5 aineksen ateriat, Jamie Oliver

TV-kokin ruokavinkkejä

Upea kirja

Jamie Oliver: Viiden aineksen ateriat, nopeita ja helppoja, readme.fi

Pitihän sitä televisiosta tutun kokin reseptejä kokeilla. Poikani on talouskoulun käynyt ruuanlaittaja ja tietysti teki salaattilautaset a´la Oliver. Yllättävän maukas oli annos, johon oli lisätty kasvisten lisäksi myös falafelkuutioita. Näissä ruuissa on se hyvä puoli, että paino pysyy kurissa myös herkutellessa.

Oliver perustaa tämän kirjansa siihen, että ruoka-annoksen voi tehdä viidestä aineksesta. Kirja esittelee salaatit ja pastat, joissa on munaa, kalaa, kanaa, kasviksia, naudanlihaa, sianlihaa, lampaanlihaa, riisiä&nuudeleita. Lisäksi mukana on makeita herkkuja, jotka eivät liene terveellisiäkään, ainakaan jatkuvasti syötynä.

Vinkit jakaantuvat muutamaan ”osastoon”. Ensin esitellään tarveaineet, sitten on selostus ruuan valmistuksesta ja lopulta suuri värikuva valmiista annoksesta. Taitto on rauhallien ja lukemaan motivoiva.

Kirjan ruuat keskittyvät nerokkaisiin yhdistelmiin ja lopputulos syntyy yleensä helposti. Täytyy sanoa että ruoka on jo pienen kokemuksen mukaan herkullinen ja maittava.

Annosten teko kestää noin puoli tuntia. Ainekset yhdistetään kymmenessä minuutissa ja sitten vain uuniin tai liedelle.

Best-selleristi Jamie Oliver on tehtaillut suuren  ruokakirjajoukon. Nyt hän inspiroi jokaiselle sopivia ruokia. Pienellä muuntelulla, ruuista voi tehdä myös vege-tyyppisiä.

Pidin kirjasta. Sen resepteistä on terveellisiä noin 70%. Makeat ruuat tietysti joskus ovat hivenen toista laitaa. Mutta kukapa sitä ei joskus herkuttelisi. Nykyisin ruokajuttuja löytyy Pinterestissä, BuzzFeedissä, YouTubessa, tai puskaradiossa. Oliver on halunnut koota parhaat vinkit yhteen kirjaan ja onnistunut tekemään todella kivan kirjan. Kuvittajalle erityisplussat!

Jouko Varonen

 

Helppoa rahaa, Like-kustannus

Melkoinen meikkilabra

Kihelmöivää jännitystä

JpKoskinen: Helppoa rahaa, Like-kustannus 2018

Vietin kesäisen rantapäivän JP Koskisen kirjaa lukien. Kirja on selkeä ja lukijaystävällinen, jopa viihteellinen. Mutta tapahtumien juoni on viiltävä, vaikka tarinassa on loppuidylli mukana. Kirjailijan nuortenkirjailijatausta on selkeästi näkyvillä. Juonen käänteet vaikuttavat ehkä liiankin yksinkertaisilta, jos kirjaa vertaa vaikka huippu-trillereihin.

Missitaustaisen Jonna Ylisen aviomies, joka omistaa oman firman, on kyllästynyt nuutuneeseen ”missiinsä” joka elää kotirouvan päivillä ja kyllästyy hänkin lekotteluun tai yksinäiseen oloon.  Lisäksi mies piikittelee häntä jatkuvasti esim. raha-asioista ja lapsettomuudesta. Niinpä Jonna päättää hakea töitä, mutta missitaustansa vuoksi erehtyy töihin firmaan, joka pitää ex-missejä ”koehiirinään” kehitellessään uusia kauneudenhoitoaineita.

Aluksi kaikki on kivaa. Hyvä työpaikka ja riittävä palkka, jopa enemmän kuin riittävä. Mutta kun aletaan laittaa suoneen jos mitäkin aineita, tulee pahaa oloa ja ihovaikeuksia, jopa harhoja. Firman naispomon ilmekin muuttuu jäätäväksi ja hän syyttää Jonnaa huumeiden käytöstä. Sitten tapahtuu selittämätön kuolemantapaus, ja meikkifirman entiset uhrit varoittelevat naista. Tilanne kärjistyy kun sairaudet käyvät kestämättömiksi ja firma aikoo ”lopettaa” työsuhteen. Mutta naiset eivät jää kuitenkaan neuvottomiksi ja kosto on ”suloinen”, sekä Jonnan aviomiehelle, että meikkifirman johtajattarelle.

Kirja on todella mukaansatempaavasti kirjoitettu ja lukijaystävällinen. Sitä lukee kuin avointa kirjaa alusta asti. Muistelen nähneeni sitä myös ”jatkiksena” viikkolehdissä. Kesälukemisena kirja on oivallinen, jos ei liiankin koskettava, ajatellen monia nuoria naisia joiden hyväksikäytöllä tehdään bisnestä. Mitäpä sitä muuta sanoisi, kuin kiittelisi kirjailijaa melkoisen realistisesta ja ”varoittavasta” kirjasta.

Jouko Varonen

 

Elävän leski, Reuna-kustannus

Vaikuttava ”sairaskertomus”

Miten perhe kokee isän masennuksen

Marjo Ojalammi: Elävän leski, Reuna-kustannus 2018

Marjo Ojalammi on tuusulalainen teologi ja kirjailija. Hänen teoksensa käsittelee aviomiehen sairastumista psykoosiin ja sen vaikutuksia perheen elämään.

Ojalammi on ottanut rohkean askeleen julkaistessaan läheisensä ”sairaskertomuksen” kaikkien luettavaksi. Samalla hän on myös saanut stressihoitoa pitkään jatkuneen piinansa vuoksi. Joskus miehen hoidot ja kotiolot ovat olleet todella rasittavia. Jos kohdalleni sattuisi tällainen tilanne, en olisi ensimmäisenä julkaisemassa päiväkirjojani kaikkien luettavaksi. Toisaalta rohkea päätös, johon kirjailija on saanut luvan mieheltään, voi toimia vertaistukena monille samoista ongelmista kärsiville.

Kirjaa sävyttää myös uskonnollinen eetos. Ojalammi luottaa syvästi Jumalan johdatukseen ja siihen, että jos huutaa hädässä avuksi Jumalan nimeä, apu tulee jossakin muodossa, ennemmin tai myöhemmin. Niinpä perheenpääkin unohtaa itsemurha-aikeet ja yhteiselo alkaa taas toimia. Siihen tarvitaan kuitenkin monia psykiatrikäyntejä, lääkityksiä ja terapeuttien istuntoja. Joskus kirjoittaja myös ”menee mukaan” miehensä harhaisiin ajatuksiin. Kaukana ei ole ajatus, että koko perhe sairastuu yhden perheenjäsenen mukana.

Päiväkirjamerkinnät muodostuvat väkisinkin toistoisiksi, koska taudinkuvaan kuuluvat koko ajan toistuvat maanis-depressiiviset vaiheet. Luin kirjaa sillä mielellä, että teoksesta on varmaan apua monelle, joka joutuu painiskelemaan samojen ongelmien kanssa. Äidin uskonnollinen vakaumus ”lyö läpi” koko perheen tilanteeseen ja auttaa tietysti myös kestämään vaikeat vaiheet. Niinpä tytärkin lähtee opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan.

Tyttären ”loppulausunto” antaa vähän osviittaa siihen, että joskus mitättömän pienet riidan alut, jotka on laskettu psykoosin piikkiin, voivat olla myös tiettyä yliherkkyyttä rasittuneen vaimon puolelta. Näin on esimerkiksi siinä tilanteessa, kun miehen hyvien lenkkikenkien hankkiminen nousee riidan ja sairaustulkintojen aiheeksi.

Hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Lukijalle se on joskus melkoisen raskas kokemus, mutta ei läheskään niin raskas kuin sairaus koko perheelle, isä mukaan lukien. Hyvä puoli on siinä, että tarinalla näyttää olevan onnellinen loppu.

 

 

Jouko Varonen

Suomalaisten unet, Karisto-kustannus

Unet kiinnostavat kansaa

Mielenkiintoinen kirja

Suomalaisten unet, toim. Annikki Kaivola–Bregenhoj, Karisto

Olen tutustunut monenmoisiin unikirjoihin kriitikon urani aikana. Jotkut, kuten tämä, perustuvat ihmisten uniin, joita on kerätty lehdistä, kansanrunousarkistosta, jne…

Unen maailma on ihmeitä täynnä. Joskus uni todella ”toteutuu”. Enemmän uskoisin teorioihin, joiden mukaan unen ”tunnelma” ennustaa tulevaa tunnelmaa todellisuudessa. Siis positiivinen uni jatkuu positiivisena päivänä, ainakin muutaman aamutunnin verran. Painajainen kuvastelee usein tulevia kriisejä ja vaikeuksia.

On niitäkin henkilöitä, jotka näkevät lottonumerot unessa. En tiedä monestiko niillä on tullut jättipotti. Usein toistuva painajainen sensijaan kielii selvittämättömästä ongelmasta tai ihmissuhteesta, joka on ”hoidettava” kuntoon. Lapsuuteni traumaattiset kokemukset sodasta tulleen isäni vuoksi, kummittelivat unissa pitkälle aikuisuuteen, kunnes aloin kiinnostua isän vaiheista ja sain myös tietoa ja valokuvia sota- ajalta. Siinä tilanteessa huomasin, että isä-painajaiset muuttuivat positiivisiksi.

Kirja perustuu pajolti ihmisten unikertomuksiin: Äitini sisko oli sellainen, että hän tulkitsi äitini unia. Hän teki niistä aina selkoa, kun kuuli taas kerran unen näön, kuinka siinä talossa sairaus tulee, kun pyykkinarulla oli valkoisia ja harmaita vaatteita. Valkoinen lakana tiesi kuolemaa ja harmaja elämää.”  ” Olen kaksi kertaa yöllä näkemieni unien perusteella löytänyt edellisenä päivänä kadottamani esineet: avaimen ja rahan.”

Itselleni on nuortenkirjailijan ammatissa sattunut niin, että unesta on todellista apua käsikirjoituksen jumituttua. Aamulla herätessä, on uni tuonut valmiin ratkaisun käsikirjoituksen saattamiseksi loppuun. Kannattaa siis ”nukkua yön yli” niinkuin Paavo Väyrynenkin tuumi.

Kirja on mielenkiintoinen ja hyvä. Kirjallisuudessakin on monia unennäköjä, kuten Raamatussa Joosefin uniselitykset, kun hän ”auttoi” Faaraota varastoimaan viljaa katovuosien varalle.

Aion palata kirjan pariin vielä, vaikka sitä jo iltapuhteen lueskelin. Unilla lienee selittämätön yhteys todellisuuteen.

Jouko Varonen

 

 

 

Siirtolainen, Ella Laurikkala

Kun elämä koettelee

Koskettava kirja

Ella Laurikkala: Siirtolainen, Reuna-kustannus 2018

Tämä kirja piti lukea. Vaikeiden vaiheiden keskellä äiti taistelee lastensa kanssa ja selviytyy ”elämän koulusta” ehkä paremmin kuin omat vanhempansa, jotka harrastivat mm. lastensa hyväksikäyttöä ja insestiä.

Tarina on liikuttava. Peter, jonka mukaan kertoja lähtee siirtolaiseksi Australiaan, on viinaan ja naisiin menevä seksiaddikti. Hän valehtelee vaimolle silmät ja korvat täyteen. Nainen yrittää pitää perheen kasassa, vaikka hän joutuu häpeällisesti alistetuksi ja hyväksikäytetyksi enemmän kuin konsanaan lapsena.

” – Olet kuiva kuin santapaperi. Ei sinusta pysty innostumaan, helvetti sentään. Mies on vasta kolmenkymmenen  ja vaimo on jo kuin vanha rusina. Vehje menee verille kun et yhtään luista, Peter sihisi. Kahmaisin paidan rintojeni peitoksi ja sihahdin takaisin: – Painu sinne missä luistaa! Peter lähti, keskellä yötä. Kai hänelle aukeni jonkun hytin ovi, sillä emme nähneet häntä moneen päivään.” …

Joku ruotsinsuomalainen lähetti minulle kerran luettavaksi käsikirjoituksen joka oli täynnä elämän pahuutta ja ronskia erotiikkaa. Luin sen ja tuumin palautteessa että erotiikasta puheenollen, teksti on sitä parempaa, mitä vähemmän siinä on törkeyksiä.

Joskus ystävyyssuhteet esim. naisten ja samoissa ongelmissa painiskevien kera tuovat kertojalle valoa elämään.  Suomalainen sisu ja äidinrakkaus voittavat lopulta kaikki vaikeudet. Miehet, kuten Peter, ovat sitten toista äärilaitaa, psykopaattisia hirviöitä.

Laurikkalalta on aiemmin julkaistu romaanitrilogia Rullakatu, Rajalat, Pitkäkatu, joka käsitteli lahtelaisperheen kohtaloita. Tämän uutuuden näen osaltaan myös tietynlaisena traumojen purkuna. Jos teos on omaelämänkerrallinen niin hyvä, että kaltoin kohdeltu on saanut kokemansa kansien väliin. Vielä kun saisi luettavaksi esim. Peterin tilityksen, niin voisi arvioida kirjan ”jyviä ja akanoita”. Parisuhdeasioissa kun pätee vanha viisaus: ”Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.”

Jouko Varonen

 

 

 

Dinosaurukset, koko historia, readme.fi

Monenmoisia dinosauruksia

Upeita kuvia tärkeää tietoa

Dustin Growick: Dinosaurukset, koko historia, readme.fi – kustannus

Pitkän kriitikonurani aikana on eteen tullut monenmoista sauruskirjaa. Jos toden puhun, niin joskus vaikuttaa, että kyse on ollut enemmän fiktiosta kuin faktasta. Tämä kirja, joka on joskus vähän levoton taitoltaan, tuntuisi kuitenkin kronogiselta tiedolta, koska se esittelee maan päällä eläneet saurukset aakkosjärjestyksessä. Värikoodien mukaan voi löytää ko sauruksen aikakauden. Dinot ilmestyivät maapallon pinnalle mesotsooisella kaudella, joka alkoi noin 250 miljoonaa vuotta sitten ja katosivat noin 66 miljoonaa vuotta sitten.

Kirja on täynnä tietoa ja detaljikuvia sauruksista, jotka ovat eläneet eri kausilla. Kausia on neljä, Triaskausi, Jurakausi, Liitukausi ja Mioseenikausi. Jo Permikaudella, 300 miljoonaa vuotta sitten, kehittyivät matelijat ja nisäkkäiden varhaismuodot.

Kirja antaa kuvan dinojen värikkäästä maailmasta. Joillakin on suomupeite ja toisilla vaikka sulkapeite. Jotkut elivät yksikseen ja jotkut suurissa laumoissa. Allosaurus oli lihaa syövä lisko, jolla oli riveittäin suuria, teräviä hampaita. Hampaat leikkasivat lihaa kuin sahanterät. Liitukaudella dinosaurukset kasvoivat maapallon vahvimmiksi eläimiksi, kunnes sitten saivat surmansa joukkosukupuuton takia 66 miljoonaa vuotta sitten Mount Everestin kokoisen meteoriitin iskeytyessä nykyisen Meksikon paikkeille. Tuho tuli 75% : lle maapallon elämästä, myös dinoille.

Kirja on todellinen dinosaurusten ABC – kirja ja ihmetellä täytyy tiedon määrää, joka niistä on fossiislien ja muiden löydösten perusteella saatu selville. Kirjan kuvitus on jopa niin värikästä ja selkeää, että että välillä hiipii katselijalle kolme-d –  tuntumasta huolimatta pieni epäusko yhksityiskohtien faktatiedon suhteen.

Kirja on taattua koululaisten suosikkilukemistoa ja samalla tietysti tulee tärkeää tietoa maapallon eri kausista. Kirja myös antaa olettaa että dinoilla on yhtäläisyyksiä maapalloa nykyisin asuttaviin lintuihin ja muihin eläimiin.

Jouko Varonen

Urheilu, talviurheilu, Lector-kustannus

Suomen bravuurilajit mukana

38 talviurheilulajia tekstein ja kuvin

Terhi-Anna Tuukkanen Marjut Mikola, Aivo Blum: Urheilu, talviurheilu, Lector – kustannus 2018

Nappasin kirjan käteeni mieluusti, kun huomasin, että siinä käsitellään mm. suomalaisille rakkaita talviurheilulajeja.

Kirja on tietysti paremminkin yleistietoa ja sääntöoppia, mutta myös Suomen talviurheiluhistoriaa. Hiihto on perinteisesti maassamme se laji, jossa on tehty mainetekoja ja kansaa itkettäneitä kultamitalisuorituksia. Viimeksi jäivät urheilun ystäville mieleen Iivo Niskasen ja Krista Pärmäkosken suoritukset monien muiden muassa. Myös jääkiekkohurmos on ollut melkoinen.

Nykyinen luisteluhiihto, on joskus vieläkin suomalaisille kompastuskivi. Luistelupotku kun yleistyi vasta 1970 – luvulla, eikä oikein ”istu” perinteisen tyylin taitajalle. Esimerkiksi Seefeldin MM- kisoissa vuonna 1985 avausmatkan ladulle oli pystytetty muoviaitoja, joilla pyrittiin estämään luistelupotkun käyttö. Ensimmäistä kertaa hiihdon arvokilpailuissa kilpailtiin kahden eri hiihtotavan sarjoissa vuoden 1987 MM-kisoissa Oberstdorfissa. Yhä vieläkin suomalaiset hiihtäjät ovat paremmin loistaneet perinteisellä tyylillä.

Kirja on monipuolinen ja kuvituksesta annan mieluusti monta plussaa. Niinpä onnistuneissa kuvissa vilahtavat mm. Riitta- Liisa Roponen, Krista Pärmäkoski, Perttu Hyvärinen, jne… Joka lajista on mukaan kuviin saatu mittava kavalkadi maailman huippuja ja teksteissä käsitellään monet vanhat mestarit aina Siiri ”Äitee” Rantasesta lähtien.

Vietin kirjan parissa pari iltapuhdetta ja toden totta huomasin, että asiantuntijat ovat olleet teosta tekemässä. Kirja soveltuisi lasten virike- ja valmennuskirjaksi kouluihin. Kodeissakin se voisi innostaa nuoria myös yksilölajeihin, joskin suomalaisille rakkaasta jääkiekosta ja muista ryhmälajeista on tietysti laajat osastot mukana. Kuvittajan taitavana osaamisena mainittakoon kuvapuolen suhteen mm. loistavat taitoluistelusivut.

Jouko Varonen

 

 

 

Hurmaava Kyösti Mäkimattila, Valitut Palat

Tangokuninkaan lauluja

Komeaääninen tangolaulaulaja

Hurmaava Kyösti Mäkimattila, 2 CD, Valitut Palat 2018

Kyösti Mäkimattila valittiin tangokuninkaaksi Seinäjoen Tangomarkkinoilla vunna 2013. Sen jälkeen Varjokuva-yhtyeelle etsittiin uusi rumpali Mäkimattilan paikalle. Soolotuotantoakin alkoi ilmestyä markkinoille. Mäkimattila on tehnyt sanoituksia monille artisteille, sekä omalle soolotuotannolle. Itselleni kolahtivat tässä kahden CD:n boksissa parhaiten vanhat suosikit, kuten Siks oon mä suruinen, Katuviertä pitkin, Etkö uskalla mua rakastaa, Pohjolan yö, Vanha pelargonia, Eron hetki on kaunis, Odotin pitkän illan, Yö kerran unhoa annoit, Humiko, Soi maininki hiljainen, jne…

Mukaan kavalkadiin mahtuu myös esim. Tuomari Nurmion tunnettuksi tekemiä lauluja, kuten Lemmenloruja ja Valo yössä. Myös Baddingin laulut istuvat Mäkimattilan repertuaariin.

Pehmeä-ääninen Mäkimattila luonnehtii itseään: ”En tiedä, olenko koskaan ollut varsinaisesti mikään haaveilija – paremminkin melko käytännöllinen ja puuhakas sillä periaatteella, että asioilla on taipumus järjestyä, kun ne järjestää. ”

Mäkimattila kuunteli jo lapsuudessa paljon elävää musiikkia. Musiikki kiinnosti, olipa kysymys Yläneen kirkkokuorosta tai Soittokunnasta, pelimanneista tai tanssiorkestereista Valasrannan lavalla, tai suvun juhlista.

Appiukko patisteli Mäkimattilaa yrittämään Tangomarkkinoille ja siitähän alkoi varsinainen menestys. Mutta orkesteriaan, Varjokuvaa Mäkimattila ei jättänyt vaikka menestys houkutteli vaikka mihin. Levy-yhtiökin kiinnostui siinä vaiheessa, kun huomasi kaupan käyvän. Joulualbumi ”Joulumuistoja” tuli myös tehtyä.

Mäkimattila edustaa milestäni hyvin laulajaa, joka ei ole unohtanut menestyksen myötä tangotulkintoja, siirtynyt humppaan, tai johonkin kokeilevaan. Minua kiinnostivatkin  tässä kokoelmassa eniten wanhat kunnon biisit, joita laulaja tulkitsee mestarillisesti.

Jouko Varonen

 

 

 

Varjostajat, S&S, Frozen, Sanoma Media

Frozen-klassikosta mielikuvitusystäviin

Hyviä kuvakirjoja

Maija&Anssi Hurme: Varjostajat, S&S – kustannus 2018

Disney: Frozen, rakastetuimmat elokuvaklassikot, Sanoma Media 2018

Muistuu mieleeni oman lastenkirjailijan uraltani kirja, jossa pieni Mika joutui turvautumaan mielikuvitusystävän apuun. Sekin sattui olemaan vähän pelottava ”huppumies”. Niinpä päästiin ohi vaikeuksista ja lopulta mielikuvitusystävän oli aika lähteä omille teilleen, auttamaan ehkä jotain toista poikaa.

Lastenkirjallisuudessa on käytetty mielikuvitusystävä-kikkaa varsin paljon. Niinpä Varjostajat kirjassa äiti on kadonnut. Kirja ei kerro, minkä vuoksi äiti on kadonnut, mutta isä ja lapsi opettelevat elämään ilman häntä ja avuksi tulevat pelottavaa nukkea muistuttavat mielikuvituskaverit. Tilanteeseen tulee jonkinlainen muutos ja laukeaminen. Kirja on taiteellisesti ja hyvin tehty, ehkä sillä on tavoiteltu sitä oloa, minkä perheen äidin poistuminen tuo mukanaan. Siinä on myös onnistuttu.

Frozen vie kirjan lukijan ja katselijan Frozen-tarinan alkujuurille ja osaltaan myös henkilöiden syntyhistoriaan. Kuningasperheen vanhimmalla tyttärellä, Elsalla, oli taikavoima. Taikavoimaa jopa pelättiin ja toden totta vapaaksi päästyään nuo voimat voivat jäädyttää vaikka koko valtakunnan. Vain todellinen rakkauden teko voi muuttaa kaiken hyväksi ja hyytävän talven jälleen kesäksi. Tietysti kirja päättyy loppuidylliin ja henkilöt alkavat elää omaa elämäänsä kuvakirjasta ja elokuvasta toiseen.

Vielä muutama sana edellisestä kirjasta ( Varjostajat). Varjostajat on kuvitettu pellenkasvoisiksi ja toisaalta lapset on joskus pelkäävät pellejä, omat lapseni ainakin pelkäsivät. Niinpä mielikuvitusystäviin on saatu mukaan myös tietynlainen kauhuefekti. Kirjaa olisikin syytä lukea yhdessä vanhemman henkilön kanssa, ettei siitä tule esimerkiksi huonoja unia tai traumoja lapsille.

Pidin kummastakin kirjasta. Ne ovat erilaisia, mutta lasten kannalta ehkä kuitenkin Frozen-kirjan ”helppo” loppuidylli paikkaa sen kauhuefektit ja antaa sijaa henkilöiden uusille seikkailuille. Varjostajat jättää paljon lukijan tai katselijan itse oivallettavaksi. Se puhuu aika paljon pelottavilla tunnelmilla ja kuvakielellä.

Jouko Varonen

 

 

 

 

 

Laulajan kirja, F-kustannus

Laulamisen taito

Mainio kirja viihdelaulajalle

Laulajan kirja, Kauneimmat melodiat, tekniikkaa ja tulkintaa, toim. Ari Leskelä ja Ahti Paunu,F-Kustannus

Muistuu mieleen musiikkiin erikoistuneen opettajan taival. Lapsille piti opettaa laulamista ja ”vanhan polven” opettajat vaativat, että laulunkokeessa jokaisen pitää laulaa yksin ja koko luokan kuunnellessa. Mielestäni se oli muutamille lapsille stressaavaa ja antoi vääriä muistoja laulutunneista. Niinpä sallin lasten laulaa ryhmissä tai opettajan kanssa kahdestaan koetilanteessa. Kuuntelin sillä korvalla, että arvostelu oli helppo antaa, vaikka ei kiusannut lapsia ”wanhan liiton” laulunkokeilla.

Tämän kirjan tekijäkin mainitsee tämän lapsia traumatisoivan  perinteisen kokemuksen. Mutta henkinen puoli on vain eräs tärkeä osa laulajaksi kehittymistä. Laulajan pitää iloita laulamisesta. Pidemmälle päässeet nuoret voivat päästä ammattimaiseen valmennukseen, jossa laulutekniikka, kropan lämmitysharjoitukset, hengitysharjoitukset, äänen lämmitysharjoitukset, tulkinta, esiintyminen ja äänenhuolto ovat tärkeitä osa-alueita. Niistä tämä kirja antaa oivallista tietoa.

Toki tutuiksi tulleet lauluaarteet ovat suuri osa tämän kirjan annista. Kirjan lauluissa on mukana myös sointusäestys, joka voi auttaa yksinlaulajaa, esim. kitaran kanssa esiintyessä. Niinpä olen usein laulanut Vyssotskin ”Mistä tunnet sä ystävän” – laulun tämän kirjan kitarasoinnuilla ( am, dm, e7). Joskus riittää vaatimatto-mampikin soinnutus trubaduuriesityksiin.

Kirjan lauluantiin kuuluvat monet suomalaisille rakkaiksi tulleet sävelmät kuten, Nocturne, Lapin kesä ja Itkevä huilu, joista Vesa-Matti Loiri on tehnyt suomalaisten rakastamia tulkintoja. Mukana on myös Leif Wagerin jäljittelemätön Romanssi, sekä Tangomarkkinoiltakin tuttu Soi maininki hiljainen, vain muutamia mainitakseni.

Kirja on todellinen löytö viihdelaulua harrastavalle ja niinpä itsekin nappasin kitaran käteen ja aloin soinnutella. Istuin myös pianon ääreen ja totesin, että kirjan sovitukset ovat tosi hyviä ja sopivat harrastelijankin soitettaviksi.

Jouko Varonen