Sanaiset kansiot, Gaudeamus-kustannus

Suomen kielen salaisia piirteitä

Mielenkiintoinen kirja

Ville Eloranta-Jaakko Leino: Sanaiset kansiot, suomen kielen vaietut vaiheet, Gaudeamus-kustannus

Suomalaisten alkukoti oli Länsi-Uralilla, Volgan mutkan tienoilla. Suomen kielen tulo maahamme oli kuitenkin mutkikkaampi juttu ja ensimmäiset suomalaiset eivät todellakaan edes puhuneet suomen kieltä.

Omat suomenkielen ja kirjallisuuden approbaturini eivät riitä paljonkaan selvittämään kielemme historiallisia vaiheita. Sen toki tiedän jo lapsuudesta, että sanastoa on tullut idästä ja lännestä, sekä etelästä. Yhtäläisyyttä viron kieleen ei tietysti voi myöskään kiistää ja Unkarin kielessä on paljon yhteyksiä oman maamme sanastoon. Niinpä suomen kielen  sana ”heinä” on Unkarissa ”shaina” ja viron kielen jalgratas tarkoittaa polkupyörää.

Tämän kirjan lyhyet ja lukijaystävälliset luvut ottavat kantaa kielemme ilmiöihin aina stadin slangista nykyiseen somekieleen ja englanninkielisistä ilmaisuista kielemme raamatullisuuteen.

Sen verran olen kiinnostunut kielestämme, että suorastaan  ahmin tämän kirjan. Itseltäni on julkaistu 24 kirjaa ja täytyy sanoa, että jo oikoluvussa oli aikamoinen työ. Agricolan merkitystä kielellemme ja uudissanoillemme ei voi tietysti kieltää:

Kuten olemme koulussa oppineet, Agricolalla oli aivan ainutlaatuinen merkitys suomen kielen asemalle äidinkielenä – niin koulujen oppiaineena kuin laajemmassakin merkityksessä. Hän oli ensimmäinen kirjailijamme, ja hänen ensimmäinen kirjansa oli samalla ensimmäinen suomenkielinen äidinkielen oppikirja, Abckiria.”

Kirjan tekijät ovat sukeltaneet sanojen muuntumiseen, lainasanoihin, slangeihin, murteisiin, sukulaisuussuhteisiin jne… Joskus tulee kirjaa lukiessa mieleen vaikkapa ”maisteri Frangenin” humoristinen kieliohjelma. Todella hyvää ja hyödyllistä luettavaa.

Kiitos kirjasta!

Jouko Varonen

 

 

 

Pennut maalla ja merellä, Tervetuloa Syylari Cityyn!, Sanoma Media Finland

Ryhmä Hau ja Autot liikkeellä

Kivasti kuvitettuja lastenkirjoja

Disney,  Autot, Tervetuloa Syylari Cityyn! , Sanoma Media Finland 2018  Disney, Ryhmä Hau, Pennut maalla ja merellä, Sanoma Media Finland 2018

Eräänä kuumana kesäpäivänä Riku ja koiranpennut päättävät lähteä lumisille vuorille tapaamaan ystäväänsä Jakkea. Ensimmäinen koettelemus on Jakella repun putoaminen jäiseen veteen. Kohta itse Jakkekin on vaarassa molskahtaa repun perässä hyiseen veteen. Urhea siperianhusky kuitenkin tarraa Jakkea lahkeesta ja pelastaa kukaties pojan hengen.

Sitten lasketaan liukumäkeä lumirinteessä, niin että lumessa liukuvat pingviinit jäävät toiseksi. Ryhmä Hau saapuu myös vuorille, ja lähtee etsimään Jakkea. Kun tullaan huteralle jääsillalle, on siperianhuskyllä vuorossa jo toinen urotyö samana päivänä.

Toisessa jutussa lähdetään auttamaan kullanhuuhtojaa, Ottu-ukkia. Ja kultaa löytyykin niin paljon, että saadaan kultainen patsas kana-Kanatuiselle. Ensin kuitenkin luihu pormestari Hanttinen yrittää napata kultalastin itselleen.

Tervetuloa Syylari Cityyn esittelee kaupungin pienintäkin yksityiskohtaa ja ajoneuvoa myöten. Tunnelma on samantapainen kuin kotimaisella suosikilla Mauri Kunnaksella kuvakirjoissaan. Yksityiskohtia riittää jopa hengästykseen asti ja lapsille, jotka tuntevat Syylari Cityn asukkaista ja autoista jokaisen, kirja on todellinen aarre.

Näyttää siltä, että Disney-tuotanto ei jää polkemaan paikalleen vaikka ajat muuttuvat. Silti mukana tuotannossa ovat myös klassikot, kuten Tuhkimot ja muut prinsessat. Omat lapsenlapseni ovat selvästi ihastuneita Disneyn nykytuotannosta ja tietysti pitää pelata korttia prinsessa-korteilla tai leikkiä muilla oheistuotteilla. Valitettavsti ne ”taipuvat” huonosti pokerin pelaamiseen.

Uutta Disney tuotantoa, samoin kuin entistäkin, tehostavat animaatioelokuvat, joissa on todella kivoja toteutuksia.

Koirat ja autot kuvakirjasankareina, ovat oivallus vailla vertaa. Niinpä kauppojen hyllyt pullistelevat näitä hahmoja, joiden saaminen lahjapaketissa saa lapset ikionnellisiksi.

Jouko Varonen

 

 

 

Linnan salaisuus, Olipa kerran prinsessa, Sanoma Media Finland

Viehättäviä kuvakirjoja

Prinssejä ja prinsessoja

Disney, Kaunotar ja Hirviö, Linnan salaisuus, Sanoma Media Finland 2018

Disney, Sofia ensimmäinen, Olipa kerran prinsessa, Sanoma Media Finland 2018

Vanhaa kunnon prinssi ja prinsessa – glamouria sisältävä kirja on saanut jopa uuden linnamaisen ulkoasun, joka tekee kirjan katselusta vähintäänkin moniulotteisen elämyksen. Lisäksi Linnan kalusteiden ja salaisten huoneiden sisältö on piirretty todella mielikuvitusta käyttäen. Lapsi varmaan ilahtuu moisesta kirjasta jo pelkän katselun perusteella. Lisäksi juttuun sisältyy disneymäinen remonttimeininki, kun sadun henkilöt osallistuvat miljöiden uusimiseen. Ja loppuidylli on taattu, kun Kaunotar löytää” tanssiaisissa naamiaisasujen joukosta tutut siniset silmät, jotka kuuluvat hänen rakkaalleen. Todella plussia kirjan mielikuvitusrikkaasta taitosta ja ulkoasun muotoilusta ”linnamaiseksi”. Lapselle tällainen elämys on mieleenpainuva.

Sofia ensimmäisen tarinassa on mukana myös jännitteitä pahismaisen velhon muodossa, joka haluaa varastaa Sofian uudelta isältään saaman taika-amuletin. Onneksi kaikki järjestyy vaikka Sofia tulee jopa erehdyksessä taikoneeksi tanssiaisväen nukuksiin. Rakkaustarinan aineksia on mukana, kun kerrotaan suutarinliikkeessä työskentevän Mirandan ja kuningas Rolandin rakkaudesta ensi silmäyksellä.

Mielestäni Disney-kirja Linnan salaisuus on todella vaikuttava katseluelämys. Yksityiskohtia löytyy vanhan linnan miljöissä ja katto-osasto antaa uuden ulottuvuuden kuvakirjalle.

Disneyn sadut ovat todella lämpimiä ja sydämellisiä, vaikka joskus on pahiksiakin mukana. Yleensä päädytään loppuidylliin, jota pidän lastenkirjailijana alle kymmenvuotiaille tärkeänä.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)

 

 

Odotusarvoisesti sinun, Atena-kustannus

Erikoinen kirja

Kirja pro-pelimiehille

Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun, Atena-kustannus 2018

Jos kysyttäisiin mielipidettä kirjasta joltakin eläkeläiseltä, niin hän tuumisi varmaan, että tämmöisiä robotteja niistä nuorista tulee, kun ne ei tee muuta kuin istuvat tietokoneen ääressä, deittailevat, chattailevat ja pelailevat uhkapelejä yökaudet.

Enpä varmaan ole aivan vielä kalkkeutunut, kun jaksoin selata Kivimäen kirjan läpi ja osallistua peli-ilmaisujen ja väitöskirjaslangin sekoituksella keitettyyn proosarunonomaiseen keitokseen. Toisaalta tuli jo mieleen taannoinen kirjallisuuden ”outo lintu” Hans Selo, jolla joka toinen sana oli lipan alta kiskaistu uudissana.

Ville-poika on pahasti pelikoukussa ja ei ole ainut, jolla kirjassa on jonkunlainen psykoosi päällä. Rahaakin tulee ja jonkin sortin järki päähän. Nuorukainen onnistuu saamaan kaverikseen Pilvin, joka on erikoistunut addiktioiden tutkimiseen. Siinäpä olisi elinikäinen psykoanalyytikko peliriippuvaiselle. Mutta Ville on oppinut hyppimään leveliltä toiselle ja elämään todellisuuspakoisessa uhkapelimaailmassa.

Näinkin voi kirjan kirjoittaa. Aistin lukiessani jännitteitä ja eroottistakin viritystä, vaikka en ole parhaimmillani pelifraasien parissa. Joku proffa oli kuitenkin kiinnostunut Villestä ja kaipa hänestä leivottiin jonkin sortin tohtoriaatti.

Kirjan lukijan täytyy olla vähän jyvällä pelistrategioista, niin voi saada selvää, mutkikkaasta ja vaikeasta sanastosta. Ehkä Näistä Kivimäen pelivinkeistä voisi olla apuakin, jos on todella ottanut pokerin elämäntehtäväkseen.

Jäin miettimään, että minne se alussa väläytetty tuttavuus, yliherkkä Milena katosi, kun hänessä näytti olevan ainesta vaikka mihin. Entisenä opiskelukesien ”vipparina” rankkasin Milenan kehityskelpoiseksi tämäntyyliselle miehelle, jos ei olisi ollut sitten liian rankka tapaus. Ainakin kriitikon mielenkiinnon herätti todentuntuinen kuvaus tästä tyttösestä.

Jospa vaikka kirja onkin sopiva 4D – ajan nörttinuorisolle. Pahempaakin siansaksaa kun tietokoneelta löytyy. Kirjan nimestä jäin miettimään, että se sopisi proffan vastaukseksi papille, joka kysyy, että tahdotko ottaa tämän… . Lieneekin tämä kirja tehty toisaalta vähän kieli poskessa ja kokeilumielessä, jos vaikka kirjallisista innovaatioista kiinnostunut kustantaja tarttuisi verkkoon.

Jouko Varonen

 

Arvovallankumous, Edita-kustannus

Sosiaalinen ja ekologinen innovointi yrityksissä

Mainio kirja

Soilikki Viljanen ja Pauli Juuti ( toim): Arvovallankumous, Eettisyys innovaatioiden lähteenä ja yhteiskunnallissa yrityksissä, Edita- kustannus 2018

Mitä siis tarkoitetaan arvovallankumouksella? Senhän jokainen näkee omassa taloudessaan. Yhä enemmän maassamme kiinnitetään huomiota esim. kierrätykseen, lajitteluun, ym. luontoa säästäviin asioihin. Sama koskee myös kulutustottumuksia. On herätty huomaan että ekologinen ja humaani ostoskori muotoutuu yhä vähemmän hinnan perusteella.

Globaali aspekti huomioidaan usein kaupoissa entistä enemmän ja kun huomioijia on monta, se vaikuttaa myös kauppojen ja liikeyritysten valikoimiin ja toimintaan.

Tämä kirja pyrkii selvittelemään artikkeleidensa avulla, miten yritykset voivat yhä enemmän innovaatioissaan pyrkiä muuhun kuin rahalliseen tuottoon, koska se on yhteinen asiamme. Pitää muistaa työttömien tilanne, nuorison syrjäytyminen, vanhusten asia, globaalit lähtökohdat, eettisyys ja luonnonsuojelu.

Hyvinvointiyhteiskunna murrosta kuvaavat esimerkiksi käynnissä olevat sosiaali- ja terveydenhuollon mittava uudistushanke sekä ponnistelut työttömyyden vähentämiseksi, nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tai iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden poistamiseksi. On yleisesti tunnustettua, että emme voi selvitä hyvinvointiyhteiskunnan murroksesta toimimalla entiseen tapaan, vaan tarvitsemme uudenlaisia toimintatapoja.”

Kirja on todella hyvä ja hyödyllinen, sekä lukijaystävällinen johdatus aikamme sosiaalisiin, ekologisiin ja eettisiin ongelmiin. Onneksi nykyisin on herätty jo puheesta tekoihin. Tämän kirjan tekijät paneutuvat myös siihen ”arkaan kohtaan”, mikä on monille vaikea pala. Yrityksissä ikävä kyllä vieläkin usein ajatellaan, että rahallinen voitto on tärkein lähtökohta. Kotitaloudet ovat huomanneet paremmin säästämisen, kierrätyksen ja vaikkapa keräyksiin osallistumisen. Toivon, että tätä mainiota kirjaa käytetään esim. yritysten koulutustapahtumissa ja tavallisissa kodeissa tai kouluissa.

Jouko Varonen

Hevosen asialla, Kari Vepsä-Tina Finn

Hevoskouluttajan vinkkejä

Hyvä kirja hevosista

Tina Finn: Hevosen asialla Kari Vepsä, Docendo 2018

Kari Vepsään olen tutustunut enemmän laujana kuin hevoskouluttajana. Hän tuumii, että ”hevoskuiskaaminen” ei ole aina puhumista niinkuin voisi luulla. Jos hevosen kanssa on vaikeuksia, niin on syytä tietää, että se ei ole tahallaan ilkeä tai huvikseen hankala. Toisaalta Vepsä muistaa lapsuudestaan, että ukki puhui hevoselleen kuin parhaalle kaverilleen, joten puhumisellakin lienee puolensa.

Hevosella on ”oma persoona” jonka kautta se opettaa hoitajalleen jotakin arvokasta. Hevosmiestaidot tähtäävät parempaan arjen hallintaan hevosen kanssa. Hevosen on saatava liikkua paitsi ihmisen liikuttamana, myös vapaana tarhassa tai laitumella.

Maalaislapsuudestani muistan, miten hevoset vietiin metsälaitumelle ja ne ”kutsuivat” toisiaan, kun toisen vei laitumelle. Pian toinenkin, ennestään laitumella oleva, tuli kaviot kopisten paikalle, kun sinne tuotiin sen kaveri. Isä muisti myös savottapäivän jälkeen huoltaa hevosen. Tärkeä hetki oli hevosten piehtarointi tai uittaminen, joka oli niille mieluista.

Vepsän kirja on lukijaystävällinen ja vaikuttaa siltä, että hän jakaa parhaat vinkkinsä kirjan lukijoille.

– Hevoselta ei voida olettaa mitään sellaista, mitä sille ei ole opetettu. – On syytä muistaa, että johtajan paikka eläimen elämässä tulee aina ansaita, ei ottaa. – Mitä enemmän positiivisia kokemuksia ihmisestä varsa kerää muistipankkiinsa, sitä helpompaa sen kanssa työskentely myöhemminkin on.

Kirjan loppuun tiivistää Vepsä myös ”hevosen pyynnöt” jotka ovat tärkeää, oman kokemuksen kautta tullutta tietoa. Myös kirjan laadukkaasta ja havainnollisesta kuva-annista antaisin monta plussaa.

Jouko Varonen

 

 

 

Neljän tuulen talo, Reuna-kustannus

Kiva hevoskirja tytöille

Hevosia ja vähän muutakin

Asta Ikonen: Neljän tuulen talo, Reuna- kustannus 2018

Asta Ikonen tunnetaan mm. hevoskirjoistaan. Hänen tuotantoaan on käännetty ranskaksi ja myyty Kanadaan.

Neljän tuulen talo on saanut nimensä siitä, että perheen äiti muuttaa tyttärineen isän kuoltua, taloon joka on pellolla. Tuulet pääsevät taloon neljältä suunnalta. Tytöt saavat pian kavereita koulumaailmasta ja niinpä heitä aletaan houkutella hevostytöiksi. Kun vielä tavataan pankinjohtaja-ratsastusopettaja Leo, joka on aivan George Clooneyn näköinen ja mukavanoloinen mies, niin tytöt alkavat tietysti järjestellä asioita niin, että äiti tulisi tekemisiin tämän miellyttävän miehen kanssa. Tietysti pitää ottaa selville, onko Leo varattu, mutta näyttää siltä että opettajalla ei ole edes tyttöystävää.

Kirja etenee hevostenhoidon ja ratsastuksen opettelun, sekä äidin rakkausasioiden järjestelyn merkeissä. Ja toden totta, Leo alkaakin kiinnostua äidistä ja asiat lähtevät rullaamaan tyttöjen haluamaan suuntaan. Kun vielä Leo ja äiti lukitaan ”ihan erehdyksessä” valjastalliin kahden kesken, edetään asiassa aimo harppaus eteenpäin.

Itseäni kiinnostaa hevoskirjallisuus, koska kustantajani pyysivät minulta hevoskirjoja tytöille. Minä läksin vähän toisista lähtökohdista kuin Ikonen, nimittäin hevoset ja pahikset-juoniasettelusta.

Ikosen kirja on varmaan tyttöjen mieleen. Yleensä hevoskirjoissa onkin komea tallipoika, josta tytöt ovat kiinnostuneet, vähemmän kyllä tyttöjen äidit. Lueskelin kirjaa ihan kiinnostuneena. Ikonen taitaa huumorin ja tyttöjen mieleen olevien jännitteiden lataamisen. Tarttukaapa tytöt kotimaiseen tyttöviihteeseen!

Jouko Varonen

 

 

 

Iskuja joka suunnasta, Like-kustannus

Tyylikästä norjalaisviihdettä

Toinen suomennettu renberg

Tore Renberg: Iskuja joka suunnasta, Like-kustannus

Tore Renberg ( s.1972) on palkittu norjalainen kirjailija. Tuotantoon kuuluu 14 romaania ja useita elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia Iskuja joka suunnasta, on toinen suomenkielellä ilmestyvä romaani. Renberg on opiskellut kirjallisuustiedettä ja filosofiaa Bergenin yliopistossa. Hän on kirjoittanut myös kirjallisuuskritiikkiä ja esseistiikkaa ja ollut tv-juontajana. Renberg on käsitellyt myös miesten identiteettikriisiä naisten hallitsemassa yhteiskunnassa. Renber on myös yhtyeen Stavanger Energi johtohahmo ja yhtyeen Lemen laulaja.

Pidin Renbergin tyylistä, joka ei jää murheita märehtimään, vaikka kysymys on pikkurikollisista, joiden pitäisi tehdä ensimmäinen kunnon keikka. Tässä teoksessa on myös tuttuja henkilöitä Huomenna nähdään – kirjasta. Pikkurikollisten muuttofirma on vain kulissi, mutta kun tulee rahavaikeuksia, pitää taas tarttua laittomiin puuhiin.

Renbergillä riittää sympatiaa myös rikollisten suuntaan ja sitähän oli taannoin myös Matti Yrjänä Joensuulla ja Sjövall-Wahlö parin kirjoissa, joskin vähän toisella tapaa kuin Renbergillä.

Jos nyt teosta alkaa ”laatikoimaan” niin itse pidin sitä kevyenä kesälukemisena, joka on kyllä taidolla tehtyä ja lukijaa motivoivaa. Jo erilaisten henkilöiden kirjo ja heidän persoonansa, antavat kerronnalle potkua. Renbergin esikuvia ovat mm. William Faulkner, Fucking Åmål, ja Coenien elokuvat.

Tykkäsin kirjan tyylistä, jossa on rento meininki, vaikka se kertoo köyhien pikkurikollisten elämästä. Myös henkilökemia tulee esille kivasti. Jossakin vaiheessa sympatiani kääntyivät kirjan antisankareiden puolelle. Renbergiä olen digannut heti ensimmäisestä suomennetusta teoksesta lähtien. Olisipa kiva saada uutta lukemista Renbergiltä.

Jouko Varonen

 

 

 

5 aineksen ateriat, Jamie Oliver

TV-kokin ruokavinkkejä

Upea kirja

Jamie Oliver: Viiden aineksen ateriat, nopeita ja helppoja, readme.fi

Pitihän sitä televisiosta tutun kokin reseptejä kokeilla. Poikani on talouskoulun käynyt ruuanlaittaja ja tietysti teki salaattilautaset a´la Oliver. Yllättävän maukas oli annos, johon oli lisätty kasvisten lisäksi myös falafelkuutioita. Näissä ruuissa on se hyvä puoli, että paino pysyy kurissa myös herkutellessa.

Oliver perustaa tämän kirjansa siihen, että ruoka-annoksen voi tehdä viidestä aineksesta. Kirja esittelee salaatit ja pastat, joissa on munaa, kalaa, kanaa, kasviksia, naudanlihaa, sianlihaa, lampaanlihaa, riisiä&nuudeleita. Lisäksi mukana on makeita herkkuja, jotka eivät liene terveellisiäkään, ainakaan jatkuvasti syötynä.

Vinkit jakaantuvat muutamaan ”osastoon”. Ensin esitellään tarveaineet, sitten on selostus ruuan valmistuksesta ja lopulta suuri värikuva valmiista annoksesta. Taitto on rauhallien ja lukemaan motivoiva.

Kirjan ruuat keskittyvät nerokkaisiin yhdistelmiin ja lopputulos syntyy yleensä helposti. Täytyy sanoa että ruoka on jo pienen kokemuksen mukaan herkullinen ja maittava.

Annosten teko kestää noin puoli tuntia. Ainekset yhdistetään kymmenessä minuutissa ja sitten vain uuniin tai liedelle.

Best-selleristi Jamie Oliver on tehtaillut suuren  ruokakirjajoukon. Nyt hän inspiroi jokaiselle sopivia ruokia. Pienellä muuntelulla, ruuista voi tehdä myös vege-tyyppisiä.

Pidin kirjasta. Sen resepteistä on terveellisiä noin 70%. Makeat ruuat tietysti joskus ovat hivenen toista laitaa. Mutta kukapa sitä ei joskus herkuttelisi. Nykyisin ruokajuttuja löytyy Pinterestissä, BuzzFeedissä, YouTubessa, tai puskaradiossa. Oliver on halunnut koota parhaat vinkit yhteen kirjaan ja onnistunut tekemään todella kivan kirjan. Kuvittajalle erityisplussat!

Jouko Varonen

 

Helppoa rahaa, Like-kustannus

Melkoinen meikkilabra

Kihelmöivää jännitystä

JpKoskinen: Helppoa rahaa, Like-kustannus 2018

Vietin kesäisen rantapäivän JP Koskisen kirjaa lukien. Kirja on selkeä ja lukijaystävällinen, jopa viihteellinen. Mutta tapahtumien juoni on viiltävä, vaikka tarinassa on loppuidylli mukana. Kirjailijan nuortenkirjailijatausta on selkeästi näkyvillä. Juonen käänteet vaikuttavat ehkä liiankin yksinkertaisilta, jos kirjaa vertaa vaikka huippu-trillereihin.

Missitaustaisen Jonna Ylisen aviomies, joka omistaa oman firman, on kyllästynyt nuutuneeseen ”missiinsä” joka elää kotirouvan päivillä ja kyllästyy hänkin lekotteluun tai yksinäiseen oloon.  Lisäksi mies piikittelee häntä jatkuvasti esim. raha-asioista ja lapsettomuudesta. Niinpä Jonna päättää hakea töitä, mutta missitaustansa vuoksi erehtyy töihin firmaan, joka pitää ex-missejä ”koehiirinään” kehitellessään uusia kauneudenhoitoaineita.

Aluksi kaikki on kivaa. Hyvä työpaikka ja riittävä palkka, jopa enemmän kuin riittävä. Mutta kun aletaan laittaa suoneen jos mitäkin aineita, tulee pahaa oloa ja ihovaikeuksia, jopa harhoja. Firman naispomon ilmekin muuttuu jäätäväksi ja hän syyttää Jonnaa huumeiden käytöstä. Sitten tapahtuu selittämätön kuolemantapaus, ja meikkifirman entiset uhrit varoittelevat naista. Tilanne kärjistyy kun sairaudet käyvät kestämättömiksi ja firma aikoo ”lopettaa” työsuhteen. Mutta naiset eivät jää kuitenkaan neuvottomiksi ja kosto on ”suloinen”, sekä Jonnan aviomiehelle, että meikkifirman johtajattarelle.

Kirja on todella mukaansatempaavasti kirjoitettu ja lukijaystävällinen. Sitä lukee kuin avointa kirjaa alusta asti. Muistelen nähneeni sitä myös ”jatkiksena” viikkolehdissä. Kesälukemisena kirja on oivallinen, jos ei liiankin koskettava, ajatellen monia nuoria naisia joiden hyväksikäytöllä tehdään bisnestä. Mitäpä sitä muuta sanoisi, kuin kiittelisi kirjailijaa melkoisen realistisesta ja ”varoittavasta” kirjasta.

Jouko Varonen