Vilja-Tuulia Huotarinen, Anna Emilia Laitinen: Vuori joka juoksi, Tammi Kustannus 2022

Pakitun nuortenkirjailijan herttainen tarina

Meillä on monta paikkaa, jossa meitä tarvitaan

Vilja-Tuulia Huotarinen: Vuori, joka juoksi, Kuvitus: Anna Emilia Laitinen, Tammi Kustannus 2022

Eipä sitä ennen ole kukaan keksinyt personoida vuorta. Kaiken lisäksi vuori kehittelee itselleen jalat hiekasta ja voi sitten vaihtaa paikkaansa, kun vaellusvietti käskee liikkeelle.

Vuorelle, minne se asettuukin, löytyy aina monenmoisia tarvitsijoita. Joku perustaa sinne laskettelukeskuksen ja merenrannan lunnit pitävät sitä pesäpaikkanaan. Villihevoset löytävät suojaa turvallisesta vuoresta.

Itselleni tuli mieleen ainakin ajatus, että meitä ihmisiä on monenmoisia. Jotkut vaeltelevat maailman turuilla ja tuottavat hyvää mieltä ympärilleen, järkkäilevät jopa konkreettista apua kärsiville.

Toiset ovat erakkotyyppiä, keskittyvät olemaan omissa oloissaan ja vaalimaan henkisiä arvoja itsessään.

Niin, että mitä. Kirjan herkästä ja lämpimästä kuvituksesta ensinnäkin bonus-plussat. Huotarisen tarina antaa oivan mahdollisuuden kuvittajalle toteuttaa itseään.

Ehkä nuortenkirjailija Huotarisella on tekstissä myös yksityisiä ja piilotettuja merkityksiä. Ehkä lapset vain aistivat kokonaisuuden lämmön ja herkkyyden. Luulisin ainakin niin.

Semmoista se elämä vain on. Lapsille pitäisi tarjota enemmän idyllejä ja illuusioita. Lämpö on pienille tärkeämpää kuin konsanaan televisiosta tuutin täydeltä tuleva efektiivisyys ja pyssyjen pauke.

Pidin kirjasta. Minulle jäi hyvä mieli niin kuvittajan osuudesta kuin Vilja-Tuulian tekstin oivaltavuudesta.

Excellent ++ teoksesta ja toivomus, että lisää tämmöistä pienille lapsille.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Heidi Haapalahti: Luomutarhuri, Satoa kestävästi ja maata hoitaen, Tammi Kustannus 2022

Kasvi kasvaa kun kastelee

Nykytrendien mukaista kasvitarhan hoitoa

Heidi Haapalahti: Luomutarhuri, Satoa kestävästi ja maata hoitaen, Tammi Kustannus 2022

Entisenä 4H – kerholaisena ja nykyisenä kaupungin vuokratontin pitäjänä minulla on hieman vanhahtavat tavat kasvattaa kukkia ja vihanneksia. Mutta ainapa syksyisin lötyy puutarhasta kukkaloistoa, kun muistaa heinäkuun helteillä käydä kastelemassa joka päivä. Siinä se niksi minun mielestäni.

Tietysti on muistettava, että peruna pitää istuttaa joka kesä eri paikkaan, että tulee satoa ja raparperista jättää joku verso kukkimaan, koska raparperissa on myös uljas kukka varsien lisäksi.

Mutta asiaan. Heidi Haapalahti antaa seikkaperäisiä ohjeita luomuviljelijälle. Käsitellyksi tulee mm. kartanon kupeella ja seinänvierellä viljely. Sillä keinolla saa isoja ja maittavia tomaatteja, kun muistaa kasvattaa alkukasvatuksen ikkunalaudalla kevätauringossa.

Siemenien hankinta sisältää omat niksinsä. Taimen maahan laitto ei ole ollenkaan yksinkertaista. Jopa biohiiltä voi kekseliäs itse värkätä. Kesäkausi puutarhatontilla on yleensä riippuvainen viljelijän voimavaroista rientää joka päivä riittävän vesimäärän kera tontille. Kasveja on hoivattava hellästi. Juttelukin on taimille sopivaa. Kasvimaan suunnittelu on aloitettava jo keskitalvella, että projekti onnistuu täydellisesti.

Monta kikkaa opin kirjantekijältä. Kun istutin kymmenen marjapensasta, niin sain kuulla, että niille kahdelle pensaalle, jotka surkastuivat on kaupalla takuu. Tienneekö moni tätä asiaa.

Mukavahan niitä on uutisperunan mukuloita ottaa penkistä ja tietysti napsia omia mansikoita suihinsa. Mutta sepä siitä.

Kirja on hyödyllistä luettavaa nyt kevään korvalla. Joskus jopa silmät aukeavat, että tuon voi siis tehdä noinkin.

Asiantuntija on asiantuntija

Kiitos vain puutarhoidon nikseistä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Veera Milja: Supersalainen Tyttöpäiväkirja, Tammi Kustannus 2022

Älä lue vaimosi tyttöpäiväkirjoja

Tyttöjen leikkejä ja muuta hauskaa

Veera Milja: Supersalainen tyttöpäiväkirja, Tammi Kustannus 2022

Mitenkähän moni aviomies on himoinnut lukea vaimonsa tyttöpäiväkirjoja. Siellä nimittäin niitä näppylänaamapoikia riittää. Itse sain semmoisen käsiini ja huomasin, että vaimo pahalainen oli käyttänyt jokaiseen poitsuun samoja kikkoja kuin minuunkin. Itse asiassa koulukin oli mennyt enemmän poikajahdissa kuin opiskelussa.

Mutta sepä näistä. Hivenen softisti kirjoitettu kirja tämä tietysti on. Pitää ihan alkajaisiksi siteerailla:

( …oon sekoillu täällä: lukenu äidin päiväkirjoja ja perustanu naapurin touhuja tutkivan salapoliisitoimiston, oon leikannu barbie-hevosilta häntiä pois, syönyt sinitarraa ku se ois purkkaa ja pakastimesta kaikki mansikkapuikot)…

Kirjahan sopinee sinänsä ala-asteen koulua käyville lukijoille. Päiväkirjoissa on se hyvä puoli että siinä oppii verbaalia luovuutta. Kun ohjasin kirjoittajapiiriä, suosittelin päiväkirjojen kirjoittelua. Semmoinen kun jopa auttaa nuoruuden psyykkisissä vaikeuksissa tai voi olla alkuopetusta vaikka kirjailijaksi aikovalle. Sitäkin painotin kurssilaisille, että parasta on aloittaa kirjoitusharjoitukset omista kokemuksista ja tuntemuksista.

No Mika Waltari kyllä pyyhkäisi Sinuhen, vaikka ei ollut koskaan käynyt Egyptissä.

Muuten itsestään kertomisen genre on nykyisin hyvin kysyttyä lukuisissa elämänkertakirjoissa. Niinpä nuoretkin voivat saada tämmöisestä vertaistukea ja kukaties mukaan tuppaa ihan terapauttinen säie. Hyvä kirja nuorille tytöille.

Itse satuin löytämään vaimon salaisesta päiväkirjapinosta myös kaksikymppisenä kirjoitettuja. Mutta sepä siitä. Kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Onhan sitä tullut itse kunkin kohellettua nuoruusvuosina, joten sujut ollaan.

Kiva kirja.

Tytöt varmaan tykkäävät tämmöisestä.

Mutta pitääpä tästä lähteä vaimo-kultaa syöttämään geriatriselle osastolle. Ja tietysti pitää suukotella ja halailla, että saa sisältöä siihen viiteentoista minuuttiin jonka saa hänen sänkynsä vieressä olla.

Excellent pitää kirjasta lupsauttaa arvosanaksi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Miia Paakkanen: Empatian voima työssä, WSOY 2022

Työtehon aineksia

Miettimistä monelle pomolle

Miia Paakkanen: Empatian voima työssä, WSOY 2022

Niinhän se lienee, että työntekijät eivät ole koneita. Pomo ymmärtää parhaimmillaan alaisiaan ja kuuntelee jopa perhehuolia. Käskyttävä pomo ei saa henkisesti rikki menossa olevaa alaista kovinkaan hyvään timmiin moittimalla.

Sanovat myös, että parhaat pomot antavat alaisilleen mahdollisuuden toteuttaa luovuuttaan ja innovoida jotain omaa firman hyväksi. Robotiksi alistetun työteho lienee minimissä.

Ennen tuli työpaikalle konsultti, jonka tehtävä oli kohentaa työntekijöiden henkistä kuntoa. Hän laittoi meidät piiriin ja käski kirjoittaa paperilapulle asioita, jotka painavat ko. henkilön mieltä. Kysäisin häneltä, että mitäpä noille lappusille tehdään, johon konsultti, että pitäähän minulla olla aineistoa seuraavaan työpaikkapalaveriin.

No, Miia Paakkanen on kauppatieteilijä ja kansainvälinen myötätunnon tutkija, joka on kouluttanut yrityksiä empatiataidoissa, joten kirja on täyttä rautaa.

Paakkanen sanoo: …”Haemme tunneyhteyttä läpi elämämme. Tarve siihen ei vaikuttaisi katoavan minkään ikäisenä. Niin aikuinen kuin vauva stressaantuu sen puutteesta. Usein vain aikuisina peittelemme tätä tarvetta, varsinkin työssä, aivan kuin sen osoittaminen olisi heikkous.”…


Hyvä ja opettavainen kirja. Ihan opiksi luin, vaikka olen jo elämältä oppia saanut. Kun esim. lenkillä mieluummin kuuntelee toisten vaikeuksia, niin kohtapa löytää ystävän, joka jää juttelemaan ja kuuntelee sinuakin myös seuraavalla tapaamiskerralla.

Teos on monitahoinen ja huomioi myös sen, että liika empatian jakaminen, esim. hoitotyössä on joskus vaarallista. Sääntö nimittäin on, että ei pidä unohtaa omaa ammattia, vaikka ihmisenäkin olisi toista kiva lähestyä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Sayragul Saytbay & Alexandra Cavelius: Avaintodistaja, Pako Kiinan nykypäivän keskitysleireiltä, Tammi Kustannus 2022

Osataan sitä Kiinassakin

Pakolaisen karut kokemukset

Sayragul Sautbay & Aklexandra Cavelius: Avaintodistaja, Pako Kiinan nykypäivän keskitysleireiltä, Tammi Kustannus 2022

…”Minun oli vaikea, lähes mahdotonta pukea sanoiksi tai edes ajatella kaikkia kamaluuksia, joilla minua oli rääkätty”…

…”Itkevät tytöt kokoontuvat joka yö vuoteeni ympärille. Heidän tummat silmänsä toljottavat ammollaan, heidän päänsä on ajeltu kaljuksi. – Pelasta meidät! He anovat”…

Maailma on pahuutta täynnä. Sitä on yksilötasolla ja valtioiden välillä. Kun tätä kirjoitan, on tunnelma kuin maailmansodan kynnyksellä. Eikä Suomen auta kuikuilla joutavan Naton suuntaan. Suomea on uhkailtu kamaluuksilla sen tempun jälkeen. Pahinta on, että kukaan ei uskalla auttaa kärsivää maata kun kaikilla on ns. oma lehmä ojassa.

Valtion virkailija ja usean esikoulun johtaja Sayragul joutui monien vaiheiden jälkeen ns. keskitysleirille, josta hän karkasi ja sai turvapaikan Ruotsista.

Tarina on monivaiheinen, niinkuin tähän genreen kuuluvien kirjojen on tapana olla. Naiset ovat sitkeitä, joskus sitkeämpiä kuin miehet ja Sayragulinkin onnistui päästä Kiinan mahtavan valtakoneiston käsistä.

Kirja oli vaikuttava kokonaisuus joka istuu nykyiseen maailmantilanteeseen kuin hanska käteen. Onneksi jutulla oli onnnellinen loppu, ja päähenkilöstä leivottiin lopulta menestyskirjailija. Muuten hän olisi liittynyt niiden miljoonien joukkoon, jotka eivät ole kestäneet henkistä ja fyysistä kidutusta.

…”Niin kauan kuin elämme vapaudessa, emme lopeta valistustyötämme! Meitä ei voi estää! Ei kukaan!”…

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Harri Ahonen: Pohjois-Norjan kauneimmat luontokohteet, Tammi Kustannus 2022

Vuonomaan parhaat makupalat

Norjassa niitä maisemia riittää

Harri Ahonen: Pohjois-Norjan kauneimmat luontokohteet, Retkeilijän Finnmark-Varanginvuonolta Altaan, Tammi Kustannus 2022

Varangilla on tullut käytyä useaan kertaan. Altakin on tullut tutuksi luontokuvaajalle. Pykeija, Suomesta muuttaneiden kveenien asuinpaikka, idyllinen kylä, oli usein meidän kohteemme Varangilla. Siitä käsinpä sitä tehtiin lintu- ja kalastusreissuja.

Harri Ahonen on kyllä Pohjois-Norjan luonto- ja retkipaikoissa marinoitunut asiantuntija ja tehnyt kirjastaan seikkaperäisen selonteon alueen mahdollisuuksista vaativammallekin vaeltajalle.

Hänellä on lukijalle myös sananen luonnon puhtaanapidosta:

…”Kaikki mitä retkelle otetaan mukaan, tuodaan myös takaisin. Mitään ylimääräistä ei jätetä luontoon. Erityistä huomiota pitää kiinnittää jätehuoltoon: mukaan tulee ottaa ylimääräisiä pusseja roskia varten ja kantaa ne mukanaan takaisin keskuksiin, missä jätehuolto on järjestetty”…

Niinpä se lienee että, jos jätteitä on kasoittain meren rannalla, niin haittaahan siitä on kosolti merilinnuille ja eliöille.

Mutta asiaan. Kirja on monipuolinen ja seikkaperäinen kooste. Joku viirien keräilijä tietysti tyytyy niihin maisemiin, joita auton ikkunasta näkyy. Tosi lieneekin, että 80% tyytyy ns. pintaraapaisuun ja yöpyy mieluummin hintavissa mökkikylissä tai jopa a-oikeuksin varustetuissa paikoissa.

Niitä kahtakymmentä prosenttia varten kirja on todella makoisaa ja upeaa luettavaa.Muutkin voivat nauttia mm. upeasta kuvituksesta.

Kun olin lintukuvausreissuilla Varangin Vardössä ja Vadsössä oli vene laituriin tullessa puolillaan vettä. Paikallinen kalastaja, Eilif Salangi, joka oli lähtenyt näyttämään lintuvuoria tuumi palattuamme likomärkinä, että:

– On se oma laituri sentään kiva paikka.

Myrsky iskee kuin salama. Vinkkinä luontokuvaajille sanoisin, että jokaiseen purtiloon ei kannata lähteä kyytiin. Turisteille kun tarjotaan ihan turvallista laivakyytiä lintuvuorille ja kalapaikoille esim. Pykeijassa.

Asiantuntemuksella tehty ja hyvä kirja. Kuvituksesta bonuskiitokset.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Petri Törmänen: Luonnelinnut, 70 lajin tunnistusopas, Tammi Kustannus 2022

Äimänkäestä Aamusirkkuun

Luonnne on ihmeellinen asia

Petri Törmänen: Luonnelinnut, 70 lajin tunnistusopas, Tammi Kustannus 2022

Aina totinen ”Nauramati” on maassamme aika yleinen, ellen sanoisi valtalaji. Semmonen kun tulee vastaan, niin ei tiedä, että tuleeko turpiin vai muuta hattuilua.

Edellisen sukulainen on ”Jurottaja” joita myös on runsaasti. Lukaisin lehdestä, että joku nuoripari oli viettänyt mykkäkoulua peräti viisi vuotta, ennenkuin mies pienessä sievässä erehtyi sanomaan saunassa, että ”Lyöhän lökkänä löylyä”.

Kerääjä” taas keräilee jotakin spesiaalia tai kirppareilta mitä vain, kaikki kaapit täyteen.

Tätä kirjaa ei mieluusti heittäisi kädestään. Kivasti piirrettyihin lintuhahmoihin yhdistyvät monet suomalaisen kansanluonteen tyypit. Aika useasta lintuhahmosta löytää myös itsensä ja sehän tietysti friskaa, etenkin kun kirjailija ottaa asiat huumorilla.

Hyvä kirja vaikka tentittäväksi tuleville psykologeille tai psykiatreille. Ja jos on liian helppo siihen virkaan, niin kuluuhan se aika kun tunnistelee näitä tipusia taloyhtiön asukkaisiin. Vaikka siellä voi kyllä tulla vastaan myös ”kiero kiermula”, jota on visusti varottava.

Elämä on opettanut, että jokaista tyyppiä on lähestyttävä ystävällisesti, mukamas kiinnostuneena hänen oudoistakin luonteenpiirteistään. Silleen tulee ihmisistä ystäviä vaikkapa ikuisesti. Mitä sitä nyt nokkimaan toisia heidän oudoista mieltymyksistään.

Kiittelen kirjantekijää. Päivä oli niinsanotusti pelastettu, kun Yle ei näyttänyt maailmancupin kisojakaan vaikka heille on työnnetty rutosti rahaa. Uusintoja ja pyssyjen paukutteluja vain näyttävät lasten katseluaikaan.

Mitä piti sanomani. Että joskus tarvitaan tämäntyyppistä suomalaisen kansanluonteen analyysia. Siinähän on totta toinen puoli ja joku voi jopa ajatella, että oliskohan jätettävä tuo joutava maneeri vähemmälle.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Jaakko Kaukonen: Runoja vuosien varrelta, Mediapinta Oy

Elämän mittainen runokirja

Aina olen runoillut”

Jaakko Kaukonen, Runoja vuosien varrelta, Mediapnta-kustannus

Jaakko Kaukosen kanssa satuin jutulle kahviossa, jossa ukot lipittivät jokapäiväisiä santsikahvejaan ja pistivän maailman ja Lappeerannan asiat kuntoon. Tuli siinä muun ohessa puheeksi hänen runoharrastuksensa. Sanoi olleensa runojen sepittäjä koko ikänsä. Kohtapa minulla oli kädessäni tämä Kaukosen runokirja.

Ihan laitoin klassista kitaramusiikkia soimaan kun pötköttelin vaimon kera sägyllä teokseen tutustuen.

Kaunosieluhan se Kaukonen ollut. Häivähti mielessä että joskus runot jopa suuntautuvat esteettisiin ohuuksiin ja kliseisiin kielikuviin. Mutta Kaukosella, vanhalla miehellä, on paljon kerrottavaa. Mieshän on ollut nuorempana melkoinen hurmurikin, mutta sepä siitä.

Itse asiassa luin kiinnostuneena runoilijan kirjan, varsinkin kun fontti oli riittävän suuri ja runot usein helppolukuisen sorttisia.

Jätin vaimon kuuntelemaan sitä klassista kitaraa, kun töpöstelin villasukkasillani tietokoneen ääreen kirjoitelemaan opuksen stimuloimia ajatuksiani.

Tällaisia runoilijoita tarvitaan. Kaukonen on siitä kiva kertoja, että säröäkin runoissa riittää, eikä ainoastaan kaunomaalailua rannalla istujista, kun kuikka virittelee syksyisiä säveliään.

Joskus tuli nimittäin eteen semmoinenkin, että rakastettu kumppani pakkasi laukut ja runoilija jäi yksin istumaan rantamökin rappusille.

Elämänviisautta arvelin hakea, kun Kaukosen kirjan hankin, ja sitä eittämättä myös sain. Kaukosen runokieli on usein myös tuoretta, jopa syvällistä.

Ihan haluan siteerata runoilijaa, kun oli kirjan luku niin maullaan:

Kaksi ihmistä rannalla sylikkäin

sydän sydäntä vasten

sykkivän näin.

Kädet harhaili arkana

kysyen.

Katse silmissäsi kertoi

lupa on.”

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen, Tammi Kustannus 2022

Pohjoisen elämä on täynnä ylläreitä

Smirnoffin omintakeinen jatko menestyskirjalle

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen, Tammi Kustannus 2022

Sehän on niin, että pohjoisen elämäntapaa ken kuvaa, sen pitää unohtaa ns. normaali kielioppi. Pitää myös vetäistä matto kaikkien etelän hienostelijoiden jalkojen alta. Tekstin pitää olla brutaalia, inhorealistista ja pakoin väkivaltaa tai kuolemaa halveksuvaa.

Pitää olla uskonlahkojen puristavaa otetta ja ihmisarvoa halveksivaa dominointia. Eroottisuutta pitää viljellä ja mieluummin semmoista, joka saa etelän ”huippukiva” – tytöiltä ja pojilta paskat solahtamaan housuun heti alkumetreillä.

Pohjoisesta on lähtenyt ilmoille ja etelän kulttuuripiirien ihmeteltäväksi autenttista kerrontaa, jota uskalletaan höystää myös lipan alta keksityllä.

Kun etelän kriitikot menivät vierailulle Reidar Särestöniemen luo, olivat kuulemma paikalla myös Kalervo Palsa ja Timo K. Mukka. Kun kriitikot asettelivat vasta monokkeleita kohdilleen, niin kaverukset, nämä pohjoisen miehet, pistivätkin alkajaisiksi vierailleen raskaan sarjan homostelunäytöksen.

Tässä kirjassa lähdetään viemään äitimuoria kotiseudulleen, pohjoisen syrjäkylän multiin. No sielläpä tulee vastaan tuikituntemattomia serkkuja ja sitä rataa. Kertomus soljuu ja räiskähtelee. Ei ihme että taas kerran pohjoisen kirjailija on löysyttänyt ns. arvokkaan kirjallisuuden kriteereitä ja etelän kirjakaupoissa visat vinkuvat.

Hyvä kirja. Eipähän ole mitään tekopyhää lässytystä. Itse kyllä entisenä susirajan ja pohjoisen opettajana ymmärrän sen, että suuri tuska synnyttää suuria kirjailijoita ja taiteilijoita. Lapsuuden kurjuudessa kylvetään siemen, joka puhkeaa joskus aikuisena kukkaan, joskus rujollakin tavalla.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Ihmeidentekijät, tarina pariskunnasta, joka keksi maailman ensimmäisen koronarokotteen, WSOY kustannus 2022

Turkkilaistaustaisia lääkäreitä väheksyttiin tiedeyhteisössä

Syöpätutkijat uuden haasteen kimpussa

Joe Miller/Özlem Tureci/Ugur Sahin: Ihmeidentekijät, tarina pariskunnasta, joka keksi maailman ensimmäisen koronarokotteen, WSOY Kustannus 2022

Niin se vain on, että joskus väheksytty nousee arvoon arvaamattomaan. Eiväthän Ugur ja Özlem olleet edes epidemiologeja ja tehtävä joka heitä odotti oli vaikeusasteeltaan sitä luokkaa, että oksat pois suutarin joulukuusesta. Piti nimittäin kehitellä lääke, korona- epidemiaan muutamassa kuukaudessa, vaikka yleensä luultiin, että sen kehittäminen veisi useita vuosia.

Mutta turkkilaistaustaiset lääkärit tiesivät jotakin, joka voisi mahdollistaa tämän:

…” Todennäköisesti sääntelyviranomaiset eivät myöntäisi lupaa aloittaa mRNA-läkkeiden kliinisiä lääketutkimuksia, varsinkin kun harva farmakologian asiantuntija tunsi molekyylin toimintaa. … Ugurin ja Özlemin tutkijaryhmä ei hylännyt mRNA – teknologiaa, mutta tutki sen ohella lukuisia muitakin immunoterapiametelmiä”…

Lopulta Ugur ja Özlem saivat kutsun Grand Ghallenges tapahtumaan, jossa pyritään löytämään ratkaisuja maailmanlaajuisiin terveys- ja kehityskysymyksiin. Sielläpä tavattiin mm. Angela Merkel ja muita heidän tutkimuksistaan kiinnostuneita päättäjiä. Bill Gates vaimoineen, kuuluisat hyväntekijät ja lahjoittajat, tulivat myös tukemaan tutkijaparia.

Kirjahan on jännitystarina, joka päättyy onnellisesti. Tutkijaparin kehittämä lääke sai käyttöluvan pikapikaa ja Biontechin koronalääke nousi pelastajan rooliin.

Hyvin kirjoitettu kirja ja tietysti tätä osittain tieteellistä kokonaisuutta ei ole jätetty pelkäksi norsunluutornistahöpöstelyksi, ei ei, kirjaa voi hyvin lukea kuka vain. Niin paljon on mukana myös populaaria ja jännitteistä ainesta.

Kaikkea hyvää vain tutkijaparille, jonka syöpätutkimuksista kohosi ensiapu koko ihmiskunnalle. Toki muutkin osallistuivat talkoisiin, kun korona oli maapallomme yhteinen huolenaihe ja tutkijat eri puolilla tekivät työtään yötäpäivää.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen