Haulwen Nicholas, Tunne itsesi! 25 tapaa selvittää, millainen tyyppi todella olet, Kirjapaja Kustannus

Luovuudesta rakkauteen ja johtajuuteen

Ole kaveri ja rehellinen itsellesi

Haulwen Nicholas: Tunne itsesi! 25 tapaa selvittää, millainen tyyppi todella olet, Kirjapaja Kustannus 2021

Nuorukaisena kirjoitin joskus runossani, että jokaisen pitäisi aika ajoin tarjota itselleen kahvikupponen vaikka pölyisessä baarissa, vailla hektisyyttä, vailla onnistumisen paineita.

Silloin en tiennyt mitä kaikkea elämä kasaa miehelle kestettäväksi. Toki runojani luettiin kolme kertaa Yle-ykkösen keskipäivän mietelauseina ja menestyin myös pohjoismaisessa runokisassa. Niiden aikojen jälkeen elämä heitteli nuorukaista ja perheenisää. Sillä pahalaisella ei ollut silkkihansikkaita käsissään, vaan kovettuneet ja haisevat savottarukkaset.

No, mutta asiaan. Tämä kirja on laadittu kivalla ja lukemaan houkuttelevalla tavalla. Niinpä itsekin sitä nyt selailen, kun kello näyttää jo kohta pikkutunteja. Helmiähän sieltä löytyy kiireisellekin, jos vain on vähän aikaa kaikenmaailman etätöiden lomassa:

– Jollemme voi olla rehellisiä itsellemme, miten voisimme olla rehellisiä muita kohtaan?

– Tunteiden tiedostaminen: kyky tunnistaa ja ymmärtää tunteita kasvoissa, kuvissa ja äänissä, sisältäen myös kyvyn tunnistaa omat tunteensa.

– Toiset ihmiset havaitsevat lähimmäistensä tunnetilan ja ajatukset muita paremmin.

Kirjan kirjoittaja on yritysvalmentaja. Hänellä ovat apunaan viimeisintä uutta olevat menetelmät ja harjoitteet.

Yleensä pomoja kehotetaan antamaan työntekijöille mahdollisuuksia myös oman järjen käyttöön ja omiin ratkaisuihin. Hyvä pomo on myös semmoinen, että osallistuu työntekijän henkilökohtaisiin pulmiin, eikä ole heti miettimässä keinoa, jolla tämän hankalan saisi savustettua ulos porukasta.

No mutta asiaan. Tämä kirja on ihan perinpohjainen opas itsetuntemukseen, unohtamatta tämäntyylisissä usein käytettyjä harjoitteita ja testejä. Kirjaan paneutumista haittaa erilaisista fonteista johtuva levottomuus. No, mutta onhan ikänäköisille toisaalta tarjolla valaisevia suurennuslaseja, joilla näkee vaikka koko sivun kerralla haluamassaan koossa.

Tärkeää ei ole kuitenkaan esitystapa, vaan innostava pyrkimys hyvään lopputulokseen. Ihanhan tämä on syvyyspsykologinen teos ja vaatii lukijaltakin paneutumista.

Joskus lukijalle lasetetaan tekstiä jopa tieteellisestä norsunluutornista. Toisinaan taas lennähdetään nykyväkeä kiinnostaviin teemoihin kuten omaan aurinkomerkkiin, toteemieläimiin, jne… Yleensä kirjassa on tärkeitä aihepiirejä, joita soisi kaikkien tutkivan omassa psyykessään ja arkikäytöksessään.

Siitä vain harjoittelemaan itsetuntemuksen kiemuroita. Kukaties lödät seitenkymppisen elämäntaidon jo kaksikymppisenä. Mutta muista nyt aluksi kuunnella muita mieluummin kuin tuputtaa omia vaikeuksia tai erinomaisuuksia esille herkeämättä. Silleen saat hyviä ystäviä, jopa vastakkaisesta sukupuolesta.

Kiitos kirjasta.

Viisaampi olin sen luettuani.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Vuoden luontokuvat 2020, Suomen luonnonvalokuvaajat Kustannus

Nyt ovat kameroiden säädöt kohillaan

Impressionismista maalitauluotoksiin

Vuoden Luontokuvat 2020, Suomen luonnonvalokuvaajat Kustannus

Niinhän se entinen valokuvausopas, olikohan Hedgecoen, tuumi, että räpsitpä mimmoisella browniella hyvänsä tai vaikka peräti camera obscuralla, jossa on vain reikä pahvilaatikossa, niin yhdentekevää. Tunnelma ratkaisee. Digiaikana on tapahtunut harppauksia uusille leveleille, mitä tulee kameroihin ja alan innovaatioihin. Kännykälläkin voi jo ottaa huippuotoksia.

Kuuluin aikanaan Suomen Luonnonvalokuvaajiin. Oikein piti lähettää pino kirjoja, joissa oli luontokuviani, ennenkuin hyväksyivät tarkan syynin jälkeen porukkaan. Siinä suhteessa ajat ovat muuttuneet. Mutta tämä Vuoden Luontokuvat – kirja on muuttunut edukseen. Ison kokonsa vuoksi sen sivuille mahtuu tosi laadukasta antia.

Eikä tämä kirja lataa sillisalaattia, vaan tyyliin kuva ja suuri sivu. Taitto on siis rauhallinen ja antaa oikeutta upeille kuville, joista osassa on jo siirrytty impressioiden puolelle. Siinä leikissä taas ratkaisevat värisävyt, valot ja kokonaisuuden harmonia. Jokainen katsoja voi tulkita näkemänsä oman sielunmaisemansa mukaisesti. Niinhän se on myös yksityisissä runokirjoissa tai modernissa kuvataiteessa.

Mutta asiaan. Voittajakuva on tarkka ”maalitaulukuva” pääskysestä, joka tapansa mukaan kantaa rakennusaineita pesäänsä. Olen kyllä kuullut, että sylkensä turvin jotkut pääskyt rakentelevat pesiään. Eipä tuo kuva ihan willamolainenkaan ole. Pirhosen koskikara on kokonaan monta napsua ylemmällä levelillä kuin voittaja. Diggasin. Jarmo Mannisen elokuun aamu sai pysähtymään. Mälkönen maalailee willamolaiseen tyyliin tunturisopulista ja voittaa heti minun suosioni, Sarenin jänikset herättävät hymynhäivän, mutta tappelevathan ne kuulemma eivätkä pelehdi, Björkstenin tilannekuva on aito ja karhut herättävät aina luontomiehen sympatiat.

No, kyllä se on niin, että kun tuommoisia katselee rahan vuoksi kuvaaja, niin ne tonnit, jotka rahana saa, menettää kuviensa aitoudessa. Ei pitäisi koskaan tehdä sitä mitä käsketään. Ei taiteessa, kirjoittaessa, kuvatessa, jne… Tärkeintä on, että pysyy rehellisenä itselleen, eikä plagioi ennen nähtyjä ideoita.

Hyvä oli kirja. Ihan piti keittää turauttaa kahvit ja panna sauna lämpiämään, sanoa eukkokullalle, että mitähän jos haisteltais 300 euron konjakkipullosta miltä hyvä konjakki tuoksuu.

Se on luontokuvien ansio korona-aikana, että ne antavat positiivisia ajatuksia luontomiehelle, kukaties saavat lähtemään lintupaikoille 750 millisen hutjan kanssa. Muuten, eilen kuvasin vuorihempon kun olin rämpinyt lumessa puoli päivää. Vein vaimolle kukkakaupan tytön mittatilaustyönä tekemän kukkakimpun, jättigerberoita ja vaaleanpunaisia ruusuja mm. . Että minkä tähdenkö. No sen viiden tähden – ja hempon.

Suomen luonnonvalokuvaajille suurkiitos tästä kirjasta. Siinäpä sitä tulee oppia ja hyvää mieltä. Mutta alkaakohan se tarkkojen lähikuvien aika jo olla vähän ”passe” niin kuin ranskalaiset sanovat.

Kertakaikkiaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Jaakko Jonkka: Oikeusvaltion puolesta, Emeritusoikeuskanslerin puheenvuoroja, Edita Kustannus

Jonkka raottaa verhoa kulissien taa

Ex-oikeuskansleri tilittää

Jaakko Jonkka: Oikeusvaltion puolesta, emeritusoikeuskanslerin puheenvuoroja, Edita Kustannus 2020

Niinhän se lienee, että emeritukset ne vasta uskaltavat kertoilla, miten rötösherrojen tekosia peitellään. Jonkka on toiminut myös poliisina joten tietää semmoisistakin asioista, joita jokaisen kansalaisen korviin ei anneta.

Itse olin kuittaamassa ylinopeustolpan välähdystä ja ihan kivasti juteltiin poliisimiesten kanssa. Toinen oli harjoittelija. Tuumin lopuksi, että voishan tässä jutella vielä ylimääräistä, jos laitatte tuplamaksun. Kivoja miehiä olivatten. En saanut pidettyä kieltäni kurissa, vaan kysäisin, että voiko se poliisimies olla aina suora ratkaisuissaan. Johon vanhempi poliisimies naureksi, että kysy vain miten vähän.

Mutta taas kriitikonrenttu lipesi joutaviin höpötyksiin. Siis asiaan. Jonkka vaikuttaa todella viisaalta mieheltä, joka on saanut oppia aina ruohonjuuritasolta valtakunnan ylimpään johtoon. Näin hän mm. tarinoi:

…Mies oli lyönyt toista pullolla päähän siten, että pullo oli hajonnut. Teosta oli tullut uhrille haavoja ja kuhmu päähän.Tekijä oli alle 18 – vuotias. Toimenpiteestä luopumistaan syyttäjä perustelee mm. sillä, että väkivalta on ollut myös molemminpuolista”…

No nämä ovat pikkujuttuja. Kun Jonkka valottaa myös valtioneuvostoon kohdistuvaa valvontaa, hän tulee alueelle, josta ei julkisuuteen vuoda paljonkaan tietoa. Ne ovat semmoisia asioita, joissa oikeusvaltion periaatteita ei välttämättä noudateta. Eikä Jonkka tässä kirjassakaan mene aivan sylttytehtaalle saakka. Liian puheliailta on aina katkaistu eteneminen herrahississä. Kun Veikko Vennamo alkoi eduskunnassa hillumaan rötösherroista, poliisit muistaakseni kantoivat sätkivän ja huitovan miehen ulos. Kukaties hoitoon suljetulle osastolle.

Joutavia höpisen. Elämme kuitenkin oikeusvaltiossa, jossa ratkaisevat muut seikat kuin suoruus ja rehellisyys:

…”Tämä kirja on valvojan puheenvuoro oikeusvaltiota koskevaan keskusteluun…”

Niinhän se lienee, että rikosilmoitukset lievästä väkivallasta laitetaan enempiä tutkimatta roskakoriin. Virkavallalle ja muille alan ihmisille kun tulee tutkittavaksi massoittain vielä tömäkämpiä rikoksia, tai niitä, joista on syytä vaieta kokonaan.

Hyvä Jaska, vaikka on sulla kansikuvassa jo vähän hullun kiilto silmissä. Kunhan eivät sorvaa sikariportaassa emeritukselle jotakin syytettä.

Kiitos ja anteeksi

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Oikeusvaltion puolesta : emeritusoikeuskanslerin puheenvuoroja

Mika Keränen: Aavepyöräilijä, Lector Kustannus

Käsilaukkuja lennosta

Uusi kirja palkitulta Keräseltä

Mika Keränen: Aavepyöräilijä, Lector Kustannus

Näitähän on monenmoisia sekoilijoita. Varsinkin nykynuoret ovat tosi vaikeuksissa. On rahahuolia ja joskus tuskin kattoa pään päälle. Työtä ei löydy, tai ei huvita tehdä, kun sitä pitäisi tehdä ensin ilmaiseksi ja sitten minipienellä palkalla. Parempi heittäytyä yhteiskunnan elätiksi, saa enemmän massiakin.

Mutta asiaan. Tämä ressukka on sitä maata pahantekijä, että julkaisee vielä You Tubella ohjeet miten polkupyöräilijä voi varastaa mummolta pullottavan käsilaukun ohi ajaessaan.

Mitäs muuta kuin nuorten salaseura pohtimaan homman nimeä. Olisko jopa mahdollista saada tämmöinen kummajainen kiipeliin.

Äiti hymyili vaisusti ja jatkoi: – Hän sieppasi ohi ajaessaan laukun olaltani. Juoksin hänen peräänsä, mutta se nulikka polki niin lujaa…Juoksin niin nopeasti kuin pystyin, mutten saanut häntä kiinni”…

Kirjan kirjoittaja on moneen kertaan palkittu kirjailija ja kulttuurihenkilö Virossa. Kirjan suomentaja Kaisu Lahikainen on saanut Suomessa valtionpalkinnon suomennoksestaan virolaisen Jaan Krossin elämänkerrasta.

Joten laatuväkeä näyttää olevan tämän kirjan tekijöissä ja suomentajissa. Kansikuva oli vähän jäykän ja suttuisen makuinen, mutta sillä oli kai tavoiteltu aavepyöräilijän olemusta.

Kirja on tyypillistä nuorisolle tähdättyä rikoskirjallisuutta. Hyvä-paha – akseli sieltä löytyy ja tietysti porukan yhteishenkeä ja jutustelua malliin ”viisikon seikkailut”. Loppuidyllikin on kohdillaan, sillä lapsille pitää tarjota illuusioita siitä, että hyvä tässä maailmassa voittaa. Voivat sitten aikuistuttuaan todeta miten asiat ovat tämän fraasin suhteen.

Lapset olivat hyvällä asialla.

Kertakaikkiaan.

Kukahan taltuttaisi koulukiusaajat. Itse tartuin tähänkin aihepiiriin omissa nuortenkirjoissani, joita tein kaupallisille 24 kirjaa. Kiva oli Helsingissä juhlia julkkareita. Kerran oltiin Lilla Teatterissa ja yllärinä näyttelivät kirjaani Mika, Ulla ja eka-B.

Taas kriitikkoressukka hupsahti muistelemaan. Nykyaika on nykyaikaa ja jokainen teko esim. koulukiusaamisen estämiseksi tai sitten nuorisorikollisuuden kitkemiseksi on kullanarvoinen.

Suurkiitos kirjasta Mika Keränen ja kuppanit

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Selma van de Perre: Nimeni on Selma, Tammi Kustannus

Selma pelastui leiriltä

Juutalaisaktivistin tarina

Selma van de Perre: Nimeni on Selma, Juutalaisen vastarintataistelijan muistelmat, Tammi Kustannus 2021

Selma työskenteli turkistehtaassa. Hän sai, käydessään postikonttorissa ns. etiäisen, että kaikki ei ole kunnossa työpaikalla. Niinpä hän päätti pitkittää sinne menoa ja teki ehkä ratkaisevan asian oman elämänsä kannalta. Natsit olivat sillä aikaa tehneet iskun tehtaalle ja lähettäneet väen keskitysleirille.

Perheenjäsenistään Selmalla oli kova huoli, eikä aiheetta. Hän joutui piankin jatkamaan piilottelua salanimen turvin. Hänen oli hyljättävä identiteettinsä ja esiinnittyvä eri rooleissa.

Jossakin vaiheessa astui kuvaan juutalaisten perheiden auttaminen ja vastarintatyö. Mutta lopulta tuli tilanne, jossa natsit pääsivät yllättämään. He tutkivat asunnon ja löysivät hyllyyn piilotetun pistoolin. Yleensä natsit ampuivat henkilön heti, jos löysivät häneltä pistoolin.

He repivät meidät kadulle ja veivät meidät eri autoilla Utrechtin vankilaan. … Oloni oli hirvittävän tukala. En tiennyt lainkaan, mihin olimme menossa”…

Poliittista vankia riepoteltiin eri tahoille vankiloihin. Lopulta tie johti keskitysleiriin, jossa oli ns. kuoleman polku. Jos joku valittiin sinne, kuului vain laukauksia ja toiset tiesivät jo oman kohtalonsa. Mutta vapautuminenkin koitti aikanaan.

Selma selvisi täpärästi, vaikka hänen tietonsa vastarintaliikkeen riveissä olivat raskauttavat.

Holokaustista on kirjoitettu paljon kirjoja. Viattomat tytöt ovat kirjoitelleet päiväkirjojaan uskoen parempaan. Mutta tämä kirja on toisaalta erilainen. Se perustuu elämänkertagenreen ja asiatekstiin maustettuna holokaustin kauheuksilla. Mukaan mahtuu myös muuta henkilöhistoriaa, jopa intiimiä.

Koukutti kyllä lukemaan, sillä näitä asioita ei sovi unohtaa ja painaa villaisella. Selma pelastui älykkyyteensä avulla. Lisäksi vastarintaliikkeen porukat olivat tehneet tarkkaa työtä väärentäessään hänen papereitaan. Niinpä natsit joutuivat kerta toisensa jälkeen ymmälle ja epäröivät juuri tarpeeksi kauan.

Selma pelastui. Toisten tukijalle koitti vapaus.

Jumala auta, ettei enää koskaan…

Ei koskaan!

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Bill Gates: Kuinka välttää ilmastokatastrofi, WSOY Kustannus 2021

Bill Gates on toivorikas

Ilmastoajatuksia

Bill Gates: Kuinka välttää ilmastokatastrofi, WSOY Kustanns 2021

– Jos puu palaa, kaikki sen sisältämä hiilidioksidi vapautuu ilmaan. Puu sitoo 40 vuoden aikana neljä tonnia hiilidoksidia.

– Investoimalla puhtaan energian tutkimus- ja kehitystyöhön valtiovallat voivat edistää talouden elpymistä ja samalla auttaa vähentämään päästöjä.

– Jos riittävän monet palaset loksahtavat kohdalleen, muoveista voi vielä jonakin päivänä tulla hiilinielu, eli keino poistaa hiilidioksidia sen tuottamisen sijaan.

– Jos vihreä vaihtoehto jää kauas fossiilisesta, on mietittävä, miten innovaatiot voisivat laskea sen hintaa.

Microsoft-ohjelmistoyhtiön perustaja ja pitkäaikainen johtaja Bill Gates ( s. 1955) on ollut monessa mukana. Ainakin hän osaa pistää rahoiksi, miljardööriksi ja maailman rikkaimmaksi mieheksi kun on edennyt mm. Windowsillaan. No hyvä mies Bill on. Lahjoitti suuren osan osan omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen.

Suomeksi Gatesin innovoivista teoksista on tätä ennen käännetty suomeksi The road Ahead ”Valtatie tulevaisuuteen” WSOY 1995 ja Business @ the Speed of Thought ”Bisnestä ajan hermolla” WSOY 1999.

Tämä uusin teos pyrkii selvittelemään sitä, miten ihmiskunta selviää ”kuiville” ilmastokatastrofista, joka uhkaa meitä ja luontoa totaalisilla vaikeuksilla.

Kasvihuonepäästöjen globaali kokonaismäärä on 51 miljardia tonnia vuodessa. Esim. ilmailualalla vähennettiin päästökauppaohjelman avulla 17 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä on 0,03 prosenttia maailman vuotuisista päästöistä. Mutta homma on niinkin, että pitäisi pysyä ainakin entisissä päästöissä tai vähentää, jos mahdollista.

Lienee vähän samantapaista kuin UKK:lla taannoin painontarkkailussa. Urkki laittoi painonsa tilastoon joka aamu ja ilta. Jos lukema vaa´assa nousi vaikka 100 grammaa, älähti Kekkonen keittiöhenkilökunnalle, että huomioikaapa tämä seuraavan päivän menussa.

Niinpä niin. Kunhan nyt saataisiin edes laskeva suuntaus tähän päästöhommaan, niin sekin olisi jotakin. Ihmisillä kun on taipumus vain lisätä kulutustaan, matkustamista, ilmaston kannalta kyseenalaisia maneereita, kunnes tulee ilmastoähky ja homma menee kokonaan hallinnasta.

Hyvän kirjan on Gates kirjoittanut. Toisaalta on helppo innovoida ja kirjoitella tuttua bla bla blaata, mutta toinen juttu on vaikuttaa esim. suurvaltojen rajua vauhtia paisuviin päästölukuihin ja välinpitämättömyyteen ilmastoasioiden suhteen. Jo yksilötasolla voidaan saada paljon aikaan jos ymmärretään tilanteen vakavuus.

Niin että mennäänpä tästä ilmastosuosta yhdessä yli että heilahtaa.

Halavattu

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Erkki Jormanainen: Pussauspuu

Hyvän mielen virittelyjä

Kalevalamitalla Trumpista pakurikääpään

Erkki Jormanainen: Pussauspuu, Erkki Jormanainen 2021

…”Itikat ovat isoja,

mahtavia mieliharmit,

pitkäpiikkiset ötökät

ovat aivan immuuneja

aineille tavallisille.

Parasta inisijöille,

pikiöljy pistäville.

Sitä Ruotsin armeijalta

ostelin yli varojen

typötyhjäksi varaston,

ajaksi lopun elämän

riittänevät mulle pullot”…

Ex päätoimittaja ei heittele murheen murtamia ajatusketjuja. Pikemminkin on kysymys ns. keittiöterapiasta tai sitten kieli poskessa harrastetusta wanhojen aikojen ihannoinnista, nuorten keväisistä rakkausleikeistä, naisministerien paremmuudesta, a.e.järvistyyppisistä luontoidylleistä, trumppivihasta. Minustahan Donald ajatteli omilla aivoillaan eikä mafian, kuten edeltäjänsä (kriitikon oma mielipide), kotoisesta häärimisestä tiskausvuorojen ja kahvinkeiton tiimoilta, eläkeläiselämän käpsehdinnästä, jne…

Kyllä Jormanainen kalevalamitan hallitsee. Jos loppusoinnut ja tavujako eivät ehkä sopisi laulun sanoitukseen, niin ovatpahan pelastajina alkusoinnut ja sisäsoinnut. Runot eivät tietysti pelaa paradoksin ja analyysin keinoilla, niinkuin hienoilla nykyrunoilijoilla. Niinpä se lienee, että jos semmoisen modernin runon lukee sata ihmistä, jokainen lukija käsittää sen omalla tavallaan, oman sielunmaisemansa kautta. Silleen se on nykyisessä kuvataiteessakin.

Mutta asiaan. Hyvän kirjan on Jormanainen väsännyt. Sitä ymmärtää huonompihoksaisempikin. Niin sitä pitää parisuhdetta elellä, että ei laske hommaa eskaloitumaan. Itse juon kahvini kupista, jossa on nuoren ja hehkeän hääparin kuva ja tekstinä jotenkin tähän tapaan:

– Parisuhteessa on miehen ja naisen yhteinen tärkeä tehtävä pitää nainen onnellisena.

No, naista pitää kehua vaikka siitä, että hän osaa laittaa aina vessapaperirullan oikein päin, tai muistaa ottaa kauppakuitit talteen, jos isäntä joutuu kirjoittamaan vaikka reklamaatiota viinirypäleiden sekaan eksyneestä liskoeläimestä.

Kriitikko meni taas hakoteille. Piti sanomani, että wanhan kansan elämäntapa hakkaa mennen tullen nykyajan hektisyydet. Sitähän se Erkki viivähtelevissä runoissaan muun lisäksi opettaa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Ulla Appelsin&Maria Wahlroos: Näin tehdään ihme, WSOY 2021

Tehohoitolääkärin kultaiset vinkit

Miten jaksetaan ja menestytään

Ulla Appelsin & Maria Wahlroos: Näin tehdään ihme, Mitä jokaisen tulisi oppia cheerleadingin maailmanmestarilta,  WSOY Kustannus 2021

No Wahlroos ei ole ihan tavallinen lekuri. Hänen erikoistumisaloinaan ovat anestesia ja tehohoito. Ja toisekseen hän on valmentanut suomalaiset tytöt kaksi kertaa maailmanmestaruuteen suosikkilajissa, joka on aina ollut mahtavan USA:n heiniä. Wahlroos ajattelee tässä kirjassaan myös pidemmälle. Teos sopisi elämäntaito- ja johtajuusoppaaksi.

Viimemeinitusta Wahlroos esittää oikein teesejä, jokaisen valmennuskopin tai toimiston seinään naulattavaksi:

– Tehkää asioita yhdessä, muitakin kuin töitä.

– Synnytä onnistumisen kokemuksia

– Opeta ihmisiä oppimaan toisiltaan

– Anna ihmisille päätösvaltaa

– Tee osaamisen taso näkyväksi

– Rohkaise avoimuuteen

– Ole johdonmukainen

– Perustele

– Kannusta

– Harjoittele häiriöiden varalle ja käännä ne hyödyksi

Olen lukenut tyttöjen valmentajista yhtä ja toista. Joku saattaa olla julma piiskuri. Joku ei ymmärrä valmennettavastaan muuta kuin menestymisen urheilussa. Joku syyllistyy jopa rumempaan käytökseen nättien tyttöjen kanssa ja tietysti tämmöinen on jo rangaistavaa.

Luin aikanaan balettitytöistä, jotka eivät koskaan päässeet kunnon rooliin, vaikka olivatkin kovin lahjakkaita. Heillä oli edessään muuri ns. wanhoja kykyjä, joista ranskalainen käyttäisi sanontaa passe, mutta jotka kuitenki veivät pääroolit ja dominoivat vielä harjoituksissa tyttöressuja. Mutta sepä siitä.

Wahlroon on löytänyt oikeat langat joista vedellä. Niinpä hän johdatti suojattinsa, nuoret naiset, mm. kaksi kertaa MM-kultaan vaikean suosikkilajin, cheerleadingin alalla. Sehän oli sanaton sääntö, että USA vei aina parhaat sijoitukset ja tietysti kullan.

Kas kun jenkkien identiteetistä eräs osa perustuu myös tähän taitolajiin, jossa tarvitaan sirkusmaisia temppuja, mutta myös naiskauneutta ja esittäjien raikasta olemusta.

Kirja on hyvä. Lueskelin sitä opikseni. Wahlroosin opit löytävät tiensä vaikka nykyiseen koulukasvatukseen tai nuoren perheenisän ideapankkiin, kun lapset alkavat kasvaa niihin mittoihin, että tarvitaan kikkoja  arjessa.

Teeppä Maria seuraavaksi vaikka yleisluontoinen opas. Semmoinen isolla fontilla ja täynnä helmiä. Viikossa sen kietaiset tuolla elämäntaidolla.    Minun enkka kaupallisen kustamon kirjan tekemisessä oli kolme päivää. Olin saanut vararehtorin työstä saikkua angiinan vuoksi noiksi päiviksi. Kustannussopimus lyötiin pöytään ja kuusi tonnia tilille.

Sinulla näyttäisi olevan paljon annettavaa elämäntaidon saralla.Voisivat vaikka kansainväliset ovet avautua ja kirja kohota jymymenestykseksi. Mitä sitä nyt stressaavaa lääkärin hommaa ikäänsä tekemään. Vaikka opeillasi pärjäät kyllä siinäkin loistavasti.

Voe voe!

Excellent ++

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Candice Carty-Williams: Queenie, WSOY Kustannus

Naisenpuoli ajautuu hunningolle

Mies polttaa tupakin, mutta nainen sydämen

Candice Carty-Williams: Queenie, WSOY Kustannus 2021

Niinhän se on, että siinä missä nainen polttaa sydämensä, istuutuu mies aktin jälkeen sängyn reunalle, polttaa tupakin, pieraisee ja lähtee tiehensä.

Toki Queenien tuttuun oireyhtymään kuuluu myös keskenmeno ja sitä rataa. Tyttökös heittäytyy holtittomaksi pojan moisen kohtelun vuoksi ja ei suostu ymmärtämään sitä mitä tapahtui.

Siitä sitten jokamiehen tytöksi, kun pää parka on mennyt pipiksi ja elämä näyttää muutenkin eletyltä. Lienee tuttu kuvio monelle tytölle, joka ei omaa pysyvämpiä arvoja ja haistata jätkälle kunnolla. Mutta meitä on moneksi.

Mitäs muuta kuin hoidattamaan lopulta rikki revittyä minuutta. Henkinen helvetti voi viedä tytön vaikka mihin. Mutta hoitopa näyttää tehoavan Queenieen ja pliisu loppuidyllikin jo tuntuu kirjassa mahdolliselta.

Tämä Carty-Williams on arvostettu kustantajan markkinointipäällikkö Lontoosta. Esikoiskirja aukaisi myös kovien kirjallisuuspalkintojen hanan ( British Book Awards, Sunday Timesin noteeraus parhaasta best selleristä, jne).

Näkyypä tiedotuspäällikkö laittaneen kirjallaan ison remmin päälle, kun televisiosarjakin aiheesta on tekeillä. Kunhan ei lupaava kirjailija sotkeutuisi televiosarjojen viilariksi. Se kun vie yleensä kirjojentekoajan ja -halut. Varoittavia esimerkkejä on. Kun rahan laittaa ratkaisijaksi muuttuu luovuus toisarvoiseksi ja teksti tusinaviihteeksi.

Että mitä. Pitäisin kirjan genreä kuitenkin paremmin tuonne viihteen puolelle varovasti sijoitettavana, vaikka kyllä kirjailijalta onnistuu analyysi ja säröisempi ote. Jotenkin vain tuli mieleen, että viihderintama taitaa sanataiturin nielaista.

Voe voe, tyttö rukka, tämä Queenie

God bless hänen kaltaisilleen joita on pilvin pimein. Liian herkkiä nuo tytöt.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Hannu Mäkelä/Kirsi Piha: Pimeän yli, WSOY Kustannus

Kirjalinko ja entinen poliitikko juttelevat

Mielipiteitä kulttuurista luontoon ja ihmissuhteista työelämään

Hannu Mäkelä/Kirsi Piha: Pimeän yli, Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoa, WSOY 2020

Kirsi Piha intoutui ikäkriisissään etsimään keskusteluystävää ja sormi sattui Hannu Mäkelään, mieheen jolla oli hyvin persoonallinen tapa ottaa lukijansa. Kun kirjailija laittaa itsensä peliin, ei semmoista teosta voi olla lukematta.

No Kirsi sai pienenä tyttönä lahjaksi Herra Huu – lastenkirjan, joka oli monilahjakkuus Hannu Mäkelän käsialaa. Kirjasta välittyi jotakin mistä jäi raapaisu tytön muistitikulle lopuksi ikää.

Hannu Mäkelä vastasi nopsasti Kirsi Pihan ehdotukseen vaihtaa mielipiteitä elämän osa-alueista. Niistäpä posteista syntyi sitten tällainen rakentava ja elämänoppia tarjoava teos. Nyt kun europarlamentit ja politiikka ovat osaksi jo menneen talven lumia Pihan kohdalla, julkaistiin tämmöinen kirja. Kahden etsiskelijän kokemuksista elämän kabareessa ( jos sallitte ilmaisun).

…” Onneksi maailmassa on paljon hyvää. Siitä puhuimme jo. Minulle hyvä on nykyään uutinen. Niihin uutisiin tartun ja tahtoisin lukea niitä lisää. Mitä positiivista maailmassa myös tehdään ja mitä keksitään. … Tehdään mekin mitä pitää ja pysytään hengissä, rakennetaan pienen pieneltä osaltamme edes millin parempaa maailmaa. Mitä muutakaan varten me täällä olemme?”… ( Hannu)

…” Moni matkustaa eripuolille maailmaa retriitteihin etsimään, löytämään ja tutkimaan itseään, mutta luulen että ihminen löytää itsensä parhaiten ihmissuhteissaan.”… ( Kirsi )

Hyvä lukukokemus tämä kirja eittämättä oli. Tietysti mukana on arjen ohuuksia, mutta paljon he löytävät myös jyviä, ellei jalokiviä keskustelujensa lomassa. Sellainen on tämäntyyppisten teosten suola lukijalle. Itse tunsin olevani jollakin tapaa valaistuneempi kun viimein panoin takakannen kiinni. Toisin sanoen pääsin myös omasta todellisuudestani kartalle.

Kiitos ja pokkaus kirjasta.

Gospodi

Jouko Varonen

SARV:n jäsen