Loiri, Jari Tervo, Otava Kustannus 2020

Monilahjainen Loiri

Synnytyssairaalasta viimeiseen sikariin

Jari Tervo: Loiri., Otava Kustannus

Loirihan oli tietysti etevä joka alalla, aina jalkapallomaalivahdin hommista kuppiin sylkemättömään estraditaiteilijaan ja naureskelevasta kulkurista kansan rakastamaan Uuno Turhapuroon, vain muutamia meriittejä mainitakseni.

Kun Jari Tervo on puikoissa elämänkerturina, niin moinen Teos saa visat vinkumaan kirjakaupoissa ja markettien kirjaosastoilta on Loiri-tiiliskivi napattava ensimmäisenä mukaan.

Itkevä poika junan perässä muistetaan, joulukonsertit muistan itsekin nänhneeni livenä. Loiri aina komenteli kapallimestaria ihan huumorimielessä ja homma otettiin tietysti silloin uusiksi. Se oli tietysti sovittu kikka. Joskus jopa häivähti ajatus keisarin uusista vaatteista, jotka kyllä menivät kansaan kuin konsanaan naula mädänneeseen lehmiaitatolppaan.

Että mitä. Kirja on hyvä ja stimulaatiota lukemiseen ei tarvitse erikseen haeskella. Loiri on kansan rinnoissa, siellä vasemmalla puolella ja siksi kirja hotkaistaan heti tuoreeltaan. Hivenen vierastin tiettyä ahdettua tuntua ja minipientä tekstuuria tässä tiiliskivessä. Oletettavasti Loirilla olisi riittänyt juttua vaikka elämänkertatrilogiaan. Hivenen olisin toivonut lukijaystävällisempää taittoa ja tekstuuria tähän ”raamattuun”. Ehkä kaihiset ikäpaapat ja mummut olisivat ottaneet kirjan omakseen sadoin tuhansin. Mutta toisaalta, tämä ei ole fanikirja vaan tietynlainen elämänkerta.

Kuuntelen parhaillaan Loirin Lapin kesää. Itsellänikin on siitä kitara-mies – tulkinta You Tubella. Seuraavaksi vaihdan Loirin Nocturneen. Muistuvat mieleen myös ne koskettavat Inarin laulut, kuten Hyvää puuta. Mestari on kysymyksessä, mies joka muuttaa skitsofreniansa selviksi seteleiksi.

Haastattelija on tehnyt parhaansa. Oletettavasti nauhurin muistikortti toisensa jälkeen on täyttynyt. Mutta jos olisi ollut vähän tiivistämisen paikkaa, niin täytyy totuuden nimissä sanoa, että kello kävi jo aamuneljää, kun takakansi kolahti iltakahdeksalta aloittamassani lukukokemuksessa, jossa on myös viljalti anekdoottiainesta lukijaa stimuloimassa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Joustava mieli parisuhteessa, Duodecim Kustannus

Psykoterapeutin menestyskirja

Parisuhde vaatii paljon

Arto Pietikäinen: Joustava mieli parisuhteessa, Duodecim Kustannus

Pietikäinen puuttuu parisuhteen moniin riskitekijöihin tärkeässä Teoksessaan. Käsitellyksi tuee mm. pettäminen, josta toipuminen ei ole toiselle osapuolelle kovin helppoa. Pietikäinen tarjoaa tietysti anteeksiantoa. Se on ainut tie päästä tilanteeseen joka on itsesi kannalta paras. Petetty ei ehkä voi enää luottaa kumppaniinsa, mutta itseään voi aina auttaa. Repivästä suhtautumisesta seuraa vain vaikeuksia. Päivä päivältä pitää edetä tällä tiellä ja elvyttää katkeria tunteitaan ennalleen. Se on toisaalta kuin surun kohtaamista. Entistä et saa enää takaisin, mutta itsellesi voit olla armollinen. Samalla parisuhde muuttuu, jos mahdollista siedettäväksi ja mahdollisuudet arjen kestämiseen lisääntyvät.

…rakkaussuhteeseen kuuluvat kaikki inhimilliset tunteet: romantiikka, intohimo, syvä kiintymys, vihan tunteet, pettymykset ja turhautuminen. Tunteet vaihtelevat kaiken aikaa, arvot pysyvät. Rakkauden voi määritellä tunnetilana, mutta yhtä lailla se voidaan ymmärtää rakastavana, arvoja toteuttavana käyttäytymisenä.”

Olen huomannut, että voin tietoisesti karttaa tilanteita, ajatusketjuja ja puheenaiheita, joista seuraa parisuhteessa vaikeita tilanteita ja ”homman” eskaloitumista aina kriisiksi asti. Itsensä kannalta on paras tapa ”ottaa aikaa” ja suunnata ajatuksiaan tietoisesti pois ongelmakäyttäytymiseen johtavista malleista.

On pieniä vaikeuksia ja tosi suuria. Joskus vaikeudet parisuhteessa ovat vuoren korkuisia ja oman käsityskyvyn ulottumattomissa. Ehkä huomaat eläneesi elämän pituisessa valheessa.

Luonnnonläheisyyden olen kokenut omakohtaisesti hyvänä lääkkeenä. Luonto ei petä eikä narraa, jos puolisolla onkin paha tapa mennä parisuhteessa ja rehellisyydessä siitä missä aita on matalin. Joskus voi olla myös peiliin katsomisen paikka. Jos puoliso on yleisen mittapuun mukaan halveksittava ja ”outo” pitää antaa aikaa itselle ja yrittää suhtautua kunnioittavasti. Siinä tekee palveluksen parisuhteelleen ja ennen muuta myös itselleen.

Mutta asiaan. Pietikäisen kirjan aion lukea useaan kertaan, vaikka joskus vilahtaa mukaan ”ennen opittua” ja ”elämänkoulun alaluokkien” kamaa. Toistoisuudeltakaan ei tällaisessa Teoksessa voi aina välttyä, koska lopulta on vain vähän todella tärkeitä vinkkejä ja paljon neuvoja ja ohjeita, joita satelee ihmiselle ns. ystäviltä. Parisuhteessa pitää osata myös ”näytellä” jos se palvelee hyvää lopputulosta. Itsetunnon joutuu myymään monesti melko halvalla” jos aikoo pitää parisuhteensa kunnossa.

Sellaista elämä vain on. Ylläreitä täynnä. Muutut itse tai kärsit.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen