Illuusio näyttämöllä, Baletin lumo ja todellisuus, Docendo-kustannus 2018

Baletin kulissien takaa

Oliko työyhteisö sairas?

Liisa Palin & Merja Tuohimaa: Illuusio näyttämöllä, Baletin lumo ja todellisuus, Docendo Kustannus

Työyhteisömme oli sairas jo ennen kuin tulin taloon. Taiteilijat yksinkertaisesti pelkäsivät oman paikkansa puolesta, mutta suurin osa piti suunsa kiinni. Pikkuhiljaa opin, että ooppera- ja balettitaiteilijoiden hierarkiaan kuului hyvin vähän keskustelua, avoimmuutta ja toisen työn arvostamista.”

Kirjan tekijät ovat Kansallisbaletin tähtiä. He tietävät mistä puhuvat. Jo puomipaikkojen jako harjoitussalissa noudatteli tarkkaa hierarkiaa. Nuoremmat joutuivat reunapaikoille jossa peili vääristi kuvan. Arvostettujen taiteilijoiden paikka oli puomin keskivaiheilla, jossa näki virheettömästi itsensä.

Niinhän se on, että baletin maailma noudattelee yleisiä työpaikkalakeja. Surkeinta on kun joutuu odottamaan vuoroaan esityksiin vuosikausia, saati sitten pääroolia. Siinä kyllä käy kuin entiselle pojalle koulunäytelmässä. Opettaja tuumi: – Jospa sinä esittäisit kiveä tuolla näyttämön reunassa.

Balettitaiteilijat jäävät nuorena eläkkeelle. Nelikymppisen ballerinan on jo harkittava lisäkoulutusta opettajaksi. Niin tekivät myös kirjan kirjoittajat.

Joillekin vapautuksen kurimukseen tuo fysiikan pettäminen ja siirtyminen muihin tehtäviin.

Toki kirja valottaa myös balettitanssijan tähtihetkiä, vierailuja ulkomaille, karismaattisia johtajia, kuten Alm, tanssitaiteen opetuksen uusia suuntauksia, alan henkilöiden mielipiteitä, jne…

Pidin kirjasta. Se on sopivan särmäinen eikä kaihda ottaa puheeksi balettitanssijoiden elämän nurjia puolia. Vammautuminekin on ollut aina vaanimassa nuoria tanssijoita.

Että mitä. Hyvä ja tarpeellinen kirja. Tanssijoiden kyräilevässä ja hierarkisessa ilmapiirissä on tärkeä teko, että joku avaan suunsa. Nuorta taiteilijaa kun vaanivat myös psyykkiset ongelmat.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Ensimmäisten joukossa, Kari Kyrönseppä, Docendo Kustannus

Kansalaissodan jälkiepisodi

Aunuksen heimosotaretki

Kari Kyrönseppä: Ensimmäisten joukossa, Docendo Kustannus

Koivunen ja pari muuta meikäläistä lähti venäläisten kasarmirakennusta tarkastelemaan aseet olalla. Menin niiden perässä. Rakennuksen sisällä vasta sekasorto oli. Verta lainehti kaikkialla. Yritimme olla astumatta siihen, mutta se oli mahdotonta. Ruumiita oli läjissä. Suurin osa oli ammuttu, mutta jotkut olivat saaneet surmansa käsikranaatista. Muutama oli pahasti silpoutunut. Yhdellä oli suolet sylissään. ”…

Emil värvätään heimosotaretkelle Aunukseen. Matka olisi kaikkea muuta kuin nuorukaiselle sopivaa. Taistelutoiminta julmaa. Vankeja ei otettaisi. Viholliset surmattaisiin taistelun yhteydessä.

Kyrönsepän teoksen lukija odottaa tietysti efektiivisiä tehoja, mutta suuri osa kirjan annista on nuorten sotilaiden reissun arkista kuvausta. Valmistellaan jotakin. Ollaan varmoja, että joudutaan tosi vaikeaan paikkaan. Lukija saa odottaa efektiisempää antia, mutta yleensä kirja koostuu sotilaiden arkirutiineista.

Pidin Kyrönsepän selkeästä tyylistä. Lauseet napsahtelevat lyhyinä ja dialogi on tehokasta. Jaaritteluun ei kirjailija haksahda. Pohjalaista puheenpartta viljellään. Kyrönseppä osaa asiansa. Hänen meriitteihinsä kuuluvat viiden kirjan lisäksi televisiotuotannot.

Kaipasin tietysti kirjaan vähän enemmän särmää. Joskus kirjailija tuntuu tilkitsevän dokumenttiensa puutetta tyhjäkäynnillä. Mutta hän ei liene ainoa lajissaan. On tietysti sotakirjoja, joissa herkutellaan väkivallalla ja sodan raadollisella puolella. Kyrönsepän vahvuuksia ovat henkilökuvaus ja homman todentaminen sotilaiden tasolta.

Kyrönseppä mainistee, että tarina on valitettavasti totta. Itse en ollut moisista heimosotaretkistä kuullutkaan, kansalaissodan kauhuista sitäkin enemmän. Monelle nuorella jäi traumoja kansalaissodan ajoiltakin. Ne eivät painu koskaan unohduksiin, vaan kertautuvat ja paisuvat kansan puheissa ja tarinoissa. Sitä lajia edustaa Kyrönseppäkin. Toki merkittäviä dokumenttejakin on julkaistu.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Paulo Coelho: Hippi, Bazar kustannus

Coelhon matkassa

Mestari virittelee hippiajoistaan

Paulo Coelho: Hippi, Bazar Kustannus

Painosten kuningas on kirjoittanut selkeästi omaelämänkerrallisen romaanin, jossa liehuvakutrinen hippipoika lähtee ulkomaanmatkalle. Mukaansa hän saa kuvankauniin tytön, joka tietysti kiinnostaa alamaailman väkeä. Kohtapa ollaankin vaikeuksissa konnien kanssa:

– Turpa tukkoon huora, yksi miehistä sanoi. Heiltä riistettiin vyötäröltä rahapussit, joissa he pitivät passeja ja rahoja, ja heidät työnnettiin pysäköityjen autojen takapenkille. Paulo ei ehtinyt edes nähdä, miten hänen tyttöystävänsä kävi – eikä tämäkään tiennyt mitä kävi hänelle. ”

Kulttikirjailijaksi nousseen Coelhon taival nuorena ei ollut hääviä. Hänet passitettiin mielisairaalaan, kun hän protestoi vanhempiensa valitsemaa elämänuraa vastaan. Monien vastusten kautta poika kuitenkin alkoi kiinnostua kirjoittamisesta. Niin käy usein niille, joilla on säröiset nuoruudenajat. Kirjoittaminen kun on samalla hoitavaa terapiaa. Coelho oli myös menestynyt lauluntekijä ennen kirjailijanuraansa.

Että mitä. Tämä kirja kertoo hippitytön ja -pojan matkusteluista ympäri maailmaa. Myös uskonnollinen eetos ja korkeammat voimat ovat mukana kokemuskentässä, jota terästävät hippien käyttämät piristeet kuten hashis ja vahvemmat, joiden ansiosta elämä muuttuu elämisen arvoiseksi. Niissä vain on omat vaaransa.

Paulon ja Carlan rakkausmatka päättyy niin kuin usein nuorilla rakastavaisilla. Erotaan ja jätetään uusi tapaaminen sattuman varaan. Jos heidät on tarkoitettu toisilleen, niin kohtalo ohjaa heidät kyllä yhteen.

Kirja koukuttaa lukijansa, vaikka ei ole parasta coelhoa. Usein hänen teoksissaan ollaan matkoilla, niin tässäkin. Myös korkeammat voimat ja mystiset kokemukset kiinnostavat nuoria. Lukukokemus muuttuu yllättävällä tavalla matkakertomuksesta filosofiseksi pohdinnaksi. Se juuri on monien kriitikoiden karsastaman, mutta kansan jumaloiman menestyskirjailijan vetovoiman salaisuus.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Hurmeen maku, romanssi, Haamu Kustannus, 2019

Nuoren tytön rakkaudet

Todenmakuinen nuortenkirja Laajarinteeltä

Jukka Laajarinne: Hurmeen maku, romanssi, Haamu Kustannus 2019

Laajarinne kertoo tavallisentuntuisen tarinan nuoren tytön kasvamisesta kohti elämän lainalaisuuksien tiedostamista. Juttu alkaa kirjelappusista, joita moni tyttö on saanut koulussa, siis kaukorakkaudesta. Kotona isä ja äiti varjelevat Karinia kuin silmäteräänsä ja huolehtivat, että tytön ura viulistina saa parhaan mahdollisen kannustuksen. Mutta pojat, pahalaiset, alkavat tulla mukaan kuvioihin. Jännitteitäkin ilmaantuu, ja ensimmäinen rakkaus, jota usein pidetään ainoana oikeana, poistuu kuvioista. Kas kun Karin vaatii Justukselta elämäntapamuutosta. Kuka sitä nyt tupakanhajuisia suudelmia haluaisi. Pojan olisi siis muutenkin muututtava.

Toinen rakkaus, Henri, odottaa jo nurkan takana. On arkojen suudelmienkin aika. Myyttisiä kuvajaisia liittyy myös tarinaan. Siis sellaisia kuin hautausmaakävelyllä löydetty hautakivi, jossa on sama syntymäaika kuin tytöllä. Nuorelle tytölle tällaiset asiat tietysti merkitsevät paljon ja laittavat mielikuvituksen liikkeelle.

On myös vanhalta näyttävä pullonkerääjämummo, jonka tarina kietoutuu läheisesti Karinin menneisyyteen. Karinia mummo vähän pelottaa. On epäselvästi kirjoitettu päiväkirja, joka kiehtoo tyttöä.

Mitä siis? Kirjassa on nuortenkirjan ainekset koottu kivasti hivenen myyttiseenkin kehykseen. Kirja ei aiheuta lukijalleen, nuorellekaan, traumoja. Sopinee siis tytöillekin samaistumismielessä, koska nuoruuden parisuhteisiin, seksuaalisuuden heräämiseen ja tietyn kapinamielen oireet on kuvattu varsin taitavasti. Loppukoontikin on kohdallaan ja tietysti myös idylli, jota nuortenkirjalta usein vaaditaan. Kasvutarinan aineksiakin on siis mukana.

Pidin kirjan tyylistä. Siinä kosketellaan nuoren tytön ja poikienkin tuntoja pieteetillä. Sellaistahan se nuorten elämä on, joskus sydänsuruja, joskus myös ylläreitä menneisyydestä.

Laajarinne on viisikymppinen matemaatikko ja filosofisten aineiden opettaja, joka siirtyi turvallisesta päivätyöstä vapaaksi kirjailijaksi. Toivottavasti jatko tuo enemmän särmää hieman tavanomaisiin tarinoihin, niin että tulee lopulta se jymypaukku aikuiskirjallisuudenkin puolella ja kassakoneet alkavat kilkattaa. Mutta ainahan ovat varalla opettajan paperit. Tuttu juttu itselleni nuortenkirjalija-opettajana.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tex Willer, Toinen uhri, Egmont Kustannus

Tex pahisten kimpussa

Willeriä väreissä

Tex Willer, Toinen uhri, Egmont-kustannus 2019

Tex Willer ystävineen on tällä kertaa apassikapinallisten ja asevarkautta suunnittelevien konnien kimpussa. Kirja on selkeä ja värikuvitettu laitos, joka juhlistaa albumien sadatta numeroa.

Tärkeää on tietysti, että hyviksillä on sinitakit ja ystävät puolellaan, sillä konnat ovat tällä kertaa taas ilkeääkin ilkeämpiä. Joskus pitää taputella myös pahantekijöiden johtoporrasta kaljuun ja aika tuhdilla tavalla. Vahinko vain, että heillä tuntuu olevan seitsemän henkeä, niinkuin entisellä kissalla.

On kiva lukea tarinaa, jossa hyvä lopulta voittaa. Pahiksilla kun on luodikkojen lisäksi myrkkynuoliakin, jotka he puhaltavat juuri lavertelemaan ryhtyvän kaverin selkään. Rikollisia riittää. Kun yksi jää kiipeliin, hänet eliminoidaan, että ei lyö läskiksi koko projektia.

Rehdeistä inkkareista Tex tykkää, mutta tällä kertaa näyttää olevan liikkeellä vain konnien kätyreitä ja kapinallisia. Kun ollaan viimeisellä rannalla ja sankarin päivät näyttävät olevan luetut, tulevat sinitakit avuksi.

Nuortenkirjailijana tykkään tällaisesta. Pitää olla efektiivistä viihdettä ja pahisten vastakohtana sellainen hemmo, joka selviää vaikka minkälaisista kieroilijoista. Texillä on myös liipasinsormi herkässä, sillä muuten ei näillä markkinoilla pärjää.

Mukana kertomuksissa on myös myyttinen ulottuvuus. Mausteeksi otetaan inkkaripoppamiesten taiat ja ennusteet. Kunpa elämä olisikin näin selkeää ja loput aina konnille kohtalokkaita. Nuorille kuitenkin on tärkeää, että lukemistossa, olipa miten jännitteinen tahansa, on sankareilla rehti ja suora meininki, kuten Texillä kumppaneineen.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Asterix lyö vetoa, Egmont kustannus

Roomalaisille lättyyn

Mahtava Asterix-albumi

Asterix lyö vetoa, teksti Goscinny, piirrokset Uderzo, Egmont-kustannus

Roomalaiset, jotka ovat valloittaneet koko Gallian, arvelevat pistää kuriin ja järjestykseen myös pienen kylän, johon heidän legioonansa eivät ole saaneet minkäänlaista otetta. No ihmekös tuo, kun kylässä asustelevat ystävykset Asterix ja Obelix.

Kaikille kyläläisille keittelee mistelinoksista ihmevoimat antavaa taikajuomaa tietäjä Akvavitix. Roomalaiset yrittävät jopa viekkauden kikkaa ja lyövät Asterixin kanssa vetoa siitä, että he eivät pysty kiertämään koko Galliaa ja tuomaan kuulujen kaupunkien herkkuja kotiin roomalaisista välittämättä.

Roomalaiset sotilaat ovat kuitenkin sitä mieltä, että ennemmin lyövät omat silmänsä mustaksi kuin lähtevät taisteluun näitä maineikkaita velikultia vastaan. Ja toden totta, matkalla tapahtuu yhtä ja toista mielenkiintoista. Sankaripari käsittelee roomalaisia sotilaita melkoisella hienovaraisuudella, eli mätkivät vain tarpeellisen määrän, niin että uni koittaa joksikin aikaa ja pääsy turvalliselle roomalaisten sairastuvalle on taattu.

Herkkusäkki joutuu välillä kadoksiin ja mustalaiset jekuttavat hevoskaupoissa. Matkustetaan herroiksi roomalaisten vankkureissa tai Obelix joutuu moottoriksi kuhertelevan parin kiireettömällä lemmenristeilyllä.

Että mitä? Saipa taas naureskella selkäkeikkanauruja ja kuivan kriitikon päivä oli pelastettu. Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaa kuin vahingoniloa vahvempien joutuessa naurunalaisiksi.

Albumissa esiintyy melkein koko kirjo voittamattoman gallialaiskylän legendaarisita asukkaista. Symppis Trubadurix yrittää moneen otteeseen viritellä laulun, mutta sehän on kyläläisille kauhistus ja taiteilija vaiennetaan joskus varsin kovaotteisesti. Myös pikkukoira Idefix tulee mukaan ensimmäistä kertaa.

Maneereitahan näissä jutuissa on kerta toisensa jälkeen, mutta niitähän lukijat juuri odottavat vesi kielellä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Pirjo Tuominen: Opettajatar, Tammi Kustannus

Lukuromaani parhaasta päästä

Oppilas kostaa lehtorilleen

Pirjo Tuominen: Opettajatar, Tammi Kustannus 2019

David oli päättänyt kostaa. Hänen kohteensa oli maisterin Akilleen kantapää, kaunis tumma Rosa, eikä pelkkä taannoin tanssiaisissa syntynyt pikku kohu riittänyt. Musta vihan ja katkeruuden möykky kasvoi Davidin mielessä. … David oli alkanut vihata isäänsä, ja oli helppoa vihata myös poikaa nöyryyttänyttä opettajaa.” …

Rosan tarina on mieleenpainuva kuvaus 1980 – luvulta. Se antaa oivaltaa, että vaikka siihen aikaan tavat ja moraalikäsitykset olivat toiset, niin ihmismieli ja aivoitukset kyllä toistuvat aina nykyaikaan asti. Niinpä rakkauden kiemuroissakin käytetään joskus kaikkia luvallisia ja luvattomia keinoja. Luvattomien kohteeksi joutuu syyttään nuori Rosa, arvostetun maisterin tytär.

Kas kun maisteri on nöyryyttänyt oppilastaan pahasti ja sitä nuorukainen ei jätä kostamatta. Rosan isä on jättänyt lapsensa vaille oppia elämän tärkeimmistä seikoista ja Rosakin rakastuu silmittömästi petolliseen Davidiin. Tällä ei ole Rosaa kohtaan ollenkaan tunteita. Koston kiilto silmissään David punoo juoniaan ja saakin häväistyä Rosan kirjeellä, joka koskee hänen muka pahasti loukkaantunutta isäänsä jota voi tulla katsomaan Haminan kestikievariin.

Rosa on hädissään, kiiruhtaa paikalle ja huoneeseen, jossa isän pitäisi olla. Mutta kukapa muu siellä pötköttelee peiton alla kuin David. Poika tietysti saa kirkuvan Rosan väkisin sänkyynsä ja skandaalihan siitä syntyy. David saa potkut kadettikoulusta ja Rosan maine on iäksi mustattu.

Tuominen on epookkiromaaneiden mestari. Lappeenrantalaissyntyinen kirjailija on sijoittanut romaaninsa, joita on kertynyt viitisenkymmentä, usein Kymenlaakson maisemiin. Tuominen ei petä lukijoitaan. Tuhti paketti sisältää mainota ajankuvaa ja jännitteistä kerrontaa.

Rosaa toki onnistaa parisuhdesuunnalla ja Davidkin, vanha huijari, saa itsenäistyneeltä Rosalta nenilleen, tultuaan myöhemmin puhaltamaan tulta vanhan rakkautensa hiillokselle.

Kivaa lukemista. Kahdeksankymppinen Tuominen kuuluu yhäkin kustantajansa ja lukevan yleisön kärkiryhmään, vaikka parasta kirjailijan teosten jäntevyyttä tämä kirja ei edusta. Toivotaan, että tuomis-fanit saavat nauttia vielä kauan kauan hänen verbaaleista taidoistaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Asterix, Kilpa-ajo halki Italian, Egmont – kustannus

Railakasta kilvanajoa Rooman teillä

Naurumiinoja, rivakkaa toimintaa

R. Goscinny/A. Uderzo: Asterix, Kilpa-ajo halki Italian, piirrokset Didier Conrad, kertomus Jean-Yves Ferri, Egmont Kustannus

Senhän muistan, miten nuorena opiskelijana kiinnosti asterixien luku luentosalin takapenkissä enemmän kuin kuivankälpeän proffan jorinat. Kyllä tenteistä selvittiin, kun luettiin sitten yökaudet luentomonisteita. Nyt nuo riehakkaat opiskeluajat palasivat mieleen.

Niin kuin tiedetään, kaikki tiet veivät Roomaan. Mutta teiden kunto oli mikä oli. Siinä rattaanpyörät upposivat suohon ja kirosanat kaikuivat. Onneksi Caesarin esikunta keksi järjestää raisun kilpa-ajotapahtuman halki Italian. Ja mikäpä ettei, se sopi myös Asterixille ja hänen rakkaimmalle ystävälleen Obelixille. He vain taisivat tulkita sääntöjä omalla tavallaan. Roomalaisten pahisten lättyyn vetäminen kun oli kiellettyä. Mutta voihan sitä vähän, tai vaikka vähän enemmänkin.  Roomalaisetkaan kun eivät olleet kilpailussa mitään herran enkeleitä.

Että mitä? Tosi vauhdikas Asterix-seikkailu tämä klassikkotarina. Imaisi minut taas mukaansa niin, että hetken kuvittelin jo olevani mukana piskuisen gallialaiskylän elämänmenossa. Lumitalven kinoksetkin saivat kyytiä kuin konsanaan tietäjä Akvavitixin taikajuoman innoittamina.

Käsikirjoittaja René Coscinnyn ( 1926 -1977) ja piirtäjä-käsikirjoittaja Albert Uderzon ( s. 1927) luomien hahmojen ensimmäinen seikkailu ilmestyi 29. lokakuuta 1959. Goscinnyn kuoleman jälkeen Uderzo jatkoi sarjan käsikirjoittamista itse. Vuonna 2013 ilmestyi albumi Asterix ja Piktit jonka käsikirjoittajan ( Ferri) ja kuvittajan ( Conrad) Uderzo itse valitsi. Elokuviakin tuli levitykseen tästä yleisöön menevästä aiheesta.

Näyttää siltä, että pienten voitto suurista ja mahtavat voimat omaavista sankareista on kuolematon valtti myös kirjallisuudessa. Kotimainen urheilusankari Elmo, jonka lanseerasi Juhani Peltonen, nousi ilmestyttyään kovaan suosioon. Hyvän ja pahan taistelu on myös lyömätön teema kirjallisuudessa. Ilman näitä juonia ei olisi mainittavaa kirjallisuutta, puhumattakaan monista muista taiteenlajeista.

Kilpa-ajo halki Italian on vauhdikas ja nauruhermoja kutkuttava albumi. Se sai matalapaineessa alkaneen päivän muuttumaan positiiviseksi ja letkeäksi. Kylässä olleet lapsenlapsetkin tuumivat onnellisina, että mitä se pappa taas virnuilee.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

 

 

Uuteen nousuun, Löydä energisempi elämä, Tammi Kustannus

Mahtavia vinkkejä arkeen

Henkinen ja fyysinen olo kuntoon

Jenny Belitz-Henriksson: Uuteen nousuun, Löydä energisempi elämä, Tammi Kustannus 2019

Kirjan tekijälle excellent + – arvosana. Juuri tällaista suomalaiset tarvitsevat, koska masentuvat helposti maneereihinsa ja haluttomuuteensa muuttaa arkisia huonoja tottumuksiaan.

Ihmedieettejä tai personal – treinereitä ei tarvita, on vain saatava oma mieli kuntoon, positiivisuutta ja that´s it.

– Painonpudotuksessa ja tavoitepainon pitämisessä on kyse pienistä asioista, aiempaa paremmista valinnoista, rehellisyydestä itseä kohtaan, kärsivällisyydestä, määrätietoisuudesta, uusien tapojen muuttumisesta rutiineiksi ja omasta halusta muuttaa elämäntapoja pysyvästi. Ei ole laastareita, ei oikoteitä, eikä pikaratkaisuja.

– Tavoitteita pitää haluta niin paljon, että on myös valmis sietämään epämukavia hetkiä ja epämiellyttäviä tunteita.

Kun aloin itse muuttaa ruokailutottumuksiani ja pudotin painoa ilman poppakonsteja 30 kiloa ja sain normaalipainon sekä normaaliveriarvot, moni kateellinen sanoi, että kohta kilosi tulevat takaisin. Eivät tulleet. Tuli järjestystä elämään, henkisten ja fyysisten roskaläjien poistamista, järjestyksen ja siisteyden halua ympärilleen, rahatalouden järkeistämistä jne… .

Kekkonen oli taitava oman mielen hallinnassa. Hän kuntoili jatkuvasti, kirjasi painonsa aamuin illoin ja harrasti jokapäiväistä itsekuria. Siinä hän on vieläkin hyvä esimerkki suomalaisille.

Siis mitä? Luulin tätä opasta huu haa – jutuksi, mutta erehdyin pahasti. Perusajatus kirjan tekijällä on itsensä hyväksyminen ja mielen tasapainosta lähtevä terveellinen elämäntapa. Vinkit ovat mainioita ja jokaiselle sopivia. Ei tarvitse rangaista itseään terveellisen elämän toteuttamisella, tahtoa kuitenkin tarvitaan ja rehellisyyttä itseään kohtaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Rakkaus, ilo, rohkeus, Seksuaalisuuden portaat, Minerva kustannus

Voimaa, väriä ja rohkeutta elämään

Tärkeä kirja rakkaudesta ja ystävyydestä

Raisa Cacciatore/Erja Korteniemi-Poikela: Rakkaus, ilo, rohkeus, Seksuaalisuuden portaat, Minerva Kustannus 2019

– Hyvä ystävä ilahduttaa, rohkaisee ja kannustaa silloin, kun toinen on heikoilla.

– Oikea ystävä ei jätä yksin pulaan.

– Ystävä ei ole ilkeä eikä satuta tai loukkaa tahallaan.

– Hyvä ja pitkäaikeinen parisuhte perustuu usein hyvälle ystävyydelle.

Kirjan tekijät tietävät mistä puhuvat. Kirja käsittelee lasten kasvua terveeseen seksuaalisuuteen sekä vanhempien toimimista esikuvina lapsille.

Hyvän ystävyyden on sanottu joskus olevan parempi vaihtoehto kuin rakkaussuhde. Koko elämä on rakkauden ja ystävyyden opiskelua. Ehkä vasta eläkepäivillä huomaa omat vahvuutensa ja puutteensa ja oppii parisuhteen saloja täydellisimmin.

Rakkaus-sanaa usein kaihdetaan suomalaisessa kielenkäytössä. Joskus on kuitenkin hyvä kertoa selvällä suomen kielellä tunteistaan. Monet ihmissuhteiden lukittumat voivat purkautua, kun uskaltaa avata syvimpien tunteidensa saloja elämäntoverilleen tai lapsilleen.

Että mitä? Kirja on lähes selkokielinen opas läheisyyden ja rakkauden osoittamiseen. Luin sitä suurella intensiteetillä. Näistä asioista puhutaan liian vähän. Lastenpsykiatri Cacciatore oli minulle tuttu aiemmista teoksistaan. Hänellä on kyky päästä selkeällä tavalla asioiden ytimeen.

Vanhemmilla on usein työiässä liian kiire. Unohdetaan rakkauden sanat, helliminen, suukottelu, yhdessäolo. Ne olisivat kuitenkin perusta lapsen turvalliselle kehitykselle myös heräävän seksuaalisuuden polulla.

Kirjan tekijäpari ei pudottele asiaansa norsunluutornista. He tarjoavat yksinkertaista, jopa lapsentajuista viisautta jokaiselle ihmiselle. Tärkeänä asiana he pitävät sitä, että usein vaietuista läheisyyden ja rakkauden asioista puhutaan lapsille ja kumppanille avoimesti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen