Pascal Engman: Lesket, WSOY 2022

Älyllistä jännitystä

Radikalisoitumisen seuraukset

Pascal Engman: Lesket, WSOY Kustannus 2022

Engman on nuori dekkarivirtuoosi. Nyt on ruotsalaisella ( kotoisin Chilestä) kirjailijalla aihepiirinä nuoren miehen radikalisoituminen isisin taisteluissa ja palaaminen Ruotsiin. Ja tietysti pojan pitää antaa mitä kuuluu ja kuka käskee muslimien halveksijoille.

Semmoinen maailmankuva on häneen iskostunut, eikä vähiten isän kriittisen olemuksen myötä.

No, dekkari ei olisi dekkari, ellei murhia tapahtuisi. Ensin murhataan poliisi ja sitten nainen. Mutta Engman on siitä juonikas dekkarintekijä, että hän punoo syvyyttä teokseensa, eikä pelkästään rikosten selvittelyä ”konnat kiikkiin” – mentaliteetilla. Nyt ollaan ihmisten henkisillä juurilla.

Sjöwahl-Wahlöö – pari aloitti jo aikanaan tällaisen syvälle porautuvan dekkarityylin. Sitäpä jatkoi Suomessa Matti Yrjänä Joensuu. Usein nimittäin on niin, että ihmisen sisin ja elämänvaiheet ratkaisevat aika paljon, jos paneudutaan rikoksen eettisiin pohjavirtoihin.

Kirjailija on tehnyt jo kolme dekkaria, trilogian siis. Hänen rikostutkijahahmonsa on Vanessa Frank. Vaikuttaa siltä, että naispollari on saanutkin semmoisen gordionin solmun selvitettäväksi, jossa itsekin joutuu melkoiseen ongelmakenttään.

…”Vanessa makari alastomana sohvalla asuntonsa yhdistetyssä keittiössä ja olohuoneessa … hän muisti kuinka hänen työtoverinsa olivat aiemmin levittäneet hänestä juoruja hänen selkänsä takana. Etenkin miespuoliset. Häntä oli haukuttu hankalaksi, omahyväiseksi ja pöyhkeäksi. Ja kun hän pääsi esimiesasemaan, monet nuoremmista, testosteronia pursuavista poliisimiehistä olivat puhuneet keskenään, että hän tarvitsisi kunnolla munaa ja että hänelle pitäisi näyttää mistä kana kusee.”…

Moni on joutunut koukkuun kirjailijan omaperäisen tyylin ja syväluotaavan käsittelytavan vuoksi. Itsellänikin jo kellon viisarit osoittavat syyttävästi aamutunteja.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Siiri Enoranta: Maailmantyttäret, WSOY 2022

Löytyyhän se sopusointu, maailmanlopun jälkeen

Tulevaisuuden nuoret tekevät mitä lystäävät.

Siiri Enoranta: Maailmantyttäret, WSOY 2022

…”Oli totta, että ihan valkoiset oli nykyään vähemmistönä. Joselina oli selittänyt sen johtuvan paitsi väestön sekoittumisesta Romahduksen ajan valtavien pakolaisvirtojen myötä, myös 2090-luvun geenimuuntelupiikistä: silloin ihmiset oli alkaneet muokata muloidensa perimää, jotta niiden iho olisi kestänyt paremmin auringonvaloa”…

Mielenkiintoisia visioitahan se kirjailija kehittelee tässä paremmin nuorille tarkoitetussa romaanissa. Itsekin olen ajatellut usein, että mitähän hauskaa se nörttisukupolvi keksiikään, kun meistä aristokraateista aika jättää. Nythän on menossa suurten ikäluokkien kato. Heidät suljetaan vankiloiksi luokiteltaviin vanhainkoteihin odottamaan kutsua pilven reunalle.

Hyvin pirtsakstihan se kirjailija luotailee tulevaa aikaa, ja joskus ilkikurinen hymykin naamalla. Itse kiinnostuin kirjasta, koska julkaisin kaupallisilta kustannustaloilta 24 nuortenkirjaa ollessani koulun johtaja ja vararehtori.

Kun jätin opettajan työt, ajattelin kuin entinen eläkkeelle jäävä makkaramestari, että tehkää nyt makkara mieleiseksenne. Ja Siiri leipoo ”makkaraansa” , joka on tarkoitettu nuorille, mm. lesboseksiä jne jne…

Nuoriso on tärkeä voimavara. Heillä pelaa sosiaalinen kanssakäyminenkin, kuten näillä kirjan nuorilla, joilla jokaisella on omat vaikeat ongelmakenttänsä.

Että mitä. No laatuisan kirjan on Enoranta kirjoittanut. Nykyajassa on jo monenlaista liikehdintää suuremman yksilönvapauden ja erilaisuuden puoleen. Itse pääministeri kulkee pride-kulkueen keulakuvana kirjavassa asussaan.

Huh huijaa. Aika on muuttumassa ja kriitikonrentun täytyy myöntää, että tämmöiset kirjailijat kuin Enoranta kyllä ovat omiaan innovoimaan uusia tuulia jähmettyneeseen supisuomalaiseen touhuun. Ihan tekisi mieli antaa tämmöinen opus vaikka paatuneen nuorison kritisoijan käteen.

Tietty keveys on muuten omiaan herättämään lukumotivaatiota ja positiivista tuulenviriä lukijalle.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Hanna Päivärinta: Pidä minua vielä, Tammi Kustannus

Syndrooma nimeltä äitiys

Vahvaa proosaa Päivärinnalta

Hanna Päivärinta: Pidä minua vielä, romaani, Tammi Kustannus 2022

No niinhän siinä usein käy että tyttönen, jolla on ollut nuoruudessa säätöjä” useitakin, muuttuu totaalisesti, kun se oikea löytyy ja päästään eroon kohdun vanginneesta kierukasta.

Elämä on täynnä pohdintaa ja itsetarkkailua. Joskus miehellekin on tärkeämpi sovittu kalareissu kuin osallistuminen vauvan tulon tuomiin kipupisteisiin.

Niinhän se vanha viisaus sanoo, että missäs ne nuoret tytönheitukat ovat, kun nykyään ei näy maisemissa kuin kurttuisia ja äkäisiä naisia.

Avioelämä ja äitiys on todella semmoinen ”koulu” naiselle, että tulevat mieleen ison kirjan sanat: ”Kivulla sinun on lapsesi synnytettävä.” ja laajentaisin tätä vielä kuin paraskin teologi, koskemaan koko psyyken ja fyysisen olemuksen muutosta naisella.

Televisio se esittelee ohjelmissaan ja mainoksissaan niitä nuoria tytönheitukoita, joilla ei ole aikomustakaan alistua äitiyden peikolle. Mutta niin vain ikävä kyllä usein käy ja nainen kokee viimeistään synnytyslaitoksella, että elämä ei olekaan mikään kabaree.

Pidin romaanista. Päivärinnalla on tarkkanäköinen tapa tarttua nuoren perheen ongelmakenttiin ja tulehtumiin.

Kieli on napakkaa ja lukemaan motivoivaa, vaikka miehenä tunsin usein pistoksia sisälläni, sillä Päivärinnan romaani on kuin hyvä teatteriesitys. Se jättää mielen käymistilaan. Onko todella niin, että Isä Jumala on pistänyt yhden hyvän ja pahantiedon puun ompun varkaudesta nykyajan metoo-naisellekin niin kovan kurituksen kestettäväksi.

Mutta asiaan Jouko. Jotkut naiset sädehtivät onnesta, kun sylissä on oma vauveli ( vaikka mies viipyykin kalareissuilla).

Toiset ottavat äitiyden rangaistuksena nuoruuden lankeemuksista ja interreilsekoiluista. Niitähän sitä ei kalastuksesta kiinnostunut mies halua noteerata eikä edes kuulla vaikka vaimo niistä vihjailee kiusan vuoksi. Miehen kun on oltava mies.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Keijo Tahkokallio: Ajattele myönteisesti, Avaimia muutokseen, WSOY Kustannus

Myönteinen ajattelu friskaa

Tärkeä teos suomalaisille

Keijo Tahkokallio: Ajattele myönteisesti, Avaimia muutokseen,WSOY Kustannus 2022

– Aktiivinen kuuntelu on tärkeää.

– Ihminen reagoi ristiriitaisiin viesteihin hermostumalla.

– Ota rennosti on käyttökelpoinen ohje.

– Tilanteessa, jossa olisi mahdollisuus ohjata positiivisesti tehdään usein juuri päinvastoin.

Viidennen tikan virhe” tarkoittaa sitä, että usein alamme jännittää juuri ratkaisevalla hetkellä ja hyvä alku romahtaa.

Suomalaiset ovat kovia jännittämään ja ennen vanhaan ainut palaute lapselle oli virheen tapahtuessa, että haeppas nyt pajukosta sopiva oksa, niin ropsuttelen sinua kunnolla paljaalle pyllylle virheesi takia.

Pomo ei saa olla psykopaatti, vaikka usein niin vain on. Omassa työpaikassani ei juuri kiitoksia jaeltu. Piti vain ajatella, niin kuin wanha kansa sanoo, että ”työ tekijäänsä kiittää”. Niinpä kasasin itselleni muita sivuhommia, kuten vanhusten- ja lasten harrastepiirien vetämisen ja kirjailijan- sekä taidekriitikon homman muiden muassa, kuten myös muusikon harrastukset. Niillä sitä kesti pomo-ressukan pottuilut.

Kirja paneutuu positiivisen ajattelun anatomiaan, ajattelun ja toiminnan yhteyteen, mielikuvitusen luovaan voimaan, negatiiviseen kulttuuriimme, jne…

Tahkokallio on alansa guru ja antaa tietysti valmennusta ja neuvoja, miten pääsee eroon vääristä ajatusmalleista ja käytännöistä.

Sopii myös siteerailla arvostettua kirjantekijää:

…”mummo kaatuu niljanteella ja katkaisee jalkansa. …mummo ristii kätensä ja kiittää siitä, että poikki meni jalka eikä käsi…Hän kun niin pitää käsitöiden tekemisestä”…

Kiitos kiitos kirjasta, joka on täynnä kultajyviä suomalaiselle jörrikälle.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Jan Vapaavuori: Ensimmäinen pormestari, Otava Kustannus 2022

Pormestarin ilot ja surut

Jan Vapaavuori tilittää

Jan Vapaavuori: Ensimmäinen pormestari, Otava Kustannus 2022

Vapaavuori on monen tärkeän viran tuttu ja sanoo, että aina ei hänen päätöksistään ole tykätty. Itsekin olen joskus pitänyt hänen habitustaan hivenen ristiriitaisena.

Mutta raskas työ suurkaupungin ”isänä” kyllä tekee tehtävänsä ja monen vaikean asian käsittely syö miestä henkisesti.

Vapaavuori joutui pormestarikaudellaan selvittelemään myös koronapaineita ja joskus oli tavoitteena tehdä Helsingistä ihan maailman paras kaupunki, mitä tulee hallinnon toimivuuteen sekä onnistumisiin ja epäonnistumisiin strategian kärkihankkeissa.

Pormestari tuumii kirjassaan:

…”Kaupungin älykkyys puolestaan tarkoittaa ennen kaikkea älykkäiden teknologioiden hyödyntämistä kaupungin infrastruktuurissa ja palveluissa, mutta aivan erityisesti älykkäiden kaupunkilaisten voimavarojen hyödyntämistä. Älykaupunki ilman fiksuja asukkaita ja yrityksiä on vain kuollutta rautaa”…

Lueskelen mieluusti elämänkertakirjoja ja sitä enemmän, mitä vahvemmin on mukana henkilön persoonallisuus.

No Vapaavuori kyllä ottaa mukaan kirjaan niin onnistumiset, kuin virheet, ei siinä mitään. Suuri metropoli on niin monipuolinen hallittava, että kriitikonrenttu nostaa Jan Vapaavuorelle hattua korkealle.

Pormestari on omalta osaltaan ollut nostamassa Suomea impivaaralaisuuden syövereistä kansainvälisyyden ja kansainvälisen kanssakäymisen tärkeään aspektiin.

Hyvä kirja. Kiitosta vain. Otin aimo harppauksen kohti orientaatiota ”pääkaupungin isän” ongelmanasetteluihin.

Tarjoan arvosanaa excellent +

Arvonantoni tulee pelkästään jo holistisen näkemyksen monipuolisesta käsittelystä, mitä tulee kirjailijan lukuisiin työpaineisiin ja myös voittoihin näkemyksellisyyden kehittämisessä niin virassa kuin ihmisenä oppimisessa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Niina Repo: Anteeksianto, WSOY Kustannus 2022

Talokaupat lännen malliin

Pitkä rikollisuuden varjo

Niina Repo: Anteeksianto, WSOY 2022

Niinhän siinä käy, kun ostaa ”priiman” talon vilkkusilmäiseltä tutulta. Välikatto on lammikkona ja sitä rataa.

Mutta homman kehittely alkaa vasta näistä tunnelmista. Pistetään mies lujille, ajattelee moni tässä tilanteessa eikä kirjan päähenkilökään tee poikkeusta. Ja niin päästäänkin rikollisuuden ytimeen ihan huis hais vaan.

Selvittelyjähän ne semmoiset rikokset vaativat, selvitteyjä sevittelyjen jälkeenkin ja yleensä on vain lakimies se, joka rikastuu. Mutta jäähän vielä jäljelle  oman käden oikeus, se perinteinen suomalainen tapa ottaa hyvitystä.

Ja ruumiitahan niitä alkaa ilmaantua. Talokauppias, markettimies, kun on lopulta helposti jutkutettavissa vaikka lasten hyväksikäyttäjäksi. Pitää vain lisäillä muutamia kunnon todisteita miehen mukaan.

Pidin Revon kirjasta. Hän on kirjoitustaidon yliopisto-opettaja ja julkaissut jo lukuisia kirjoja. Mitäpäs sitä muuta kuin odottelemaan kirjailijalta ihan huippusuoritusia, kukaties vaikka psykologisten rikosromaanien genressä.

Talokauppojen epäonnistuminen on supisuomalainen juttu. Siksipä kirjassa on kosolti todentuntua. Mutta ei teos ole pelkästään dokumentti. Mukana on supisuomalaista periksiantamattomuutta ja tietysti myös menemistä vihan ja inhon rajoille.

…”Eli noin vain, puolihuolimattomasi, miltei vahingossa, minusta tuli tappaja. Pena oli päästetty tuskista ja palkinnoksi otimme hänen piironkiin jemmaamansa rahat ja kasan vanhoja kelloja, koruja ja sen sellaista. ”…

Mielipiteeni on, että kohtahan se kirjoitustaidon opettaja Repo kolkuttelee finlandiakastia tai ainakin muita valtakunnan arvostetuimpia palkintoja.

Kiitos kirjasta, joka avasi silmiä talokauppojen suhteen ja porautui pahasti haavoitetun ihmisen sielunmaisemiin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Terhi Tarkiainen: Emily, eli kuinka sukua jatketaan, Tammi Kustannus 2022

Tarkiaisen kyydissa ei pitkästy

Aina nainen lusmun tilalle tosimiehen löytää

Terhi Tarkiainen: Emily, eli kuinka sukua jatketaan, Tammi Kustannus 2022

No, niinhän se on, että naissukupuoli tarvitsee tosi miehiä, jotka eivät sotkeudu lakanoihin. Itselläni on toki muistissa opettajakouluajoilta tosi pirtsakoita tyttöjä, jotka asettuivat jopa jonoon, kun sain viimein yliopistosta erinomaiset paperit kouraan. Mutta niinhän siinä kävi, että tytönheilakoista alkaa kehittyä dominoivia keski-ikäisiä perheenäitejä ennenkuin huomaatkaan.

Mutta mitäs minä nyt. Piti kehuskella kirjailija Tarkiaista tosi maukkaasta huumorista ja sarkasmista, mitä tulee hienostopiirien maneereihin. Oma mies voi jo kyllästyä, mutta aina voi ilmestyä kuvioihin uusia herrasmies, joka on valmis vaikka laatimaan arvon suvulle perillisen.

Terhillä on jumalan lahjana saatu huumorintaju ja verbaali valmius toteuttaa sitä myös teksteissään. Lappeenrannassa syntynyt ja Helsingissä asuva lupaava tuleva trilogiagigantti ja sanoo pysyvänsä koko ikänsä suulaana karjalaisena. Pitääpä ihan siteerailla kirjailijan huuenheittoa:

…”Alustavien kokeiden perusteella katson tulleen jo pitkälti todistetuksi, että miehen ruumiissa luontaisesti asustava positiivinen elektrisiteettiaine taikka magnetismi saa sen nesteet pyrkimään kohti naisen ruumista hallitsevaa negatiivisuutta. Tämän voi perustellusti olettaa olevan omiaan edesauttamaan hedelmöityksen saavuttamista jopa vaikeimmissa ja epätoivoisimmissa tapauksissa … se on arvon ladya varten rakennettu panosänky, jotta tämä saisi puskettua paronille perillisen.”…

Maagisesta realismistakin epäilty Tarkiainen ottaa todella oksat pois suutarin joulukuusesta. Hänen ironiansa antaa huutia historiallisen romaanin perinteiselle genrelle.

Mutta kriitikonrenttu tykkäsi moisesta kuin hullu puurosta.

Tsemiä Terhi Tarkiainen.

Eipä juuri paremmaksi voi pistää. Ilta pelastettu.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Ingerid Stenvold: Voittajasydän, Marit Björgenin tarina, Otava Kustannus 2022

Maatalon tytöstä hiihtolegendaksi

Joskus se on ollut pienestä kiinni

Ingerid Stenvold: Voittajasydän, Marit Björgenin tarina, Otava Kustannus 2022

…”No, olihan se vähän vaikeaa, ja Marit pystyi tuskin kävelemään, kun hän alkoi palella treenin jälkeen. Kunto oli kova, mutta motivaatio saattoi olla hakusessa. Marit pitää eniten kunnon treenistä”, kovasta harjoittelusta. Raskauden loppupuolella hän ei enää pystynyt siihen ja hänen täytyi lopettaa juokseminen”…

Kun hiihtohirmu-Maritin uraa seuraili televisiosta, niin heti tuli mieleen, että hän on semmoinen ”kone”, jolle kukaan ei koskaan mahda mitään.

Mutta yksinäisyydessä tuli toki hetkiä, joiden aikana Björgen oli hilkulla lopettaa koko hiihtäjänuransa ennen kuin se oli edes kunnolla alkanut. Mutta onneksi tyttö käänsi kelkkansa ja voitti kohta neljä kultamitalia samoissa arvokisoissa.

Björgenin ura alkoi surullisenkuuluisien Lahden MM-kisojen aikaan. Ja jaakobinpainien jälkeen hän oli valmis tuottamaan maalleen kunniaa ja arvostusta urheilupiireissä. Eikä ollut monta kisaa, joissa Maritilla ei olisi ollut hajurakoa seuraaviin niin paljon, että ei olisi ehtinyt napata suurta Norjan lippua loppusuoralle huiskutettavaksi.

Jossakin kohtaa jopa doping-peikko riehui hiihtäjätähden mielessä muiden huolien lisäksi. Joku ns. asiantuntijakin tuumi, että on se Marit mömmöä ottanut, mutta kun Norjalla on niin taitavat lääkärit. No, tämmöiset jutut jääkööt ns. urbanilegendojen joukkoon unohdettavaksi.

Kirja on hyvä. Jo kannen iloinen hiihtäjäsuuruus saa aikaan ostopäätöksen enempiä vitkastelematta. Kronologisessa järjestyksessä käydään läpi hiihtäjän lapsuus ja nuoruusvuodet ja päätös omistautua maastohiihdolle, vaikka urheilun monilahjakkuus ehti nousta monessa muussakin lajissa varteenotettavaksi.

Pidin kirjasta. Samalla kulkivat lukiessa mieleen monet arvokisat. Myös Maritin urheilijakuvaan tuli syvyyttä ja perspektiiviä.

Kiittelen kirjasta.

Hyvä luotaus mahtihiihtäjästä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Hanna Arvela: Ihmeperhe, Tammi Kustannus 2022

Kun open todellisuudentaju alkaa murtua

Jokaisella lapsella on sydän

Hanna Arvela: Ihmeperhe, Tammi Kustannus 2022

…”Opettaja on tyhjässä luokassa eikä saa edellisellä viikolla kuulemiaan naapuriluokan tapahtumia mielestään. Mikään mitä lapset alaikäisinä tekevät ei ole yksin heidän syytään. Hehän vain pitkälti reagoivat annettuihin olosuhteisiin”…

Tuli tuossa mieleen oma kokemukseni opettaja-ajoilta. Koululääkäri kutsui minut, opettajan, luokseen ja esitti kysymyksen:

– Onko tämän koulun rehtorin pojasta löytynyt mustelmia tai muita vammoja, jotka kielisivät kotiväkivallasta.

Minulla alkoivat kiertää mielessä havaintoni, joita olin rehtorin ekaluokkalaisesta tehnyt. Mustelmat olivat vain pieni yksityiskohta surullisesta kokonaisuudesta, mutta alter egoni kuiskutteli valmiin vastauksen:

– Ei mitään erityistä ja muutenkaan en voi puuttua rehtorin asioihin.

– Niinhän se on, huokaisi koululääkäri. Palaveri oli ohi.

Mutta asiaan. Tämä teos on koostettu tarkkailuluokan tapahtumista, jotka saavat nuoren sijaismiehen melkoiseen härdelliin. Mutta poikapa selviytyy keinolla, joka on ehdottomasti kielletty näissä ympyröissä. Hän ystävystyy luokan oppilaiden kanssa ja tekee muiden mielestä pahan virheen.

Lopputulos on kuitenkin loistava ja entiset sijaiset, jotka ottivat hatkat viikon parin päästä, saavat ihmettelemisen aihetta.

Summa summarum. Tarkkistyypien kanssa ei saa missään tapauksessa käytellä sydäntä. Pitää ottaa luulot pois häiriköiltä, jotka taas ottavat luulot pois opettajalta, joka vihaa heitä.

He kenties kuvaavat videon opettaparasta, joka simahtaa, ja levittävät sen You Tubeen, eikä koira perään hauku.

Minä olin johtajaopettajana ja vararehtorina sydänmiehiä. Sain paljon hyviä ystäviä ja opiskeluhommatkin maistuivat.

Nykyisenä pisa-aikana unohdetaan muu ja tuijotetaan vain oppimistuloksiin. Se on paha virhe.

Kirja on todella hyvä, sillä päähenkilö valitsee siinä oikean ja luovan tien. Hän ei tee työtään setelinkuvat tai pisatulokset silmissä. Semmoinen on lapsille kauhistus. Suosittelen teosta kaikille, jotka ovat tekemisissä opetustoimen kanssa.

Kiitos kirjasta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Maritta Lintunen: Valitut novellit, WSOY Kustannus 2022

Maritta Lintunen on selkeäsanainen novellisti

Elämän koko kirjo – tai melkein

Maritta Lintunen: Kanadanhanhi, Valitut Novellit, WSOY 2022

…”Jos romaani on kartanon isomahainen, korskea isäntä, ja Runo isännän mystisiä näkyjä kokeva tytär, Olkoon Novelli se nurkasa kyyhöttävä sukulaistäti, joka osuu aina lähemmäksi totuutta”…

Omasta mielestäni novelli on silloin hyvä, jos se jättää lukijansa mielen käymistilaan, kuten taitava teatteriesitys, jossa pureudutaan ihmisparkojen arkoihin asioihin rivien välissä.

Mielestäni Lintusen novellit, joita on kokoelmassa koko kirjailijan novellistinkaaren alusta asti, ovat taitavaa ja ihmisläheistä työtä. Lintunen ei ole semmoinen novellisti jonka teksti pullistelee paradoksin ja analyysin avulla, vaan tempaisee ihmiskuvauksellaan mukaansa tavis-lukijankin

Mutta Maritta ei olisi novellisti, ellei hän sijoittaisi mukaan ahdistusta, patoutuneita tunteita ja ihmisen viiltävää vähäarvoisuuden kurimusta. Joskus novellit kääntyvät jopa sairaan mielikuvituksen riivaamiin ihmisiin.

Että mitä. Joku voisi pitää kirjailijan novellinäytteitä helpohkoina makupaloina, mutta pitää mennä paljon syvemmälle että aistii Lintusen ilmaisuskaalan ja piilomerkitykset.

Novellin peruskaava lienee, että jännitteet latautuvat ihmisessä pikkuhiljaa, sitten tulee joku tapahtuma joka stimuloi muutoksen tai täyskäännöksen elämässä ja ajattelussa. Ennen sanottiin vielä, että novelli ei olisi mitään ilman loppuylläriä joka voi kääntää siihenastisen kehittelyn päälaelleen.

Tykkäsin Lintusen novelleista. Ne antoivat paljon ainakin minulle, perinteisen novellistiikan vankkumattomalle fanille. Mielestäni Maritta Lintusen tuotanto sijoittuu klassisten suomalaisten novellien joukossa kärkikaartiin. Lahjakas kirjailija on myös luova monilahjakkuus, joka on osoittanut pystyvyytensä myös musiikin saralla.

Kiitos!

Excellent ++ huiskahti kriitikolta ilman enempiä miettimisiä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen