Joukon Taideblogi

Mahtavia vinkkejä arkeen

Henkinen ja fyysinen olo kuntoon

Jenny Belitz-Henriksson: Uuteen nousuun, Löydä energisempi elämä, Tammi Kustannus 2019

Kirjan tekijälle excellent + – arvosana. Juuri tällaista suomalaiset tarvitsevat, koska masentuvat helposti maneereihinsa ja haluttomuuteensa muuttaa arkisia huonoja tottumuksiaan.

Ihmedieettejä tai personal – treinereitä ei tarvita, on vain saatava oma mieli kuntoon, positiivisuutta ja that´s it.

– Painonpudotuksessa ja tavoitepainon pitämisessä on kyse pienistä asioista, aiempaa paremmista valinnoista, rehellisyydestä itseä kohtaan, kärsivällisyydestä, määrätietoisuudesta, uusien tapojen muuttumisesta rutiineiksi ja omasta halusta muuttaa elämäntapoja pysyvästi. Ei ole laastareita, ei oikoteitä, eikä pikaratkaisuja.

– Tavoitteita pitää haluta niin paljon, että on myös valmis sietämään epämukavia hetkiä ja epämiellyttäviä tunteita.

Kun aloin itse muuttaa ruokailutottumuksiani ja pudotin painoa ilman poppakonsteja 30 kiloa ja sain normaalipainon sekä normaaliveriarvot, moni kateellinen sanoi, että kohta kilosi tulevat takaisin. Eivät tulleet. Tuli järjestystä elämään, henkisten ja fyysisten roskaläjien poistamista, järjestyksen ja siisteyden halua ympärilleen, rahatalouden järkeistämistä jne… .

Kekkonen oli taitava oman mielen hallinnassa. Hän kuntoili jatkuvasti, kirjasi painonsa aamuin illoin ja harrasti jokapäiväistä itsekuria. Siinä hän on vieläkin hyvä esimerkki suomalaisille.

Siis mitä? Luulin tätä opasta huu haa – jutuksi, mutta erehdyin pahasti. Perusajatus kirjan tekijällä on itsensä hyväksyminen ja mielen tasapainosta lähtevä terveellinen elämäntapa. Vinkit ovat mainioita ja jokaiselle sopivia. Ei tarvitse rangaista itseään terveellisen elämän toteuttamisella, tahtoa kuitenkin tarvitaan ja rehellisyyttä itseään kohtaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Voimaa, väriä ja rohkeutta elämään

Tärkeä kirja rakkaudesta ja ystävyydestä

Raisa Cacciatore/Erja Korteniemi-Poikela: Rakkaus, ilo, rohkeus, Seksuaalisuuden portaat, Minerva Kustannus 2019

– Hyvä ystävä ilahduttaa, rohkaisee ja kannustaa silloin, kun toinen on heikoilla.

– Oikea ystävä ei jätä yksin pulaan.

– Ystävä ei ole ilkeä eikä satuta tai loukkaa tahallaan.

– Hyvä ja pitkäaikeinen parisuhte perustuu usein hyvälle ystävyydelle.

Kirjan tekijät tietävät mistä puhuvat. Kirja käsittelee lasten kasvua terveeseen seksuaalisuuteen sekä vanhempien toimimista esikuvina lapsille.

Hyvän ystävyyden on sanottu joskus olevan parempi vaihtoehto kuin rakkaussuhde. Koko elämä on rakkauden ja ystävyyden opiskelua. Ehkä vasta eläkepäivillä huomaa omat vahvuutensa ja puutteensa ja oppii parisuhteen saloja täydellisimmin.

Rakkaus-sanaa usein kaihdetaan suomalaisessa kielenkäytössä. Joskus on kuitenkin hyvä kertoa selvällä suomen kielellä tunteistaan. Monet ihmissuhteiden lukittumat voivat purkautua, kun uskaltaa avata syvimpien tunteidensa saloja elämäntoverilleen tai lapsilleen.

Että mitä? Kirja on lähes selkokielinen opas läheisyyden ja rakkauden osoittamiseen. Luin sitä suurella intensiteetillä. Näistä asioista puhutaan liian vähän. Lastenpsykiatri Cacciatore oli minulle tuttu aiemmista teoksistaan. Hänellä on kyky päästä selkeällä tavalla asioiden ytimeen.

Vanhemmilla on usein työiässä liian kiire. Unohdetaan rakkauden sanat, helliminen, suukottelu, yhdessäolo. Ne olisivat kuitenkin perusta lapsen turvalliselle kehitykselle myös heräävän seksuaalisuuden polulla.

Kirjan tekijäpari ei pudottele asiaansa norsunluutornista. He tarjoavat yksinkertaista, jopa lapsentajuista viisautta jokaiselle ihmiselle. Tärkeänä asiana he pitävät sitä, että usein vaietuista läheisyyden ja rakkauden asioista puhutaan lapsille ja kumppanille avoimesti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Mainio opas extreme-urheiluun

Ultrajuoksusta Roller Derbyyn

Aivo Blum, Annukka Kolehmainen, Tuula Nuikka, Terhi-Anna Tuukkanen: Urheilu, Extreme-urheilu, Lector kustannus

Rullaluistelun tietää moni. Harjoitellessa moni lentää nokilleen, mutta onneksi siinä käytetään kypärää, polvi- ja kyynärsuojia jne… . Hommahan menee niin, että rullaluistimet vain jalkaan ja menoksi. Kömpelön alun jälkeen alkaa taito kehittyä kantapään kautta ja kohta ollaan täysiä tekijöitä.

Kiipeilyä on voinut jo kauan aikaa harrastaa halliolosuhteissa ja turvallisin lisälaittein. Kalliokiipeily vaatii sen sijaan jo aika lailla taitoa ja tuuria.

Koskenlaskuun olen itsekin perehtynyt muutaman kerran. Kuohuissa tuntui joskus siltä, että tässä ollaan jo viimeisellä rannalla, mutta tässäpä vain naputtelen juttua täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Moni on kokenut kovempiakin moisessa harrastuksessa, kun mitoittaa taitonsa ja kosken voiman väärin.

Roller Derbyssä luistellaan rullaluistimin ovaalirataa ja toisten ohittamisesta saa pisteitä joukkueelleen. Töniäkin saa. Laji vaatii nopeutta, hyvää tasapainoa ja taktista pelisilmää. Kolhut ja mustelmat ovat arkipäivää.

Kirja esittelee monipuolisesti, mutta ytimekkäästi ja mainioilla valokuvilla yli kaksikymmentä extreme-lajia. Lajien yleisten tietojen ohella puututaan historiaan, varusteisiin, kilpailuihin, turvallisuuteen, aloittelijan ohjeisiin, jne… .

Pidän erityisesti Urheilu-sarjan laadukkaasta ja selkeästä taitosta. Kuvat on limitetty nasevien tekstien lomaan todella huolellisesti. Tällaisia oppaita kaivattaisiin esim. kouluissa, missä nuoret valitsevat suuntautumistaan eri urheilulajeihin. Kirjan tiedot tarjoavat riittävän pohjan jatkoharrastuksille. Kotikirjastoon kirjasarja olisi modernissa kodissa tosi tärkeä. Toimitukselle täydet pisteet.

Kun alkuopin on saanut, lisää tietoa voi hankkia vaikka valmentajilta, alan harrastajilta, urheiluseuroilta ja seikkaperäisemmistä oppaista.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Harri István Mäki taituroi

Vuosisadan alun tunnelmia ja fiktiota

Harri István Mäki: Liskojen sota, Akselin uskomattomat seikkailut vuonna 1918, Lector Kustannus Oy

” … sairaalan sisällä osa henkilökunnasta halusi nousta kapinaan sairaalan johdon kanssa. Se kuulosti Akselista oudolta. Muutenkin aikuisten jutteluissa toistuivat sanat ”kapina”, ”punakaarti”, ja ”lahtarit”. Jos lapset kysyivät jotakin asiasta, aikuiset vaikenivat.”…

Harri István Mäki on tunnettu nuortenkirjailija ja kuvataiteilija. Usein hänen tyylinsä on humoristis-analyttista. Ihmishahmojen kehonkielestä voi lukea paljon, kun Mäki ne piirtää. Mäki on laajassa nuortenkirjatuotannossaan myös verbaalisti lahjakas prosaisti. Usein hän innostuu vanhoista linnoista, kummituksista, vampyyreista jne…

Tällä kertaa liikutaan kansalaissodan kehyksissä ja siinä, miten ajan tunnot projisoituvat lasten vilkkaassa mielikuvituksessa. Lapset käsittevät asiat, joista heille ei kunnolla kerrota, omalla tavallaan. Sodan uhkan he kyllä ymmärtävät. Akselia, kirjan päähenkilöä, voisi pitää ylivilkkaana lapsena. Mutta kun hänen mielikuviensa kirjoa ja käyttäytymistä tutkii tarkemmin, löytyy toki syitä moiseen käytökseen. Vähäisintä ei ole ajan yhteiskunnallisen murroksen projisoituminen lapsen mieleen. Siinä tarvitaan fantasiakavereita, joilla on tarpeeksi hoitavaa ytyä antaa potkua pojan tajunnanvirralle.

Pidin kirjasta ja erityisesti talkkari-Virtasesta, jonka Akseli näkee tyylinsä mukaisesti mm. vampyyrina. Myös Akseli on symppis henkilö, jonka aivoitukset entisenä psyykkisesti sairaiden hoiturina kyllä ymmärsin.

Heillä on rikas mielikuvituselämä, ehkä ovat jotenkin parempia kuin ns normaalit ihmiset. Akselilla ja kumppaneilla on oma tapansa hoitaa vaikeiden aikojen henkiset paineet.

Mainio ja koskettava kirja Mäeltä. Jos joku näkee siinä vain vampyyri ja dinosaurus – seikkailun, se hänelle suotakoon.

Kuvittajana Mäellä olisi taitoa suurempiinkin haasteisiin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Analyyttista, letkeää

Lehtitoimituksen voimakentät

Ulla-Maija Paavilainen: Hyvä tyttö, Otava 2019

Ulla-Maija Paavilainen on luonut uran paitsi kirjailijana, myös lehtialalla. Siksi hän tuntee toimitusten sisäiset kuviot. Kukaan ei ole niin kadehdittu kuin uusi tulokas, joka on palkattu toimitukseen nostamaan profiilia. Suuren valtakunnallisen lehden toimituksessa odottavat monenmoiset haasteet, myös ihmissuhdepuolella.

Työpaikan esimies, on itsellinen nainen, joka jakaa rakkautta koiralleen kotioloissa ja haikailee omasta rakkaasta ja lapsistakin. Esimies yleensä tietää kaiken työntekijöiden henkilökohtaisista asioista, vaikeistakin. Niinpä hänen paikalleen on vaikea päästä, jos kukaan sitä edes uskaltaa yrittää. Onneksi toimituksessa on potentiaaleja aviomiesehdokkaita, kuten Simon-Antero ja Lasse, joiden kanssa synkkaa muutenkin kuin arkitöissä. Mutta eräs asia vielä puuttuu. Vikisormus killumasta vasemman käden nimettömässä.

Auralla on myös mahdollisuutensa ihmissuhdepelissä ja sehän saa esimies- Erikan kihisemään mustasukkaisuudesta. Siispä juttu kääntyy melkoiseksi luku- /viihderomaaniksi, jonka arvoja ovat aika napakka kuvaus lehtitoimituksen voimakentistä ja ihmissuhdekuvioista sekä työhommista. Ne vievät joskus lehden vaikka yyteen partaalle.

Mitä siis? Todella mielenkiintoista kurkistella lehtitoimituksen kulissientakaiseen elämään. Itse olen osallistunut vuosikymmenet lehtityöhön omalla panoksellani, maakuntalehden luontotoimittajana, kriitikkona jne, joten jotain alasta tiedän kun olen vieraillut päätoimittajien luona ja saanut osani myös toimittajan elämän valo- ja varjopuolista. Paavilainen kuvaa karrikoidenkin toimitusten henkilöstöä aina pilapiirtäjästä-taittajaan ja lehden omistajasta-päätoimittajaan.

Kirjailijalla on kymmenkunta aiempaa teosta suurimmilta kustantajilta. Hän on käynyt läpi myös suuret viikkolehdet, toimittajana ja päätoimittajana. Asiantutemusta siis löytyy.

Tämä kirja tarjoaa viihdettä, romantiikkaa ja lehtitalon arkea sopivana sekoituksena. Innoissani luin sitä aamutunneille asti, kunnes takakansi kolahti ikäväkseni vastaan.

Paavilainen on kirjailija, jonka tyylistä kansa tykkää ja sehän on tärkeintä. Kassakone kilkattaa varmaan iloisesti tämänkin kirjan tiimoilta. Lehtitalon kulissien taa ei monikaan ole kurkistellut näin kivasti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Miljoonasateen tarina

Mainio kirja kansansuosikeista

Mikko Lundell: Miljoonasade, Like Kustannus 2019

Kaikki alkoi fanikirjeestä. Kirjan kirjoittaja oli yhtyeen fani jo 1993 kesällä, kun nuori Lundell lähetti postia ihailemalleen bändille. Laajavuoren laskettelurinteen keikalla Miljoonasateen musiikkiin innostunut Mikko-poika penäsi muutamia tietoja kirjeessään: yhtyeen jäsenten nimet, levytykset, paras biisi, perustamisvuosi ja tietysti nimmarit. Vastausta ei tullut, mutta kirje putkahti kirjantekijälle eteen arkistoista. Nyt oli kuitenkin aika kirjoittaa kokonainen kirja pojista.

Lundell haastattelee kirjassaan mm. Miljoonasateen uudet ja entiset jäsenet, levy-yhtiöiden edustajat, tuottajat, äänittäjät, teknikot ja keikkamyyjät. Kirja vaikuttaa aika ammattimaisesti tehdyltä teokselta, jossa päädytään lopulta siihen tosiasiaan, että yhtyeen keulahahmo Salo, alkoi sooluralle, niin kuin usein käy. Mutta kun kansa on päättänyt omia ” marraskuun laulajat” niin yhtyeen on pukattava uudestaan venettä vesille tavalla tai toisella hamaan tappii asti. Yhtyeen Studiolevy Karkumorsian julkaistaan alkuvuonna 2019 ja live-DVD Lutakko palaa myöhemmin samana vuonna.

Toki pojat oppivat keikkaelämän ilot ja surut. Kun yhtyeen jäsenen elämänkumppani tuli harjoituksiin uuden ystävänsä, yhtyeen jäsen hänkin, kanssa oli seuraava keikka vähän tervan juontia. Mutta kaikkeen on totuttava, laulettava vaikka kyynelten läpi.

Salo luonnehtii miljoonasateen musiikkia: Miljoonasade on sekä poppia, että rockia. Yhtye on monipuolinen ja se kiehtoo myös tekstittäjää. Lähtökohta on tehdä musiikkia, josta itse pitää, miettimättä liikaa genreä. Miljoonasade tekee yksinkertaisesti musiikkia. Salon luonnehdinnassa toki vilahtaa esille, esikuvana myös yhdysvaltalainen Steely Dan yhtye, joka yhdistelee eri tyylisuuntia, kuten rockia, poppia, bluesia ja jazzia.

Kirja on mainio ja asiallinen selonteko suosikkiyhtyeen taipaleesta. Anekdoottejakin riittää. Joskus pojat joutuvat keikkaelämän vaiheissa tutustumaan myös kuningas alkoholiin, mutta sepä siitä. Joskus kaipasin lisää väriä musiikin teon tekniseen puoleen ja kasvutarinaan painottuvaan teokseen.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Syöpä on usein voitettavissa

Kansantajuinen ja tärkeä teos

Kirmo Wartiovaara: Miksi minä? Syöpäsolun tarina, Duodecim Kustannus

…” alkujärkytys on usein melkoinen. Onneksi mahdolliset uhat eivät usein toteudu, vaan suurin osa ihmisistä muuttuu vähitellen syöpäsairaasta syövästä selvinneeksi.”

Wartiovaara on lääkäri ja kantasolututkija. Hän toimii perinnöllisyyslääkärinä HYKS:ssä ja työskentelee solujen, ihmisten ja perheiden kanssa. Hänen potilaillaan on usein geenivirheistä johtuvia ongelmia, kuten vaikka syöpä.

Tupakointia pitää kirjan tekijä todella pahana tekijänä syövän synnylle. Tupakoinnin vaarallisuus johtuu monista syöpävaarallisista yhdisteistä, joita on tupakassa ja joita syntyy tupakkaa poltettaessa. Rasiallinen tupakkaa päivässä 50 vuoden ajan kasvattaa syöpäriskin 50-kertaiseksi tupakoimattomaan verrattuna. Nuuska lisää sairastuvuutta suu- ja kurkkusyöpään. Myös muiden ruuansulatuskanavien syöpien riski on nuuskaajilla kasvanut.

Alkoholin ja syöpien välillä on selkeä yhteys. Runsas alkoholin käyttö lisää riskiä sairastua mm. suoliston syöpiin, rintasyöpään ja moniin muihin syöpälajeihin.

Mitä siis? Syöpätaudit lisääntyvät maapallolla, mutta syövän hoito kehittyy myös nopeasti. Usein lääkitys, leikkaus tai sädehoito purevat hyvin. Pelottava sytostaattihoitokin on kehittynyt ja sen sivuvaikutukset on osaksi minimoitu.

Wartiovaara ei latele tietojaan norsunluutornista. Hänen tekstissään maistuu terve kansantajuisuus, jonka hän on oletettavasti oppinut toimiessaan perheiden parissa. Luin kirjan pariin kertaan, kun tykkäsin kirjoittajan tyylistä, lukijaystävällisyydestä, selkeydestä ja positiivisuudesta. Tällaista lähestymistapaa tarvitaan niin syöpäsairaiden kuin heidän perheidensä keskuudessa.

Kirjassa on myös potilaskertomuksia, joissa on usein tietoa ja vertaistukea.

Upea kirja sairaanhoitoalan koulutukseen, mutta ennen muuta tavallisen tallaajankin käyttöön.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Taikajuoma kadoksissa?

Goscinnyn ja Uderzon upeimpia

R.Goscinny / A. Uderzo: Asterix Britanniassa, Egmont-kustannus

Sehän on vanha totuus, että Obelix-pullukka, joka on pienenä pudonnut taikajuomapataan, ei tule pitkään toimeen ilman roomalaisia. On niin kiva vääntää heiltä nenä niskan puolelle ja kurittaa oikein isän kädestä.

Hommahan on siis se, että pieni gallialaiskylä taistelee aina voitokkaasti roomalaisten ylivoimaa vastaan, eikä ainoastaan taistele vaan huvittelee roomalaisten kurittamisella. Varsinkin Obelix on aivan koukussa roomalaisiin, siis yhtä paljon kuin villisikapaisteihin.

Kyllä pikkuruisessa Asterixissakin on ytyä,  varsinkin kun saa siemaista tietäjä Akvavitixin ihmejuomaa, jonka avulla yksi gallialainen, olkoon iso tai pieni, vastaa ainakin sataa tai tuhatta roomalaista, miten kulloinkin tarve vaatii.

Nyt vain on niin, että Obelix alkaa pitkästyä, kun roomalaisia ei ole ollut aikoihin maisemissa. Olisi niin kiva taas vähän huvitella. Mutta kummia kuuluu. Roomalaiset ovat hyökkäämässä Britanniaan. – Mitäpä jos? Lamppu leimahtaa yhtä aikaa Asterixin ja Obelixin päässä. Onhan sitä britannialaisia auteltava.

Hauskaa on luvassa, varsinkin kun tuliaiksi tarkoitettu taikajuomatynnyri katoaa. Ei kai se vain joudu roomalaisten haltuun? Eipä kai.

Mitä siis? Nerokkaan tekijäparin huumori on niin kivaa, että se saa virnuilemaan paatuneimmankin tosikon. Itse olin jo lukemassa albumia kolmanteen kertaan ihan vuoden 1971 malliin, kun kuului vaimon kutsu pullakahville.

Toki mieleen hiipii, että gallialaiset-roomalaiset – vastapari voi jo jostakin tuntua toistoiselta. Mutta tietysti näitä nerokkaita oivalluksia moni lukeekin juuri sen vuoksi. Toki nyanssejakin löytyy ja hyväntahtoista virnuilua ihmisten heikkouksille. Pahikset saavat turpiin, vaikka heillä on ylivoima ja kierot ajatukset. Niinhän se on, että tavallisille arkitallaajille tekee höpöä kun mahtavat taotaan maan rakoon.

Jouko Varonen

 

 

 

Uusi kertojakyky

Eräjuttuja pohjoisesta

Janne Simonpoika Utrianen: Pyhävaara, Karisto Kustannus

Pohjoisen eränkävijä ja esikoiskirjailija tekee todella maistuvia eräjuttuja. Tummia ovat usein pohjoisen tunnot ja huumoria kaivattaisiin lisää. Joskus on tunnelma kuin omilla Lapin ja Norjan eräreissuillani. Sen verran aihepiiriä tunnen, että monet tapahtumapaikat ovat tuttuja. Mutta minähän en ollut ympärivuotinen asuja, vaan etelän lantalainen. Menin lappiin vain kauneimman kesän ja syksyn aikaan. Luontokuvaus on Utriaisen jutuissa aitoa, eikä lipan alta huiskaistua. Lisäksi mukana on asukkaitten kipupisteitä ja elämän raadollisuutta. Joskus sentään nautitaan myös erästelyn huippuhetkistä, jos on myös pientä kärhämää rajavartijoiden kanssa.

… ”Hirviemä on noussut jaloilleen ja vasan seuratessa ylittänyt ojan. Eläimet suuntaavat takakintut vilkkuen suon vastarannalle metsänrajaan. Taivaalla pilvet ovat repeilleet ja sinistä taivasta pilkistää niiden raoista. Kommo nousee jäseniään ojennellen ja heilauttaa kättä tutuille rajavartijoille alarinteessä. Lahtinen ja Janatuinen eivät vastaa tervehdykseen.”….

Mitä siis? Utriainen on aito eräkertoja, jonka seurassa viihtyy. Hän asuu saamelaisen vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa luontaiselinkeinotilalla. Myös Jäämeren kalastus ja Inarinjärven apajat ovat hänelle tuttuja. Eräoppaan hommia on miehellä lisäksi ansioluettelossaan.

Tervehdin aina ilolla tällaisia kertojia, joiden seurassa viihtyy. Kyllä sen aistii, kukan on sataprosenttisesti juttujensa takana, eikä pelleile lipan alta. Joskus tietysti olisi kaivannut kevennystä tummahkoksi käyvään teemastoon, mutta sellaista se elämä vain on pohjoisen palkisissa. Pidän Utriaista jo esikoisensa perusteella kärkipään eräkertojana. Kerronta on helppolukuista ja lähestyy novellitehoja. Tällaista sen pitää erästelijöille olla. Ihan tuli mieleen lukaista uudelleen A.E. Järvisen juttuja, jos niitä on vielä kirjastosta saatavilla.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

 

 

 

Nuoret, uskonto – ja murha

Jukka Behm kirjoittaa tärkeästä aiheesta

Jukka Behm: Eikä yksikään, joka häneen uskoo, Tammi Kustannus

” Nuorteniltaan osallistuneet olivat valuneet hiljalleen yläkerrasta pihalle ja kerääntyneet pieniin piireihin.Yhdessä niistä keskusteltiin pakastimeen kätkeytyneestä saatanasta, joka olikin osoittautunut Jumalaksi. Kuulin kuinka puheena olivat kodinkoneet ja se voiko Jumala käyttää niitä välineinään ollessaan yhteydessä omiensa kanssa.”…

Jukka Behmin ( s. 1973) esikoisromaani DR. Mumbai voitti Bonnierin ja Tammen Pohjoismaisen romaanikilpailun vuonna 2007. Kirja käännettiin oitis ruotsiksi ja norjaksi. Muita teoksia ovat Tammen kustantamat Matkoilla , v. 2009,  ja Lahjoja Norsujumalalle, v. 2013 .

Harvakseen julkaiseva kirjailija näyttää satsaavan laatuun. Niinpä tämäkin teos on kiehtovaa kuvausta nuorten uskovaisten ajatusmaailmasta.

Kun olin Joutsenon kesässä vetämässä kirjoittajakurssia, tuumivat nuoret tytöt, että he ovat lukeneet paljon Raamattua. Tuumin heille, että hyvä ja huono, jos liian tarkkaan perehtyy esim. Vanhan Testamentin kertomuksiin, voi tietysti saada kosketuksen raamatulliseen kerrontataiteeseen, mutta pikkuinen pää voi mennä sekaisin moisia lukiessa. Niinpä kehotin ottamaan ensiksi aiheet vaikka omasta elämästä ja kokemuskentästä.

Kyllä Behm on osaava tekstintekijä. Tässäkin hommassa autoritäärinen uskonnollinen johtajuus eskaloituu jopa murhaan. Siinä sitten nahjusmainen päähenkilö selvittelee omaa sisintään ja syyllisyyden paineita.

Bonnierin palkinto tietysti asettaa paineita kirjailijalle. Aina ei voi onnistua nappiin, mutta kun kirjailija on kannuksensa ansainnut pohjoismaisella tasolla, niin kohderyhmiä ja kysyntää alkaa löytyä. Tämäkin kirja on hyvä mm. aikuistuville nuorille, joille uskonnollisten piirien paineet alkavat tuntua ahdistavilta. Vahinko vain, että piireistä tai ahdistavista muistoista eroon pääseminen on joskus aika hankalaa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen