Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo, Tammi Kustannus 2021

Länsipohjan raadollista todellisuutta

Kuka pani ja ketä vai panivatko kaikki toisiaan

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo, Tammi Kustannus 2021

On se kumma, kun länsinaapurissa kiinnostavat sukurutsat, tapot, itsemurhat, insestit, huoraamiset sun muut niin halavatun paljon.

No Länsi-Lapin kertojat ovat olleet aina omanlaisiaan kertojia, aina ”Pohjoisen sexuksesta” Timo K. Mukasta lähtien. Kun julkaistaan kirja, joka on vähänkään pohjoisen törkyiseen inhorealismiin viittaava, niin jopa kansa lukee korvat hörössä. Ruotsissa tämä kirja palkittiin jo ennen ilmestymistään August-palkinnolla ja suitsutusta on riittänyt.

Toisaalta, on jo aikakin siirtyä ahdasmielisyydestä uudelle levelille. Kun amerikan renttukirjailijat ja -runoilijat Arthur Milleristä lähtien tekivät teoksia surkuhupaisesta elämäntavastaan, huoraamisestaan ja ryyppäämisestään, heidät kohotettiin klassikoitten joukkoon. Taisi Nabokovkin olla kovin suosittu kun kuvasi vanhan elostelijan suhdetta alaikäiseen tyttöön, Lolitaan.

Pistivät vaikka vasemmalla kädellä runoja huoristaan ja kännisekoiluistaan, niin sehän oli globaali menestys ja best-seller – osastoa.

Kyllä Smirnoff osaa saman tyylin kuin Mukka, mutta paljon proosallisemmin. Mukalla oli mukana lyyrinen ja maaginen pohjavire. Smirnoff keventelee tunnelmaa sarkastisella stressihuumorilla jopa niin, että saa tyttöparalle myös jonkunlaisen loppuidyllin elämäänsä.

Kerrotaan, että pohjoisen kovetut taiteilijat kutsuivat etelän arvostetut kriitikot pippaloihin Reidarin taiteilijahuvilalle. Siellä oli kirjailijaa Mukasta lähtien ja kuvataiteilijaa Palsasta Reidariin. Ensimmäinen ohjelmanumero etelän hienopieruille oli kuulemma homostelunäytös. Et siltappaa. Taisi monokkeli tippua aristokraattien nenältä. Mukka sanoi muistaakseni klassiset sanansa kriitikoille: – Mutta eipä teillä ole siipiä.

No, asiaan kriitikonrenttu. Smirnoff nostaa ainakin tekopyhyydet ja mustat sukusalaisuudet tikun nokkaan. Usein ihmiset elävät koko elämänsä ”apina selässään” jos ovat esim. erehtyneet paneskelemaan siskon kanssa. Jopa murhia on tehty tällaisten asioiden vuoksi. Lienee jokaisella suomalaisella mustia salaisuuksia joita salaillessa menee koko elämä pilalle. Pohjoisessa tällaiset sisäsiittoisuudet ovat tuiki tavallisia, tuumi eräs väärttini jostakin napapiirin yläpuolelta.

Noh, mitä minä nyt. Hienostunut kriitikko.

Lopetan jorinani tähän.

Vittu.

Kiitos ja anteeksi Karin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Arvo Salo, Sanamaagikko, Reuna-kustannus

Mies monena

Arvo Salon kirjava elämä

Riikka Ylitalo: Sanamaagikko, Arvo Salon koetut vaiheet, Reuna kustannus

Arvo Salo ( 1932 – 2011) toimi monenmoisissa tehtävissä, valtakunnan huipulla tietysti. Kansanedustaja, kulttuuriministeri, taiteilijaprofessori, päätoimittaja Ylioppilaslehdessä, jne…

Lapualaisoopperan moni muistaa, mutta sitäpä ei ehkä muista että Salo sai oikeusjutun tekijänoikeuslain rikkomisesta tämän tunnetuimman näytelmänsä tekstin johdosta. Eino Leino – palkinto napsahti, sekä paljon ylistystä ja kiitosta, joskin hänen suhteensa kansa jakaantui kahtia, wanhaa fraasia lainatakseni.

Sanaseppona tunnettu Salo oli mukana monessa poliittisessa pelissä ja aina hänen kantansa yleensä voitti. Kirjassa vilahtelee tuttuja nimiä niin kirjallisuudesta kuin politiikasta. SDP:n pitkäaikainen puheenjohtaja Lipponen suitsuttaa:

…” Salo oli 1960-luvun suuri intellektuelli…Saloa ei edelleenkään voittanut kukaan nopeudessa tai repliikkien osuvuudessa…hänellä oli luontainen, aristokraattinen itsetunto, hänellä oli voimaa valaa nuorempiin sosiaalidemokraatteihin voitontahtoa”…

Riikka Ylitalon perspektiivi tässä teoksessa on osin spekulatiivinen. Se ei kuitenkaan estä häntä virittelemästä joskus anekdooteilla. Niinpä minäkin lueskelin kirjaa aivan mieluusti.

Joku tietysti väitti, että Lapualaisooppera oli vanhojen haavojen repimistä, mutta samaan hengenvetoon arvostetut henkilöt mainitsivat, että se avaa aivan uuden näkökulman näihin tapahtumiin, jotka karvastelevat vieläkin useiden mielissä.

Että mitä. Asiantuntemuksella kirjoitettu kirja, jossa kulturellit aiheet nivoutuvat politiikkaan ja poliittisiin peleihin. Salo oli henkilö, jota oli vaikea saada puhutuksi pussiin mielipiteistään. Verbaalit taidot olivat miehellä huikeat.

Kirjan analyysi avautuu mainiosti moneen suuntaan. Kirjallinen tuotanto ja teosten vastaanotto ottaa myös osansa kokonaisuudesta. Siitähän kirjallisuuskriitikko ja kirjailija tykkäsi. Tietysti jutussa on mukana spekulatiivista pieteettiä, joka vähän tökkää rouheamman elämänkerran ystäviin.

Nostanpa hattua eräälle viimeisimmistä dinosauruksista. Salomaista intensiteettiä, rohkeutta ja luovuutta jälkipolvikin tarvitsisi niin politiikassa kuin kirjallisuudessa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Ystävyyden tiellä Namibiassa, Suomen Lähetysseura Kustannus

Ambomaan legenda

150 vuoden työ jatkuu ja muuttuu

Ystävyyden tiellä Namibiassa, Sari Lehtelä, Penni Rainio, Ilkka Repo, Päivi Repo, Riikka Saarenpää ja Pirre Saario, Suomen Lähetysseura Kustannus

Muistuvat mieleen lapsuusajoilta kertomukset Ambomaalta. Ne olivat hyvin efektiivisiä. Lähetyssaarnaajilla oli vielä 50-luvullakin hikiset paikat. Villi luonto ja työn asettamat haasteet kaipasivat tosi miehiä ja naisia.

Mutta niinpä vain ystävystyttiin lopulta paikallisten kanssa, jo 150 vuotta sitten, ja nykyinen piispa toteaakin siihen tapaan, että työn luonne on muuttunut, mutta ystävyys suomalaisten kanssa säilyy erinomaisena.

On rakennettu kirkkoja, kouluja, sairaaloita ja auteltu väkeä myös selviämään itse omintakeisesti viljelyksestä ja ruuan hankkimisesta. Pappeja on koulutettu paikallisistakin, joten luterilainen seurakunta on voimissaan.

Vastuksia on tietysti ollut matkalla, mutta yhdessä suomalaisten kanssa on voitettu vaikeudet. Namibialaisissa kouluissa toimivat opettajat kehuvat oppilasainesta. Nuorilla on kova motivaatio opiskeluun.  Tyttöjen ja naisten asema on parantunut. Perheen parissa työskenteleminen ei ole enää naisille ainoa vaihtoehto.

Joku vieressäistuja tuumi, että sinunkin setelisi menee aseiden hankintaan tai mafian käsiin. Mutta taisipa erehtyä pahasti. Suomalaiset kirkot pitävät tottakai huolta läheteistään, mutta sivukanaville ei lahjoituksista mene penniäkään.

Erityiskiitos pitää antaa kirjan kuvadokumenteista ja lähetystyön veteraanien puheenvuoroista. Ulla Nenonen sanoo palvelleensa Namibiassa kokonaiset 54 vuotta, eikä ole suru tullut puseroon.

Ihmisrakkaudella on tärkeä osuus suomalaisten lähetystyössä ja sen paikalliset huomasivat hyvinkin nopsasti, vaikeampien alkuaikojen jälkeen.

Kiitos kirjasta

Jumalan Siunausta läheteille jatkossakin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Anni Hakala: Taidetenavat, Väriä, hauskuutta ja yhteisiä taidehetkiä elämään! Lector Kustannus

No nyt on tehty hyvä kirja

Virikkeitä lasten taidehetkiin

Anni Hakala: Taidetenavat, Lector Kustannus 2020

Kyllä sitä tuli opettaja-aikoina tehtyä kivistä viisipistepirkkoja, hinkattua väreillä syyslehtien kuvia paperille, painettua kuvia perunanpuolikkaaseen veistetyllä kirjasimella, jne…

Mutta että suolan ja sokerin kanssa tai muinaismultamaalausta, puhumattakaan ralliautojen jäljistä piirustuspaperille, tai värikkäistä suolajanoista, sitruuna-auringoista, mars-planeetan pinnasta partavaahdon avulla, aidoista ensijääkuvioista muovikelmua käyttäen, hämähäkeistä puhalluspilliä käytellen, jne…

Upea kirja, etten sanoisi. Tuon pitäisi kuulua jokaisen opettajan käsikirjastoon, etenkin jos kuvaamataidon tunteja on annettu pidettäväksi. Kyllä on Hakala varmaan kuulunut ala-asteen tai päiväkodin ideanikkareihin.

Taiteen tekemisen merkitys on lapselle suuri ja varsinkin jos äidillä tai isällä on mahdollisuus osallistua näihin ihmeellisiin hetkiin, kun piirustuslehtiöön voi loihtia mitä vain. Ja mikä tärkeää. Lasten taideteoksista parhaat kannattaa laittaa kauniisiin kehyksiin ja lasin alle. Kun lapsi näkee oman tekeleensä seinällä, niin siitäpä voi tulla elämänikäinen positiivinen muisto ja stimulaatio vaativampaankin taiteen harrastamiseen.

Nykyaika on hektistä. Vanhemmilla on tuskin muuta aikaa lapselleen kuin ruokailuhetki. Joillakin lapsen ruokailu koulussa jää ainoaksi kunnon ruokailuksi.

Niinpä korona-aika etätöineen on antanut tärkeän mahdollisuuden puuhastella kaikkea luovaa lasten kanssa. Tämä kirja on todella upea teos. Vanhemmilla on aina sen verran aikaa, että ottaa kunkin mallin mukaiset tarvikkeet esille keittiön kaapista ja kun on päästy alkuun niin hupsista ja voi hyvänen aika. Lapsi ja äiti/isä muuttuvat taikureiksi siinä silmänräpäyksessä ja luovat todella kauniita maalauksia.

Muistattehan ne kehykset lasien kera.

Sen lapsi muistaa vielä eläkeikäisenä.

Excellent ++

Kertakaikkiaan

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Fanni ja levoton liikeri, Fanni ja liian jännittävä yö, Kumma kustannus

Taasko se alkoi riehumaan

Lapsen tunteet ja pelot täytyy kohdata

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja levoton liikeri, kuvitus: Linnea Bellamine, Kumma Kustannus 2020

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja liian jännittävä yö, kuvittanut Linnea Bellamine, Kumma Kustannus 2020

Niinhän se lienee, että lapsi kaipaa ennenmuuta vanhempiensa läheisyyttä ja empatiaa, silittämistä, huumoriakin. Stressaantuneiden lasten kanssa on joskus opettajan ja koulunjohtajan työssä tullut toimittua. Joskus lapsi on jopa suutuksissaan potkinut opettajan jalat mustelmille, kun hänet on estetty purkamastan tunteitaan pienempiinsä.

Mutta sepä siitä. Ihania kertomuksia ja herttainen, sekä korkeatasoinen kuvitus on luotu todentamaan viisasta kirjaa siitä, miten lapsi oppii voittamaan pelkonsa tai välttämään överiksi meneviä tunnemyrskyjä.

Isällä ja äidillä on tärkeä tehtävä, mutta tämmöisenä hektisenä aikana heillä on usein tarpeeksi miettimistä omissa työasioissaan tai henkilökohtaisissa suhteissaan.

Joskus lapsi jopa traumatisoituu ja tarvitsee asiantuntijan apua, kun parisuhde lopahtaa ja lasta riepotellaan kahteen suuntaan.

Nämä kirjat tietysti liikkuvat satuosuuksissa lapsen tasolla, mutta niissä on myös paljon viisaita sanoja vanhemmille ja aikuisille.

…”Esimerkiksi lapsen aloittaessa uudessa päiväkodissa vanhempi voi ensin olla lapsen mukana, ja pikkuhiljaa lapsi on päiväkodissa pidempiä aikoja ilman vanhempaa. Askelittaisessa etenemisessä lapsi saa onnistumisen kokemuksia, jotka motivoivat häntä jatkamaan uskaltamisen harjoittelua”…

Kirjahan on todella tärkeä puheenvuoro lapsen tunteista, peloista ja elämäntaidosta, joita optimitilanteissa voidaan heille opettaa. Koti on aina koti, vaikka olisi huonompikin.

Lapsella on pohjalla suurin pelko siitä, että hän jää yksin. Lapset ovat hyvin mukautuvaisia vaikka joutuisivat kokemaan kotona vaikeitakin asioita. Harvoin lapset avautuvat vieraille kotiasioista.

Menin tapani mukaan ohi aiheesta.

Annetaan lämpöä ja huumoria toisillemme. Lapsi aistii kyllä kodin tunneilmapiirin, kasvaa tasapainoiseksi noilla keinoin ja voidaan antaa huutia kaiken maailman tarkkailuluokille ja ADHD – diagnooseille.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Antti Niemi & Jari Hietaniemi: Just sopivasti ketterä, Art House – kustannus

Asioita enemmän kuin aikaa

Heitä kiire ja stressi hittoon

Antti Niemi & Jari Hietaniemi: Just sopivasti ketterä, Ketterällä kehityksellä kohti parempaa elämää, Art House Kustannus 2020

– Erilaiset sähköiset viestimet ovat hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä.

– Ellei työnantajasi tue liikuntaa kaikin mahdollisin keinoin, nyt on aika puhua asiasta.

– Aika etenee aina samalla vauhdilla. On sinun valintasi, mitä teet ajallasi. Jämäkkä ajanhallinta selkeyttää keskittymisen ja levon rytmitystä.

Hyvinhän se työpari on tämän kirjan tehnyt. Mukavasti jäsennelty ja asiallinen. Jos nyt joskus vähän lipsahtaa tuttuihin genrensä maneereihin, niin eipä sitä turhaan tärkeitä asioita kertailla.

Priorisointihan se on tärkeää ja sitähän joka alalla tarvitaan. Pitää olla kustannuksissa säästäväinen ja tehokkuudessa maksimitasolla. Mutta toki pitää muistaa, että liikunta se friskaa työpaikalla ja antaa rentouttavia yhteisiä hetkiä.

Kun on virkistynyt taukoliikunnasta, tekee puolessa tunnissa kahden tunnin työt.

Pitää keskittyä työhön ja suunnitella mitä tekee. Pitää pyrkiä olemaan rento ja motivoitunut. Ei pidä olla tekstiviestien ja sosiaalisen median orja. On osattava käytellä esim. e-maileissa poista-, tai jätä odottamaan – täppyjä. Tehokkuudella on monta estettä.

Wanha kansa tuumi, että aikainen lintu löytää madon. Varhaisilla aamutunneilla ehtii yhtä ja toista, jopa heittämään piristävän kotikuntosalisession.

Tämän kirjan annissa on paljon tärkeää. Tuo maaginen ajattelukin on ihan huomionarvoista. Sinun pitäisi siis harrastaa itsevarmuuden laukaisevia sanoja ja eleitä. Siis ihan maneeriksi asti. Ne sytyttävät sinussa itsevarmuuden kerta toisensa jälkeen ja auttavat suoriutumaan paremmin. Työkaveritkin aistivat, että tuo on hyvä jätkä. Se näyttää olevan vahvoilla.

Timanttinen kirja. Lueksin elämänopiksi. Kannattaa keskiverto oravanpyöräläisenkin löytää ryhtiä puuhasteluunsa.

Ihan jetsulleen jees

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Harri Mustonen: Kahleista maan, ilma-akrobaatteja ja pilvien huimapäitä, Harri Mustonen ja Koala Kustannus 2020

Lentokoneen alla ja päällä

Kun laskuvarjohyppy meni ”puihin” ja muita juttuja

Harri Mustonen: Kahleista maan, Ilma-akrobaatteja ja pilvien huimapäitä, Harri Mustonen ja Koala-Kustannus 2020

Onpa sitä tullut ilmailunäytöksissä oltua, nähtyä sakkauksia ja Red Arrowsit tositoimissa värikkäine savuvanoineen.

Symppis serkkupojalla meni ilma-akrobatia vähän penkin alle, rauha hänen muistolleen. Alkoi esitellä naisille temppuja omatekoisella koneellaan. Päreitä tuli ja ikuinen rauha lentäjälle.

No mutta asiaan. Lentäjillä on homma verissään. Nämä vekkulit tekivät ennenvanhaan temppuja, joissa lentäjä käväisi koneen alla ja päällä, tai alitti vaarallisena pidettyjä siltoja, että huiskis vaan. Uutta kertaa eivät kuulemma aina tätä temppua uskaltaneet tehdä.

Joku tuttu houkuteltiin yksityiskoneen kyytiin ja lentäjä innostui vähän kikkailemaan. Pelkääjän paikalla ollut tuumi lennolta tultuaan:

– Se mikä oli housussa, on nyt niskassa.

Ylen vihreältä näytti pojan naama.

Tuttu lentäjä-opettaja pääsi esittämään venäläistä lentäjää tuntemattomassa”. Sanoi olleen tarkkaa peliä se laivueessa ajo. Kohtaushan kyllä oli aika vaikuttava kyseisessä elokuvassa.

Aloin höpisemään.

Tämä kirja on todellinen monumentti ilmojen sankareille, jotka temppuilivat elääkseen kansalle, usein uhkarohkeasti.

Mukaan mahtuvat monet klassikot, kuten Gobhamin lentävä sirkus, ”Flying Finn” Niilo Salo , ”Luumu”, joka temppuili mm. lentokoneesta heitetyillä narutikkailla, sekä Erkki ”Eki” Kantonen, joka romutti silpuksi Jungmeisterin, mutta jäi itse elolle. Toki hänen piti kehitellä itselleen muita ammatteja rysäyksen ja hoitojen jälkeen. Sisukkaalta mieheltä sekin onnistui erinomaisesti.

Enpä ole lukenut montakaan noin anekdoottipitoista kirjaa. Hassuja ja vähemmän hassuja turinoita vilisee lähes joka sivulla. Niinpä nytkin kello näyttää jo aamuviittä, kun aloin lukemisen iltatunteina, mutta en kadu. Nukun pitkät päiväunet ja that´s it.

Aika velikultia olivatten

Kertakaikkiaan

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Eckhart Tolle: Tyyneys puhuu, Viisas elämä Kustannus

Antaudu elämälle

Sano olevalle kyllä

Echart Tolle: Tyyneys puhuu, Viisas Elämä Kustannus

– Todellinen ymmärrys työskentelee hiljaisesti.

– Luovuus ja ongelmien ratkaisut löytyvät tyyneydessä.

– Aina kun todella hyväksyt vallitsevan hetken sellaisena kuin se on – välittämättä sen ilmenemismuodosta – olet tyyni, sinussa on rauha.

– Katsele eläintä, kukkaa, puuta ja huomaa, miten se lepää olemisessa.

Eckhart Tolle ( s. 1948) on oppinut kantapään kautta elämän lainalaisuuksia. Nykyisin hän toimii henkisenä opettajana, luennoitsijana ja kirjailijana. Niinpä hänen tuotantoaan on käännetty 33 maassa, ja amerikoissa miehen teokset ovat nousset arvoon arvaamattomaan. Jopa irtolaisen roolissa esiintyneen Tollen ( Ulrich Leonard Tölle ) menestys ei johtunut erityisesti nimen vaihdoksesta, vaikka Eckhart olikin kuuluisa 1200-luvulla elänyt teologi Mestari Eckhart.

Sitten tuli mukaan valaistuminen – ja tietysti Oprah Winfrey ohjelmineen, jotka auttelivat miestä mäessä. Jopa urkeni loistava ura henkisenä guruna.

Mutta mitäpä näistä. Tässä kirjassaan Tolle opettaa, että pitää ennen muuta olla tyyni, eikä hätäillä joutavia, vaikka elämä toisi eteen murheita ja stressin aineksia. Tuli mieleen, että mitäpä se sanoi Pate Väyrynen: – Aina on nukuttava yön yli, ennenkuin tekee ratkaisuja.

Kas, kun semmoinen ihminen, joka on saavuttanut henkisen rauhan, ei hukkaa energiaansa hätäilyyn ja hössöttämiseen. Tunnen kyllä persoonia, jotka pysyvät tyyninä vaikka elämä toisi eteen itsensä ukkopirun laatimilta tuntuvia vaikeuksia.

Kirja on mainio. Se on myös helppolukuinen. Joskus tuntuu vielä ikääntyneenäkin, että päivä kuluu kaiken maailman joutavuuksiin ja työpaineisiin. Iän myötä olen oppinut, että jokaiselta ihmiseltä löytyy tyyni ja arvokas sisin, kunhan vain malttaa kuunnella ja etsiä sitä.

Jokaiseen vinkkiin toisen puheessa on tartuttava ja sen avulla voi löytää ystäviä itselleen, sekä kasvattaa sosiaalisia taitojaan. Mitä sitä joutavia tuputtamaan joka väliin omia onnistumisiaan ja murheitaan, vaikka voisi keskittyä tyynesti siihen mitä toinen kertoo.

Liian paljon menevät keskustelutkin ns. kilpailuiksi, joissa toinen lataa aina parempia itsestään, kun toinen mainitsee vaatimattomista onnen hetkistään. Elämä on rikas, kun jaksaa kuunnella muita ja tuottaa iloa.

Pärjäillään

Ollaan itselle kavereita

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä, Tammi Kustannus

Sekasihan tuo mimmi on

Marttinen kirjoittaa velkapainajaisista

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä, Tammi Kustannus 2021

…”Miten maksaisin sen sata euroa? Se ja lainan korot menisivät suoraveloituksena tililtäni. Minua pelotti aivan helvetillisesti. Oli tunne, että molemmat kerrostalot, joissa minulla oli asunnot, olivat alkaneet täristä, irrota maasta, hajota liitoksistaan, ikkunat olivat alkaneet helistä ja talot kallistua eteenpäin”…

No, tarinahan on suomalaista todellisuutta. Ensin meni avioliitto risaksi, sitten tulivat huoltajuusprobleemit.

Rahallista amissioonia näyttäisi rouvalla olevan. Pari asuntoa ja auto muun muassa. Yksinäisiä riittää. Korona-aika pitää sisällään mitä kauheampia kohtaloita. Jollakin menee vielä huonommin. Jääkaapista marssii esille vihreä makkara, kun sitä kutsuu kauniisti. Velkojilta satelee kirjeitä ja he ovat armottomia.

Naisesta tuntuu, että he oikein haluavat häiriömerkintöjä, että saavat pistää asunnon ja vara-asunnon rahoiksi.

Hyvinhän se Marttinen kirjoittelee. Hänellä on monia muitakin ongelmasentrisiä kirjoja, jotka suomalaiset ovat hotkaisseet heti samaistumismielessä. Kukaties sieltä pilkottaisi joku toivinkipinä lukijan omaan todellisuuteen.

Murheita suomalaisilla riittää. Aina kun tapaan nuoren, joka valittaa vaikeuksiaan ja rahapulaa, tuumin että teiltä nuorilta puuttuu rahaa, mutta meiltä rikkailta eläkeläisiltä, jotka repivät rahaa seinästä, Otto-automaatista, puuttuu terveys.

Semmoisilla puheilla saan monen suupaltin vähän hiljenemään.

Marttinen kirjoittelee kivasti, joskin masentavista asioista. Jospa joku saa iloa, kun huomaa, ettei ole yksin vaikeuksineen. Miekin tilasin Seiskan sitä silmälläpitäen, että saan olla vahingoniloinen kun muilla menee vielä huonommin kuin minulla.

Helevata

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Suomalaisten puut arjessa ja ajatuksissa, Metsäkustannus 2020

Pettuleivästä yliluonnollisiin puu-uskomuksiin

Upea kirja puun merkityksistä suomalaisille

Kåre Pihlström/ Anneli Vihreä-Aarnio. Suomalaisten puut arjessa ja ajatuksissa, Metsäkustannus 2020

No vot. Nyt on pukattu tosi tärkeä teos. Puita olen itsekin halaillut susirajalla, kiivennyt mahtavaan kuuseen hakemaan jouskaoksaa, haudottanut variksenpesässä kukkopojan, vääntänyt tukkeja railakan hevosen vetämään parirekeen, kiivennyt tutkimaan viirupöllön poikasi ja tullut alas  vikkelään, niin että oksat katkeilivat. Kas kun viirupöllövanhemmat ovat valmiita repimään silmät päästä pesärauhan häiritsijöiltä.

Kuuluisa luontomies Attenboroughkin varustautui Suomen itärajalla viirun pesälle menoon kypärillä, silmäsuojuksilla, ym. varusteilla.

Mutta tähän kirjaan mennäkseni. Se on kiehtova kirja suomalaisten puusuhteista. Eri puulajien erityisominaisuudet ja käyttö tulevat esitellyiksi. Mitä sitä maalaispojalla olisi muuta kaveria ollut kuin kotimetsän männyt, joita sai itkien halailla, kun oli angstia ( Tuli kyllä halattua hevosia ja rauhallisten lehmien kylkiä. Hyviä psykiatreja olivat eläimet ja metsän puut.)

Kirja kertoo mm. puista ilmaston armoilla, puihin liittyvästä mytologiasta ( mm. karsikkopuut ja pyhät puut), puista taiteessa, puiden personoinnista, puulgendoista, jne…

…” Erään yleisen selityksen mukaan haapa on ollut antamassa Jeesusta ilmi, toisen selityksen mukaan Juudas hirttäytyi haapapuuhun…haapaa rasittaa jonkinlainen syyllisyys. Se on voinut kavaltaa jonkun tai tarjonnut suojaa petturille”…

Tämä kirja vain kunniapaikalle kirjahyllyyn. Puut ovat tarjonneet pelastuksen suomalaisille nälänhädässä ja laman kouriin jouduttaessa, muista tärkeistä asioista puhumattakaan. Korona-ajan seurauksistakin selviämme suomalaisen puun avulla, sanokaa minun sanoneen.

Lukemattomat ovat ne isät, jotka savotoista tultuaan veistivät puukolla lapselle puuhevosen. Nykyisin puutaiteilijat tekevät tosi vaikuttavia töitä, jopa ite-taidetta moottorisahalla tai sitten vaativampaa taidetta. Puukirkonkin pykäsi Eeva Ryynänen Pohjois-Karjalan puista ja omin käsin tehdyllä taiteella, ei mitään pelkkää hirsikirkkoa. Koko rakennus kuolematonta puutaidetta. Kuhmon Lentiirassa paloi kirveskansan kirkko onnettomien sattumusten takia, mutta kirveskansa alkoi ajaa tukkeja pihaan tuota pikaa omista metsistä ja hupsistakeikkaa, kohta seisoi paikalla uusi kirveskansan kirkko alttaritaulunaan lasiseinä männikköön ja järvelle.

Taas kriitikonrenttu alkoi tarinoida.

Nyt asiaan. Tämä kirja on aarre.

Kertakaikkiaan.

Excellent ++

Jouko Varonen

SARV:n jäsen