Kuukausi: marraskuu 2017

Taipaleen tie

Satumainen laulaja

Hellevi Pouta: Satumaa, Reijo Taipaleen tarina, Karisto 2017

Taisin olla kymmenvuotias, kun Reijo Taipaleen hitti Satumaa levytettiin. Sen jälkeen Reijo Taipaleen elämä on kulkenut musiikkipiireissä. Onnellinen avioliitto ja hienot lapset ovat olleet miehen tukena vaikeissakin vaiheissa.

Taipale on laulaja, joka ei tee liiaksi numeroa itsestään, vaan kunnioittaa yleisöään pukeutumalla siististi ja kokeilu kesäparran kanssakin jäi viimeiseksi, kun yleisö halusi nähdä vain siloposkisen idolinsa.

Taipale oli metsätyömies, mutta löi piankin parikymppisenä kirveen kantoon ja tuumi: – Nyt riitti, lähden Helsinkiin laulajan oppiin. Miehen tie levyttäväksi taiteilijaksi olikin suhteellisen selkeä ja nopea. Hän pääsi musiikkipiireihin ja kun sitten tuli Satumaan vuoro, oli tie siloiteltu kansansuosikiksi. Laulajalla oli alkoholin ja juhlimisen suhteen tiukka linja. Ainakin hän halusi antaa itsestään kuvan rehtinä suomalaisena miehenä. Toki sattui yksi kyseenalainen autokolari, mutta Reijo tiesi totuuden: – Jos lantakasaa tonkii, niin haju leviää joka suunnalle. Niinpä hän ei antanut haastatteluja hairahduksestaan vaan maksoi neljän tonnin sakot ja jatkoi vakaata ja takuuvarmaa tangolaulajan työtään. Pian yleisökin otti miehen jälleen omakseen.

Kirja on selkeä ja ilmavasti taitettu. Se kertoo kursailematta, mutta skandaalinpoikasia etsimättä, tangolaulajan tarinan. Satumaa-tango jäi pysyvästi Taipaleen ohjelmistoon. Siinä kuvataan suomalaista mielenlaatua, unelmia ja jopa pettymyksiä ainakin rivien välissä. Taipale on vähentänyt keikkailuaan tänä vuonna, mutta hän on, Kari Tapion sanoja laitakseni, Suomen ainoa tangoruhtinas.

Kirja on todellinen namipala tangon ja Taipaleen ystäville. Itse lukeudun näihin. Hellevi Pouta, kirjan tekijä, liikkuu teksteissään turvallisilla aaltopituuksilla, vaikka anekdootteja vilisee melkoisesti. Taipale itsekään ei halua avata elämäänsä liikaa yleisölle, vaan tekee mieluummin sitä, minkä osaa, laulaa tangoa ja tekee sen taidolla.

Jouko Varonen

 

 

 

”Keisari” Aarnion tarina

Toimittajien uskalias työ

Minna Passi ja Susanna Reinboth: Keisari Aarnio, Huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina, HS-kirjat 2017

Jari Aarnio valittiin nuorena vuoden poliisiksi ja hän nousi päälliköksi Helsingin huumepoliisiin. Poliisin riuskat otteet huumeiden kitkemiseksi lisäsivät Aarnion karismaa ja oletettavasti poliisimiehen maine kasvoi siinä määrin, että häneltä meni sekaisin poliisimiehen ja huumeparonin homma. Niinpä miehelle lätkäistiin pitkä vankilatuomio mm. huumekaupoista.

Passi ja Reinboth ovat tutkivia jounalisteja ja haastattelivat satalukuisen määrän juttuun liittyviä henkilöitä. Aarniota he eivät saaneet haastateltavaksi. Sen sijaan Reinbothille tuli uhkauskirje liiasta sekaantumisesta juttuun.

Aarnion mainetta sankaripoliisina lisäsi tapahtuma, jossa hänen pihalleen heitettiin kranaatti, jonka Aarnio onnistui kuitenkin eliminoimaan. Vähitellen huumepoliisia ja Aarniota alettiin epäillä rikoksista ja Aarnio hankki puolelleen luottotoimittajia, joiden mukaan kyse oli ajojahdista.

Hashistynnyrijutun yhteydessä tuli tutuksi henkilö, jota nimitettiin ”Pasilan mieheksi”. Myöhemmin hänet yhdistettiin Aarnioon. Aarniolla oli avustajia, mm. rikollispiireissä liikkunut Saara ja rikollispomo Keijo Vilhunen. Mutta vastapuolellakin oli väkeä, kuten ”Malmin nainen”, joka paljasteli Aarnion huumebisneksiä.

Tutkijoiden huomio kiinnittyi myös Helsingin huumepoliisin tapaan toimia ilman uskottavaa valvontaa. Aarnio istuu nykyisin ”kakkuaan”, mutta yhä hänellä on ”karismaa” jota pelätään, sillä miehellä on paljon yhteyksiä rikollisjärjestöihin ja vaikutusvaltaisiin ystäviin.

Kirja on tietynlainen kooste Aarnio-jutusta ja toimittajat  joutuivat sitä supistamaan materiaalin laajuuden vuoksi. Opuksesta tuli 400 – sivuinen järkäle, joka on kyllä karua kerrontaa Suomen ehkä räikeimmästä rikosjutusta, joka koskee poliisia.

Jouko Varonen