Pocahontas pelastaa, Kiukkupussit, Disney

Opetellaan mielialoja

Pocahontas pelastaa peuralapsen

Disney: Kiukkupussit, Mielen sopukoissa, Sanoma Media Finland 2017

Disney: Prinsessat, Pocahontas pelastaa, Sanoma Media Finland 2018

Kiukkupussit-kuvakirja on raflaavasta kannestaan huolimatta hauska ja lämmin tarina. Tyttö on leiponut muffinseja, jotka hän aikoo viedä ystävälleen. Mutta äidillä on muita suunnitelmia. Tyttöä tarvitaan lapsenvahtina, koska eräs rouva tulee auttamaan äitiä puutarhatöissä ja hänellä on pieni vekara, jota tytön pitää hoitaa.

Siinä käydään koko tunteiden kirjo läpi, aina vihasta rakkauteen ja tyytyväisyydestä hyvään mieleen. Tunteita tietysti ohjailee aivojen tunnesimulaattori. Hoitopoika on todella itsekäs eikä suostu mihin vain. Tyttökään ei suutahda helposti, vaan keksii uusia keinoja hoitopojan ”kesyttämiseksi”. Lopulta hän keksii tunneleikin, aluksi sormilla ja sitten sorminukeilla. Siitä poika tykkää ja kertomus saa onnellisen lopun.

Kas kun pikkulapsilla on aluksi vain kaksi tunnetta, hyvä- ja paha olo. Vähitelleen tunnekarttaan voi lisätä myös välimuotoja ja se käy ymmärtävän ihmisen opastuksella. Hyvä ja opettava kirja.

Pocahontas-tarina taas vie lukijan intinaanien syyspuuhiin. Ensimmäiset lumihiutaleet merkitsevät sitä, että intiaanit muuttavat talvileiriin. Pocahontas on muiden mukana keräämässä puita nuotioon, kun kuulee itkun tapaista ääntä. Hän menee lähemmäs ja näkee peuralapsen eksyneenä emostaan. Pocahontas päättää auttaa. Mutta hän ei voi koskea peuraan, emo voisi karkottaa sen ihmisen hajun vuoksi.

No, keino löytyy. Pauralapsi tykkää mehevistä marjoista ja kun Pocahontas ripottelee niitä tulojäljille, ollaan kohta emon luona.

Lämpimiä ja viisaita tarinoita taas tällä kertaa ja tietysti loppuidylli on paikallaan, kun lukijoina tai kuuntelijoina ovat pienet lapset.

Jouko Varonen

 

 

 

Uppalan Kartanon aarre

Aikamatkoja ja fantasiaa

Kiva kuvakirja

Mervi Heikkilä & Marjo Nygård: Uppalan kartanon aarre, Haamu-kustannus

Kirjan tekijät ovat valinneet päähenkilöiden, puutarhakissan ja kummituksen aikamatkojen kohteiksi todelliset miljööt. Uppalan tilan historia yltää aina 1500 – luvulle. Törnävän kartano on yli 200 vuotta vanha ja Lakeuden ristin kirkko 1950 – luvulta.

Uppalan kartanon kummitus ja puutarhakissa, joka muuttuu yöllä eläväksi etsivät kummituksen aarrearkkuun sopivaa avainta. Tarina etenee kivasti paikasta toiseen ja sisältää tieteisefektin, joka voi lapsille olla kiehtova kokemus.

Miljööt ja henkilöt ovat todentuntuisia, paitsi tietysti nämä kummitus ja kivinen, eläväksi muuntuva puutarhakissa jotka on tempaistu ”lipan alta”.

Kirjan jännitteeksi muodostuu ensin se, että kissa, joka kuljettaa kummitusta ajasta toiseen, menettää taikavoimansa ja parivaljakko jää melkein vangiksi menneeseen aikaan. Mutta kekseliäisyydellä ja uusilla loitsuilla siitä selvitään.

Toisaalta äkäinen kalkkuna pitäisi kesyttää ja lopulta aarteen salaisuus selviää kun avain löytyy. Niinpä vain käy, että  aarre on resepti, jonka avulla saadaan syötävää, jolla kalkkuna tehdään kiltiksi. Luulisin, että kirjassa on jännitteitä tarpeeksi, joskaan ei suuria ja efektiivisiä juttuja. Niinpä kirja sopii aikamatkalaisineen vaikka sci fi – juttujen ABC – oppaaksi pienimmille. Nykynuorille yleensä uppoavat tämäntyyliset mielikuvitusmatkat kuin kuuma veitsi voihin.

Kustantamon idea, johon liittyvät haamut, kummitukset  ja yliluonnolliset asiat sekä lasten että aikuisten puolella, näyttää olevan tosi hyvä. Itse olen tutustunut esim. hotellien kummituksista kertovaan kirjaan ja imaisin sen kertalukemalla. Arvelin yrittää lastenlasten kanssa tätä Uppala-juttua vaikka iltalukemisena. Se ei ole liian pelottava pienimmillekään.

Jouko Varonen

Roosa ja vaaleanpunainen kummitus

Lempeä kirja mielikuvitusystävästä

Mielikuvitus luo usein kummituksiakin

Rosario Garcia Gil: Roosa ja vaalenpunainen kummitus, Haamu-kustannus

Muistan omalta nuortenkirjailijataipaleeltani kirjani ”Mika ja huppumies”. Huppumies ilmestyi aina iltaisin ikkunaan. Isä rauhoitteli, että sehän on vain omenapuun oksa, mutta Mikalle kummitus oli täyttä totta. Jossakin elämänvaiheessa todella tarvitaan mielikuvitusystävää, joka auttaa yksinäistä lasta pääsemään ohi uusista ja jännittävistä asioista.

Roosa ja vaaleanpunainen kummitus on lempeä ja hyvin kuvitettu kertomus tytöstä, joka muuttaa vanhempineen vanhaan kartanoon. Ja niitä uusia asioita riittää. Ei ole ystävää. On kummitustalolta tuntuva talo ja koulutaipaleenkin pitäisi alkaa.

Mutta eipä hätää. Lasten lakana, joka on mennyt pyykkikokoneeseen yhdessä sukkien kanssa ja muuttunut vaaleanpunaiseksi alkaa iltaisin kuvastella nukahtavalle Roosalle pikku kummitusystävänä. Mummi tulee vierailulle ja tekee omat johtopäätöksensä. Tyttöä on autettava mummin keinoin. Ja niinhän siinä tapahtuu, että vaaleanpunaisen kummituksen tarina päättyy onnellisesti, kun lakanakummitukset tulevat yhdessä Roosan teekutsuille.

Kirja on hienovireinen ja opettaa lapsille ja aikuisille, että mielikuvitusystävään on suhtauduttava ymmärtämyksellä.

En tiedä mitä lapsipsykologit asiasta sanoisivat, mutta luultavasti suosittelisivat läheisyyttä ja lämpöä. Tämäkin kirja antaa oivaltaa että isällä ja äidillä ei ole oikein aikaa tyttärelleen muuttokiireiden keskellä ja tilanne on valmis mielikuvituksen käytölle.

Kirja sopii luettavaksi yhdessä lapsen kanssa. Mutta turhaan ei tarvitse moittia lasta mahdollisesta mielikuvitusystävästä. Kun psyykkinen tilanne rauhoittuu, niin ystäväkin muuttaa muualle vapaaehtoisesti.

Jouko Varonen

 

Maanalainen maailma, Carl Barks

Carl Barksin älynväläyksiä

Maanalaisesta kansasta ilkeään naapuriin

Wald Disney: Aku Ankka, Maanalainen maailma, Carl Barksin parhaat sarjat, Sanoma Media Finland Oy 2018

Lähes koko Ankkalinna-idea henkilöineen on piirtäjä-ideoija Car Barksin (1901-2000) työn ansiota. Tällä kertaa esitellään taas lehdestä toiseen jatkuneita ”jatkokertomuksia”, joiden jännite imaisi nuoren lukijan tyystin mukaansa. Itse muistan odottaneeni uutta Aku Ankka – lehteä kuin kuuta nousevaa, ja kun kävin sen hakemassa kauppapostista niin tietysti suurempi kauppa-apulaispoika halusi lukea sen ensin, ennen kuin antoi postin minulle. Mikäpä siinä auttoi kuin odottaa.

Kirja Maanalainen maailma alkaa todella mielikuvitusrikkaalla jutulla maanalaisesta maailmasta, jossa pallomaiset asukkaat järjestelevät maanjäristyksiä. Nyt on vuorossa todellinen jysäys Ankkalinnaan ja tietysti Roope-Ankan rahasäiliö on vaarassa kadota maan alle, teille tietymättömille. Kertomus on huippuhieno Barksin luomisvoiman osoitus uusine henkilöineen ja maailmoineen.

Myös jutussa, joka kertoo ikävän naapurin halusta napata Aku Ankan kittipurkki on melkoista menoa. Akun yritykset saada purkki tai kostaa miehelle nousevat tietysti mielikuvituksellisiin mittasuhteisiin.

Iines Ankka osoittautuu todella hienouksiin höpsähtäneeksi pikkusarjiksessa, mutta mahtavan hattuluomuksen säästettyään joutuu naurunalaiseksi.

Akun veljenpojat tarvitsevat vitosen leikkikenttäkeräykseen, mutta sitä näyttää olevan turha pyydellä Roopelta, varsinkin kun kuiva kesä on kutistanut seteleitä niin, että rahasäiliön pinta on laskenut huolestuttavasti. Jutun jatkuessa ja Roopen yrittäessä turvottaa rahoja höyrykikalla tulee vaikeuksia. Roope joutuu hermolepoon maaseudun rauhaan. Mutta siellä oleva kultajoki tulvii kultaa vain jos kohtaa pyyteetöntä hyväntekeväisyyttä.

Kirjan tarinoiden seurassa vietin taas iltapuhteen lapsuuteni elämysten seurassa. Wanhat kunnon barksit pesevät mennen tullen pokkareiden modernin tyylin. Onneksi se kaupan amisviiksinen apulainen postisäkkeineen ei tällä kertaa ollut kiusaamassa minua vaan sain nauttia elämyksistä täysin rinnoin.

Jouko Varonen

 

 

Urheilu, joukkuelajit ja mailapelit

Joukkueurheilun ABC

Motivoiva kirja nuorille

Tuula Nuikka ja Aivo Blum: Urheilu, joukkuelajit ja mailapelit, Lector kustannus

Joukkuelajit ja mailapelit ovat kautta aikain yhdistäneet Suomen kansaa. Etenkin jo television alkuaikoina istui isävanha mustavalko tv:n ääressä ja antoi ohjeita Suomen jääkiekkojoukkueen tunareille lätkän MM-kisoissa. Olisin suonut isän näkevän myös Suomen maailmanmestaruudet tässä lajissa. Niitähän on kertynyt parittain.

Mutta asiaan. Tässä kirjassa käsitellään tärkeimmät joukkue- ja mailalajit aina suojalkapallosta pingikseen ja ringettestä krikettiin. Ensin on tietysti annettava todella kunnon plussat kirjan kuvituksesta, joka on laatuluokkaa.

Kirjan artikkelit kulloisestakin lajista käsittelevät mm. lajin yleistietoiskun, varusteet, säännöt, lajin tilanteen Suomessa, junioritoiminnan, pikkutietoiskut ja tiesitkö-osaston.

On hyvin tärkeää, että kulloisenkin lajin ominaisuuksia esitellään. Nuoret voivat tällä tavalla saada käsityksen mahdollisuuksistaan lajin parissa. Edellä mainittu suojalkapallo kuuluu tietysti vähän kieli poskessa kirjaan liitetyltä, mutta harrastajille se on täyttä totta. Lienee yksi niistä harvoista lajeista joissa suomalaiset ovat useimmiten huipulla.

Tämä kirja on yksi kymmenosaisesta sarjasta. Olen kuullut jurnutettavan, että joukkuelajit vievät lahjakkuuksia esim. yleisurheilulta, mutta valinta on tietysti jokaisen nuoren oma. Ei pidä unohtaa joukkuelajien sosiaalisesti kasvattavaa merkitystä.

Kun mm. jalkapallosta on kysymys, vilehtelevat kuvissa  tunnetut alan tähdet, joiden kuvat ryydittävät nuoren lukijan lukukokemusta. Näin on myös muiden joukkuelajien kohdalla.

Kirja näyttää huolella laaditulta, taitoltaan mainiolta ja ammattilaisen otteella tehdyltä. Pidemmälle ehtinyt harrastaja tarvitsee tietysti tuekseen myös seikkaperäisempää opastusta.

Jouko Varonen

 

 

Eka kerta, Petteri Tikkanen

Poika, isä ja pojan kokemukset

Pelkistetty sarjakuva-albumi

Petteri Tikkanen: Eka kerta, Like kustannus

Malaispoika asuu talvisessa maalaismiljöössä. Linnuille pitää laittaa ruokintakoppi. Sekava halkopino kastuu lumessa. Isä kittaa kaljaa ja puhuu rumia. Poika menee maate ja katselee hemaisevia naisten kuvia, jotka tulevat uneen. Isä tulee makuuhuoneeseen humalassa, tupakka kädessä ja alkaa räyhätä. Äiti tulee rauhoittelemaan humalaista isää. Isä tulee taas puhuttelemaan poikaa

 – Jos otat korviksen…se korva putoo!

Poika kuittaa: – Minä nukun.

Äiti päättää lähettää pojan ukin luo, koska haluaa pojalle omaa rauhaa. Poika panee saunan lämpiämään ja kokee saunassa ensimmäisen seksikokemuksensa.

Poika lempataan bändistä, mutta hän saa kirjeen, että on päässyt opiskelemaan. Juna lähtee ja tyttö jää hankeen vilkuttamaan. Petteri Tikkasen kirja on kuin uni, kuin pelkitynyt muistuma menneiltä vuosilta. Kuvakieli koskettaa syvältä maalaislapsuuden elänyttä.

Sama talvi, sama alakulo, hirviö isä, huolehtiva äiti. Kaikki miljööt, jopa pojan hahmo tuovat mieleen nostalgisia muistoja omasta maalaislapsuudesta. Myös opiskelun alkaminen ja juna joka vie kohti erilaista tulevaisuutta, kuuluu monen maalaispojan todellisuuteen.

Eka kerta on Tikkasen Eero-sarjan viides albumi. Tikkanen (s. 1975) on sarjakuvataiteilija ja kuvittaja, joka on saanut oppinsa mm. Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on kotoisin Iisalmesta ja voittanut Eero-sarjallaan Sarjakuva-Finlandian. Tikkasen albumi Kanerva ja kirottu lokki (2008) on käännetty myös ranskaksi. Koin mahtavia emootioita, kun katselin ja lueskelin tätä tavallista tarinaa” maaseudulta. Kiitos kirjasta!

Jouko Varonen

 

Viisveisaamisen elämänmullistava taika

Mitä todella tarvitset

Kodin, työpaikan ja psyyken romukopat kuntoon

Sarah Knight: Viis veisaamisen elämänmullistava taika, Art House kustannus 2018

Kirja oli todella lukijaystävällisesti ja hauskasti kirjoitettu. Se antaa ymmärtää, että joutavaa psyyken ja materiaalin painolastia voi heittää roskakoriin ja tuumata, että: En aio pyydellä anteeksi! Tai: Ei kiinnosta!

Ihminen kuulemma kokee suuren vapauden tunteen jopa siitä, että järjestää vanhat sukat roskakoriin sukkalaatikosta ja asettaa uudet hyvään järjestykseen.

Kirjoittaja puuttuu myös työelämään ja tuumii, että joutavat kokoukset, palaverit ja koulutukset voidaan sijoittaa mappiin ei kiinnosta. Ensin on kuitenkin varmistettava valkoinen valhe, jolla voi niistä vapautua, varmimmin lääkärintodistuksella. Kyllä ne lääkärit ymmärvät yskän.

Ystävien kutsut lapsien synttäreille, joissa vuoden ikäinen tuhrii naamaansa täytekakulla voisi sijoittaa vaikka laariin En aio pyydellä anteeksi, siis skippausta. Saman voisi tehdä ns. toisille polttareille kutsun kanssa.

Itse best-sellerkirjailija, tämän kirjan tekijä, otti lopputilin työpaikastaan. Kas kun raahautuminen aamuliikenteessä työpaikalle ja ikävä työporukka kävi hermoille. Sen voi liittää kategoriaan Ei voi vähemmän kiinnostaa! Ja En aio pyydellä anteeksi. No hänelle aukeni ura kirjailijana, jossa työssä saa nukkua niin kauan kuin haluaa ja siirtyä sitten puolipukeissa töihin kotisohvalle. Ja kassakone vain kilisee.

Ihan hyvä idea olisi myös heittää turhat ystävät, joiden seurassa vain tuntee pitkästyvänsä, hienotunteisesti romukoppaan, eli EVVK.

Usein ihmiset tuntuvat rakentavan todellisuutensa ns. ”keisarin uusien vaatteiden” varaan. Roskalaatikolle olisi siis töitä. Olisipa kiva nähdä tämä kirja suurilla koulutuspäivillä jokaisen osallistujien käsissä. Mutta sehän on taas monimutkainen operaatio, ja johto voisi havaita, että tämä on oopiumia työntekijöille, varsinkin kun itse lukaisisivat ensin kirjaa kuin piru raamattua.

Jouko Varonen

 

 

 

 

 

Ville Haapasalo: Junamatka Moskovaan

Ville Haapasalon mukana Venäjällä

Ryöstöt olivat arkipäivää

Ville Haapasalo ( Kauko Röyhkä, Juha Metso): Junamatka Moskovaan, Docendo

Ville Haapasalo on rankattu Venäjän kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi. Hän on näyttelijä ja maailmanmatkaaja, joka on tietysti tv:stä ja elokuvista tuttu, mutta myös tarinaniskijänä lahjakas. Kun apuna on Röyhkän kaltainen sanaseppo, on keitos nautittava.

Kauko Röyhkä nousi esille rockmuusikkona, mutta jossakin vaiheessa hän ”löysi” myös kirjallisuuden ja alkoi tehdä omia teoksia, joista tietysti fanit ilahtuivat ja kassakone kilkatti.

Juha Metso tunnetaan usein vaikuttavista kuvistaan, joissa ei ”arastella” vaan näytetään kohde ”sellaisena kuin se on”. Niinpä hän on julkaissut valokuvakirjoja ja monia koskettavia dokumenttikirjoja.

Tässä kirjassa on Ville Haapasalon menestykseen johtanut matka saanut romaanin ulkoasun. Niinpä hän kertoo, että ryöstön kohteeksi joutuminen on tavallista Venäjällä, joskin nuorelle näyttelijälle avautui loistava tulevaisuus tuossa tuhansien mahdollisuuksien maassa” jossa ihmiset osoittivat myös hyvät puolensa ja sosiaalisen luonteensa.

Hän ohjaa minut eteiseen. No niin, nyt minut heitetään pellolle. Tai vielä pahempaa: vangitaan! Mutta hän ottaakin narikkatiskin alta harmaan pikkutakin, viittaa minua kääntymään ja auttaa sen ylleni. Sitten hän vie minut lavalle. Tarkoittaako tämä sitä, että hän on nyt puvustanut minut ja antanut luvan esiintyä? … Vedän henkeä ja aloitan saman shown kuin eilen.”

Haapasalon vaiheet Venäjällä ovat tulleet tutuiksi. Hänestä sukeutui elokuvatähti ja venäläisten suosikki. Kun ajelin Viipurin tienoilla toivotti Ville minulle katuvarsimainoksissa ”Moi!”

Nautin myös Juha Metson osuudesta tässä teoksessa ja toden totta, näyttääpä tuhkimotarina olevan mahdollinen myös Venäjän maalla, sen Ville osoitti.

Jouko Varonen

 

 

 

Maailma muuttuu – Muuttuuko koulukin?

Kouluko oleskelua?

Onko koulu menossa hunningolle?

Jouni Välijärvi/Joonas Mannonen/Oona Huttunen/Hilma Ojanen/Wilhelmiina Koskelo: Maailma muuttuu – Muuttuuko koulukin?, Docendo-kustannus 2018

Minulla mallioppiminen siellä aikuisten rinnalla perunatalkoissa ja heinätalkoissa loi kaiken pohjan sille, missä olen myöhemmin elämässäni mennyt eteenpäin. Se on ollut minun tärkein kouluni.”

— jos minä tai joku toinen aikuinen pystyy tarjoamaan seuraavalle polvelle osaa omasta tiedostaan ja ajastaan, niin siinä pystyttäisiin kasvattamaan motivaatiota hieman.”

Haluaisin, että läpi koulutusputken varhaiskasvatuksesta itsenäistymiseen saakka jokaisella lapsella ja nuorella olisi vähintään yksi välittävä aikuinen, yhteisö, mihin kokee voivansa kuulua, ja mielekästä tekemistä.”

Opettananurani, joka kesti noin 40 vuotta toi mieleen paljolti  samoja ”innovaatioita” kuin tässä kirjassa on esitetty. Joku tuumii, että tietoisuutta eri kulttuurivähemmistöistä pitäisi lisätä. Toinen on sitä mieltä, että ilo ja nauru voisi olla osa koulutyötä. Kolmas korostaa, että oppilaiden erityisosaamista pitäisi korostaa myös muiden opetuksessa. Koulukiusaamisen vähentämiseen pitäisi jonkun mielestä kiinnittää enemmän huomiota.

Itse olen tullut kipeästi huomaamaan, että byrokratian ”riisuminen” olisi tärkeää koulussa. Kanan kynimisjärjestys jättää lapset alimmaiseksi. Ylimpänä liehuu koulutoimen johto, joka on lojaali rehtoreille. Niinpä omassa koulussani jossa tein työtä 36 vuotta, sai rehtori harrastaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa oppilaita ja opettajia kohtaan kaikessa rauhassa. Hänellä oli tukenaan koko koulutoimi ja työterveys. Yhtään palaa tästä rakennelmasta ei voinut loukata ilman seuraamuksia.

Koulutyössä olisi oltava ennen muuta luovuutta ja rakastavaa suhtautumista oppilaisiin ja alaisiin. Jos näitä puuttuu, näivettyy koko koulun ilmapiiri pokkuroinniksi, joutaviksi maneereiksi, koulutuksiksi, joita joskus terästetään kaljan voimalla. Pääasia että kaikki osallistuvat 100 prosenttisesti turhiin teoreettisiin luentoihin. Käy jopa niin että koulun oppilaat joutuvat olemaan keskenään koko päivän, kun opettajilla on ”joku palaveri” ja yhä useampi koulupäivä ainakin keskeytyy oppilailta yksin luokassa riehumiseksi.

Tämä hyödyllinen kirja ammentaa mielipiteitä ”kentältä”, mikä on tärkeää. Liian paljon joudutaan kalliiden konsulttien ansaan, koska koulutoimi saa niistä ”sulan pyrstöön” muutaman tonnin päivämenoilla. Koulunsa käyneiden opettajien jatkuva ”lisäkouluttaminen” on usein myös henkisesti raskasta.

Jouko Varonen

Silmänkääntötemppu, Laura Suomela

Teiniystävyyttä ja vähän muutakin

Jännitteinen nuortenkirja

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu, Karisto 2018

Laura Suomelan tuotannon tuntien tietää, että kun hänen uusimpaan kirjaansa tarttuu on taas odotettavissa joitakin säpinöitä. Niitä todella riittää, mutta tällä kertaa tarjotaan nuorille kuhertelua enemmän. Tyttöjen ystävyys nimittäin joutuu katkolle tiettyjen valokuvien johdosta, eivätkä kuvat liity tyttöihin ja heidän poikakavereihinsa, vaan toisen tytön äitiin, jolla on ilmiselvästi avioliiton ulkopuolinen härski suhde kiinteistövälittäjän kanssa.

Kirjan juonesta löytää nuori lukija juuri sitä, mitä kaipaakin, siis jännitystä romantiikkaa ja yllättäviä käänteitä. Jopa tulee mieleen, että tässä olisi alullaan uusi ”säpinä” -sarja jonka Suomela on tehnyt aiemmin. Mutta toisaalta kirjan teemat antavat ymmärtää, että asia käsitellään tässä loppuun asti ja joudutaan toteamaan, että ikävistäkin asioista voi löytyä jotakin tärkeää, niin kuin esimerkiksi kiva poikaystävä. Hommahan meinaa kääntyä rikollisuudeksi, kun nuoret alkavat kiristää ”lemmenparia” ottamillaan salakuvilla. Mutta tämä juonne ei kanna pitkällekään. Tyttö, joka kuvat otti, joutuu jopa omantunnontuskiin, kun alkoi tehdä etsiväntyötä kaverinsa äidin lemmenpuuhista. Siinä samalla näyttää menevän hyvä tyttökaveri ja sen mukana rauhallinen elämänrytmi järkkyy. Onneksi raunioista nousee uusi ystävyys ja poikakaveri antaa tytölle sormuksenkin, tosin oikean käden nimettömään ja halvan leikkisormuksen. Mitä tuo sitten merkitsee, jäisi varmaan selvitettäväksi tulevissa jatko-osissa, jos kirjailijalla on niitä tarkoitus tehdä.

Siis mitä. Sen verran olen itsekin kirjoja tehnyt varhaisnuorille, että tiedän aihepiirin vaikeaksi ja rehellisyyttä vaativaksi. Tämä kirja on siitä hyvä, että se ei päädy lemmensiirappiin ja auvoisaan loppuun, vaan uusien mahdollisuuksien äärelle. Kohtalon tiet ovat siis moninaiset, varsinkin nuorilla, jotka ottavat kohtalon iskut joskus liiankin raskaasti.

Jouko Varonen