirjapaja 2017

Masennus lienee yleisimpiä syitä sairaseläkkeelle tai pidemmälle sairaslomalle jäämiseen. Psykiatrien vastaanotot täyttyvät masennuspotilaista, joille usein keksitään sopivat pillerit mielialaa kohottamaan. Lienee kuitenkin niin kuin entisellä ydinvoimalan valvojalla, kun punainen valo alkoi vilkkua. Hänellä oli täsmälleen kaksi vaihtoehtoa, sammuttaa punavalo tai etsiä syy siihen, miksi valo vilkkuu. Myös masennus on tietynlainen punainen valo, joka on merkki siitä, että jotain on vialla, esim. sosiaalisissa suhteissa tai parisuhteessa.

Masennus on toisaalta hyväkin asia. Se antaa aikaa selvittää ongelmat ja masentuneella ihmisellä on yleensä vielä herkempi havaintokyky omiin ongelmiinsa kuin taviksilla. Masentunut ihminen joutuu tekemään elämän inventaariota. Tärkeä kysymys on: ”Missä olen nyt?” Ongelmia voi olla kotona, parisuhteessa, muiden ihmisten kanssa, työssä, vapaa-ajalla, terveydessä, raha-asioissa, tunteissa, jne…

Kirja tarjoaa myös itsehoito-ohjelman masennukseen sairastuneelle. Tässä masennus nähdään sinänsä normaalina ja terveenä mutta kesken jääneenä muutosprosessina. Kun poljet naulaan, niin että naula jää jalkapohjaan, pitää kivun aiheuttaja vetää pois, että paranemisprosessi pääsee alkuun.

Mitä sitten omaisen pitäisi tehdä tai mitä ei pitäisi tehdä? Ainakaan ei pitäisi vähätellä masentunutta. Masentuneen tuntemuksia on kunnioitettava. Ei myöskään kannata nostaa itseään pääosaan. Alkoholia ja päihteitä ei saa käyttää masennuslääkkeenä. Masentuneelle on annettava huomiota. On myös otettava apua vastaan, jos masentuneen kanssa ei pärjää.

Kirja on selkeästi jäsennelty kokonaisuus ja auttaa osaltaan ymmärtämään masennuksen mekanismeja. Aina ei psykiatrin penkki ole tarpeen. Kotikonstejakin kirjassa tarjotaan. Joskus voi masennus jopa hoitaa parisuhteen tulehtumia.

Jouko Varonen

 

Heinäkuun päivä

Kansallisromantiikkaa

Idylliä ja tummuutta

Tatu Kokko: Heinäkuun päivä, Icasos

Tatu Kokko on tehnyt kirjan, jossa yhdistyy kansallisromantiikka taiteen kultakaudelta ja elämäntarina torppariajalta. Nuori Helsingin Sanomien toimittaja matkustaa Muuruvedelle tapaamaan Hannaa. Kysymys on Eero Järnefeltin maalauksesta Heinäkuun päivä jonka mahdollisesta toisesta versiosta tulisi ottaa selko samalla kun haastattelee kahdeksankymppistä Hannaa, joka muistaa Järnefeltin henkilökohtaisesti, jopa oli mallina kun taiteilija teki teosta lehmisavuista. Hanna muistaa tarkkaan, miten taiteilija käski lisätä oksia hiillokselle, että saataisiin oikeanlainen savu maalaukseen ikuistettavaksi.

Toimittaja ei kuitenkaan pääse niin helpolla Hannastaan, jolta piti vain saada autenttinen tieto maalauksesta Hesariin julkaistavaksi.

Hanna juttelee ummet ja lammet toimittajalle ja tulee kertoneeksi myös surullisen rakkaustarinan. Ajankuvaus on kohdillaan. Hanna kertoo käynnistään Minna Canthin luona, Juhani Ahosta, Sibeliuksesta, jne…

Tatu Kokko ( Tatu Kekäläinen) on syntynyt Kaavilla vuonna 1969 ja asuu nykyään Kuopiossa. Kokko on kasvatustieteiden maisteri ja ollut nuortenkirjoillaan Savonia-palkintoehdokaskin.

Kirja vaikuttaa sujuvalta kansankuvaukselta ja ikääntyneen Annan kertomuksen myötä se saa paikallisväriä ja lämpöä, jos sitten tummuuttakin.

Hanna naurahti myös, mutta siinä oli metallinen sointi. Hänen mielessään alkoi melskata myrkyllinen ajatus, joka sysi syrjään terveen järjen. Hän näki Hiljan lennähtävän veteen, painuvan pinnan alle, veneen ajautuvan ulottumattomiin, kuplien harvenevan, aaltojen tyyntyvän ja auringon kultaisen kehrän kimmeltävän vain surmatyön tekijän hiuksilla, hänen omilla hiuksillaan.”

Kirja on vaikuttava ja katkeransuloisenkin makuinen. Lueskelin sitä aamuyön tunteina, kun kesäyö tulvi sälekaihtimien rakosista huoneeseen. Teksti oli joskus hivenen naiivia ja tietysti on kysymys viihteellisestä teoksesta, joka kuitenkin vie kivasti mukanaan historiallisiin maisemiin.

Jouko Varonen

 

Kirjaan kadonnut

Satu avartuu

Rakkauden ja kuoleman turnaus

Jennifer Donnelly: Kirjaan kadonnut, Sanoma Media Finland Oy 2017

Palatsin emäntä oli Kuolema, eikä yksikään kuolevainen, joka sen ruosteisille porteille matkasi, koskaan palannut. Kuoleman kasvot olivat kalpeat kuin käärinliina ja hiukset tummat kuin keskiyö. Hänellä oli yllään musta kaapu ja metsästäjän kaulanauha, jossa riippui hampaita ja raatelukynsiä. Hänen vihreät silmänsä kapenivät viiruiksi, kun hän tarkasteli shakkilautaa edessään.

– Sinun siirtosi, Rakkaus sanoi.

– Tiedän sen, kuolema vastasi.

– Tik tak, sanoi Rakkaus.

– Vain hölmö hoputtaa Kuolemaa, sanoi Kuolema.”

Kaikkihan muistavat tarinan tarinan kylän kauneimmasta neidosta, joka joutui hirviön vangiksi linnaan. Juttu oli satumainen, sillä hirviön sinisistä silmistä loisti ystävällisyys ja rakkaus, vaikka hän käyttäytyi äkäisesti. Ja juttu päättyi onnellisesti, kun Belle sai prinssinsä, taika raukeni ja hirviöstä tuli komea nuorukainen.

Tämä tarina on erilainen. Kirjailija käsittelee tarinaa symbolisella tasolla, kuoleman ja rakkauden taisteluna. Belle löytää kirjastosta ihmeellisen kirjan, josta avautuu hänelle kokonainen maailma. Jutussa on samaa hohtoa kuin Liisa ihmemaassa – tarinassa tai monissa muissa satuklassikoissa, joissa lapset löytävät salaisen oven, josta johtaa tie seikkailumaailmaan. Muistuu mieleen esim. Narnia-sarja.

On hyvä, että klassikkosatuja syvennellään. Usein sadunkertojilla on tapana liittää satujen henkilö- hahmoihin syvää kuvallisuutta. Esim. Hannu ja Kerttu lähtiessään synkkään metsään menivät samalla kohtaamaan tietyn vaiheen elämässä, jossa jätetään hyvästit vanhempien holhoukselle. Lienee saduissa usein kyse myös kuolemasta ja rakkaudesta hyvän ja pahan hahmossa.

Kirja on hyvä tarina ja variaatio aihelmasta, josta on hiljakkoin tehty myös elokuva oikeiden näyttelijöiden avulla.

Jouko Varonen

 

 

Huomaa hyvä!

Löydä vahvuutesi

Tietoa kasvattajille

Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen: Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen bongausopas, Ps-kustannus 2017

Jokaisella meillä on vahvuuksia. Joku voi olla sosiaalinen ihminen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Toinen löytää elämästä myönteisiä asioita. Myös vaatimattomuus voi olla vahvuus. Jos osaa kohdata elämän haasteet oikealla tavalla, omaa vahvuuden, joka on arvokas.

Kirja vaikuttaa hyvältä, esim. kasvatustyössä oleville, miksei myös perheenisille ja äideille. Toisaalta, kuka vain voi hyötyä siitä, että oppii elämässä löytämään omat vahvuutensa ja kehittämään niitä. Hyvä lihaskunto tulee ihmiselle harjoituksen kautta, niin myös henkiset ominaisuudet. Vahvuuksia on treenattava ja niitä on kehitettävä. Niinpä voi saavuttaa jotain suurta, jos ei yksilötasolla niin vaikka sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Kirja neuvoo etsimään luovuudelle erilaisia määritelmiä. Joku on taiteellinen, toinen on matemaattisesti lahjakas, yksi osaa verbaalia ilmaisua. On myös henkilöitä, jotka ovat kaveripiirissä erityisen inspiroivia ja keksivät uusia ideoita, joita voi toteuttaa yhdessä.

Luonteenvahvuuksiin kuuluvat ystävällisyys, sosiaalinen älykkyys, ryhmätyötaidot, reiluus, huumorintaju, luovuus, oppimisen ilo, toiveikkuus, kiitollisuus, sinnikkyys, itsesäätely, rakkaus, myötätunto, innokkuus, rohkeus, harkitsevaisuus, vaatimattomuus, jne… Näitä tulisi myös opetustyössä hyödyntää ja käyttää tietoisesti yhteiseksi hyväksi esim. luokkatilanteessa.

Kirja on todellinen tietopankki ja siitä huomaa heti, että asialla ovat henkilöt, jotka tietävät mistä puhuvat. Itse olen opettaja ja tutkin kirjaa mielenkiinnolla. Joskus sain jopa vahvistusta, kun vertasin kirjan oppeja omiin opetusmetodeihini. Ymmärsin taas kerran, että tärkeintä ei ole pänttääminen, vaan yksilöiden huomaaminen ja heidän vahvuuksiensa kehittäminen.

Jouko Varonen

 

Syö hyvin, voi paremmin

Syöpä ja ravinto

Ruokavinkkejä

Reijo Laatikainen & Timo Joensuu: Syö hyvin, voi paremmin, Ravinto syövän ehkäisyssä ja hoidon tukena, Kirjapaja 2017

Kirja kartoittaa aluksi syöpämuotoja ja niiden hoitoa, mutta pian päästään ravintotottumuksiin ja siihen, miten ravinnolla ja elämäntavoilla voi helpottaa syöpää sairastavan oloa tai mikä parasta estää syövän syntyminen. Kirjassa todetaan, että joka kolmas suomalaisista joutuu tekemisiin syövän kanssa henkilökohtaisesti, joten ei ole yhdentekevää, miten suhtautuu ennaltaehkäisevään hoitoon mm. oikean ravinnon ja elämäntapojen avulla.

Kirjan tekijät huomioivat myös ns. huu haa – tiedon, jollaista levitetään mm. netissä. Niinpä huu haa- tiedon tunnistaminen on tärkeää. Usein nimittäin tällaista tietoa levittävät kaupalliset tahot, joilla on ”oma lehmä ojassa” ja tarkoitus saada taloudellista hyötyä sairaiden ihmisten kustannuksella. Tällaiset suositukset kuulostavat ”liian hyviltä ollakseen totta”. Voidaan myös pelotella syöpäriskillä taloudellisen hyödyn ollessa taka-alalla. Maalaisjärki on hyvä asia, kun joutuu tekemisiin ihmehoitajien kanssa. Yleensä syöpälääkärien suositukset on otettava huomioon ennemmin kuin ulkomaiset ja epäilyttävät tutkimukset tai uskonnolliset ihmeparanemiset.

Punainen liha ja lihajalosteet ovat kirjan tekijöiden mielestä pahoja ruoka-aineita syövän suhteen. Pavut, herneet ja palkokasvit vähentävät syöpäriskiä, kuten myös hedelmät ja kasvikset. Myös liikunta on tärkeää. Liiallinen laihduttaminen on vaarallista. Alkoholi on tupakan ja liikapainon ohella pahimpia syöpäriskejä.

Myös ns. Välimeren ruokavalio on hyväksi havaittu. Siihen kuuluvat neitsytoliiviöljy, kala ja äyriäiset, palkokasvit, pähkinät ja siemenet, maitotaloustuotteiden kohtuullinen käyttäminen, täysjyväviljatuotteiden runsas käyttö, kohtuullinen viinin käyttö, vihannekset, salaatit ja juurekset, hedelmät ja marjat.

Kirja vaikutti monipuoliselta terveysoppaalta, josta sai myös tietoja tutuista vaivoista ja niiden ehkäisystä. Tietysti samoja suosituksia tarjoaa moni muukin terveisiin elintapoihin ohjaava kirja, mutta miellyin tämän kirjan monipuolisuudesta ja selkeästä jäsentelystä.

Jouko Varonen

 

 

Valerian ja Tuhannen planeetan valtakunta

Galaksien kätköissä

Tieteisseikkailu

Christin Mézières: Valerian, Tuhannen planeetan valtakunta, Jalava 2017

Kaukaisessa galaksissa on ihmeellinen Syrtre, Tuhannen planeetan valtakunnan keskus ja kukoistava kauppakaupunki. Syrtrellä ei osata aikamatkustamista, joten maan avaruusagentit Valerian ja Laureline ovat ensimmäiset, jotka matkustavat maasta tutkimaan Syrtren salaisuuksia.

Maan agenttiparin onnistuu soluttautua Syrtren asukkaiden joukkoon, mutta pahaksi onneksi Laureline sattuu ostamaan torilta kellon. Hän laittaa kellon kaulaansa, mutta Syrtren todelliset valtiaat, tietäjät, jotka vihaavat maata, koska heidän alkujuurensa ovat myös maassa, huomaavat kellon Laurelinen kaulassa. Niinpä maan aikaa käyttävä pari napataan vangiksi.

Agenttien onnistuu paeta ja ottaa haltuunsa alus, jonka avulla he pääsevät eroon vainoojistaan. Heillä on myös ystävä, kauppias, joka neuvoo, miten päästään salaiseen palatsiin tietäjien juhlaan. Ankaran taistelun jälkeen tietäjien salaisuus paljastuu ja maan agentit pääsevät pälkähästä.

Tarina on tieteisseikkailu, jossa osataan aikamatkailu, käytetään aurinkovoimaa laivojen energianlähteenä ja hallitaan monta kummallista ja myyttistä asiaa.

Välttämättä ei albumin sisältöön pääse mukaan ensi lukemalla, mutta uusinta tuotti minulle jo tulosta. Tuhannen planeetan valtakunta julkaistiin Ranskassa alkujaan vuonna 1971. Se on innoittanut myös elokuvien tekijöitä ja kirjassa on kuvaotoksia 2017 ilmestyneestä elokuvasta Valerian and the City of a Thousand Planets.

Kirja vaikutti kelpo viihteeltä. Ainakin minut se tempasi mukaansa avaruudellisiin maailmoihin. Ehkä kuvakieli on joskus liiankin pirstaleista ja agenttiparia onnistaa aina liiankin hyvin,  mutta lapsenmieli tietysti kuuluu tämäntyyliseen nuorten teokseen, jossa liikutaan hamassa tulevaisuudessa ja tuhansien vuosien aikajänteellä.

Jouko Varonen

 

 

 

Kotkan meripäivillä

Vilskettä Kotkan meripäivillä

Valtavista purjealuksista leijoihin ja trubaduureihin

Helteinen sunnuntaipäivä oli omiaan vierailulle maineikkailla Kotkan meripäivillä. Tutun tuulahduksen toivat eurooppalaiset herkkukauppiaat, jotka olivat rantautuneet meripäivien ajaksi Lappeenrannan kautta Kotkaan. Tuli siinä kahviteltua ja maistettua paikan päällä valmistettuja herkkuja.

Sitten suunnattiin ruokailusta virkistyneenä tutkimaan rantaan ankkuroituneita purjealuksia, joita riitti lähes loputtomiin. Niinpä auringon porotusta vastaan piti varautua vesipulloilla ja pitkähihaisilla paidoilla, ettei nyt iho pala ihan karrelle.

Rannassa oli tietysti trubaduureja ja ”Kotkan pojan” Junnu Vainion biisit kaikuivat kovaäänisistä, tosin vähän alavireisesti tulkittuina. Tuli ihan ikävä Junnua, Reijo Tania ja kumppaneita. Mutta mitäs noista pienistä tyylivirheistä. Kuvan kitaristi soitti kuitenkin ihan tyylikkäästi.

Piti tietysti katsella kojujen tarjontaa ja kas löytyi koju, jossa tarjottiin voitto joka arvalla. Niinpä ostin vitosella kolme arpaa ja sain sukkia, hellelippiksen ja aurinkolasit. Ihan kelpo voitto vitosella. Brittiläiset juustojen myyjät tarjosivat maistiaisia ja hyvältähän nuo euroopan herkut maistuivat. Piti ihan ostaa juustolohkare, jonka hintakin oli melkoinen, 48 e / kilo.

Purjelaivoja oli rantautunut Kotkan satamaan melkoinen määrä ja ihan ihmetellä piti, miten paljon wanhaa kalustoa on vielä vesillä. Kohta sain kuulla, että laivoja oli tuonut paikalle purjealustapahtuma The Tall Ships Races. Aikaisemmin nämä suuret laivat ovat valloittaneet Kotkan sataman vuosina 1992 ja 2007.

Jossakin lähellä merimuseota piti kojuaan myös ilmailun spesialisti Kaarle Kuukka, joka on moninkertainen moottorilennokkien maailmanmestari. Kaarle kertoi puraisseensa kerran nuorempana moottorilennokkien mm. kisan kultamitalia ja sai siitä innoituksen omalle harrastukselleen. Kaarle sanoo vieläkin osallistuvansa kyseisiin kisoihin ja luultavasti mitalitili karttuu. Kaarlella oli kojussaan myytävänä leijoja ja hän kehui, että kauppa on meripäivien aikana käynyt vilkkaasti.

Rannassa soitteli pan-huilisti kaunista etelä-amerikkalaista musiikkia ja tietysti piti ostaa häneltä levy, olisiko ollut joku Macchu Picchun tyylisen yhtyeen levytys. Ihan sopivaa matkamusiikkia auton soittimeen.

Lähtiessä toivotteli hyvää matkaa lukiolaispoika Jaakko. Hänellä oli hymy herkässä, vaikka toden puhuen meille riitti parituntinen siinä helteessä. Silti kokemus oli mieleenpainuva ja tapahtuma näytti hyvin järjestetyltä. Maksullinen pysäköinti ei lompakkoa laihduttanut ja sisään pääsi vain laukun tarkastuksen jälkeen mikä on turvallisuuden takia tärkeää tällaisessa massatapahtumassa.

Jouko Varonen

Hiljaisuuden tie

Rukouksia ja joogaa

Oli virkistynyt ja seesteinen olo”

Heli Harjunpää: Hiljaisuuden tie, kristillisiä joogaharjoituksia, Kirjapaja 2017

Tapanani on istua kirkossa takapenkissä ja tulla paikalle hyvissä ajoin, että voin hiljentyä rauhallisessa miljöössä. Jotakin samaa on kristillisessä joogassa, jossa yhdistetään rukouksenomaiset mantrat” ja joogaliikkeet ja saadaan aikaan kokonaisuus, jossa keho ja mieli uudistuvat.

Heli Harjunpää on ammatiltaan sairaalapappi, työnohjaaja ja joogaopettaja. Joogan harjoittelun ja kristillisyyden hän on yhdistänyt elämässään yli 20 vuotta. Nykyään hän ohjaa joogaryhmiä ja kehittää harjoituksia koko ajan.

Kissa: Konttausasento. Pyöristä selkää häntäluusta alkaen nikama nikamalta niskaan asti edeten. Lopuksi leuka lähenee kaulakuoppaa. … Jumala anna minun löytää arvostava asenne kaikkia sinun luotujasi kohtaan.”

Olen jutellut joogaa harjoittavien henkilöiden kanssa ja todennut, että heistä henkii tietynlainen ”aura” joka kertoo kehon ja mielen hallinnasta. Kun juttelin kirjojakin julkaisseen joogaopettajan kanssa, hän tuumi, että joogasta on tullut elämäntapa, joka seuraa mukana aina varhaisista aamuhetkistä ja päivärutiineista iltaan ja nukkumaan menoon asti.

Kehollisena harjoituksena kristillisen joogan merkitys on siinä, että se hoitaa koko kehoa. Sen avulla voidaan tuoda kehoon myös liikkuvuutta, vahvistaa ja parantaa hyvinvointia ja kokea syvää fyysistä rentoutumista. Mielen tasolla jooga on läsnäoloharjoitus, jossa tullaan tietoiseksi omasta henkisestä tilasta, sekä löydetään hyväksyvä asenne itseä ja toisia kohtaan, mielen lepo, syvä hellittäminen ja takertumattomuus.

Jooga lienee saanut alkunsa idästä päin ja usein siihen on yhdistetty henkisiä harjoituksia. Kristillisen joogan funktio on saman tapainen. Se syventää rukouselämää, mieli ja henki löytävät tasapainon.

Kirja on hyvä ja hyödyllinen. Sen joogaharjoitukset ovat asiantuntijan laatimia ja yhdistäminen kristillisten rukousmantrojen kanssa voi tuntua aluksi vähän erikoiselta, mutta jos perehtyy joogan perusoppeihin, siinä löytyy yhtymäkohtia ja soveltamista, joka on ansiokasta ja uusi ulottuvuus hartaudenharjoitukseen.

Jouko Varonen

Vanha ja vireä

Vanhuus voi olla kaunista

Vappu Taipale opastaa

Vappu Taipale: Vanha ja vireä, virkistyskirja naisille, Into 2017

Vappu Taipale tunnetaan urastaan lääkärinä, ministerinä pääjohtajana ja monen toimen haltijana. Hänen vanhuutta käsittelevä kirjansa on myös omaelämänkerta ja tähän uuteen painokseen on kerättu uutta tietoa vanhenemisesta ja siitä miten krempat ja henkiset paineet voi kääntää voitoksi. Tutustuin myös teoksen aiempaan painokseen. Kirjan yleisilmettä on muutettu tässä  painoksessa lukijaystävällisemmäksi ja selkeämmäksi.

Taipale lähtee naisen elämään vaikuttaneista keksinnöistä, mm. ehkäisypillereistä ja kuukautissiteistä. Myös muurahaistutkimukseen perehdytään Taipaleen mukana, sillä muurahaispesässä on sosiaalisia rakenteita, joista vanhustutkimuskin voisi ottaa opiksi. Ikääntyessä ihmisen ulkomuoto muuttuu, mutta ei kannata pitää kiinni ”ikuisesta nuoruudesta” vaan luopua sovinnolla siitä, minkä ikääntyminen meiltä vie mukanaan. Pukeutuminenkin on joillekin vanhuksille ongelma. Vanhuksen anatomia ja ruumiinrakenne on erilainen kuin keski-ikäisillä. Vaatteidenkin pitäisi myötäillä kehitystä. Esim. pikkuruiset napit ahtaine napinläpineen voivat käydä vanhuksille hankaliksi.

Myös vanhuksen mieli hidastuu ja alakulo voi kuulua vanhuuteen kiinteästi. Kiire on jätettävä pois. Myös kuulo huononee ikääntyessä ja siihen on sopeuduttava. Vanhuksille monimutkaiset kuulolaitteet voivat olla ylivoimaisia käsitellä. Niinpä ei pidä pelätä ilmoittaa ihmisille, että kuuloni on vähän huono, voisitko puhua kuuluvammin. Yleensä vanhuuteen liittyy monia asioita joista pitää luopua, mutta jäljelle jää vielä satoja asioita, jotka onnistuvat. Yksinäisyyskin kuuluu vanhuuteen.

Taipale tietää vanhemenisen fyysisestä ja psyykkisestä sisällöstä enemmän kuin moni ”tavallinen tallaaja”. Hänellä on kirjassaan myös omakohtainen näkökulma. Lueskelin kirjasta mielenkiintoisia lukuja ja usein huomasin, että kirjailijan lähestymistapa on lämmin ja ymmärtävä.

Jouko Varonen

 

 

 

Murtunut mies

Karmiva trilleri

Baldaccin uusi sarja alkaa

David Baldacci: Murtunut mies, Gummerus 2017

Baldaccin uuden sarjan etsivähahmo on Amos Decker, joka joutuu selvittelemään muun muassa koko perheensä murhaa. Kirjan karmiva alku antaa ymmärtää, että kyseessä on aihelma, josta ei jännitteitä puutu. Baldaccin tyylinä on mennä suoraan asiaan ja edetä rivakasti episodista toiseen. Amos Deckerille on sattunut nuorena urheiluvamma, josta on jäänyt erikoinen kyky. Hän pystyy muistamaan sekunnilleen kaikki tapahtumat, jotka liittyvät hänen elämäänsä. Kun kirjassa edetään, välillä jo masentunut etsivä joutuu selvittelemään veritekoa, joka liittyy jollakin tapaa myös hänen henkilökohtaiseen tragediaansa. Siinä tehtävässä on hyötyä Deckerin kyvystä tunnistaa tapahtumat sekuntien tarkkuudella. Myös miehen oman elämän tuomat murtumisen tunnot auttavat murhien selvittelyssä.

Lueskelin kirjaa tapani mukaan uimarannalla ja tietysti olin vahingoista viisastuneena varannut pitkähihaisen paidan ylleni siltä varalta, jos jännitys vie ajan tajun kunnes kärventynyt selkä alkaa oirehtia. Tietysti kirja on efektiivinen ja jännityksen täyteinen ja joskus jopa hengästykseen asti väkivaltainen.

En ole erityisen innokas väkivaltaviihteen kuluttaja, mutta joskus tietysti tulee tartuttua dekkareihinkin. Baldacci on kertoja, jonka teksti etenee varsin selkeästi ja lukija saa sitä mitä tilaa, paketin väkivaltaviihdettä ja huippuunsa hiottua jännitystä.

Baldacci on Amerikan kärkinimiä rikoskirjallisuuden saralla. Hän on syntynyt vuonna 1960 Virginiassa. Lakimieheksi hän valmistui vuonna 1986 ja toimi usean lakitoimiston palveluksessa ennen rikoskirjailijan uran alkua. Nyt näyttää siltä, että hänen teostensa maailmanmaine vie miestä mukanaan kuin pässiä narussa. Jos joskus koin tekstin hivenen raakana ja inhottavana, oli samalla todettava, että ei ole pakko tarttua trilleriin, jos pelkää verta ja suolenkappaleita.

Että mitä. Ehkä pystyisin keksimään mielekkäämpääkin tekemistä kuin trillerien lukemisen, mutta se on vain henkilökohtainen mielipiteeni. Väkivaltahakuinen viihde on nykyaikana niin pinnalla esim. televisiossa, että rauhallista iltahetkeä on vaikea löytää, jos telkku on auki. Jännityksen takaavat pidempien väkivaltasarjojen lisäksi lyhyemmät trailerinpätkät, joita ajetaan näkyville surutta lasten katseluaikaan. Olisikohan nykymaailmassa tilausta enemmän harmoniselle viihteelle vaino- harhaisen väkivallan sijaan?

Jouko Varonen