Yksinkertaisuuden taito, Kirjapaja Kustannus 2020

Liiat virikkeet rasittavat

Jospa vietät vaikka kotipäivän

Arlene K. Unger: Yksinkertaisuuden taito, Kirja avarammasta elämästä, Kirjapaja Kustannus 2020

Niinhän siinä kävi että ”Yläkerran Ukko” pisti meidät maapallon tallaajat ja sottaajat globaaliin parisuhdekouluun. Siinä samalla touhotus ja stressi vähenivät 80%. Isä Jumala on viisas. Hän alkoi huomata, että ihmiselo täyttyi joutavasta vouhottamisesta ja perheellekään ei enää ollut aikaa. Koronan ollessa jo hiipumaan päin, moni ajattelee, että tämä aika oli rikastuttavaa ja kivaa.

Jäivät television ja ruokakauppojen tyrkyttämät uhkapelit ja kaljaporukat, monesta muustakin näennäispuuhasta puhumatta.

Onnellisen näköisiä ihmisiä kävelee vastaan lenkkipoluilla. Mutta mennäänpä tähän kirjaan, joka ei lie ainoa genrensä opus. Unger tuumii, että ei kannata rakentaa muuria itsensä ja muiden välille, kokeile uusia lähestymistapoja ihmisiin, älä kontrolloi liikaa elämääsi ja itseäsi, hyväksy toiset tallaajat, sillä usein ennakkoasenteet ovat harhaanjohtavia ja kun löytää tien vaikkapa jonkun vakavan ”jörökin” sisimpään, hänestä paljastuu vaikkapa humoristinen ihmissielun insinööri.

Näin se Arlene kirjoittelee:

Usein annamme huoltemme viedä mielessämme aivan liikaa tilaa. Kun valitsemme jonkun konkreettisen asian symbolisoimaan stressiämme, meillä on keino laittaa huolemme pois ja tehdä mieleemme tilaa. … Kävele metsään. Liiku hitaasti ja anna metsäisen ympäristön tunnelman imeytyä itseesi. … Hyväksy se, ettet ehkä tänään saavuta kaikkea haluamaasi. … Heittäydy luovaksi…”

Että mitä. Näitä joskus aiemminkin kuultuja oppeja kyllä kannattaa kertailla. Jo entinen stressitohtori Pertti Pakarinen tuli mieleen siitä, että kannattaa harrastaa turvallisia rituaaleja arkipäivänä ja pitää niistä kiinni. Ne ovat jotakin pysyvää.

Ailahtelu joka suuntaan, jolloin mielteitä kasaantuu niin paljon, että suuri osaa jää aloituksen asteelle, voi tehdä päivästä stressisotkun. Kannataa valita parhaat ja tärkeä tekemiset.

Ihan antaisin opuksesta excellent++ – arvosanan. Kas kun nämä usein ennenkin ”opetetut” viisaudet aina luonnon merkityksestä hiljaiseen meditaatioon leppeän musiikin soidessa, kaipaavat kertaamista. Joku voi sanoa, että helppohan sitä on ihmistä opettaa, mutta arjen stressaavat hommat painavat päälle, eikä sille mitään voi. Jospa sittenkin jotakin pieniä kultajyviä löytyisi kuluttavan ”jokapäivän” sisälle, vaikka proosalliset yllärisinikellot vaimolle, tai stressaavan homman ”lyöminen läskiksi” huumorin avulla.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Listasuosikit kautta aikojen, Valitut Palat 2020

Täyttä kultaa

Paremmaksi ei voi pistää

Listasuosikit kautta aikojen, Valitut Palat 2020

60-luku

Suuret setelit, Tango merellä, Sä kuulut päivään jokaiseen, Puhelinlangat laulaa, Tango Pelargonia, jne jne…

Heti kättelyssä piti laittaa valkoiset särmähousut ja pellavableiseri mustan poolopaidan kanssa, sekä kiiltokengät jalkaan. Menin pokkaamaan vaimolle, joka oli pukenut minihaameeseen ( kävi yhä ylleen). Voi voi! Halavattu mikä musiikkiorgasmi.

70-luku

Kissankultaa Marilyn, Aamu toi ilta vei, Jerry Cotton, Äideistä parhain, Vicky Lee, Kissankultaa, El Bimbo ja mitä niitä olikaan.

Kaivettiin chardonnayt esille. Homma muuttui jo poskivalssiksi jossa kosketuskin sai ihon miellyttävälle kananlihalle, niinkuin silloin ennen.

Hhhhrrrrrr….

80-luku

Kaiken takana on nainen, Moottoritie on kuuma, Avaa hakas, Rappiolla, Minä olen muistanut, Minttu ja Ville, Miljoona ruusua, voe voe voe…

Suu haeskeli jo vaimon korvanlehteä. Poskille nousivat terveet punakukkaset. Kuiskittiin hiljaa aikuisten juttuja. Vaimo huokaili: – Muistatko ennen Yyterissä? Ja muistinhan minä.

90-luku

Kuka keksi rakkauden, Kersantti Karoliina, Kuurankukka, Onnenmaa, Älä mee, Jos sulla on toinen, Kemiaa, Kerran, …

Kaikki rakkaita muistoja. Käytiin välillä puffetin puolella ja napsittiin isännän gourmet-suolapalaa. Tuli kilisteltyä korkeista kristallilaseista. Nostalgia vain jatkui. Aaaahhhh, mikä fiilis. Pokkasin vaimon taas pehmoiselle ja tyylikkäälle ryijymatolle ( niitä on joka huoneessa) paljain jaloin.

2000-luku

Kaksi puuta, Milla, Pieni sydän, Vaskikellot, Kuutamolla, Hukun, Levoton prinssi, Cést la vie, Hiljaisuus, Ei se mennyt niin, Ihmisten edessä, …..

Mentiin omaan kotisviittiin, ruusulakanoiden väliin. Otin metallikielisen Yamahani kuitenkin esille ja tulkitsin vähän Tom Jonesia, Vilho Vartiaista ja Vladimir Vyssotskia. Tuumittiin, että nukutaan sitten aamulla pidempään. Nuoruudenmuistot tulivat vielä uniin lämpiminä sykkeinä sydänalassa.

Mutta asiaan. Boxihan on täyttä kultaa. Pelkkiä parhaita ja jos 2000-luku jo vähän sai katseet kääntymään kahvipöytään päin, niin nuorisolle toki suomme omat suosikkinsa. Nuoriso voi pitää tämmöisiä jo passé-kamana kuten ranskalaiset ilmaisevat. Räppiosastoa ei ollut mukana, luojankiitos. Tämä kokoelma on lahja. Ei muuta kuin visat vinkumaan ja nostalgisoimaan coronat niskalenkistä ketoon. Äänityksestä ylimääräinen excellent ++. Hyvin kuului korkeista kaapeista.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Tara Koivukoski: rikottu enkeli, Nainen bikereiden maailmassa, Tammi Kustannus

Poliisit vai moottoripyöräpoliisit

Tämä nuorison kurimuksesta

Tara Koivukoski: rikottu enkeli, nainen bikereiden maailmassa, Tammi Kustannus 2020

Bikerithän kuulemma ovat niitä halavatun motoristeja, jotka tatuoivat kehonsa täyteen aina silmämunia myöten. Ja tietysti tehdään kolttosia, kuten nuoret yleensä, pistetään toista stiletillä tai käydään kovistelemassa huumekoukkuun jääneitä. Puhutaan ihan sormen katkaisusta tai muusta ”kivasta” jos rahoja ei kuulu.

Enpä tiedä kirjailijan suhteesta hämäräalueisiin enkä haluakaan, mutta kirjasta sanoisin sen luettuani, että ei mitään romanttista ”laattaa” vaan syvenneltyä juttua. Ja onhan kirjoittaja ammatiltaan sairaanhoitaja ja psykologian opiskelija.

No kirja on täynnä väkivallan ilmentymiä ja huippukurjaa nuoruutta. Bikerit kun hakkasivat naisiaankin ” kun kaikki muutkin niin tekevät”. Siinä on ollut monta kertaa ”sydän kintaan peukalossa” niin sanoakseni:

Pari päivää pahoinpitelyn jälkeen pääsin lääkäriin. Minulla todettiin paha aivotärähdys ja murtunut nenä. En kuitenkaan kertonut totuutta vammojen alkuperästä lääkärille. … Olin vähällä lopettaa koulunkin tapahtuneen vuoksi. … Värit ja sanat menivät sekaisin ja lähimuisti oli olematon.”…

Kovaa nuorisotodellisuutta Koivukoski peilaa, jopa hengästykseen asti. No, onhan näitä, kaiken sortin bikereitä. Oma isäni kulki aina pistooli taskussa, kun rentosti sodassa pioneerina viisi vuotta. Kun tuli, miehessä ei ollut naarmuakaan, mutta pää sekaisin kuin seinäkello.

Visiot bikereiden elämään ovat paljon törkyisempiä. Jo naisten kunnioitus, niin fyysisesti, psyykkisesti kuin verbaalisti, on olematonta. Hyvä että tämmöinen kirja on kirjoitettu, vaikka on siinä vähän populaaria lisää, tai mistäpä tuon tietää. Pitäis ihan ottaa punainen sydäntatsa käsivarteen, että näkisi, onko papasta jonkinsorttiseksi bikeriksi, utelias kun olen kaikkea uutta kohtaan ja ennakkoluuloton.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

 

Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee, Like Kustannus 2020

Esikoisteos joogaopettajalta

Tytöt siis päättivät laihduttaa

Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee, Like Kustannus 2020

Jenni Multisilta ( s. 1992) on toiminut mm. ilma-akrobatian parissa, ohjannut tankotanssiharrastajia, ja lukaissut itsensä kauppatieteiden maisteriksi.

Tämä psykologisesti ladattu kirja kertoo tyttösten päätöksestä laihduttaa itsensä äärirajoille asti. Sairastahan semmoinen on, mutta hommaan liittyy monenmoisia mielen koukeroita, joita esikoiskirjailija kokee selvitellä tässä tiiliskivessään.

Kunhan ei kirjasta kohoaisi uutta Sonja O:ta tai Häräntappoasetta. Kirjailija kyllä olisi ulkonäöltäänkin medialla ihan namipala (anteeksi).

Mutta asiaan. Tyttöset päättävät laihduttaa ihan tosissaan ja olla tietysti sillätavoin mieliksi pojille. Tai olisiko homman stimuloijana kasvuikäisten tapa protestoida kaikkia mahdolllisia aikuistumisen paineita vastaan, ei vähiten huoltajia.

Anna kohottaa katseensa. Hän avaa jo sateenvarjoaan. ”Se ei ollut meidän syy”, sanon. Ääneni värisee surkeana ja uppoaa holvikaareen. Anna olisi joskus saattanut nauraa sille, sanoa bitch älä kuseta, mutta nyt Anna vain katsoo. … Havahdun vasta, kun suntio koputtaa olalleni ja sanoo, että seuraava tilaisuus alkaa puolen tunnin kuluttua.”

No, psykologisia trillereitä on hauskaa ja mielenkiintoista lukea. Oletettavasti aikuistuvat nuoret ovat ihan haltioissaan ja visat vinkuvat tämän teoksen tiimoilta. Tytöthän oppivat kokemastaan mm. sitä, että joskus on tullut elettyä väärin. Kun ei enää koskaan voi kävellä omilla jaloilla, nuoruuden hullujen kujeiden vuoksi, on aika vaihtaa arvomaailmaa vähemmän hektiseksi. Onneksi on uskolliset poikaystävätkin keksitty tyttöhupakoille.

Jenni Multisilta on enemmän kuin lupaava esikoiskirjailija. Hän ei aloita uraansa kepeillä ja pintaliitoisilla jutuilla, joissa kaupunkilaisopettaja menee maalaiskouluun ja alkaa vehdata kylän vauraiden maanviljelijöiden kanssa. Ei ei. Hän pistää peliin viiltävää ja riipaisevaa analyysia, raikkaalla nappiverbalistiikalla.

Niin sitä pitää. Excellent+.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Philip Teir: Neitsytpolku, Otava Kustannus 2020

Sonjia, Pauloja, Riittoja, Suveja

Miehen todellisuus on vaikea

Philip Teir: Neitsytpolku, Otava 2020

Miehellä on kuulemma ”se yksi” mielessä joka viides minuutti. Sehän se sanelee sen, että olosuhteet auvoiselle ja siistille perhe-elämälle ovat miehenpuolille melkoisen kimurantteja. Muuttuvia tekijöitä ilmaantuu matkaan lähes joka päivä ja jos ei itse niitä aiheuta niin naiset aiheuttavat. Heillä on kun on ( varsinkin itseensäkyllästyneillä puumilla) tapana tarttua ohuimpaankin korteen. Ja esim. kirjailijoiden ”korsi” on yleensä aika kiinnostava.

No no mutta sovinistiset viisastelut sikseen. Richardhan on kunnon mies ja päättänyt elää auvoisasti Sonjansa kanssa. Kunnes tulee tämä Paula, uusperhe ja sitä rataa. Tulipa mieleen tuosta vanhempaan naiseen ihastumisesta mm. ehkä kaukaa haettu prinssi Charles.

Paulan kanssa tuntuu pasahtavan kunnolla ja mitäs muuta kuin vaimo-ressu syrjään ja sitä rataa.  Käsikirjoituskin on tekeillä ja sehän lisää miehen ”kerrointa” naisväen keskuudessa.

Mietteitä oikein suurelle kustantajalle pääsystä itää. No perhehelvettejä on monenmoisia. Nyt, korona-aikana on monikin joutunut analysoimaan parisuhdettaan. Unohtuu ihan se seikka, minkä vanha kansa puki sananlaskuksi ”suo siellä vetelä täällä”. Teir on kynäniekka joka taitaa kepeähkön parisuhdeanalyysin ja pystyy nostamaan verbaalin ilmaisunsa kansaa kiinnostavaksi keitokseksi.

Lueskelin teosta aamutunneille asti. Monen ”viisauden” olin kyllä jo handlannut omassa elämässäni, mutta Teirin kirjaa kyllä mieluusti lueskelee ihan siinä mielessä, että oppia ikä kaikki ja miten tyhmiä ovatkaan rakastuneet miehenpuolet.

Helvettihän siinä miehelle yleensä tulee eteen, jos ei ole oppinut elämässä edes sitä tosiseikkaa, että miehen on oltava suora ja tunteiden valtaan ei noin yleensä ottaen kannata heittäytyä. Elämässä ratkaisee suoruus, järki ja arkirealismi. Kun aletaan höpöstellä tunteilla, niin sitä saa mitä tilaa.

Lienee pajon omaelämänkerrallista ainesta tässä teoksessa ja sehän se tarjoaa monelle lukijalle itseanalyysin ja samaistumisen paikkaa. Uusperhehelveteistä on monta kirjaa tehty. Tämä on keskitasoa parempi, tosin ikääntyneemmän mielestä jo moneen kertaan aiemmin pureskeltu rakkauskolmio ihmisistä, jotka kerta toisensa jälkeen lyövät päätään seinään. Hyvät teemat eivät kuole koskaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Vieraiden varassa, Matkalla uskomme kansainvälisille juurille, Karas-Sana Oy

Kristinuskon lähteillä

Miten suomalaisten kristillisyys syntyi

Hannu Nyman: Vieraiden varassa, Matkalla uskomme kansainvälisille juurille, Karas-Sana Kustannus

Kyllähän se tiedetään, että suomalaisten jurrikoitten päähän ei kristinusko asettunut ilman väkipakkoa. He kun halusivat kunnioittaa ylijumala ukkoa, mielikkiä, tapiota, ahtia, jne…

Itse asiassa palaan itsekin joskus kansallisille juurillemme ja nimitän Isä Jumalaa usein Yläkerran Ukoksi. En tietä, että vetäiseekö Taivahan Taatto siitä herneen nenuliin vai onko hänellä myös huumorintajua.

No leikit sikseen. Luestekelin tätä Teosta mieluusti ja samalla tosiaan nostalgisoin sitä, että sadoin metrein opettavaisia elämäntarinoita jää ihmisiltä pölyttymään kirjastovarastojen hyllyihin.

Hannu Nyman on ottanut kuitenkin urakan tutustua kristinuskomme juuriin ja tärkeisiin henkilöihin uskonnollisen elämämme taustalla. Sieltä löytyy monta muutakin kuin Piispa Henrik tai Luther ja miksipä ei rikasperinteisen idän uskonnon mahtimiehiä.

Pääsuuntia on kaksi: itä ja länsi. Idän kristillisyys kulkeutui Venäjän, silloisen Novgorodin kautta ja tavoitti aikanaan itäisen Suomen. Lännen kautta tulleen lähetystyön juuret olivat ensin Irlannissa ja Englannissa, myöhemmin Euroopan mantereella, Ranskassa ja Saksassa.”…

No suomalaiset pistivät hanttiin, mikä tuli jo mainittua. Eikä uskon tuojillakaan ollut usein ”puhtaita jauhoja pussissa”. Lalli Turvautui kirveeseen ja kajautti sillä Piispa Henrikin hengiltä Köyliön järven jäällä. Lukuisia murhenäytelmiä nähtiin myös Suomen kamaralla ja verikin virtasi kun Ruotsista lähdettiin tuomaan ”ilosanomaa” väkisin Suomen kamaralle.

Kirjan tarinat tietysti sekoittuivat omiin aivoituksiini, jotka uskonelämän osalta ovat usein kovin alkukantaisia. Jumalan luonto on tärkeä minulle, kuten vanhoille suomalaisille. En nyt sentään kanna karjalan piirakoita uhripuiden juurelle, mutta vaimokin huikkaa metsään päin, kun lähdemme hyvältä ( tai vaikka huonolta) sieni- ja marjapaikalta, että ”kiitos metsä kiitos”. Se tuntuu jotekin kivalta ja luontevalta. Metsä sitten vastaa huminallaan ja linnunlaululla. Lintuja ja eläimiä rakastan. Juttelen niille rauhallisella äänellä ja ne tulevat usein lähelle, esittelevät perheväkeään, lauleskelevat, antautuvat kuvattaviksi korvat hörössä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Lintukansa lennollansa, Ilta kantaa aamun rantaa, Jutun jatko – kurkistatko?, Lector Kustannus 2020

Eläintuntemusta lapsille

Ihania kuvakirjoja

Antti Salo/Aivo Blum: Lintukansa lennollansa, Lectorin eläinloruja, Lector Kustannus 2020

Antti Salo/Aivo Blum: Ilta kantaa aamun rantaa, Lectorin eläinloruja, Lector Kustannus 2020

Antti Salo/Aivo Blum: Jutun jatko – kurkistatko?, Lectorin eläinloruja, Lector Kustannus 2020

– Vesi tulvii, kupliikin! Käki osaa supliikin.

– Järven ilta huudon huikkaa, kuikka kaipaa toista kuikkaa.

– Hanhiakin valkoposkia, siellä levittelee roskia.

– Pilvet niinkuin sammaleet, on taivaanrantaan kohonneet.

Nämä arvokkaat kuvakirjat jakavat lapsille luontotietoutta runsain mitoin. Riimit ovat joskus nokkelia ja humoristisia, vaikka runoratsu joskus horjahtaa kuin konsanaan Elias Lönnrotin jalka, kun Karjalan laulumailla tarjottiin tujua sahtia palkaksi tohtorille rintataudin parantamisesta. Elias kyllä mietti, että rakkauden vaivoja se vain oli.

Kuulun Suomen luonnonkuvaajiin ja pidin kirjan antia erittäin tärkeänä johdatuksena lintu- ja eläintuntemukseen. Kuvat ovat selkeitä ja tarkkoja. Lapsi oppii kirjojen kautta paljon uusia asioita, lähinnä eläintunnistusta. Riimitkin ovat parhaimmillaan ihan nerokkaita ja hauskoja. Huumoria lapsi tarvitsee.

Suomalaisen luontotuntemus on usein erittäin vajavaista. Luontokuvaajana sen tiedän. Kuulee lausahduksia, että mie en tunne linnuista kuin variksen ja harakan, enkä muista niistäkään kumpi on kumpi. Jos mennään peippoon, haahkaan, tai vaikka vähän vaikeampiin, niin sormi menee aikuisillakin suuhun.

Kirjasta siis hyötyy myös aikuinen, kun kuvat ovat huisin tarkkoja ja ammattikuvaajien työtä. Luulisimpa, että kirjan myötä voi monesta lapsesta tulla luonto- tai eläinharrastaja, kukaties löytää ammatin alan puuhista. Jo yksi kaunis ja tarkka kuva voi stimuloida lasta enemmän kuin luulisikaan.

Kirjan taitosta arvosana excellent ++. Upeaa työtä. Värierottelussakaan ei vikaa. Näitä lisää. Lapset riemastuvat tällaisista kuvateoksista.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen