Jari-Matti Latvala, Elämän erikoiskoe, Otava Kustannus 2020

Minkä ralli toi, sen tytöt vei

Rallihuipun kirjavat vaiheet

Riikka Smolander-Slotte: Jari-Matti Latvala, Elämän erikoiskoe, Otava Kustannus, 2020

Kun Jari-Matti täytti viisitoista, alkoi ralli saada yhä isomman osan elämässä ja orastava kiinnostus tyttöihin unohtui.”…

…”Jari-Matin kannalta on ollut epämukavaa ja kiusallista, kun isän alkoholinkäyttö on lähtenyt käsistä hänen epäonnistumistensa vuoksi esimerkiksi Jyväskylän MM-rallissa, jossa on paljon mediaa paikalla”…

…” Vuoden 2008 lopulla Jari Matti muutti Monacoon ja koti-Suomeen jäivät tavarat, ralliautot, parisuhde ja ystävät. ” …

…” Sanoin Jari-Matille, että ei Maisa sun kanssa olisi, jos olisit tyhjätasku…Oliko rakkautta koskaan Maisan puolelta, sitä en osaa sanoa…Maisa sai hänen päänsä pyörryksiin”…

Jari-Matti, kuten monet muutkin rallitähdet oli alasta kiinnostunut jo lapsena. Toki jääkiekkokaukalokin käväisi mielessä. No rahaa tuli kun pääsi ensin näyttämään taitonsa esim. Jyväskylän rallitaipaleilla. Ja Jarilla oli epäonnekseen silmää myös tytöille.

Summa summarum. Kirja käsittelee lähes kronologisesti rallimiehen taipaleen aina lapsuus- ja nuoruusvuosista erilaisiin pikataipaleisiin niin elämässä kuin rallissa. Kolareita tuli, hitto vie, molemmissa kun komistusta katselivat tytöt sillä silmällä, toisin sanoen tytöt iskivät silmää Jarille ja Jari, ressukka, iski silmänsä heihin.

Kirja on kivasti laadittu. On säröisempiä, tummenettuja osastoja, joissa kerrotaan jos mahdollista kiertelemättä. Toisaalta on elämänkertagenreen kuuluvaa siloisempaa antia ja joskus hengästykseen asti niitä pikataipaleita ja erikoiskokeita.

Voiton hetkellä maailma hymyili Jarille ja tappion tultua oma isäkin siirtyi ottipuolelle, hän kun ei sylkäissyt lasiin. Jari-Matti ei olisi näyttänyt tässä suhteessa tulleen isäänsä.

Oli jänskää lukea tätä kirjaa ja seurata miehen vaiheita. Se näyttää tuo rallimiehen todellisuus maailman huipulla olevan lähes hektisempää kuin f-ykkösissä ja joskus homma eskaloituu, kuin konsanaan pässillä päätä leikattaessa.

Pidin kirjasta.

Pistän oikean käden sydämen puolelle rintaa rehdin oloiselle rallijulkkikselle. Toden kun sanon, niin peilasin omaa tietänikin Jarin vuoristorataan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Häkissä, Hannes Hyvösen tarina, WSOY 2020

Maalien latoja tilittää

Oman elämänsä sankari

Marika Lehto: Häkissä, Hannes Hyvösen tarina,

WSOY 2020

Aluksi oli pojalla kovaa yritystä. Isä laittoi siskon ja Hanneksen heittämään keihästä. Siskolla lensi aika kivasti, mutta Hannekselta meinasi mennä poski, ja keppi mätkähti poikittain maahan. Vapaasti mukailtuna, Hannes tuumi:

– Vittu, tätä lajia en ala.

No noista kiukun kyynelistä ei kulunut paljon aikaa, kun pojalla alkoi nousta homma plaaniin jääkiekkokaukalossa. Ensin junnut ja sitten vähitellen tositoimiin.

Tuli käytyä liigat, KHL:t, NHL:t, Ruotsalaisten rahakiekko, Sveitsin kiekkoympyrät jne…

Naisten kanssa meni hintsummin, kun miestä ei näkynyt kotona kuin vilaukselta. Tuli lapsia ja elämä näytti parhaita puoliaan – kunnes ei enää. Suhteisiin tuli säröjä. Kolmannella kerralla onnisti, kun Hannes oli käynyt läpi kiekkorahamiehen kirot.

Johan löytyi elämäntoveri, joka otti vastaan runnellun miehen, kiekosta tarpeeksi saaneen, nuoria poikia ammatikseen elämänsä tielle ohjaavan. No, Hannes päätti, että enpä taida sentään henkilökohtaista ratkaisua tehdä, kun elämässä on paljon muitakin arvoja kuin lätkä ja raha.

Niin mitä. Kirja oli hyvin kirjoitettu. Kun teksti on särmäistä, eikä kaihda miehen elämän kipeitäkään puolia, liikutaan elämänkerrassa, jota wanha kriitikkokin diggaa.

Henkilökemiat ovat tärkeällä osalla jääkiekkopiireissä ja sieltä löytyy tosi ystäviäkin, jos vaikka filungeja tekeviä. Hyvöselle sattui matkalle molempia. Hyvönen oli tunnettu kaukalon kovaluisena, jos tällainen ilmaus sallitaan. Herroille hän saattoi haistattaa vitut, jos siltä tuntui.

Joskus tietysti tässäkin teoksessa homma vähän väsähtää ja lukijan tekee mieli hypätä muutama toistoinen sivu väliltä. Mutta yleensä ottaen journalistina palkitun kirjailijan teksti on jäntevää ja lukemaan motivoivaa. Eikä se mene edes feminismin ansaan, vaikka kirjoittaja on hameväkeä.

Tärkeä kirja. Ainesta on vaikka palkinnoille, heti esikoisella. Tykkäsin suuresti teoksen aitoudesta ja henkilökuvan taidokkaasta välittämisestä lukijalle. Jäädään odottamaan uusia ja uusia konstailemattomia opuksia.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen