Myyntitykki kertoo

Empaattisuus on tärkeää myyntityössä

Miten kaupat syntyvät

Olli Harma: Myyntitykki kertoo, 50 huippumyyjän paljastukset, Talentum Media

Huippumyyjillä, kuten Vesa Keskisellä, Hjallis Harkimolla, Jethro Rostedtilla, jne on ollut muutamia yhteisiä piirteitä jo lapsena. Heillä on ollut aina voimakas kilpailuvietti, ulospäin suuntautuneisuus, johon yhdistyy hyvä kuuntelutaito, empatiakyky, kunnianhimo, ahkeruus työssä, kärsivällisyys, rehellisyys ja rohkeus,hyvä paineensietokyky, usko itseensä ja tuotteeseen.

Kirja, joka on laadittu lukijaystävällisellä taitolla, tuntuu ymmärtävän myös kirjan myynnin aakkoset. Jos kirja on ahdettu täyteen mikropientä tekstiä, siitä ei ota selvää ”erkkikään”, eikä sitä haluta lukea. Jopa kirjan kansi, joka tässä kirjassa on myyvä ja huipumyyjien kuvilla varustettu, on mielestäni kirjan myynnin tärkeä tekijä. Jos kirjan yleisilme kannesta lähtien on harmaa ja arkinen, on kirjalla huonot mahdollisuudet tulla myydyksi ainakin herätteenä.

Kyläkauppias Vesa Keskinen tuumii, että hän on ylpeä ollessaan kauppias jo viidennessä sukupolvessa. Jo ensimmäisellä luokalla kävi Keskinen mustekynäkauppaa, ja mustesäiliöt ne vasta olivat todellinen bisnes. Keskinen tuumii, että myyjän on oltava empaattinen ja hänen on aina asetuttava asiakkaan saappaisiin. Toisaalta Keskinen on asettanut oman persoonansa ja kasvonsa peliin kaupanteossa. Niinpä asiakkaat kiinnostuvat henkilöstä lööppien takaa. Ahkeruus on tärkeää ja Keskinenkin herää kahdeksalta ja menee nukkumaan puolenyön jälkeen.

Koululaisilla oli ennen vanhaan monta mahdollisuutta harjoitella kaupan tekoa. Niinpä heidät lähetettiin mm. myymään hyväntekeväisyysmerkkejä. Itse muistan myyneeni mm. hopeanuotteja Sibelius-monumentin rahoittamiseksi. Koulussa kävi ennen vanhaan kauppa myös välitunnilla, lehtien, purkkakuvien, ym. avulla. Tietysti joku sai siitä alkuopin ammatille, mutta vielä useampi oppi sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa. Omaan repertuaariini kuuluivat myös joulukortit, joita tulee myytyä vieläkin. Nykykoululaisilla kaupanteko on joskus jo liiankin massiivista, kun kekseillä, karkeilla, vessapaperilla, ym. rahoitetaan luokkaretkiä. Pienet koululaiset kiertävät iltapuhteet kaupan teossa ilman palkkaa.

Kirja on hyvä ja hyödyllinen. Kirjan tekijä arveli, että myynnin ammattilaisia on vaikea saada julkisuuteen. Mutta niinpä vain on monesta kaupan alan ammattilaisesta saatu henkilökuva ja paljon tärkeää oppia kirjan sivuille. Kirja on hyvä ja lukijaystävällinen. Se on samalla myös ihmissuhdeopas.

Jouko Varonen

Kevätnäyttely Lappeenrannassa

Ikoneista lasten savitaiteeseen

Vierailulla kansalaisopiston kevätnäyttelyssä

Suunnistimme kansalaisopiston vuosinäyttelyyn, koska se on kaupungissamme, Lappeenrannassa, varma kevään merkki. Odotettavissa oli monenmoista taidetta aina ikonitaiteesta, lasinpalakoristeluun, tekstiilitöihin ja savitöihin. Ikonitaiteen osastolla tapasin Sari Pärssisen, joka on harrastanut alaa todella paljon, aina ulkomaisia opintoja myöten. Hänen suurikokoinen työnsä Orantti Jumalanäiti, Ennusmerkki erosi muista näyttelyn ikoneista paitsi suuren kokonsa, myös värikylläisyytensä ja taiteellisen vaikutelmansa ansiosta. Ikonimaalarit esittelevät itse tuotoksiaan kolmen päivän ajan, jonka jälkeen ikonit siunataan kirkollisesti.

Taidemaalareita oli esillä monilukuinen määrä ja jotkut olivat todella onnistuneet tallentamaan tunnelmia, jopa ihmishahmoja. Luontokuvien lisäksi kiinnostuin mm. maalauksesta, jossa poseerasivat kansantaiteilijat Irwin ja Vexi Salmi. Siinä oli jotenkin saatu kuvattavien luonne hyvin esille ja teos oli myös hallittu kokonaisuus.

Savitöitä oli tehty paljon ja myös lasten savitaide oli saanut oman osastonsa näyttelytilassa. Tekstiilityö-osastolla huomio kiinnittyi väreihin mm. sänkypeitoissa ja seinätekstiileissä. Oman osastonsa oli saanut keramiikkataide ja jossakin pajassa tehtiin parhaillaannkin taidetta värikkäistä lasinpaloista.

Kokonaisuutena näyttely tarjosi paljon katsottavaa, ja jos joillakin taiteilijoilla oli vielä mahdollisuus kehittää ilmaisuaan, oli mukana myös todella vaikuttavia töitä, joiden kautta voi ponnistaa jopa vakavasti otettavaksi kuvataiteilijaksi.

Itse johdin samaisessa opistossa joskus kirjoittajapiiriä ja totesinkin näyttelyssä, että valitettavasti kirjoittajat oli unohdettu tällä kertaa. Olisiko niin, että kirjoittajien ikärakenne on jo asettanut esteen tämäntyyliselle taiteelle.

Jouko Varonen

Kuvat:

Värikäs tyyny

Tiffanytaidetta

Tunnelmaa savitaideosastolla

Lasten savitaidetta

Lasinpalataidetta

Värejä tekstiiliosastolla

Irwin ja Vexi Salmi

Sari Pärssinen ja Orantti Jumalanäiti Ennusmerkki – ikoni.

 

Tunteiden mahtava voima

Ihminen on oppinut syyllisyyden

Valitse omat ajatuksesi

Esther ja Jerry Hicks: Tunteiden mahtava voima, Taivaankaari Oy

Mitä jos sinulle selitettäisi, että aina kun onnistut tavoittamaan sellaisen ajatuksen, joka tekee olosi paremmaksi, täytät juuri sillä kyseisellä hetkellä oman tarkoituksesi.”

Kirjan tekijät toimivat työparina ja ovat julkaisseet useita kirjoja tunteiden voimasta. Heidän perusajatuksiinsa kuuluu, että ihmiselle on langetettu edellisten sukupolvien henkinen taakka, johon sisältyy syyllisyys ja palkinto tai tuho jos ei elä, kuten edelliset sukupolvet ovat määränneet.

Joskus nuorena miehenä mietin, että elämässä on oltava varaa hyviin tunteisiin ja sellaisia asioita, jotka tuottavat pahan mielen pitää karsia. Monet elämäntapaoppaat neuvovat meitä pitämään kirjaa elämän onnellisista hetkistä ja toimimaan niin, että näitä hetkiä olisi mahdollisimman paljon.

Tietysti kirjan tekijöillä on myös liikeyritys ja he markkinoivat ajatustapaansa myös myymmällä siihen liittyviä tuotteita, kuten kirjoja, äänitteitä jne. Tätä tietysti vähän vierastin, mutta avioparin perusajatusta elämän onnen hetkien lisäämisestä ja menneiden sukupolvien antamasta taakasta luopumisesta kyllä kannatan.

Ihmisen pitäisi siis satsata elämänonneen ja unohtaa semmoiset ajatukset kuin perisynti ja kadotus. Lueskelin kirjaa mielenkiinnolla ja luin siitä myös, että toinen kirjan tekijöistä saa ajatuksia viesteinä, jotka siirtää sitten kirjalliseen muotoon. Se mistä viestit tulevat, liittyy tietysti henkiseen tilaan ja on mahdollista, että nämä ”viestit” ovat sisimmässä pulppuavaa onnen tunnetta jonkin tärkeän löytymisestä.

Voit elätellä samoja kielteisiä ajatuksia jotka kehitit ollessasi neljä-, viisi-, kymmenen-, viisitoista- tai jopa kaksikymmentävuotias. Sinulla voi edelleen olla aivan sama kielteinen asenne johonkin asiaan, eikä sen ole tarvinnut muuttua lainkaan, mutta 10, 15, 20, 30, 40, 50 tai jopa 60 vuotta myöhemmin tuo kielteinen asenne vaatii sinulta paljon suuremman veron.”

Kirja sisältää paljon hyviä ajatuksia siitä, että henkinen painolastimme on sälytetty meille asenteissa jo esi-isiemme taholta. Siitä kurimuksesta vapautuminen on riemullinen kokemus.

Jouko Varonen

Lipuva lumme – Mietteliäs konna

Luonnonilmiöitä

Rupisammakosta myrkyllisiin marjoihin

Juha Laaksonen & Minna Pyykkö: Mietteliäs konna, Tammi 2017

Juha Laaksonen: Lipuva lumme, Tammi 2017

Jokaisella kasvilla ja eläimellä on historiansa. Aikanaan tein luontojuttuja Pohjois-Karjalan maakuntalehteen ja totesin, että näitä tarinoita on esim. internet tulvillaan. Tietysti tarvitaan myös omaa harrastuneisuutta, luontoretkiä, kuvausmatkoja, kirjoihin tutustumista, jne… Juha Laaksonen ei mainitse lähteitään, vaan pistää kirjan loppuun yleisluontoiset kiitokset. Luontotoi- mittajan työssäni huomasin myös, että luontoharrastus antoi sisältöä elämään, ja kun siihen liittyi valokuvaus, täyttyivät ulkoiset kovalevyt digikuvista.

Tällä kertaa Laaksonen syventelee sanottavaansa sammakoiden, matelijoiden, kukkien, kasvien ja puiden maailmaan. Niinpä käsitellyiksi tulevat vaikka Suomen myrkyllisimmät marjat, joista keväisen ja rauhoitetun näsiän marjat ovat tulleet niin tunnetuiksi, että mökkieläjät poistavat näsiän marjat, joskus ikävä kyllä myös koko kasvin mökkinsä lähipiiristä, ettei lapsille tule houkutusta napsia näitä kauniin punaisia marjoja suuhunsa.

Laaksonen perehdyttää myös sammakkoharrastukseen. Tähän riittää sopivan kokoinen kutulammikko, jossa tapahtuu sammakonpojille muodonvaihdos toukasta sammakoksi. Ensin on poikasen kuitenkin luovuttava kalan pyrstöstä ja vesielämästä. Muistan joskus opettaja-aikanani, kuinka lapset toivat luokka- akvaarioon sammakon nuijapäitä, ja saimme seurata sammakon-poikasten kehittymistä aitiopaikalta.

Laaksonen on tehnyt satoja luonto- ja luontokuvaus- retkiä. Hänellä on ollut myös oppaita, joiden kanssa luonnon ilmiöitä on todistettu. Tällainen kirja kuuluu ehdottomasti koulujen käyttöön. Myös kodin hyllyssä kirjat tarjoavat monta nojatuoliretkeä luonnon pariin. Kasveista tulevat käsitellyiksi esim. suomalaiset puut, joiden joukossa maamme korkein puu, Punkaharjulla kasvava euroopanlehtikuusi, jolla on pituutta 47,1 metriä. Tanskalainen lehtikuusi ( yli 50-metrinen) on rankattu pohjoismaiden korkeimmaksi.

Kasvien ja eläinten maailma on kiehtova. Niinpä Laaksonen on julkaissut jo useita sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa on aina 1000 luonnonilmiötä. Nyt hän on lopettanut ”tuhlailevan” tyylin ja perehtyy samaan asiaan pitkän aikaa eri näkökulmista. Tietysti kirjojen arvoa olisi lisännyt lähdeluettelo, joka antaisi mahdollisuuden tutustua myös muihin alan teoksiin. Tuskinpa Laakso-nenkaan on kirjojaan ilman lähteitä koostanut. Myös luontoretkillään tietoja jakaneet oppaat olisi syytä ollut huomioida muuten kuin yleisluontoisilla kiitoksilla.

Jouko Varonen

Praedor – Käärmetanssija

Kiehtova kirja

Jännitteistä fantasiaa

Ville Vuorela: Praedor – Käärmetanssija, Arktinen Banaani

Kirja kertoo päähenkilön Nejahin seikkailuista Galthiassa ja Bovariassa. Kirja on jännitteinen ja sisältää paljon myös roolipeleissä tarvittavia kuvioita. Roolipelien harrastajille kirja tarjoaa paljon tuttua seikkailua, kukaties uuden pelimaailman.

Alun viiltävä kuvaus kertoo siitä miten Nejah joutuu ruoskituksi, koska ei suostu puolisoksi 70 – vuotiaalle ukolle. Vielä pahempaa on odotettavissa, mutta kääpiö auttaa tyttöä ”mustalla juomalla”, joka antaa voimia ja auttaa kestämään kipuja. Itse asiassa juomaa nautittuaan henkilö on valmis taistelemaan yksin vaikka kokonaista armeijaa vastaan.

Nejahista tulee jatkossa seikkailija, katutanssija, varas, vakooja ja tärkeä henkilö myös valtakunnan salaliiton suhteen. Pidin kirjasta. Luulen, että kauan odotettu jatko-osa peleistäkin tutuille seikkailuille, innostaa myös nuoria lukijoita mielikuvitusmatkaan, joka on, mikä parasta, kotimaista ja taitavasti kirjoitettua fantasiaa.

Jos lukija etsii seikkailujen lisäksi syvempiä teemoja ja henkilökemiaa, hän voi tietysti pettyä. Kirja on suurelta osin seikkailuista ja efektiivisestä fantasiasta pitäville suunnattua, tarkkapiirtoista, yksityiskohdissaan mielikuvitusrikasta ja todentuntuista kuvausta.

Vietin kirjan parissa päivän ja jotenkin sympatiani Nejahia kohtaan saivat minut valtoihinsa. Kertojanääni on valloittavaa. Lukuromaanin piirteitä lisää kirjassa toisaalta dominoiva kertojan osuus. Ehkä kirjan pohjalta laaditaan taas fantasiapeli. Kirjailija on luultavasti sitä ikäluokkaa jolla taistelut ja väkivalta ovat tulleet tutuiksi peleistä ja videoista.

Tegin työnsi miekan takaisin huotraansa ja päästi hitaasti irti sen kahvasta. -Hyvä on, mutta minullakin on ehtoni, hän sanoi. – Sinä lähdet Galthista. Sekä kaupungista että koko valtakunnasta. Sinä katoat ja viet salaisuutesi mennessäsi. Etkä tuo sitä takaisin! Ymmärrätkö?”

Jouko Varonen

 

Syyslaulu

Erään avioliiton tarina

Viola ja Touko

Pirjo Rissanen: Syyslaulu ( kolmas painos), Gummerus 2017

Pirjo Rissasen kertojanääni on tunnusomaista romaanitaiteelle, jossa ihmiselämän virtoja käsitellään lukijaystävälliseen sävyyn, mutta monipuolisesti, paikoin viiltävästi.

Viola ja Linnea elelevät poikamiestyttöboksissa ja tietysti opiskelijoiden elämään kuuluvat miesseikkailut, joista he kertovat toisilleen joka kuvion. Kunnes Linnea kertoo Violalle poikakaveristaan Toukosta, opettajasta, joka on myös melkein valmis kirjailija. Violan kiinnostus lisääntyy, kun Touko eräänä iltana tulee hakeman Linneaa. Siinä istutaan ja ystävystytään.

Rakkauskin roihahtaa ja niin Viola tulee napanneeksi siskonsa kaverin. Ei Linnea tästä pahakseen pistä, vähättelee juttua, sanoo, että se oli vain eräs tuttavuus muiden joukossa.

Kirja kertoo Violan ja Toukon tarinan alusta loppuun. Toukosta tulee joltinenkin kuuluisuus, niin että iltalehti repii isot otsikot, kun hän riehuu ravintolassa. Lapsista yksi menehtyy tapaturmaisesti. Touko pöhöttyy ja alkoholisoituu vanhemmiten ja kirjoittaa viimeisenä työnään myös oman kuolinilmoituksensa.

Linnean kohtaloksi tulee vaikea sairaus. Kirjan kerronta on selkeää, usein jopa lukuromaanille tyypillistä, hivenen viivyttelevää. Niinpä kirjastakin on tullut melkoinen lukupaketti, yli 600-sivuinen järkäle. Varmaan se on Rissasen romaanitaiteen ystäville hyvä asia, sillä jatkuvuus on aina tärkeää ja turvallinen asia viihdettä hakevalle lukijalle. Kokonaisuus on elämänpituinen ja lapsista Kata vielä lopuksi sitaisee Violan ja Toukon elämän nippuun.

Vietin unettoman yön lukiessani kirjaa. Tuskinpa vietin turhaan, sillä samalla kävin läpi omaa elämääni ja kirjailija-opettajan taivaltani, jota lähelle myös Toukon ja Violan tarina tulee. Touko on kirjailijana vähän häikäilemätön, sillä hän hyödyntää kirjailijoiden tapaan läheistensä asioita ja elämää, vaikka kertookin kirjoissa omasta todellisuudestaan. Siitähän ei välttämättä tykätä.

Kiitos kirjasta. Se oli tietynlaista psykoanalyysia elämän ehtoopuolta elävälle, vähän surumielinen kyllä ja toteava.

Jouko Varonen

Suomi kääntyy länteen

Suomen talouden kivikkoinen tie

Eu ja euroero on mahdollisuus

Pekka Korpinen: Suomi kääntyy länteen, Talouden tarina sisäpiiriläisen kertomana, Into-kustannus 2017

Vuonna 1975 Suomi järjesti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonfrenssin. Vakauden sijasta Eurooppa on kärsinyt suuria muutoksia. Saksa on yhdistynyt ja Neuvostoliitto hajonnut. Saksa on liian vahva ja Venäjä liian heikko.

Pekka Korpinen puuttuu ensin aikaan, jolloin Suomi oli rähmällään itään päin ja myös kehitykseen, joka on johtanut Suomen yhä tiiviimpään yhteistyöhön lännen kanssa. Korpinen muistaa useaan otteeseen mainita meriittinsä. Hän on ollut Helsingin apulaiskaupungin- johtajana ollessaan myös kollega itsensä Vladimir Putinin kanssa. Kirjan johdattelut ovat suunnilleen tuttuja mistä hyvänsä poliittisesta elämänkerrasta. Kekkosellahan oli vaikea tilanne pitää Suomi samalla kertaa Neuvostoliiton ystävänä ja myös hyvissä suhteissa lännen kanssa. Idän karhu kun ärähti jokaisesta asiasta, jossa Suomi lähestyi länttä.

Korpisella on tietysti ollut käytössään laaja lähdemateriaali, aina hallituksen iltakoulupöytäkirjoja myöten. Niissä kerrottiin mm. EEC vapaakauppasopimus- neuvotteluista, Neuvostoliiton voimakkaasta painostuksesta ja presidentti Kekkosen valinnasta poikkeuslailla.

Kuinka pitkälle olemma päässeet tai joutuneet matkalla länteen? Voimmeko enää itsenäisesti päättää turvallisuuspoliittisista ratkaisuistamme? Talousintegraatiossa on ollut vastassa vaikeutettu peli ja myös takaiskuja. Turvallisuuspolitiikassa Suomen kannalta tärkeimmät meihin vaikuttavat päätökset taidetaan tehdä yhä Berliinissä, Tukholmassa ja Moskovassa. Ajopuu on tarttunut karikkoon. Suuri taantuma on muuttumassa suureksi pysähtyneisyyden ja uuden aggressiivisuuden ajaksi.”

Se mistä kirjassa pidin, on Korpisen rouhea ja konstailematon tapa lähestyä aihepiirejään. Siinä on annos ”jokamiestä” ja sisäpiirin asiantuntijaa. Se mitä vierastin, oli kirjoittajan tapa tuoda esille suhteitaan ja tietolähteitään, joista on kuitenkin herunut varsin vähän käteen jäävää. Kirja on kuitenkin tavallisen tallaajankin käteen sopiva ja selkeäkielinen.

Jouko Varonen

 

Tuhokehitys poikki

Tuhokehitys on katkaistava

Tammilehto varoittelee

Olli Tammilehto: Tuhokehitys poikki, Yhteiskunnan olomuodon muutos, Into-kustannus 2017

– Talouskasvupakon hallitessa ajattelua on vaikea nähdä, miten tuhosuuntauksesta voi irrottautua.

– Yhteiskuntamme valtiollinenkaan puoli ei ole mikään vapauden valtakunta. Valta julkisen sektorin organisaatioissa on yleensä yhtä keskitettyä kuin yhtiöissä.

– Se, että emme elä todellisessa demokratiassa ja että valta on keskittynyt harvoille, johtaa tiedon tuotannon ja sen välittämisen vääristymiseen.

Olli Tammilehto on vapaa kirjoittaja ja tutkija, jolta on ilmestynyt useita yhteiskunnallisiin epäkohtiiin kriittisesti suhtautuvia teoksia. Niinpä huutia saavat esim. ilmaston pilaajat, kansainväliset tavarakuljetukset, ekologinen ajattelu nyky-yhteiskunnassa, kilpailu, eliittikulttuuri, jne…

Tammilehdon mukaan olemme kulkemassa kohti katastrofia. Maailman talousmuodon tuhoisuus on todettu asia, mutta sitä on vaikea hetkessä muuttaa. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä että esim. ilmastokatastrofi tai ydinsodan uhka saadaan purettua.

Ilmastoa on muutettu vaarallisessa määrin, eliöjärjestelmää on vaurioitettu, fosforin ja typen kiertokulkua on häiritty, metsäpeitettä on supistettu. Äskettäisen tutkimuksen mukaan on mm. metsän tilanne tärkeä, koska se sitoo hiilidioksidia. Tutkimusten mukaan metsän kyky sitoa hiilidioksidia on muuttunut kolmanneksen suuremmaksi 1900 – luvun alusta laskettuna. Mutta metsän muuntuminen on rajallista. Mihin hyvänsä ei ole mahdollisuuksia.

Maailman tila saa meidät helposti lankeamaan epätoivoon. Oikea toivo on aavistus siitä, että ovi parempaan voisi vielä löytyä. Tätä toivoa pitäisi elättää, eikä vaipua epätoivoon, joka edesauttaa tuhokehitystä. Nyky-yhteiskuntaa on monessa yhteydessä moitittu argumentein, jotka ovat esillä tässäkin kirjassa. Parantavia keinoja on vähän. Ehkä tarvitaan yksilöistä lähtevää aktiivisuutta. Demokratiassa on valta kansalla, mutta vaikuttaminen esim. vaaleissa on hidas tie. Tarvittaisiin niitä ihmisessä piileviä ”varjopuolia” joiden pitäisi nousta päällimmäisiksi tukemaan yhteiskunnan olomuodon muutosta.

Hyvä asia on, että tässäkin kirjassa puututaan tuhovoimien vastustamiseen ja levitetään tärkeää tietoa siitä, mihin ollaan menossa, jos asenteet ja ihmisten passiivisuus pysyvät entisellään.

Jouko Varonen

Nöyryytys

Voiko nöyryytyksestä toipua?

Läheinen ihmissuhde auttaa

Juhani Mattila: Nöyryytys, arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä, Kirjapaja 2017

Kirjoittaja käsittelee nöyryytystä yksilön tai vaikkapa kansakunnan kokemana asiana. Yksilöllä voi olla nöyryytyksen kokemuksia työpaikalla. Häntä voidaan nöyryyttää ihonvärin, ruumiinrakenteen, puhevian, liikalihavuuden, rodun, yms. vuoksi. Nöyryytyksen kokemus lapsuudessa on omiaan viemään itsetunnon myös aikuisiällä. Puhutaan hiljaisista ja aroista ihmisistä, joilla on vaikeuksia solmia ihmissuhteita. Jos nöyryytyksen seurauksia potevalla ihmisellä ei ole toimivia ihmissuhteita, tai hän ei koe itseään rakastetuksi tai hyväksytyksi, voi tilanne kärjistyä vakavammaksi häiriöksi.

Jos ihminen on syntymästään saakka herkästi reagoiva, hän kärsii sielullisista kolhuista muita enemmän. Tällainen ihminen kokee itsensä erilaiseksi ja yksinäiseksi, jopa poikkeavaksi. Tämä aiheuttaa huonommuutta tai voi tehdä toivottomaksi. Jokaisella ihmisellä, erityisherkälläkin, on myös vahvat puolensa, jotka kestävät kolhuja. Voipa olla että ylpeyttä ja arvokkuutta ylläpitävät rakenteet eivät mene rikki, vaan kolhut aiheuttavat vain ohimenevää mielipahaa.

Ihmiselle on tärkeää, että hän kokee olevansa hyväksytty työyhteisössä tai vaikkapa kouluympäristössä. Pahinta on jos henkilö joutuu ns. kynittäväksi kanaksi, eli arvoasteikossa kaikkein alimmaksi. Tällöin sosiaaliset kontaktit nousevat tärkeään arvoon. Myös psykopaattinen pomo voi aiheuttaa kivuliaita nöyryytyskokemuksia monelle.

Itse olen kokenut henkisiä kolhuja niin lapsena kuin nuorena ja työelämässä. Hyvä ihmissuhde, joka on kestänyt koko aikuisiän, on kohdallani ollut ratkaiseva ”lääke” itsetunnon kroonisiin vaurioihin. Myös karjalainen temperamentti on osaltaan auttanut sosiaalisten kontaktien luomisessa ja traumat muistuttavat olemassaolostaan yhä harvemmin.

Kirjan tekijä puuttuu myös terapian mahdollisuuteen traumoja kukistettaessa. Onnistunut hoito antaa ihmiselle mahdollisuuden vapautua tunnelukoista, joita nöyryytykset ovat aiheuttaneet. Toinen ihminen, olkoon se terapeutti tai hyvä ystävä, on kanava jota myöten nöyryytysten kuona poistuu sisimmästä.

Kirja on tärkeä avaus keskustelulle siitä, miten ihmissuhteiden mukanaan tuomat konfliktit eivät pääse vahingoittamaan yksilöä tai pahimmassa tapauksessa traumatisoimaan häntä.

Jouko Varonen

 

Sata kysymystä parisuhteesta

Luonto auttaa parisuhdetta

Parisuhde reilaan

Sata kysymystä parisuhteesta, toim. Parisuhdekeskus, Duodecim

Avioparilta, joka oli ollut aviossa 60 vuotta kysyttiin, että onko teillä ollut vaikeuksia liitossanne. Vaimo vastasi pilke silmässä:

Muutaman kerran olen aikonut tappaa.

Kirja on koottu asiantuntijoiden vastauksista kansalaisten parisuhdetta koskeviin kysymyksiin. Kysymysten kirjo on melkoinen ja niissä käsitellään mm. riippuvuuksia. Joku on alkanut ryypätä eläkepäivillä, jollakin on elämässä pelihelvetti, toinen katsoo pornofilmejä seksin puutteessa, jne… .

Riippuvuudet aiheuttavat paljon riitoja ja vaikeuksia. Riippuvainen ihminen elää elämäänsä vähän sivussa perheen intresseistä Koko perhe kärsii tästä. Vasta kun asiasta kertoo, voi saada tarvitsemaansa tukea. Salailu, joka on monen ratkaisu tilanteeseen, on kuitenkin paljon raskaampaa kuin asiasta kertominen. Alkoholiriippuvuuteen liittyy usein myös henkinen ja fyysinen väkivalta, jolloin myös parisuhteen purku voi havahduttaa puolison etsimään apua ongelmaansa.

Muita ongemiakin on kosolti. Joskus toinen puoliso ei ole sitoutuvaa tyyppiä, vaan haluaa jatkaa elämäänsä kuin ennen sinkkuna. Tietynlainen erillisyys on kuitenkin suhteessa usein rakentava voima. Jos toinen saa harrastaa omia asioitaan ja seurustella yhtävien kanssa, ilman mustasukkaisuutta, ollaan siirrytty suhteessa uudelle, kestävämmälle tasolle.

Uskottomuus on tietysti vakavampi juttu kuin luulisi. Usein ajatellaan, että ”se on kerrasta poikki”. Jos asiasta kuitenkin voidaan keskustella ja kenties sopia konflikti, on liitto kokenut kriisin, joka vahvistaa.

Kirja on hyvä opas vaikka nuorelle parille, miksei alan asiantuntijoille, kuten parisuhdeneuvojille. Itse olen samoilla linjoilla kuin jutun alussa mainitsemani iäkäs pari. Kaikki mistä voidaan keskustella ja sopia, rakentaa suhdetta. Kirjan käsittelemiä ongelmakenttiä on varmaan lievemmässä muodossa jokaisella parilla. Nykynuoret eivät ehkä kestä vaikeuksia yhtä hyvin kuin vaikkapa 70-luvulla avioituneet. Joskus on myös oman lapsuuden perheen malli muovaamassa puolisoiden käytöstä tiettyyn suuntaan. Oma vinkkini parisuhteiden hoidolle on luonto kaikkine mahdollisuuksineen. Luonnossa liikkuminen ja muutkin yhteiset harrastukset ovat omiaan hoitamaan myös parisuhteiden ongelmia.

Jouko Varonen