Joukon Taideblogi

Mika Sundqvistin monimuotoinen ura

” Olen elänyt kohtalaisen täysillä”

Vesa Kontiainen: Mika Sundqvist, Suomirockin sekatyömies, Bazar kustannus 2018

Mika Sundqvistin muistan hienosta biisistä Moottoripyörä on moottoripyörä. Muitakin Mikan tuttuja lauluja on jättänyt muistijäljen mm. Hormoonihiiret, joka voitti Syksyn Sävelen.

Kun laulajalla on pari kunnon hittiä joilla hän on kirjoittanut nimensä suomalaisten sydämiin, niin se on tietysti vientiä paikasta toiseen koko elämäniän ajan.

Sundqvist on siitä järkevä artisti, että on pitänyt raha-asiansa kunnossa, eikä kuningas alkoholikaan ole päässyt murtamaan miestä. Osansa tässä on tietysti topakalla vaimolla, joka on ollut mukana niin uran nousuissa kuin laskuissa.

Sundqvist oli monen yhtyeen mies, joko soittajana tai laulajana. Juicenkin bändistä hänet muistetaan, samoin yhteistyöstä Alwari Tuohitorven kanssa. Sooloartistina hän esiintyi Mikael Martin – nimellä.

70 – luvun lopulla Sundqvist perusti Simo Luukkasen kanssa MSL – studion, jossa tehtiin äänityksiä ja levyjä mm. Juicelta, Epuilta, Popedalta, Hassisen Koneelta, Mikko Alatalolta ja Yöltä.

Mitä siis? Kirja on ehkä taitoltaan ja fontiltaan liian tiivis ”raamattu”, mutta minkäs mahtaa, kun miehen uraan on mahtunut monia kokemuksia. Hauskoilta anekdooteiltakaan ei voi välttyä, kun puhutaan Sundqvistista. Yli 600-sivuinen järkäle on monumentti, jossa kerrataan ja muistellaan suomirockin vaiheita 60-luvulta lähtien. Minulle, iskelmämusiikin ystävälle, kirja on todellinen aarre ja tietysti elin taas kerran ne ajat, joita artistit tuossa vaiheessa, ennen näitä rap-musiikin kurimuksia, ovat kokeneet.

Kirja sopisi myös nuorille artisteille opiksi siitä, että aina on oltava valppaana ja kuulolla, aina on noustava, vaikka joskus kysyntä alkaisi hiipua. Onnenkantamoinen osuu kyllä kohdalle ja se on sitten vientiä koko elämän ajan. Suomen kansa ei unohda hauskuttajiaan, joiden laulut ovat pureutuneet kunnolla, vaikka kerran, heidän sydämiinsä.

Olisikohan kirjan tekijöillä kuitenkin ollut vähän tiivistämisen paikka. Uudenvuoden seutu meni tähän tiukkaan ja pienitekstiseksi ahdettuun kirjaan tutustuessa. Nykynuorisolle se voi olla ylivoimainen paketti.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)

 

 

 

 

Pata kattilaa soimaa…

Putinin ajan kritiikkiä taas kerran

Masha Gessen: Venäjä vailla tulevaisuutta, Docendo 2018

Kirjan tekijä lähtee tekemään tietokirjaansa romaanin nimikkeellä. Kirja on tottakai palkittu Yhdysvalloissa moneen kertaan, onhan sen tekijä Venäjältä pois muuttanut, katkeroitunut henkilö, joka lataa täyslaidallisen Putinin niskaan.

Yleensä kun nykyisin katsoo television uutisantia, niin huomaa, että uutiskatsausten koostajilla on kahtalainen vaikeus: Kumpaa haukkuisi enemmän Trumpia vai Putinia. Se alkaa jo vähitellen haukottaa.

Gessen tuumii, että kommunismin synnyttämä venäläinen ihmislaji ”homo sovieticus”, joka rakasti auktoriteetteja ja pelkäsi asettua vastavirtaan oli jo katoamassa kun ns. vapauden aika koitti 1980-luvulla. Mutta kohtapa oltiin samassa jamassa uudelleen, kun länsimaisen paratiisin toteuttaminen Venäjällä epäonnistui surkeasti.

Kun lueskelin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden approbatur-opintoja, tuli eteen venäläinen arkkityyppi, oblomovilainen ihminen, laiskanpulskea ja kantaaottamaton kansalainen. Ehkä se ei ollut arkuutta tai pelkoa, paremminkin laiskuutta ja mukavuudenrakkautta. Ei pidä lähteä syyhyttä sotaan, oblomovilaiset ihmiset sanoivat ja heitä oli paljon. Niinpä itänaapurin kansa on oppinut tykkäämään auktoriteeteista, etenkin kun he rakentavat itsestään fyysistäkin sankaria kuvilla tiikerillä ratsastavasta ja jääkiekkokentällä maaleja laukovasta isähahmosta.

No, mitalilla on toinenkin puoli. Joskus yksinvaltias tarvitsee kovia otteita. Kekkonenkin kirjoitti myllykirjeen, kun hänen naisasioitaan alettiin repostella lehdissä. Ja kas vain, kohta putosi taas yksi päätoimittaja pallilta.

Että mitä? Kirja vaikutti ns. ”tutulta jutulta”. Jos johtajan, olipa Trump tai Putin, on pyrittävä pitämään kansansa koossa, on joskus jyrähdettävä, joskus käytettävä vieläkin kovempia otteita.

En sulje yliampumisia pois yhtä paljon idän kuin lännen nykyjohtajilta. Tämä kirja kuitenkin vaikutti liian subjektiiviselta kannanotolta maailmanpolitiikkaan. Neuvostokritiikillä on kysyntää kirjallisuuden parissa. Muistuu mieleen vaikkapa Sofi Oksanen, jonka noste taisi loppua yhtä aikaa neuvosteemojen ehtymisen kanssa.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Mielikin matkassa

Kun satu muuttuu todeksi

Merja Mäki/ Ritva Lindberg: Salaisuus sumussa, Lector kustannus 2018

Tuisku on muuttanut kaupungista maalle. Omat vaikeutensa on siinäkin, mutta Tuisku löytää mielikuvitusystäviä tietietokoneen aarrearkuista.

Lisäksi hän kohtaa Mielikin, pisamaisen tytön, joka vie hänet lentomatkalle Ruusulinnullaan. Sadun efektiivisin episodi on tietysti se, kun Mielikki joutuu Hiitolaan vangiksi ja hänet täytyy pelastaa. Tuiskun todellisuus on kahtalainen. Toisaalta hän elää virtuaalitodellisuudessa ja toisaalta unenomaisissa mielikuvitusystäväkuvioissa.

Lienee tuttua, että lapset ottavat virtuaaliseikkailut liian kokonaisvaltaisesti ja joskus todellisuuskin hämärtyy. Sinänsä kirja kuvastelee nykylasten tilannetta. Oma lapsenlapsenikin näytti vierailulla olevan koko ajan muulla levelillä  kännykkänsä kanssa. Aikuiset ovat siinä usein välttämätön paha.

Kirjan kuvitus on jäykähkö, mutta aiheeseen sopiva.

…….

Aku ja Kumppanit suomalaisfiktioina

Korhosen taitavia ankkajuttuja

Walt Disney: Aarteenetsijäin aatelia ja muita Kari Korhosen tarinoita, 2018

” Kun panen sanoja Akun tai Roopen suuhun, elän hetki hetkeltä heidän mukanaan. Jokainen kynän piirto upottaa minut kulloiseenkin maailmaan.” ( Kari Korhonen)

Aarteenetsijäklubi on korviaan myöten täynnä vanhaa visukinttua, Roope Ankkaa. Niinpä he usuttavat Roopen Peruun etsimään rämäpäisen seikkailijan Aatu Pohjankilven aarretta. Itse he lähtevät naamioituneina mukaan. Lopulta saadaan loppuidylli ja konsensus aikaan kerholaisten ja ainaisen narsistin Roopen välille.

Aku ja veljenpojat tälläävät ylleen halloweenasuja. Mutta juhlimassa on muitakin, vielä hirvittävämpiä otuksia, jopa itse frankenstein, joka väittää olevansa aito tapaus. Eipä ihme, jos Aku on melkoisen nuupahtanut kun juhlat on taputeltu.

Korhonen on ihan taitava ankka-piirtäjä ja käsikirjoittaja. Jutut ovat usein lyhyitä ja tarinankertojana hän ei ole alan gurujen luokkaa. Hyvää keskitasoa kuitenkin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

 

 

 

 

Melkein nobelistin järkäle

Entistä hyvää ja surrealistista

Haruki Murakami: Komtuurin surma, Tammi Kustannus 2018

Murakamin ( s. 1949) tuotannosta kiinnostuneet ovat saaneet taas uuden namipalan, joskin paikoin japanilainen mestari on surrealistisempi ja vaikeaselkoisempi kuin aikaisemmin. Niinhän siinä kävi myös nobelisti Samuel Becketille, kun palkinto oli saatu kirjat alkoivat siirtyä yksityiseen tajunnanvirtaan, lukijoiden saavuttamattomiin. Itse ihastuin ensin Murakamin teokseen Norwegian Wood. Murakamin proosa on japanilaiseen tyyliin upeaa, syvälle pureutuvaa sielunelämän analyysia, joskus eroottistakin, mutta aina hienostunutta. Norwegian Woodista on tehty myös onnistunut elokuvaversio.

Myös Komtuurin surmassa on minäkertoja, muotokuvamaalari, joka on leipääntynyt työhönsä ja vaimo, joka paiskii uratöitä, leipääntyy häneen. Erohan siitä sukeutuu. Mies ottaa asian raskaasti ja hortoilee vähän aikaa autoineen etsien tasapainoa ja päästäkseen kartalle tilanteestaan.

Ajautuu sitten vuorille, kuuluisan, oudon taidemaalarin luo. Itse olen Murakamin suhteen joskus vähän pettynyt, mutta kahlannut toki murakamini velvollisuudentunnostakin, nauttien hänen runollisen herkästä ihmis- ja sielunelämän kuvauksestaan, kuin timanteista.

Murakamin proosajärkäleitä lukiessani joskus väsähdän ja niin on tainnut tehdä myös Nobel-komitea, jolta on odotettu Murakamille jo vuosia vihreää valoa palkinnon suhteen. Aina nautin Murakamin ihmiskuvauksesta ja arjen nyansseista, sekä taitavasta sielunelämän tulkinnasta, jota löytyy tästäkin kirjasta.

” Haluaisin vierailla luonanne, kun hän on ateljeessa. Pistäytyisin vain käymään ikään kuin sattumalta. Yksi kerta riittää, enkä aio viipyä kauan. Haluaisin olla hetken samassa huoneessa hänen kanssaan ja hengittää samaa ilmaa. Muuta en toivo. Lupaan, etten sano tai tee mitään, mistä koituisi teille harmia. ” …

Nautittava kirja taas japanilaiselta proosan mestarilta. Lukisin sen sarjaan, jossa on murakamia hengästykseen asti. Niin kuin kirjailija olisi viehättynyt tesktiinsä ja unohtanut joskus lukijan yksin. Mutta ne hetket, joissa Murakami kuvaa ihmisiään arjessa ja hienotunteisilla nyansseilla, korvaavat kaiken. Murakamilta voi jokainen hakea hienovireistä elämänoppia joka ei jätä kylmäksi.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Niklas Leavyn best seller

Ihmissusi liikkeellä?

Niklas Leavy: Veren Maku, Like Kustannus 2018

” Uhri makasi matalan kivimuurin vieressä, tungettuna siihen melkein kuin peiton reunalle. Ikää tai sukupuolta ei pystynyt päättelemään. … Ylävartalo oli osin paljas, ja toinen käsivarsi oli katkaistu kyynärtaipeen korkeudelta. Päätä oli mahdoton tunnistaa ihmiskalloksi. Vain muutama hiussuortuva paljasti, mistä ruumiinosasta oli kysymys. Loppu oli pelkkää veren, luunsirujen ja aivoaineen sotkua. … Koiranomistajat raportoivat radiossa, että he eivät saaneet koiria ulos autoista.”…

Efektiivisistä efektiivisin ja raaimmista raain dekkari sisältää myös hyvää kuvausta, joka on lähtenyt taiturin käsistä. Ei pelkkää spekulointia ja silmukan kiristämistä syyllisen ympärille. Yksityisetsivällä ( Ebba Lindh) on myös värikäs yksityiselämä, jopa hivenen salamyhkäinen. Eban veli on poliisi. Ebbakin oli entiseltä ammatiltaan poliisi, mutta kyllästyi virkaveljiensä korruptoituneeseen tyyliin hoidella asioita.

Nyt on liikkeellä ihmissusi, niin ainakin luullaan. Helposti tällaiset jutut ja juorut saavat ilmaa siipiensä alle. Kirja vaikuttaa hyytävältä, mutta sen pelastavat sovinnaiselle arkilukijalle Leavyn ylivertaiset tekstinheittäjän kyvyt. Kun Ebba saa soiton rahakkaasta hommasta, hän vähän epäröi. Mutta raha ratkaisee.

Pitäähän se rikollinen saada kiikkiin, olkoon millainen keskiyön mörkö hyvänsä. Jotain muutakin mystistä murhaajassa on kuin rikoksen tekotapa. Siitä kertoo jo sekin, että poliikoirat vain inisevät murhapaikalla, eivätkä suostu tulemaan ulos häkeistään.

Jutusta kehittyy monisäikeinen selvittely, jossa Ebbakin joutuu mutustelemaan taustojaan. Olen kyllä Hohtoni katsonut, joten ihmissusi-teema on tullut tutuksi. Leavyn Stockholm Calling – trilogian avausosa tarjoaa jotain uutta, mm. verbaalisti. Siksi se on otettu maailmalla vastaan ihan vinkuen. Toki täytyy sanoa, että ihmissusi – teema on jo hivenen kulunut, mutta aina yhtä tehokas.

Jouko Varonen

 

 

 

Komennusmiesten arkea

Kivoja sarjakuvakertomuksia

Komennusmiehet, Teräsmiehet maailmalla – tositarinoita työelämästä, Kuvittanut Kari A. Sihvonen, Arktinen Banaani Kustannus 2018

” Komennusmiehet ovat miehiä ja naisia joilla ei ole vakituista työntekopaikkaa. Tyypillisesti komennukset liittyvät esimerkiksi rakennusprojekteihin ja huoltoseisokkeihin, joihin ei paikallisesti ole saatavilla riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa. ”

Kirjoituskilpailun tuloksena syntynyt kirja sisältää kivoja pikku juttuja, jotka on yhdistelty sekä kuvakielen, että kertojanäänen avulla koko kirjan tarinaksi.

Teoksen sarjakuvatoteutus on sekä taitoltaan, että verbaalisti onnistunut lähestyen jopa selkokielistä esitystapaa. Joskus perhe kipuilee, kun lapset eivät tunne isää tämän tultua vuosia kestäneeltä komennukselta. Toisen kerran työpaikalle ilmestyy ammattitaidoton ”ammattimies” joka on saanut pestin hyvänä huuliveikkona. Hitsaussauma on tietysti kuin juosten kustua. Lopulta koittaa jutuniskijälle totuuden hetki ja oikeille ammattimiehille jälkien korjaamisen paikka.

Kun parakissa asuvien miesten yörauhaa häiritsee innokas kukko, joka kiekuu nonstoppina, päättävät miehet juottaa sen humalaan pullanpaloihin lisätyllä viinalla. Ja kas kummaa, aamulla kukosta ei pääse kuin pieniä pihahduksia. Kun kukon krapula on ohi, päättävät miehet toistaa käsittelyn tarvittaessa.

Naisiakin komennusmiehet tarvitsevat, jos ei muuhun niin topless-ruuanlaittajina. Niistä muista asioista puhutaan hienotunteisesti rivien välissä mikä onkin oiva ratkaisu tällaiselle siistille kirjalle.

Tykkäsin kirjasta. Kun laitoin saunan lämpenemään aloittaessani kirjan lukemista, niin kiuas oli jo kylmä, kun pääsin takakanteen asti. Harvinaisen selkeä opus anniltaan. Repliikit on minimoitu napakoiksi ja kuvat ovat suurikokoisia ja ammattimiehen kynästä selvästi lähteneitä, joskin toistoisia.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Lepoa, unta ja liikuntaa

Arkiruokia herkkävatsaisille

Minna Kinnari-Elina Ovaskainen-Siiri Kinnari: Herkkävatsaisen keittokirja, readme.fi Kustannus 2018

Herkkävatsaisia on Suomessa puoli miljoonaa. Siksi tällainen kirja on enemmän kuin tarpeeseen. Omassa perheessäni on käytössä sekä vegaaniruokavalio, että laktoosi-intoleranssi-asia, joten on tarkkaan katsottava, mitä pöytään laittaa. Kirjan tekijät perustavat teoksensa FODMAP-ruokavalioon. Niinpä esitellyt ruuat ovat gluteenittomia, maidottomia, eivätkä sisällä punaista lihaa.

Jos henkilöllä ei ole keliakiaa, voi toki korvata gluteenittomat tuotteet tavallisilla, riippuen siitä, kestääkö vatsa niitä.

Ärtyvästä vatsasta oirehtiville ovat viljatuotteista parhaita riisi, maissi, kaura, kvino tai hirssi. Banaani, sitrukset, viinirypäleet, lime, kiivi, ananas, passionhedelmä, papaija, hunaja- ja verkkomeloni, raparperi ja metsämarjat ovat myös suotavia.

Kasvikset ovat tärkeä osa herkkävatsaisen ruokavaliota. Teetä ja kahviakin saa juoda oman sietokyvyn mukaan, mutta parhaita juomia ovat vesi ja yrttijuomat, sekä vähälaktoosiset tai laktoosittomat maitovalmisteet. Kala, broileri, kananmuna sekä kalkkuna tofun ohella ovat mainioita. Pähkinöitä ja siemeniä tulee harrastaa ruokavaliossa.

Kirja esittelee ohjeistuksensa mukaan mm. broileri- ja kalkkunaruokia, kala- ja katkarapuruokia, kasvisruokia, jälkiruokia ja välipaloja, leipiä, jne…

Tommi Tikka on tehnyt hyvää työtä ruoka-annosten kuvaajana. Hänelle extraplussat. Ilman hyviä kuvia jäisi ruokakirja anniltaan laihanlaiseksi. Kirjan tekijäkolmikossa on myös asiantuntijoita ja ruokarajoitteisia. Osalle tällaisten ruokien esittely on myös oman tilanteen kannalta tärkeää.

Laktoosittomat vaihtoehdot lisääntyvät kovaa vauhtia ruokakaupoissa ja ravintoloissa. Myös vegaaniruoka alkaa olla ajan sana. Se on hyvä asia. Hyvä on myöskin se, että tällaisia helposti toteutettavia ruokia esitellään maukkaan arkiruuan ystäville. Liian usein esim. suolistovaivoista kärsivät tyytyvät vähemmän monipuoliseen ruokavalioon. Sama koskee myös vegaaneita, vaikka vegaaniosastot marketeissa ovat jo melkoisen hyvin varusteltuja.

Jouko Varonen

 

 

 

Pottamusiikkia kieli poskessa

Midaan kosketus ja muita Milla Magian juttuja

Guido van Genechten: Pottamusiikkia, Lasten Keskus ja Kirjapaja 2018

Walt Disney: Minä Milla Magia, Sanoma Media Finland Oy 2018

Pottamusiikkia-kirja on tehty huumorimielellä kaikkein pienimmille. Heidänhän täytyy opetella sekin jalo taito, että päästään erilleen vaipoista ja olo helpottuu kaikin puolin. Osuvat runot kirjaan on suomeksi riimitellyt Maisa Tonteri. Mitäpä sitä turhaa ujostelemaan näitä intiimipuuhia, kun aikuisillekin opetetetaan, että joissakin asioissa on liika häveliäisyys pahasta.

Lapsille saattaa tulla tätä kirjaa katsellessa ja töräytyksiä kuunnellessa jopa hymy huuleen ja sehän on hyvän merkki. Aina kun on huumoria mukana, on myös positiivista lähestymistapaa.

Pipsa-possu, Kasperi-koira, Sanelma-sammakko, Elli-norsu, Vihtori-virtahepo, Seppo-seepra, Kerttuli-kirahvi, Kaino-pupu ja Jimi-apina täräyttelevät oikein olan takaa. Tulivat mieleen ihan kerrostaloasumisen varjopuolet ennenvanhaan, kun kuuntelin kirjan äänityksiä.

Positiivinen kirja. Mielestäni tätäkin asiaa voi lähestyä huumorilla, sillä joillekin lapsille se voi olla jopa stressin paikka.

 

Minä Milla Magia – kirja sisältää herkullisia ja jännitteisiä seikkailuja, niinkuin vain Disney-tuotanto osaa.

Midaan kosketus- jutussa Milla taikoineen vie Roope-Ankan kallisarvoisista kalliimman ensilantin, tietysti taikojen avulla. Kolikon jäljityksestä kehkeytyy efektiivinen juttu. Käsikirjoitus ja piirrokset ovat, kuinkas muuten, piirtäjävelhon Carl Barksin.

Vanhan visukintun, Roopen, rahat kiinnostavat Millaa myös tarinassa Kultahanhien saari. Kukapa muu kuin Barks tämänkin mestarillisen jutun takana.

Milla taikoo sudenpentu-vartion, eli veljenpojat, pulloon kuin etikkakurkut tarinassa Pullotettu vartio, mutta loppuidylliin päättyy tämäkin juttu ja Milla poistuu lannistettuna ja hiukset sekaisin takavasemmalle. Piirrokset ovat tässä jutussa Daan Jippesin käsialaa.

Vietin joulunseutuun monta lukuhetkeä tämänkin Milla-koosteen parissa ja joulumieli pysyi tietysti kivana ja lämpimänä. Mestarit kun ovat asialla niin käsikirjoittajina kuin piirtäjinä on luku-/katselukokemus aito. Joskus jutut menevät vähän manerisoituneiksi, mutta tutun turvallisia juonenkulkuja lapset aina odottavat.

Jouko Varonen

 

 

Värikäs monsteriskaala

Maunon mielikuvitustystävät panevat haisemaan

Zanna Davidson/Melanie Williamson: Mauno ja Muka-Monsterit: Töräys pimeässä , Sekoilua siivillä, Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy 2018

Raikas tuttavuus tämä kuvittajan Muka-Monsteri – kaarti. Ihan tulee mieleen opettaja-ajat kun ylivilkkaat lapset piirtelivät outoja örkkejä kirjojen sivuliepeisiin. Niinpä niin. Maunokin taitaa olla vähän heikossa hapessa, siis henkisesti. Monsteriystävistä koituu sekä terapia-apua, että vaikeuksia, joita pidetään vilkkaan pojan outoina tempauksina.

Kun äiti laittaa Maunon sukat pesukoneeseen, ovat tietysti nämä haisuli-limanuljaskat sukkien mukana ja Maunon on ne pelastettava. Ei muuta kuin räpläämään salaa pesukone auki kesken pesun. Vesivahinkohan siitä tulee, siis ihan fyysinen eikä kuviteltu.

Kun ollaan lähdössä perheen Espanjan reissulle, niin tietysti on tämä sekalainen seurakunta mukana Maunon repussa. Jo laukkuhihnalla Mauno pelkää että monsterit katoavat hihnan uumeniin ja sukeltaa hihnalle laukkujen sekaan, taaskin ihan oikeasti ja aikuisten fyysisesti.

Mukana reissulla on täydellinen kympin arvoinen serkkupoika, jolla ei ole henkisiä vaikeuksia, todistuksessa rivi erinomaisia ja muutenkin kaikki mallissaan. Mutta hänellä on lentopelko. Mauno arvelee, että monsterit voisivat auttaa tässä asiassa, hauskuttaa sukulaispoikaa.

Että mitä. Kirja on pirteä uutuus. Aikanaan, kun olin saman kustantajan kirjailija, käytin myös mielikuvitusystävä-ideaa. Tietysti asiaan kuuluu, että kun vaikeudet on ohitettu, niin sekava miellekaarti hyvästellään, tai nämä itse katoavat hyvässä sovussa.

Maunon monsterikaarti on tullut pysyäkseen ja kirjasarja tietysti jatkuu ja jatkuu. Loppuidylliä suosittelevana olisin valmis toivomaan onnellista ratkaisua myös tälle tarinalle, joka kääntyy jo fyysisiksi vaikeuksiksi, siis aikuisten oikeiksi. Labiili henkinen tila kun kielii vaikeuksista eikä ole lapselle suotava pitkän päälle.

Jouko Varonen

 

 

 

 

 

 

 

 

Utopistinen haave

Ekokaupunki Kiinaan?

Eero Paloheimo: Kiinalainen juttu, Kiuas kustannus 2018

Eero Paloheimo, tohtorismies, tunnetaan mm. vihreiden kansanedustajana ja ahkerana kommentoijana, mitä tulee ekologisiin asioihin, maapallon tilaan, ympäristöasioihin, jne…

Vuonna 2005 hän otti haaveekseen ekokaupungin toteuttamisen Kiinaan, tai paremmin kokonaisen ekolaakson suunnittelun.

No homma ei todellakaan ollut niin helppo toteuttaa kuin hän oli arvellut. Puheita ja kokouksia pidettiin. Syötiin kiinalaisia herkkuja, spekuloitiin ja pidettiin tiedotustilaisuuksia. Paljon akanoita jäi kouraan, mutta jyvät taisivat jäädä vähiin.

Kirja on kuitenkin suuntaa-antava dokumentti rohkean suomalaisen yrityksesta vaikuttaa suurvaltojen ekologisiin ratkaisuihin. Niinkuin Paloheimo tuumii, ehkä asia vielä nousee esille ja hänen viitoittamallaan tiellä joku jatkaa, ehkä suurvallatkin, joista suurimmat suhtautuvat skeptisesti maapallon ympäristöongelmien parantamiseen. Itse Yhdysvaltain presidentti on jossakin vaiheessa lukeutunut niihin, jotka tuumivat rahaa tarvittavan kipeämmin vaikka kilpavarusteluun, kuin konsanaan ympäristöasioihin.

Jos kirja ei ole niitä jännitteisimpiä ja joskus sen parissa nukahtaakin, niin Paloheimon eduksi on laskettava, että hän ei ainakaan kavahda yrittämistä. Piankin hän joutuu toteamaan, että kiinalainen kulttuuri on erilaista kuin suomalainen. Siellä väsytetään suomalainen mies utopistisine suunnitelmineen kokoustamisella, sanahelinällä ja näennäiskohteliaisuudella.

Paloheimon projekti kesti kymmenisen vuotta. Rahat menivät, ystäviä ja vihamiehiä tuli. Kiinalaiseen mentaliteettiin tutustuttiin. Päiväkirjamainenkin teos muistuttaa siitä, että suurvaltojen päätä ympäristöasioissa on vaikeaa kääntää. Hatunnosto Paloheimolle, joka taistelee tuulimyllyjä vastaan jatkossakin.

Jouko Varonen