Joukon Taideblogi

Hitleristä taviksiin

Monenlaiset vihan ulottuvuudet

Rauno Juntumaa: Miksi vihaamme? Yksilön ja yhteisön tunteen anatomiaa, Kirjapaja 2018

Joku vihaa vieraita kansanryhmiä mm. maahanmuuttajia, koska he ovat ”erilaisia” ja luultavasti vievät kotimaan kansalaisilta ”leivän suusta”. Usein arvioidaan myös, että heistä osa on terroristeja tai seksuaalisesti raakalaisia. Myös venäläisviha nostaa vielä päätään kansassamme, vaikka sodista alkaa olla jo aikaa ja Kekkonen teki hyvää työtä vihan kukistamiseksi ja esim. hyvien kauppasuhteiden aikaansaamiseksi. Nyt Eu on estämässä hyvät naapuruussuhteemme itään. Jos Suomi tekee jonkun ystävällisen eleen, se leimataan heti suomettumiseksi.

Vihalla on monet kasvot. Joku vihaa ihmistä jossa huomaa olevan hänen omia heikkouksiaan. Koululaiset jättävät helposti syrjään semmoisen lapsen, joka ei ole sosiaalinen tai on esim. fyysisesti poikkeava. Tummaihoisiakin karsastetaan välitunnilla, jopa kielivaikeuksien ja ihonvärin vuoksi. Lapset voivat olla tosi raakoja.

Vielä 50 – 60 – luvulla ”ryssiteltiin” ortodokseja kouluissa ja heidän olonsa muiden joukossa tehtiin tukalaksi. 2000- luvulla oman kouluni rehtori yritti vaikeuttaa ortodoksien koulutietä mm. siirtämällä heidän opetuksensa kaukaiseen kouluun, jonne piti mennä jalan kesken koulupäivän tai koulupäivän jälkeen.

Juntumaa lähtee esim. Hitlerin arjalaisrodusta, jonka tieltä oli hävitettävä kaikki arveluttavat rodut, kuten juutalaiset. Joskus viha lähtee kytemään pienestä asiasta, kun ihminen kokee itsensä tai perheensä uhatuksi. Muinaissuomalaiset näkivät lastuja tulevan virran mukana yläjuoksulta ja läksivät kirveen kanssa surmaamaan uutta ”naapuria”, joka voi valloittaa kalastus- ja metsästysmaat.

Kirja on hyvä ja hyödyllinen, joskin se kannattaa lukea vähintään kahteen kertaan, että kirjoittajan aivoitukset selkiytyvät. Tällaista ”parantavaa” vihan analyysia varsinkin suomalaiset tarvitsevat. Toki viha nousee maailmanlaajuisesti monenteen potenssiin kun sotateollisuus käyttää suuren osan valtioiden budjetista ja ydinasearsenaali on ainoa turvallisuuden tae. Ihminen on aina ollut epäluuloinen, jopa vainoharhainen, suhteessaan toisiin ihmisiin. Pieninkin rike voi tehdä ystävistä verivihollisia. Vainoharhaisuus näkyy selvimmin suurvaltojen suhteissa. Vain pelottelemalla pysyy kauhun tasapaino.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Salmelan idylli on säilynyt

Suomalaiskansallista ja osallistuvaa

Ajelin Mäntyharjun Taidekeskus Salmelaan kauniissa kesäsäässä. Perillä totesin, että Salmelan mahtava idylli on entisellään. Tuomas Hoikkala, Salmelan kulttuurikesän sielu, oli hänkin tosi ystävällinen ja esitteli näyttelyn antia, joka tällä kertaa oli osittain suomalaiskansallista ja luontoystävällistä. Oli idyllisiä järvi- ja metsämaisemia, mutta myös osallistuvia teoksia. Niissä otettiin kantaa luonnon kärsimiseen. Siitä Mäntyharjukin on saanut osansa.

Arvo Siikamäen upeat pronssiveistokset pääsalissa virittivät näyttelyvieraan oikeaan tunnelmaan. Mi Kuoppa yllätti esim. kauniilla Aallotar teoksellan. Suomalaisia urheilun kansallissankareita olivat maalanneet ihailtavaksi mm. Antti Huovinen ja Taneli Stenberg, vain pari mainitakseni. Igor Baranov oli lisännyt näyttelyn luonto-skaalaan myös erotiikkaa. Jakke Haapasen ”Pää pilvissä” – teos jätti katsojan miettimään. Jan Nevan taiturimaiset figuurit saivat ainakin minut pysähtymään toviksi. Jasmina Ijäksen työt liittyivät luonnon-puolesta teemaan.

Juhani Linnovaaran ”Joutsenlampi” antoi tutulla humoristisella otteella ajattelemisen aihetta. Pitkän linjan kuvateilija ja opettaja Antti Hakkarainen yllätti sävykkäillä maisemakuvillaan jotka suuntautuivat osittain esteettisiin ohuuksiin. Näyttely tarjosi ”jokaiselle jotakin” aidossa Suomi – 100 -hengessä. Itse vietin paljon aikaa näyttelyn parissa ja Salmelan hyvinhoidettua kulttuurimaisemaa ihaillen.

Mieleen jäivät myös Tuomas Hoikkalan saksofonisävelet, jotka kaikuivat näyttelyvieraitten kuuluville. Hoikkalalta on ilmestynyt myös levytyksiä, joista ”Godfather” – levy soi autoni levysoittimessa lähtiessäni kohti Lappeenrantaa. Paikoin melankolisen kauniit saksofonisoolot tulivat hyvin esille ja kokonaisuus oli hallittu ja teknisesti huippuluokkaa.

Näyttely vaikutti ”kansaan menevältä” ja tarjosi paljon taidetta josta karjalaismuori totesi ohikulkiessaan: ”Tuost mie tykkeen.” Itselleni tuli mieleen esim. taannoinen Retretin luolaston avausnäyttely, jossa Seppo Similä yhdisti luonnon ja erotiikan ja sai suuret kansanjoukot liikkeelle. Jossakin vaiheessa vilahti tajuntaan myös itse Reidar Särestöniemen värienkäyttö.

Jouko Varonen ( SARV:n jäsen)

Tuomas Hoikkala Salmelan kesäidyllissä

Arvo Siikamäki, Afrodite

Igor Baranov, Lady Fox Selfie

Taneli Stenberg, Tero Pitkämäki

Antti Hakkarainen, Kun saapuu punainen yö

Mi Kuoppa, Aallotar

Jakke Haapanen, Pää pilvissä

Antti Huovinen, Hiihtäjä Iivo Niskanen

Igor Baranov, Herbarium

Saksofonitaituri Tuomas

 

 

 

 

Matkustaminen antiikin maailmassa

Upea tietoteos ja lähdeteos

Ari Saastamoinen: Tuhat tietä Roomaan, Gaudeamus

Matkustaminen antiikin maailmassa oli yleistä, mutta joskus hidasta. Maatiloille pääsi päivässä-parissa, kiertelevien kauppiaiden matkat kestivät kuukausia, opintomatkat vuosia, mutta maanpako saattoi kestää lopun elämän.

Saastamoinen on kirjoittanut aiemminkin lähteisiin perustuvia kirjoja, mm. Afrikan loistavat kaupungit (2003) oli tällainen. Nyt liikutaan maitse ja meritse ja tietysti ”kaikki tiet vievät aina Roomaan”.

Kirjassa puututaan mm. matkustajan varusteisiin, kuten vaatetukseen ja apuvälineisiin. Näitä olivat vaatteiden lisäksi aurinkokellot, viralliset tilastot ja tiedot imperiumin reitistöistä. Merelle lähtijä tarvitsi esim. rannikkokuvauksia. Kirjat olivat hyvin kalliita, eikä niitä aina saanut käyttöönsä.

Kulkuvälineitä olivat vankkurit ja kärryt, kantotuolit, vetoeläimet, kantoeläimet, ratsastaminen tai patikointi. Teillä saattoi olla majataloja, ravintoloita ja kapakoita. Maantiematkailun hankaluutena olivat tulliasemat ja -hinnastot, maantierosvot ja teiden turvattomuus. Merimatkoista esitellään kirjassa merireitit, laivat, satamat ja majakat, purjehtiminen ja navigointi. Merellä oli tietysti myrskyjä ja haaksirikkoja sekä merirousvousta.

Matkoja tehtiin monesta syystä: tutkimusmatkoja, sotaretkiä, hallinnollisia matkoja, pakomatkoja, kauppamatkoja, opintomatkoja, vierailuja ystävien ja sukulaisten luo, turistimatkoja, pyhiinvaelluksia, terveysmatkoja ja nojatuolimatkoja.

Kirja pyrkii esittelemään lähdeviittein edellä mainittuja aihepiirejä ja se on vaatinut ison työmäärän. Niinpä kirja on mielenkiintoinen ja hyödyllinen mm. opiskelijoille ja historiasta kiinnostuneille. Nykyaikana ovat kuukausia kestävät pyhiinvaellukset jalkapatikassa tulleet muotiin ja olosuhteet ovat usein samantapaiset kuin ennen.

Itse käytin kirjaa lähteenä siten, että etsin kiinnostavia tietoja ja kuvauksia. Luulisin, että moni historiaa työkseen opettava, olisi iloinen tällaisesta kirjasta. Oppilaitosten käsikirjastoon  se myös sopisi.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Tapani Baggen huumoria

Kevyttä kesälukemista

Tapani Bagge: Miehet asialla, Aviador-kustannus 2018

Joulukuusen haku toisen omistamasta metsästä voi olla melkoinen seikkailu, jopa surkuhupaisa. Siinä miehet laulavat alakuloisina ja märkinä aattoillan hämärtyessä kuusen alla: ”Joulupuu on rakennettu!”

Lautasantenni pitäisi saada käännettyä sellaiseen suuntaan, että tärkeä jalkapallo-ottelu näkyisi ruudulta. Mutta kun päästään katolle, on vielä lyhyempi matka alas, ja tietysti räystäskouru kaulan ympärillä.

Samaan koettememusten sarjaan kuuluvat renkaanvaihto, ruohonleikkurin korjaus, lukkosula, joulupukin puuhat, palovaroittimen asennus ja hiirien karkottaminen ullakolta.

Totuus on usein, että ammattimiehen kutsuminen pienten remppojen tekoon tulee usein paljon halvemmaksi. Pihasaunan tekokin päättyy siihen, että koko komeus roihuaa ilmiliekeissä ja melkein sytyttää koko torpan tuleen.

Tapani Bagge ( s. 1962) tunnetaan palkittuna kirjailijana, jolta onnistuvat yhtä hyvin Jerry Cottonit kuin televisiosarjojen teko tai romaanit. Tämä huumorikirja on tehty vähän kieli poskessa. Baggen alter ego yhdessä lukijan kanssa seikkailee lyhyissä ja vähän pidemmissä pakinoissa.

Hampaan paikkaaminen Plastik Baddingilla on jo melkoisen tarunomainen suoritus. Siihen voi kuitenkin olla syynsä kun terveyskeskuksen puhelin tuuttaa tunnin varattua ja kun yhteys tulee sairaanhoitajaan, hän kysyä pamauttaa, että särkeekö hammasta. Jos ei särje, mene hammaslääkärijonoon tai – paikkaa itse. Miesten surkuhupaisia yrityksiä hoitaa kodin hommia on nähty melkein joka taloudessa. Itse muistan kun isäni yritti korjata käkikelloa, korjasi ja ähki, mutta joutui lopulta laittamaan osat kassiin ja marssimaan kylän kelloseppänä tunnetun kalliin gurun puheille.

Jouko Varonen

 

 

Suomen kielen salaisia piirteitä

Mielenkiintoinen kirja

Ville Eloranta-Jaakko Leino: Sanaiset kansiot, suomen kielen vaietut vaiheet, Gaudeamus-kustannus

Suomalaisten alkukoti oli Länsi-Uralilla, Volgan mutkan tienoilla. Suomen kielen tulo maahamme oli kuitenkin mutkikkaampi juttu ja ensimmäiset suomalaiset eivät todellakaan edes puhuneet suomen kieltä.

Omat suomenkielen ja kirjallisuuden approbaturini eivät riitä paljonkaan selvittämään kielemme historiallisia vaiheita. Sen toki tiedän jo lapsuudesta, että sanastoa on tullut idästä ja lännestä, sekä etelästä. Yhtäläisyyttä viron kieleen ei tietysti voi myöskään kiistää ja Unkarin kielessä on paljon yhteyksiä oman maamme sanastoon. Niinpä suomen kielen  sana ”heinä” on Unkarissa ”shaina” ja viron kielen jalgratas tarkoittaa polkupyörää.

Tämän kirjan lyhyet ja lukijaystävälliset luvut ottavat kantaa kielemme ilmiöihin aina stadin slangista nykyiseen somekieleen ja englanninkielisistä ilmaisuista kielemme raamatullisuuteen.

Sen verran olen kiinnostunut kielestämme, että suorastaan  ahmin tämän kirjan. Itseltäni on julkaistu 24 kirjaa ja täytyy sanoa, että jo oikoluvussa oli aikamoinen työ. Agricolan merkitystä kielellemme ja uudissanoillemme ei voi tietysti kieltää:

” Kuten olemme koulussa oppineet, Agricolalla oli aivan ainutlaatuinen merkitys suomen kielen asemalle äidinkielenä – niin koulujen oppiaineena kuin laajemmassakin merkityksessä. Hän oli ensimmäinen kirjailijamme, ja hänen ensimmäinen kirjansa oli samalla ensimmäinen suomenkielinen äidinkielen oppikirja, Abckiria.”

Kirjan tekijät ovat sukeltaneet sanojen muuntumiseen, lainasanoihin, slangeihin, murteisiin, sukulaisuussuhteisiin jne… Joskus tulee kirjaa lukiessa mieleen vaikkapa ”maisteri Frangenin” humoristinen kieliohjelma. Todella hyvää ja hyödyllistä luettavaa.

Kiitos kirjasta!

Jouko Varonen

 

 

 

Ryhmä Hau ja Autot liikkeellä

Kivasti kuvitettuja lastenkirjoja

Disney,  Autot, Tervetuloa Syylari Cityyn! , Sanoma Media Finland 2018  Disney, Ryhmä Hau, Pennut maalla ja merellä, Sanoma Media Finland 2018

Eräänä kuumana kesäpäivänä Riku ja koiranpennut päättävät lähteä lumisille vuorille tapaamaan ystäväänsä Jakkea. Ensimmäinen koettelemus on Jakella repun putoaminen jäiseen veteen. Kohta itse Jakkekin on vaarassa molskahtaa repun perässä hyiseen veteen. Urhea siperianhusky kuitenkin tarraa Jakkea lahkeesta ja pelastaa kukaties pojan hengen.

Sitten lasketaan liukumäkeä lumirinteessä, niin että lumessa liukuvat pingviinit jäävät toiseksi. Ryhmä Hau saapuu myös vuorille, ja lähtee etsimään Jakkea. Kun tullaan huteralle jääsillalle, on siperianhuskyllä vuorossa jo toinen urotyö samana päivänä.

Toisessa jutussa lähdetään auttamaan kullanhuuhtojaa, Ottu-ukkia. Ja kultaa löytyykin niin paljon, että saadaan kultainen patsas kana-Kanatuiselle. Ensin kuitenkin luihu pormestari Hanttinen yrittää napata kultalastin itselleen.

Tervetuloa Syylari Cityyn esittelee kaupungin pienintäkin yksityiskohtaa ja ajoneuvoa myöten. Tunnelma on samantapainen kuin kotimaisella suosikilla Mauri Kunnaksella kuvakirjoissaan. Yksityiskohtia riittää jopa hengästykseen asti ja lapsille, jotka tuntevat Syylari Cityn asukkaista ja autoista jokaisen, kirja on todellinen aarre.

Näyttää siltä, että Disney-tuotanto ei jää polkemaan paikalleen vaikka ajat muuttuvat. Silti mukana tuotannossa ovat myös klassikot, kuten Tuhkimot ja muut prinsessat. Omat lapsenlapseni ovat selvästi ihastuneita Disneyn nykytuotannosta ja tietysti pitää pelata korttia prinsessa-korteilla tai leikkiä muilla oheistuotteilla. Valitettavsti ne ”taipuvat” huonosti pokerin pelaamiseen.

Uutta Disney tuotantoa, samoin kuin entistäkin, tehostavat animaatioelokuvat, joissa on todella kivoja toteutuksia.

Koirat ja autot kuvakirjasankareina, ovat oivallus vailla vertaa. Niinpä kauppojen hyllyt pullistelevat näitä hahmoja, joiden saaminen lahjapaketissa saa lapset ikionnellisiksi.

Jouko Varonen

 

 

 

Viehättäviä kuvakirjoja

Prinssejä ja prinsessoja

Disney, Kaunotar ja Hirviö, Linnan salaisuus, Sanoma Media Finland 2018

Disney, Sofia ensimmäinen, Olipa kerran prinsessa, Sanoma Media Finland 2018

Vanhaa kunnon prinssi ja prinsessa – glamouria sisältävä kirja on saanut jopa uuden linnamaisen ulkoasun, joka tekee kirjan katselusta vähintäänkin moniulotteisen elämyksen. Lisäksi Linnan kalusteiden ja salaisten huoneiden sisältö on piirretty todella mielikuvitusta käyttäen. Lapsi varmaan ilahtuu moisesta kirjasta jo pelkän katselun perusteella. Lisäksi juttuun sisältyy disneymäinen remonttimeininki, kun sadun henkilöt osallistuvat miljöiden uusimiseen. Ja loppuidylli on taattu, kun Kaunotar ”löytää” tanssiaisissa naamiaisasujen joukosta tutut siniset silmät, jotka kuuluvat hänen rakkaalleen. Todella plussia kirjan mielikuvitusrikkaasta taitosta ja ulkoasun muotoilusta ”linnamaiseksi”. Lapselle tällainen elämys on mieleenpainuva.

Sofia ensimmäisen tarinassa on mukana myös jännitteitä pahismaisen velhon muodossa, joka haluaa varastaa Sofian uudelta isältään saaman taika-amuletin. Onneksi kaikki järjestyy vaikka Sofia tulee jopa erehdyksessä taikoneeksi tanssiaisväen nukuksiin. Rakkaustarinan aineksia on mukana, kun kerrotaan suutarinliikkeessä työskentevän Mirandan ja kuningas Rolandin rakkaudesta ensi silmäyksellä.

Mielestäni Disney-kirja Linnan salaisuus on todella vaikuttava katseluelämys. Yksityiskohtia löytyy vanhan linnan miljöissä ja katto-osasto antaa uuden ulottuvuuden kuvakirjalle.

Disneyn sadut ovat todella lämpimiä ja sydämellisiä, vaikka joskus on pahiksiakin mukana. Yleensä päädytään loppuidylliin, jota pidän lastenkirjailijana alle kymmenvuotiaille tärkeänä.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)

 

 

Erikoinen kirja

Kirja pro-pelimiehille

Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun, Atena-kustannus 2018

Jos kysyttäisiin mielipidettä kirjasta joltakin eläkeläiseltä, niin hän tuumisi varmaan, että tämmöisiä robotteja niistä nuorista tulee, kun ne ei tee muuta kuin istuvat tietokoneen ääressä, deittailevat, chattailevat ja pelailevat uhkapelejä yökaudet.

Enpä varmaan ole aivan vielä kalkkeutunut, kun jaksoin selata Kivimäen kirjan läpi ja osallistua peli-ilmaisujen ja väitöskirjaslangin sekoituksella keitettyyn proosarunonomaiseen keitokseen. Toisaalta tuli jo mieleen taannoinen kirjallisuuden ”outo lintu” Hans Selo, jolla joka toinen sana oli lipan alta kiskaistu uudissana.

Ville-poika on pahasti pelikoukussa ja ei ole ainut, jolla kirjassa on jonkunlainen psykoosi päällä. Rahaakin tulee ja jonkin sortin järki päähän. Nuorukainen onnistuu saamaan kaverikseen Pilvin, joka on erikoistunut addiktioiden tutkimiseen. Siinäpä olisi elinikäinen psykoanalyytikko peliriippuvaiselle. Mutta Ville on oppinut hyppimään leveliltä toiselle ja elämään todellisuuspakoisessa uhkapelimaailmassa.

Näinkin voi kirjan kirjoittaa. Aistin lukiessani jännitteitä ja eroottistakin viritystä, vaikka en ole parhaimmillani pelifraasien parissa. Joku proffa oli kuitenkin kiinnostunut Villestä ja kaipa hänestä leivottiin jonkin sortin tohtoriaatti.

Kirjan lukijan täytyy olla vähän jyvällä pelistrategioista, niin voi saada selvää, mutkikkaasta ja vaikeasta sanastosta. Ehkä Näistä Kivimäen pelivinkeistä voisi olla apuakin, jos on todella ottanut pokerin elämäntehtäväkseen.

Jäin miettimään, että minne se alussa väläytetty tuttavuus, yliherkkä Milena katosi, kun hänessä näytti olevan ainesta vaikka mihin. Entisenä opiskelukesien ”vipparina” rankkasin Milenan kehityskelpoiseksi tämäntyyliselle miehelle, jos ei olisi ollut sitten liian rankka tapaus. Ainakin kriitikon mielenkiinnon herätti todentuntuinen kuvaus tästä tyttösestä.

Jospa vaikka kirja onkin sopiva 4D – ajan nörttinuorisolle. Pahempaakin siansaksaa kun tietokoneelta löytyy. Kirjan nimestä jäin miettimään, että se sopisi proffan vastaukseksi papille, joka kysyy, että tahdotko ottaa tämän… . Lieneekin tämä kirja tehty toisaalta vähän kieli poskessa ja kokeilumielessä, jos vaikka kirjallisista innovaatioista kiinnostunut kustantaja tarttuisi verkkoon.

Jouko Varonen

 

Sosiaalinen ja ekologinen innovointi yrityksissä

Mainio kirja

Soilikki Viljanen ja Pauli Juuti ( toim): Arvovallankumous, Eettisyys innovaatioiden lähteenä ja yhteiskunnallissa yrityksissä, Edita- kustannus 2018

Mitä siis tarkoitetaan arvovallankumouksella? Senhän jokainen näkee omassa taloudessaan. Yhä enemmän maassamme kiinnitetään huomiota esim. kierrätykseen, lajitteluun, ym. luontoa säästäviin asioihin. Sama koskee myös kulutustottumuksia. On herätty huomaan että ekologinen ja humaani ostoskori muotoutuu yhä vähemmän hinnan perusteella.

Globaali aspekti huomioidaan usein kaupoissa entistä enemmän ja kun huomioijia on monta, se vaikuttaa myös kauppojen ja liikeyritysten valikoimiin ja toimintaan.

Tämä kirja pyrkii selvittelemään artikkeleidensa avulla, miten yritykset voivat yhä enemmän innovaatioissaan pyrkiä muuhun kuin rahalliseen tuottoon, koska se on yhteinen asiamme. Pitää muistaa työttömien tilanne, nuorison syrjäytyminen, vanhusten asia, globaalit lähtökohdat, eettisyys ja luonnonsuojelu.

” Hyvinvointiyhteiskunna murrosta kuvaavat esimerkiksi käynnissä olevat sosiaali- ja terveydenhuollon mittava uudistushanke sekä ponnistelut työttömyyden vähentämiseksi, nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tai iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden poistamiseksi. On yleisesti tunnustettua, että emme voi selvitä hyvinvointiyhteiskunnan murroksesta toimimalla entiseen tapaan, vaan tarvitsemme uudenlaisia toimintatapoja.”

Kirja on todella hyvä ja hyödyllinen, sekä lukijaystävällinen johdatus aikamme sosiaalisiin, ekologisiin ja eettisiin ongelmiin. Onneksi nykyisin on herätty jo puheesta tekoihin. Tämän kirjan tekijät paneutuvat myös siihen ”arkaan kohtaan”, mikä on monille vaikea pala. Yrityksissä ikävä kyllä vieläkin usein ajatellaan, että rahallinen voitto on tärkein lähtökohta. Kotitaloudet ovat huomanneet paremmin säästämisen, kierrätyksen ja vaikkapa keräyksiin osallistumisen. Toivon, että tätä mainiota kirjaa käytetään esim. yritysten koulutustapahtumissa ja tavallisissa kodeissa tai kouluissa.

Jouko Varonen

Hevoskouluttajan vinkkejä

Hyvä kirja hevosista

Tina Finn: Hevosen asialla Kari Vepsä, Docendo 2018

Kari Vepsään olen tutustunut enemmän laujana kuin hevoskouluttajana. Hän tuumii, että ”hevoskuiskaaminen” ei ole aina puhumista niinkuin voisi luulla. Jos hevosen kanssa on vaikeuksia, niin on syytä tietää, että se ei ole tahallaan ilkeä tai huvikseen hankala. Toisaalta Vepsä muistaa lapsuudestaan, että ukki puhui hevoselleen kuin parhaalle kaverilleen, joten puhumisellakin lienee puolensa.

Hevosella on ”oma persoona” jonka kautta se opettaa hoitajalleen jotakin arvokasta. Hevosmiestaidot tähtäävät parempaan arjen hallintaan hevosen kanssa. Hevosen on saatava liikkua paitsi ihmisen liikuttamana, myös vapaana tarhassa tai laitumella.

Maalaislapsuudestani muistan, miten hevoset vietiin metsälaitumelle ja ne ”kutsuivat” toisiaan, kun toisen vei laitumelle. Pian toinenkin, ennestään laitumella oleva, tuli kaviot kopisten paikalle, kun sinne tuotiin sen kaveri. Isä muisti myös savottapäivän jälkeen huoltaa hevosen. Tärkeä hetki oli hevosten piehtarointi tai uittaminen, joka oli niille mieluista.

Vepsän kirja on lukijaystävällinen ja vaikuttaa siltä, että hän jakaa parhaat vinkkinsä kirjan lukijoille.

– Hevoselta ei voida olettaa mitään sellaista, mitä sille ei ole opetettu. – On syytä muistaa, että johtajan paikka eläimen elämässä tulee aina ansaita, ei ottaa. – Mitä enemmän positiivisia kokemuksia ihmisestä varsa kerää muistipankkiinsa, sitä helpompaa sen kanssa työskentely myöhemminkin on.

Kirjan loppuun tiivistää Vepsä myös ”hevosen pyynnöt” jotka ovat tärkeää, oman kokemuksen kautta tullutta tietoa. Myös kirjan laadukkaasta ja havainnollisesta kuva-annista antaisin monta plussaa.

Jouko Varonen