Eero Huovinen: Äitiä ikävä, WSOY 2020

Piispan koskettava tilitys

Äidin rakkaus on erityistä

Eero Huovinen: Äitiä ikävä, WSOY Kustannus 2020

…Äiti on osannut yksinkertaisella tavalla yhdistää uskon Jumalaan ja toivon hyvästä arkisesta elämästä. Jos minullakin olisi Jumalan armo ja pysyisin terveenä, mitä minä muuta kaipaisin. Teologinen oppineisuuskaan ei ole vienyt tämän pitemmälle.”…

…Psykologeja tarvitaan ihmismielen ymmärtämiseksi ja lähimmäisenrakkautta tarvitaan hyvää yhteiselämää varten. Mutta kristillisen uskon syvin tarkoitus on puhua Hänestä, joka on enemmän kuin minä ja muut ihmiset.”…

Hyvää ja tarapeuttista luettavaa on Huovisen teksti. Muistan hänet piispana, joka uskalsi näyttää tunteensa lapsen tavalla, vaikka piispoilta vaadittaisiin tietysti kultivoitunutta käytöstä ja särkymisen piilottamista tarpeentullen. Hän kuitenkin pääsi kansan sydämiin herkkyytensä avulla.

Piispan kirja nuorena menetystä äidistä on henkilöhistoriaa ja kristillistä eetosta huokuvaa. Niinhän se on. Mitäpä meille ihmisillä on tosipaikassa muuta turvaa kuin Jumala. Pahassa paikassa kun ystävät lipeävät viereltä ja olet yksin kädet ristissä itkemässä Jumalalle, ikiaikaiselle ymmärtäjälle, hätääsi.

Lukukokemus oli myönteinen. Sain juuri sitä, mitä arvelin löytäväni teoksesta, uskonvahvistusta ja elämänoppia. Toki Huovisen papillisen suvun vaiheissa on ollut paljon kerrottavaa. Isäkin joutui appiukon alaisuuteen työpaikalla, kun aloitti kirkollisen uransa. Niinpä kontrolli toimi sekä kotona, että työssä.

Porvarillisen perheen elämä on ollut virikkeistä ja lapsellekin tarjottiin vain parasta. Huoliakin riitti. Kirja on muistelmateos ja elämänkerta koko lähisuvun vaiheista. Äidin menettäminen sairauden uhrina on ollut kova pala yhdeksänvuotiaalle. Tietysti se on muovannut myös hänen egoaan ja sen on aistinut myös Huovisen julkisuusimagossa. Eikä tämmöinen ole välttämättä huono piirre. Suomalaisen miehen pitää osata olla heikkokin, vaikka elämä vaatii usein kovuutta, nimenomaan miehiltä.

Heikkoja miehiä puukotetaan henkisesti eniten. Vahvan miehen rooli on turvallinen myös ystävien kannalta.

Hyvä kirja. Kiitos kirjoittajalle, vaikka en oikein osannut usein arvostaa hänen julkisuuskuvaansa tarpeeksi. Nyt arvostan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Joustava mieli, Arto Pietikäinen

Psykologisen tutkimuksen viisauksia

Mielen valintoja on tehtävä joka päivä

Arto Pietikäinen: Joustava mieli, vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta, Duodecim Kustannus

Käyttäytymisen säätelyssä ajatus- ja tunnereaktiot ovat avainasemassa. Useimmiten meitä ei uhkaa mikään fyysinen vaara, vaan uhat ovat luonteeltaan psyykkisiä: ” Mitä nuo ihmiset ajattelevat minusta? Osaanko olla kyllin vakuuttava, vai näkyykö epävarmuuteni? Tai ”Mitä jos saan potkut?”

Oma uupumus pitää tunnistaa ja siihen pitää hakea rohkeasti apua. On käytävä läpi omat ajatusmallit ja etsittävä niihin muutosta. Jospa onkin vain oltava joustavampi suhtautumisessa ihmisiin ja ongelmiin. On pyrittävä muuttamaan ne asiat, joihin pystyy vaikuttamaan. Murehtimisen sijaan on pyrittävä ongelmanratkaisuun. Liikunnan harrastaminen on hyvä tie stressistä vapautumiseen. Luonto ja ihmiset tarjoavat ilmaista stressinlievitystä, kun suhtautuu avoimesti ja vähemmän estoisesti.

Joskus on myös hyvä keventää työkuormaa. Jostakin pitää luopua oman mielenterveyden vuoksi.

Että mitä. Kirjahan on täyttä rautaa. Stressi on umpimielisten suomalaisten kansantauti. He eivät löydä tietä, vaan jatkavat lapiointia, vaikka ovat syvällä stressin kuopassa. Pitää vaikka välttää stressaavia tilanteita. Kun läksin koulunjohtajan työstä Kuhmosta, toivottivat kyläläiset ”unta ja näläkeä”. Mielestäni se oli hyvä viisaus. Hyvä yöuni ja terveellinen ruoka ovat parhaimpia stressilääkkeitä.

Syyttelyä pitää välttää. Usein suomalainen putoaa syyttelyn ja kaunan kuoppaan. Uhrin rooliin ajautuminen on väärä ajatusmalli. Syyttely virittää agressiivisuutta. Ihminen luulee olevansa jumissa stressaavan elämäntapansa kanssa. Aina on kuitenkin mahdollisuuksia muuttaa jotakin, suuntautua parempaan mielen tasolla. Stressaavaa työkuormaansakin voi helpottaa monin tavoin.

Mainio kirja nimenomaan suomalaisille, jotka ajautuvat stressaavien ajatuslukkiutumiensa kanssa vaikeuksiin, vaikka elämä on täynnä ”luonnonlääkkeitä”, joista parhaita on ilon tuottaminen ympärilleen. Samalla saa vastalahjaksi ystäviä, iloa ja ”virtaa” itselleen.

Pietikäinen on asiansa osaava terapeutti.

Kiitos kirjasta jälleen. Timantteja tippui kosolti kriitikonrentunkin mielen laariin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

 

Kohti arvoistasi, Suuntaa mielekkäisiin muutoksiin, Arto Pietikäinen, Duodecim Kustannus

Kohtele itseäsi myötätunnolla

Psykoterapeutin parhaat vinkit

Arto Pietikäinen: Kohti arvoistasi, Suuntaa mielekkäisiin muutoksiin, Duodecim Kustannus

…”painopisteenä tässä kirjassa on myötätuntoisen suhtautumisen opetteleminen itseä kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että kohtelee itseään myötätuntoisesti, kannustavasti ja rakastavasti etenkin silloin, kun kärsii ja elämässä on vaikeuksia.”

Toden totta. Ammattimies on oikeassa. Edellistä ohjetta olen pitänyt tärkeimpänä vinkkinä itselleni ja muille. Kun rakastaa itseään ja antaa anteeksi, aloittaa päivänsä uudelta pöydältä,niin silloin on annettavaa myös muille.

Jos tervettä itserakkautta puuttuu, on ihmisen takki tyhjänä, mitä tulee elämässä jaksamiseen. Tulee masennuksia, työuupumuksia, fyysisiä kremppoja. Joku alkaa etsiä apua alkoholista, huumeista ja tupakasta. Väärin. Pitää tuottaa iloa ympärilleen, mutta myös ja etenkin itselleen.

Toisaalta, kirjassa vilisee ns. sairaskertomusesimerkkejä. Toki Pietikäinen on muutellut nimiä, oletettavasti saanut luvan asiaosaisilta ja sitä rataa. Sallittakoon moinen kun kirjoittajan asia on tärkeä. Sillä moni voi saada tästä arvokkaasta teoksesta vinkin elämänmuutokseen ja sitä tummien tuntojen tuttu, suomalainen, usein tarvitsee.

Yksi vaara, varsinkin nuorilla, on sortua ulkonäköpaineisiin. Siitä seuraa vakavia vaikeuksia. Siis väärä polku. Ajankäytön ongelmien kanssa moni painii. Pitää selkiyttää arjen kuluttamista.

Itselleni, eläkeläisrehtorille, merkitsee luonto paljon. Se voi myös pelastaa ihmissuhteen. Myönteisiä kokemuksia on suotava itselleen ja niitä suorastaan etsittävä. On paljon muutakin tärkeää opittavaa itsetuntuntemuksen ja tunteidensa sääntelyn alueella.

Kirja on rikas ideapankki. Siitä löytää vinkkitimantteja pitkin matkaa. Ei saa vihata itseään. Suhde omaan itseen on säilytettävä positiivisena. Ei pidä laskea elämäänsä eskaloitumaan murheiden, erilaisten väärien addiktioiden, vihan, kateuden ja muiden tummien tuntojen keralla. Pitää nostaa oman mielen ”kissa pöydälle” ja etsiä parantavia elämäntapoja.

Nuorena, ennen kirjailijaksi tuloani, rustasin runon, Ole kuluvalle ( = arjellesi) kaveri. Kehotin siinä ihmisiä tarjoamaan itselleen vaikka kahvit pölyisessä baarissa, tekemään ihmisiä iloisiksi. Olispa kiva juoda kahvikupponen myös teoksen tekijän kanssa. Hän on selkeästi oikealla asialla ja oivaltanut paljon tärkeää.

Kiitos kirjasta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

 

 

Oikeus tietoon, Informaatio-oikeuden perusteet

Kaikki tieto ei ole vapaata käytettäväksi

Iformaatio-oikeuden asiantuntijan seikkaperäinen teos

Tomi Voutilainen: Oikeus tietoon, Informaatio-oikeuden perusteet, Edita Kustannus 2019

Informaatio-oikeuden sääntely vaikuttaa lähes kaikkiin yhteiskuntamme toimintoihin sekä yksilön päivittäisiin oikeuksiin.”

Joskus potilaalta kysytään ns. ”suostumusta” sairaustietojen julkaisuun. Tämä saattaa tapahtua puolihuolimattomasti, kun potilas ei oikein ymmärrä mistä on kysymys.

Tuttua on myös se, että internetin käyttäjältä napataan henkilö- ja yhteystietoja tuosta noin, vaikka päähenkilö luulee vain osallistuneensa vaarattomaan kyselyyn.

Perusperiaate lienee, että viranomaisilla on vaitiolovelvollisuus. Kuitenkin esim. julkkisten joutuminen tekemisiin poliisin kanssa vuotaa” tuossa tuokiossa kohulehtiin, eikä jälkeenpäin kysellä kuka on vuodon takana. Ehkäpä poliisimies on ollut rahan puutteessa.

Jopa henkilötunnuksen käsittelyssä pitäisi olla hyvin varovainen. Sitä ei sovi antaa kenelle tahansa. Vielä pahempi moka on kysymyksessä, jos antaa pankkitietojaan hyväuskoisena muiden käyttöön.

Työelämässä, varsinkin jos on tekemisissä sairaiden, vanhusten tai lasten kanssa olisi oltava hyvin tarkka. Säännöt sanovat, että esim. sairaustiedot ovat ehdottoman salaisia. Semmoisen mokan tekijä huomaa pian olevansa pätkätöissä kaupan kassalla, eikä osastonhoitajana suuressa sairaalassa.

Silti tapahtuu paljon rikkomuksia, jotka usein painetaan villaisella. Kas kun poliisilla on esim. tapana laittaa ”ö-mappiin” kaikki pienemmän ja keskitason rikkeet aina lievistä pahoinpitelyistä lähtien, kun yhteiskuntamme on täynnä vääryyksiä. Ihmisen turva on siis monesti minimaalista Suomenkin kaltaisessa maassa.

Ennen vanhaan tieto levisi juoruämmien ja kylän kiertelijöiden kautta, eikä koira perään haukkunut. Nykyisin tietoturvaa säännellään tarkemmin, mutta porsaanreikiä löytyy kosolti.

Mutta asiaan. Tämä seikkaperäinen teos soveltuu hyvin esim. oikeustieteiden opiskelijoille, mutta myös tiedosta kiinnostuneelle tavalliselle tallaajalle. Nykyinen yhteiskunta sosiaalisine medioineen on niin monimutkainen käsiteltävä, että Itä-Suomen yliopiston dosentti Voutilainen on ollut todellisen asiavyöryn kimpussa. Niinpä vähemmän lukijaystävällisesti taitettu ja lakikirjakielinen opus on paisunut melkein 700-sivuiseksi.

Alan opiskelijalle se on kova pala ja monta ravintelireissua pitää jättää tekemättä, että ehtii tutustua tiiliskiveen erinomaisen arvosanan tasoisesti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen