Kuukausi: huhtikuu 2018

Juonikas mestari

Jaakko Tepon makeimmat

Jaakko Teppo, Ruikonperän sanaseppo, 2 CD, Valitut Palat 2018

Mieleeni palautuivat muistumat Jaakko Tepon kulta – ajoilta: Esiintyminen Lappeenranta-salissa yhdessä toisen verbaalitaiturin Veikko Lavin kanssa, Teppo istumassa risoihin pussihousuihin pukeutuneena maitolavalla, maitopystin päällä kitaroineen, juttuineen ja lauluineen, kansa nauramassa Jaakko Tepolle  erämessuilla, Tepon laulut kaikumassa yli markkina-alueen levymyyjän kovaäänisistä.

Teppo voitti valtakunnallisen humoristikisan ja nousi kansan tietoisuuteen osaavana riimittelijänä ja maaseutunostalgioiden huumoritulkkina. Hän saattoi puuttua työttömän kurimukseen tai vaikka vennamolaiseen ”rötösherrat kiikkiin” – teemaan. Urheilun dopingmylläkkä tuli käsiteltyä ja eläinsuojelulliset teemat, vain muutamia mainitakseni.

Siihen aikaan meni televisiossa Dallas – ohjelma ja tietysti Teppo keksi siitä uransa alussa nasevan laulun, joka meni kansaan kuin häkä päähän.

Tepon laulujen sävelmissä on jotain vanhaa ja jotain uutta, erittäin hyvät sovitukset ja joskus tietysti livahtaa mukaan uusi laulu entisellä sävelmällä. Suomen kansaa Teppo on ilahduttanut viime vuosisadan lopulla kiitettävästi ja joskus hän on varmaan vetänyt kuulijan olon haikeaksi, ellei peräti kostuttanut silmänurkkaa, niinkuin minulla maalaispojalla, joka lähti opintielle juuri samaisista olosuhteista, joita Teppo analysoi lauluissaan huumorilla ja tietysti myös salaviisaudella.

Kuuntelin levykokoelman kahteen kertaan ja löysin aina uusia verbaalijippoja tai musiikillisia oivalluksia, jotka eivät heti jättäneet muistijälkeä. Jos joku luokittelee Tepon kevyeksi ja merkityksettömäksi viihdyttäjäksi, olisin aika paljon eri mieltä. Hän on tietyn sukupolven tulkki, jonka huumorimieli vain stimuloi kuulijan mukaansa vakavampaan antiin.

Tässä kokoelmassa on esitelty Jaakko Tepon koko tuotannosta yli neljäkymmentä parasta laulua. Kun olen kuunnellut laulajaa myös livenä monta kertaa, voin sanoa, että hän on alansa verbaali- ja lauluntekijänero. Kiitos lauluista, Jaakko Teppo!

Jouko Varonen

 

 

 

Mainio kirja

Mediat muuttuvat

A.-P. Pietilä: Uutisissa valheita, valheista uutisia, ART HOUSE- kustannus 2018

Luin kirjaa kuin jännityskertomusta. Maakuntalehtien romahtaminen sekä mainostuloissa, että tilaajatuloissa näyttää olevan tosiasia. Mutta eipä hätää. Uudet haasteet otetaan vastaan siirtymällä digilehtiin ja sosiaaliseen mediaan. Matkassa on paljon mutkia ja kirjan ensimmäinen osasto selvittelee sekä kansainvälisen median tilannetta, että suomalaista todellisuutta ryydittäen kerrontaa vaikuttavilla uutisaihelmilla, joiden kautta lehden myynti voi nousta muutamassa viikossa satojentuhansien kappaleiden määrillä. Face-book tekee miljardituloja, kun se luokittelee käyttäjät jopa tykkäysten ja peukutusten perusteella kohderyhmiksi ja näitä kallisarvoisia tietoja ”myydään” sitten tarvitsijoille. Mainonta sinänsä on tarkkaa puuhaa. Jopa silmän pysähtyminen mainokseen luokitellaan sekunnin tarkkuudella.

Näyttää siltä, että sosiaalisen median kommentit uutisista ovat lukevan yleisön mielestä parempia kuin lehden toimituksen tekemät artikkelit. Niinpä lehdet ovat siirtyneet yhä enemmän käyttämään lukijoita ilmaisina aputoimittajina. Myös kuviin napataan oikeudet ja kuvan tekijänoikeudetkin yritetään ottaa. Joka tapauksessa lukijan pitää luovuttaa kuvansa median käyttöön ilmaiseksi, jos haluaa niitä julkaistavan.

Kirja siirtyy välillä ehkä liikaakin politikoimaan ja tietyt vanhat tarinat, joita on pyöritelty mediassa nousevat esiin väsyttävästikin, kuten myös Yhdysvaltain mediajättien toiminnan monimuotoisuus.

Joka tapauksessa kirjan selkeä esitystapa ”imaisi” minut mukaansa. Jotakin opin ja tietysti jäi vielä kysymysmerkkejä. Itse olen siirtynyt paperilehdistä välitellen blogikirjoittajaksi ja nettilehtien käyttäjäksi. Usein käyn selaamassa päivän maakuntalehden kantakahvilassani ja totean, että tuli taas päivän mainosannos nautittua.

Kirja on hyvä ja hyödyllinen. Sen lisäksi, että se kertoo medioiden juonikkaasta taistelusta, se jakaa myös itse usein subjektiivista tietoa suomalaisista ja ulkomaisista mediatapahtumista.

Jouko Varonen

 

 

Makoisa kirja

Wanhan kansan ääni

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan olympiamatka, WSOY

Tuomas Kyrö on lahjakkuus. Taito eläytyä wanhan kansan ajatuksiin on ilmiömäinen.

Vietin päivän Tuomas Kyrön luoman Mielensäpahoittajan seurassa ja yhtään viisasta sanaa en halunnut jättää väliin. Nyt nimittäin päähenkilö on matkalla Koreaan talviolympialaisten esitunnelmissa ja kun kunnon mies tulee maahan, niin vastaanotto ja seura on arvon mukaista. Mielensäpahoittajalle esitellään olympiakaupungin ihmeet ja tietysti mukana on kameramies, joka ikuistaa kaiken ”livenä”.

Kyrön kansanviisaus on niin aitoa ja opettavaista, että jokaisen suomalaisen tulisi lukea tämäkin kirja opikseen. Mielensäpahoittaja kun käsittelee paljon muutakin kuin suomalaisen urheilun legendat ja heidän tekonsa. Ukon mielipiteissä on totta enemmän kuin 90%.

Tällä kirjallaan Kyrö asteli minun maailmaani entisiä enemmän. Hänelle on vakiintunut varma tyyli, jossa on mukana myös elämänviisautta roppakaupalla. Myös Lennonin Jouni, Pohjois-Korean hillomunkeilla herkutteleva pullukka, sekä Pohjois-Amerikan isopyllyinen uhoilija saavat omat analyysinsa. Juttujen kohteena ovat myös Matti Nykänen, Marja-Liisa Kirvesniemi ja ja monet muut urheilulegendat. Napakat analyysit voisivat naurattaa, elleivät sisältäisi salaviisautta jota voi odottaa vain kirjan päähenkilöltä.

” Vanhat puumäet olivat tyylikkäitä niin kuin niistä hypänneet urheilijat, joilla oli pussihosut, kauluspaidat ja kravatit. Pipolla pärjäsi, ei tarvittu kypäriä. … Tuulen mukana ei lennetty, televisioyhtiöt eivät määrittäneet kisan kestoa.” …

Nopsasti tehdystä kirjasta löysin puolikymmentä painovirhettä, mutta ne eivät haitanneet lukukokemusta. Harvoin olen viettänyt kirjan parissa niin viihdyttäviä hetkiä ja samalla samaistuin ”oman aikani” jäärän viisaisiin aivoituksiin.

Jouko Varonen

Kivoja runoja

Koukuttava lastenkirja

Heiki Vilep: Hei!, Lector kustannus

Heiki Vilepin runot ovat oivaltavia. Hän itse tuumii, että lapsille kirjoittaminen on kiinnostavaa, koska siinä moni ongelma selviää itsestään. Lapsille pitää olla rehellinen. Heidän maailmansa on yksinkertainen ja suora.

”uni tuli hipsutellen /hiekkaa ripsiin riputellen/se pitkän tovin paijasi/lapset kaikki siihen nukahti/Minne jäi se tuttu Matti?/ Pieni reipas nukku-matti/sai unihiekkaa silmiin/ niinpä nukkui pommiin”

Lapset eivät tarvitse vaikeaselkoista tekstiä. Heille riittää että tekstille saa nauraa kikattaa, tai sitten siitä löytää jotakin tärkeää, johon voi samaistua. Sen Vilep osaa.

Luin kirjan heti kannesta kanteen ja kohta jo uudestaan. Jotenkin löysin nuortenkirjailijana Vilepin runoista jotain omasta maailmankatsomuksestani. Myös Ott Vallikin kuvitus on kirjassa oivaltavaa ja ilmeikästä. Niin sanoakseni sain käteeni napakympin.

Vilep on syntyisin Tartosta v. 1960. Hän on virolainen vapaa kirjailija, runoilija ja muusikko. Hänen perheeseensä kuuluvat vaimo ja viisi lasta. Vilepiltä on Virossa julkaistu yli 30 nuortenkirjaa ja lukematon määrä runoja. Myös Vilepin sanoitukset lastenlauluihin ovat saaneet kiitosta.

Taitaa käydä niin, että minusta kehittyy Vilepin fani, vaikka mielessä pitäisi pitää kriitikon objektiivinen ja asiallinen linja.

Jouko Varonen