Toivottavasti huomenna sataa, Mimmu Tihinen, Pieni Karhu kustannus 2018

Upea kirja erilaisuudesta

Kun Leo löysi ystävän

Mimmu Tihinen: Toivottavsti huomenna sataa, Pieni Karhu kustannus 2018

Mikä lienee noiden selkolukuisten kirjojen taika? Sillä on jotakin tekemistä runollisuuden kanssa, asioiden pelkistämisen, vaikuttavuuden.

Leolla on ongelma. Leo läksi vuokramökkiin maalle äidin kanssa. Leo on joutunut olemaan pitkään sairaalassa, tosi pitkään. Hänellä oli sydänvika ja hän joutui myös autokolariin. Pojalle tehtiin monia leikkauksia. Hän parani, mutta sopeutuminen tavallisten poikien elämään vie aikansa.

Äitikin on erilainen. Hän ei halunnut elää parisuhteessa miehen kanssa. Hän halusi mieheltä vain lapsen. Mies asuu Kanadassa. Tarpeeksi kaukana. Hän kyllä pitää yhteyttä. Lähetti Leolle kortinkin sairaalaan.

Leolla on tylsää maalla. Hänellä on myös kaksi salaisuutta. Hän ei osaa uida, eikä ajaa pyörällä. Eräänä päivänä maalaistyttö Ella tuo Leolle ja äidille tilattuja mansikoita. Hän ystävystyy Leon kanssa ja opettaa pojan ajamaan pyörällä. Leo on uudesta ystävästään innoissaan.

Äiti on vähän kireä. Hänellä on työpaineita mökilläkin. Hän on lisäksi ylihuolehtivainen. Mutta Leon ja Ellan ystävyys sulattaa myös äidin kireyden. Päätetään tulla jouluna uudelleen tähän vuokramökkiin. Sehän on Leolle mieleen. Hän näkisi taas Ellan.

Tosi koskettava kirja pojasta, joka ei ole samanlainen kuin muut. Sairaus on tehnyt hänestä pitkäaikaispotilaan ja sopeutuminen tavalliseen elämään vaatii aikansa. Kirja tarjoaa varmaan samaistumismahdollisuuden monelle, joka on kokenut samantapaista kuin Leo. Yksinäisiä lapsia on paljon nykyään.

Kavereita ei ole helppo saada jos on erilainen. Mahtava kirja. Suosittelen kaikille lapsille ja nuorille luettavaksi.

Sen helppolukuisuus on tietysti etu, mutta se ei merkitse sitä, että asia, josta kerrotaan on helppolukuinen ja pinnallinen. Rivien välitkin kun ovat täyttä asiaa.

Jouko Varonen