Joukon Taideblogi

Upeaa lyhytproosaa

Kirje Jumalalle ja muita juttuja

Olli Sarpo: Olemisen tapaluokkia, Reuna-kustannus 2018

Harvoinpa sitä saa luettavakseen näin oivaltavaa lyhytproosaa. Sympatiani siirtyivät Sarpon puolelle heti ensimmäisen jutun jälkeen. Mieleen tulivat esim. edesmenneen humoristin Veikko Huovisen lyhyet jutut. Tietysti tuli mieleen paljon muutakin, sillä Sarpon kattaus sisältää juttuja Jumalasta työvoimatoimiston pomoon tai yksinäisyydestään taiteen tekevästä kirjailijasta hautajaisten ”pummiin” joka sentään laulaa kauniilla äänellä virret, että saa nauttia tuntemattomana lihakeitosta ja muusta tarjoilusta.

Sarpo on mielestäni muutakin kuin karrikoiva humoristi. Hän puuttuu yhteiskunnan vähäosaisten tilanteisiin omalla jäljittelemättömällä tyylillään ja joskus ihan kurkunpäässä tuntuu outoa jomotusta, kun kirjailija tulee lähelle omaa todellisuutta tai osoittaa pysyvinä arvoina pitämämme asiat kyseenalaisiksi.

Kirjailija taitaa vältellä itsekin julkisuutta, niinkuin näistä, usein selkeästi koetuista kertomuksista voi arvailla. Vaatimattomuuteen ei ole syitä. Näillä eväillä noustaisiin maamme humoristienkin harvalukuisessa joukossa kärkisijoille.

Mitäpäs muuta kuin kyselemään Sarpon muita teoksia kirjastoista. Sarpolta on nimittäin aiemmin julkaistu kirjat Antipastoraali ( 2013) ja Sirkus, tai Sinä, minä ja sika ( 2008).

Ehdottomasti Sarpon Olemisen tapaluokkia on sijoitettava hyllyyn odottamaan uutta lukemista. Se koukutti minut niin perusteellisesti, että en laskenut kirjaa käsistäni, ennen kuin olin nautiskellut jokaisen jutun.

Sarpon yhteiskuntakritiikki painottuu mm. vähäosaisten ja syrjittyjen tilanteeseen. Hän sivaltaa myös yleistä piittaamattomuutta suomalaisten keskuudessa. Myös uskonnolliset maneerit saavat osansa vähättelystä. Joskus tietysti kirjailijan aihelmat siirtyvät myös inhorealismin suuntaan, mutta mitäpä tuosta. Olisipa kiva juoda kupponen kahvia tämmöisen miehen kanssa lähihuoltamolla ja vähän filosofoida, kun siellä ”timantit” ovat yleensä harvassa.

Jouko Varonen ( SARV)

 

 

Unten maille rauhallisesti

Hyviä niksejä unettomille

Taina Laane: Unen lahjoja, kirjeitä hänelle, joka valvoo, Kirjapaja

Markku Partinen ja Anne Huutoniemi: Uniterveyskirja, nuku hyvin, voi hyvin, Docendo 2018

Olen itse huomannut, että unen saantia auttavat tietyt rutiinit, joita yleensä nukkumaan mennessä ovat hidas ja lämmin lähestyminen unimaailmoita elämäntoverin kanssa. On pienempiäkin rutiineita, joita toistetaan joka ilta. Stressin poisto on tärkeää unen laadulle. Mm. taannoinen stressotohtori Pertti Pakarinen huomioi rutiinien merkityksen. Joillekin unen antaa jokailtainen viileä suihku ennen nukkumaanmenoa, joillekin kaunis ja unettava musiikki.

Mutta näihin kirjoihin mennäkseni. Taina Laane muistelee kirjeissään tilanteita, joissa unen saanti on ollut vaikeaa. Kirjeiden jälkeen hän ”kokoaa” vinkit tiivistelmiksi: – Mieti hetki niitä aikoja, jolloin olet nukkunut hyvin. – Hengitä syvään sisään sierainten kautta ja tunne, miten hengityksen virta kiertää alas vatsaan saakka niin, että vatsa nousee ja laskee hieman hengityksen tahdissa. – Anna katseesi kiertää huoneessa tarkkaillen sen yksityiskohtia.

Hyvä kirja, joka ei tyydy tavanomaisuuksiin, vaan tarjoaa myös uusia keinoja stressin ja unettomuuden poistamiseen. Kiitos kirjasta!

Uniterveyskirja tarjoaa, jos oikein käsitin, hieman tieteellisemmän lähestymistavan uniongelmiin. Siitä poimin kuitenkin monia merkittäviä ohjeita:

Unettomuuden syitä ovat mm. melu joka kuuluu makuuhuoneeseen, liian kuuma ilma, ilman epäpuhtaudet, häiritsevän kirkas valo.

Unen aika ihminen käy myös läpi ja ”selvittää” itselleen traumoja ja stressejä. Siitä johtuu esim. sanonta ” pitää nukkua yön yli”.

Unen laatua huonontavia tekijöitä ovat mm. tupakoiminen, iltasyöminen, alkoholi, perintötekijät, sairaudet, jne…

Tämä kirja on asiantuntijoiden tekemä seikkaperäinen ja arvokas tietoteos, johon pitää palata useamminkin. Laanen kirja on ehkä enemmänkin henkilökohtaisiin havaintoihin perustuva, tosin lukijaystävällinen ja kiva.

Jouko Varonen

 

 

Musiikkimies ja elämäntaiteilija

Marco pelasti Nightwishin

Marco Hietala, Ruostumaton, toim. Timo Kangasluoma, Docendo

Marco Hietala ( s. 1966) on suomalainen muusikko. Hän on toiminut basistina, laulajana ja lauluntekijänä mm. Tarot ja Nightwish -yhtyeissä. Muissakin yhtyeissä hän on esiintynyt. Näistä voi mainita vaikkapa Sapattivuosi ja Northern Kings – yhtyeet. Ulkomailla hänet tunnetaan parhaiten Nightwishin jäsenä.

Kirja, jonka Timo Kangasluoma on toimittanut, on paljolti korutontakin kerrontaa rock-muusikon arjesta. Ihmissuhteet ovat katkolla ja viina maistuu. Siinä humussa ja julkisuuden paisteessa, tulee riehuttua hotellihuoneissa ja vietettyä railakasta kiertue-elämää.

Kirjassa kerrotaan myös Tarja Turusen vaiheista Nightwishissä ja siitä miten eräs tunnettu ”Marcelo” alkoi ”vaatia liikoja”. Mikäpäs siinä auttoi Tuomas Holopaista muu kuin lähettää Tarja pois yhtyeen leivistä.

Marcon ääni kuuluu kirjassa selvänä kautta linjan:

– Minusta ihminen on musikaalinen jo silloin, kun hän pystyy nauttimaan musiikista ja varsinkin hyvin monenlaisesta musiikista.  – Voi helvetti, käytitkö sä edes kumia? – Huomasin sitten pankkiautomaatilla kolmannen keikan jälkeen, että oho täällähän on hitonmoinen läjä rahaa. – Huomasin hyvin nopeasti, että varsinkin minulla ja Tuomaksella oli paljon yhteistä. Pidimme samoista kirjoista ja muutenkin kemiamme kohtasivat hyvin.

Marco tuli yhtyeeseen parahiksi, kun Tuomaksen kantti alkoi pettää. Hänestä yhtye sai uutta ”ääntä” ja virikettä. Lueskelin kirjaa päivän mittaan ja totesin että ”samoilta kotikonnuiltani” olevan yhtyeen historia kolahti minuun. Onneksi pojilla oli maalaisjärkeä enemmän kuin monilla muilla rokkareilla ja vaikeudetkin selätettiin aina yksi toisensa jälkeen.

Jouko Varonen

 

 

Vähäosaisten asialla

Jotkut vielä välittävät

Ihmisen arvo, Helsingin Diakonissalaitos 150 vuotta, toim. Jyrki Paaskoski, Edita Oy

Helsingin Diakonissalaitos on Aurora Karamzinin näkyvin muistomerkki. Hän teki aloitteen laitoksen perustamisesta vuonna 1867 ja osallistui tähän hyvään asiaan aina viimeiseen hengenvetoonsa asti. Kirja, jonka sain käsiini, on myös seikkaperäinen teos diakoniatyöstä Suomessa. Toisaalta se peilaa yhteiskunnallisia muutoksia aina Karamzinin ajoista nykypäivään. Helsingin Diakonissalaitos on tietysti muuttunut ajan mukana ja 2000-luvulla muutokset ovatkin olleet melkoisia.

Siskoni, joka oli lupaava Suomen mestaruustason hiihtäjä, sai rippipapiltaan ukaasin: ”Valitse Jumala tai hiihto!” Sisko valitsi Jumalan, valmistui diakonissaksi ja mm. alkoholistien parissa tehtävään laupeudentyöhön. Päätöstään hän ei ole katunut, sillä hyväntekijä saa myös laajan ystäväpiirin.

Kirjan mittavalle kuva-annille pitää antaa erityisplussa. Mutta tekstintekijälle ja kirjatiimille kuuluu tietysti suurin kiitos arvokkaasta teoksesta. FT Jyrki Paaskoski on Suomen ja Venäjän historian dosentti Helsingin ja Itä-Suomen Yliopistossa. Hänelle uskottu tehtävä on toteutettu mallikkaasti.

Helsingin Diakonissalaitos on Äiti Teresan työn tapaan omistautunut kaikkein vaikeimpien ja vaativimpien erityisryhmien palveluun ja kansalaistoiminnan vahvistamiseen. Tämä ns. ”rohkea diakonia” auttaa kestävän hyvinvoinnin rakentamisessa vielä nykyisinkin. Arvata saattaa mikä sen merkitys on ollut esim. vaikeina sodan vuosina.

Luulenpa että monelle käy samoin, kuin itselleni. Silmät avautuivat ymmärtämään mm. sitä, mikä on vapaaehtoistyön arvo kärsiville vähäosaisille, tai vaikka syrjäytyneille nuorille nyky-yhteiskunnassa. Samalla hyväntekijä saa merkitystä omalle elämälleen.

Jouko Varonen

 

Tekijämiehen lintuopas

Pienet kuvat, enemmän tietoa

Pertti Koskimies: Linnut, lajiopas, Readme

Pertti Koskimies on biologi ja tietokirjailija. Hän on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti.Linnut ovat Koskimiehen erikoisalaa. Hän on julkaissut useita kirjoja ja toiminut myös monessa kirjojen toimituskunnassa.

Koskimies tunnustautuu luontouskovaiseksi, jolle sopinevat laulun säkeet: ” Nyt metsä kirkkoni olla saa”…Uusi lajiopas luottaa paljolti Koskimiehen asiantuntemukseen, ja teksteihin enemmän kuin pieniksi ( mutta usein tarkoiksi) jääviin kuviin.

Joskus kuvat ovat jopa ”hämäriä” ja enemmänkin tunnistuskuvia kuin eksakteja lintukuvia. Koskimiehen kirjaa lukiessa huomaa kyllä, että tekstin osuus on todella asiantuntevaa ja jos haluaa tarkkoja kuvia ”vaikeista linnuista” , niin niitä varten pitää olla joku muu, kuviin pääpainon laittava kirja.

Kirja on ”vedenkestävä” maastokirja ja kotona voi lintureissun jälkeen vielä tarkistaa asioita muiden kirjojen kuvista, joissa näkyy lintu ”alta ja päältä, lennossa ja lepuulla”.

Kirja esittelee tärkeimmät asiat linnuista varsin tarkasti aina lentotapaa ja ääniä myöten. Vertailun helpottamiseksi käsitellään myös samannäköiset ja samalta kuulostavat lajit yhdessä.

Ryhmittely tapahtuu elinympäristöjen ja lajien samankaltaisuuden mukaan. Niinpä bongarin on helppo laittaa auton navigaattoriin paikkakunta, josta kyseinen lintu yleisimmin löytyy.

Kevään tullen tarvitaan maastokirjaa. Rankkaisin Koskimiehen kirjan uusien maastokirjojen kärkiryhmään. Vietin tekstien parissa jopa nojatuolimatkoja ja totesin, että lintuguru on antanut parastaan tätä kirjaa tehdessään. Kirja sopinee pidemmälle ehtineillekin lintuharrastajille. Jos on on bongannut ”vain” parisataa maamme lintua, niinkuin minä, ei ehkä kuulu kirjan kohderyhmään.

Jouko Varonen

 

Kokemuksia ristisaatoista ja praasniekoista

Kaunis kirja

Vaellus pyhiin, Ristisaattoja idän ja lännen rajalla, toim. Hanna Hentinen ja Elina Vuola, Kirjapaja 2018

Itärajan ristisaatoista kertova kirja on täynnä tunnetta ja kauneutta. Aloitin tutkia kirjaa ja yöhän siinä meni kun tekstitkin todella puhuttelivat. Kirjan tekijät antavat oivaltaa, että ristisaatto on paljon muutakin, kuin kävelemistä sorateitä pitkin pappien kanssa, hiihtämistä ikonien kera, tai vene ja kanoottiretkiä. Ristisaatossa yleensä lauletaan ortodoksisia kirkkolauluja ja pidetään jopa liturgia kävellen tai veneessä.

Kirjan kuvamateriaali on mustavalkoinen ja tietysti vaikuttava, joskin olisin odottanut sitä enemmänkin. Kirja on puoliksi englanninkielinen, joten se voi kiinnostaa myös ulkomaisia asiasta kiinnostuneita.

Kirjan tekijät kuvaavat omia kokemuksiaan ristisaatoista ja praasniekoista. Praasniekka on ristisaaton ja veden pyhittämisen juhla, johon yhdistyy vapaata sanaa. Joskus praasniekassa on pidetty myös markkinoita ja meno on ollut niin riehakasta, että virkavalta sai aiheen myös puuttua asiaan. Ortodoksit kun osaavat juhlia.

Itse olin mukana Iljan praasniekassa 70- luvulla ja toden totta tunnelma oli välitön ja karjalainen, varsinkin kun kansa pääsi osallistumaan juhlan kulkuun omilla puheenparsillaan. Usein vilahti mukana vanhaa karjalaista puhetta.

Valamon ja Lintulan luostareiden välillä on pidetty ristisaattoja kuten myös rajan tuntumassa sekä vesillä, että teillä ja poluilla. Joskus on apuna ollut huoltoautoja ja polkupyöriä. Itsekin olen vieraillut Valamossa useaan otteeseen ja toden totta vilkkaat karjalaiset ja venäläiset hotellin naapurihuoneessa pitivät semmoista mekkalaa aamuun asti, että luostarin rauha ei tullut kysymykseenkään. Unta oli turha yrittää edes aamutunneilla.

Mutta kaikki on kestettävä kun ”mukaan lähtee”. Kirja on hyvä ja Tito Collianderin tekstilainaukset avasivat entistä paremmin itselleni mitä ristisaatto syvimmillään merkitsee.

Jouko Varonen

 

 

 

Voiko oppia elämään sairaana?

Sairauden kriiseistä toipuminen

Helena Hallenberg: Parempaa kohti, Voi hyvin sairaudesta huolimatta, Kirjapaja 2018

Kirjan tekijä tuntee kiinalaisen lääketieteen ja luontaiset paranemisen niksit. Toisaalta hän luottaa ”tavalliseen” lääketieteeseen, toisaalta luonnonmukaisiin hoitoihin.

Hallenber jaottelee kirjansa ”matkavarusteisiin” joita ovat terveys, sairaus ja paraneminen, ” matkan syihin”, joihin liittyvät mm. sairastumisen syyt, tunteet, elintavat, stressi, ja yksinäisyys, ”matkalle lähtöön”, jossa tärkeitä osa-alueita ovat oireet, sairauden alku, hoitomuotojen valinta, jne…, ” matkalle paranemiseen”, jossa hän huomioi esim. suhteellisuudentajun, ilon ja kiitollisuuden, ” kotiinpaluuseen” johon liittyvät pyhä arki, yhteys, ydinminä, jne…

Kun ottaa huomioon kirjan tekijän laajan ansioitumisen ihmisten sielunelämän tuntijana voi vain olla kiitollinen niistä helmistä, joita hän tiedoistaan jakeleen kirjan sivuilla. Mukana on tietysti myös elämäntapaoppaille tunnusomaisia piirteitä, tehtäviä ja omaan toimintaan aktivoivia suorituksia, kuten muistiinpanoja.

Itselleni kirja oli monella tapaa tärkeä. Se auttoi pitkällisen ja vaikean sairauteni suhteuttamisessa arkeeni. Sain eräältä karjalaismuorilta tärkeän ohjeen. Hän sanoi ” kuule sie, päivä kerrallaan kaht ei kosgua”. Se on auttanut monessa vaikeassa vaiheessa kun ”arvot” eivät ole kohdallaan ja tauti uhkaa ryöstäytyä. Mutta kirjan tekijä, vaikka on elämäntapaopas ja luonnollisten menetelmien asiantuntija, antaa myös arvon lääkkeille ja lääketieteen asiantuntijoille. Olen kyllä keskustellut ns. luonnonlääkinnän tuntevien henkilöiden kanssa, jotka kehottavat heittämään pillerit ja kapselit roskakoriin. Sitä en tietysti ole uskaltanut tehdä.

Psyyken hoito, retriitit, ym.  joita kirjan tekijä paljolti korostaa mm. vakaviin sairauksiin liittyvissä stresseissä, ovat mielestäni myös tärkeitä. Joskus tauti pitkittyy tai se saadaan hallintaan.  Arki ”opettaa” meitä jopa nauttimaan sairaana olemisen kanssa vietetyistä päivistä. Näin on omassakin tilanteessani käynyt.

Jouko Varonen

 

 

Eläinkirja kaiken ikäisille

Haahkasta hevoseen

Viljami Ovaskainen/Minna Ovaskainen: Eläimet, Suuri suomalainen eläinkirja, Readme. fi  2018

Ensimmäiseksi pitää antaa arvokkaalle teokselle plussia paristakin asiasta. Nimittäin kuvitus on laatuluokkaa, puuttuu vain että eläimet vielä ääntelisivät nappia painamalla. Lisäksi kirjan tekstit eivät ole tietoiskuja, vaan kukin eläin käsitellään kirjassa kokonaisvaltaisesti.

Kirjassa on mukana niin villieläimiä, tarhattuja eläimiä, kuin kotieläimiä ja lemmikkejä. Kirjo on siis mahtava tässä opuksessa ja se sopii tietysti perheen ja koulujen tietokirjaksi jo aakkostetun rakenteensa vuoksi.

Epäsuhtaa tietysti tuo se, että eläimet sivuilla eivät noudata mitään lajikohtaista järjestystä, vaan ovat sattumanvaraisesti aakkostettuja. Niinpä apinan jäljeen voi tulla ankerias ja kärpäsen jälkeen koira.

Kirja on hyvä ja hyödyllinen esim. koululaiselle, joka pähkäilee kotona tai koulussa saamansa esitelmän aiheen kanssa. Kissa löytyy koosta ja näätä ännästä. Eikä kirja sisällä mitään päällisin puolin tehtyja ”sipaisuja”, vaan esitelmään ainekset löytyvät varmasti ja vielä jää karsittavaakin. Suosittelenkin kirjaa lukemistoksi koulujen kirjastoon. Lapset tykkäävät tämäntyylisistä hyvin kuvitetuista tietoteoksista.

Joku voi tietysti sanoa, että esitelmän ainekset löytyvät nykyisin wikipediasta ja tietokirjat eivät ole nykyaikaa. Uskallan kuitenkin olla eri mieltä. Kirja on sata kertaa seikkaperäisempi ja kuviltaan ammattimaisempi kuin tietokoneen anti.

Muistan opettaja-ajoilta leikin, jota eläimistä innostuneet lapset leikkivät: Selasivat kuvakirjaa eläimistä ja peukuttivat eläintä ”joka mie haluaisin olla”. Huomasin myös, että tämäntyyliset kirjat kuluivat hiirenkorville koulukirjastossa, ja jotakin tiedän asiasta, koska olin aika suuren koulun kirjastonhoitaja.

Kirjan taitto on rauhallinen ja kuvista ei tule ”sillisalaattia”. Myös teksti on sijoitettu hyvin, eikä sitä ole sotkettu joutavilla laatikoilla ja hajanaisilla tietoiskuilla.

Jouko Varonen

 

Kiva luontokirja                                                         

Laaksonen on luontomies

Juha Laaksonen: Öinen kiitäjä ja muita ötököitä, Tammi 2018

Juha Laaksonen on oletettavasti holistinen luontoharrastaja, joka tietää joka alalta jotakin, mutta eksaktia tietokirjaa esim. hyönteisistä ja ötököistä häneltä on turha odottaa. Lueskelin näitä kuvin ryyditettyjä juttuja, kun itsekin olen ollut Suomen luontokuvaajien jäsen. Sain paljon tärkeää tietoa. Esim. nokkosperhosten kato viime vuosina johtunee siitä, että karttaperhosten tulo voimallisesti maahamme aiheuttaa jonkun tartunnan, joka tekee nokkosperhosille jäynää. Toivon vain, että löytyy joku vastaveto tähän tartuntaan ja nokkosperhoskannat alkavat taas kukoistaa. Kaunis perhonen se on ja itse ehdotin sitä Suomen kansallisperhoseksi.

Laaksonen puhuu ja esitelmöi paljon eri perhosista ja ötököistä, joita hän on reissuillaan myös kuvannut. Niinpä sieltä löytyi toki paljon ”opittavaa” vaikka omilla ulkoisilla kovalevyilläni on perhos- ja ötökkäkuvia ”järjestyksessä”  parin- kolmenkymmen vuoden ajalta. Yleensä ottaen kronologista perhos- tai ötökkäkirjaa ei edes tarvitakaan. Aina voi ”kilauttaa” kaverille esim Facebookin sivuilla ( Suomen ötökät, Suomen perhoset). Siellä majailee yhä kasvava joukko alan asiantuntijoita ja kun seuloo ”veijarien” kommentit pois, löytyy varmasti eksaktia tietoa.

Hyvän kirjan on Laaksonen taas tehnyt. Se pitää ihan sijoittaa kirjahyllyyn kunniapaikalle.

Laaksosella on luontojutuissaan vankka asiantuntemus ja monta ilmiötä selvitetään näissä pakinanomaisissa tarinoissa. Nyt kevään korvalla voi taas odotella perhosten ja ötököiden ilmestymistä niityille, vaikka lueskelemalla tämäntyylisiä kirjoja.

Kirjasta löytyy vastaus mm. seuraaviin kysymyksiin:          – Purevatko hepokatit?  – Mitä pihlajaperhoset etsivät hiekkateillä parveillessaan? – Mikä on Suomen kaunein perhonen? – Mikä vihreä perhonen tulee keväällä ensimmäisenä esille?

Jouko Varonen

 

Miksi joku ihminen vetää puoleensa?

Best-selleristin uusia oivalluksia

Ruediger Schache: Sydänmagneetin 10 uutta salaisuutta, Minerva kustannus 2018

Ihmiselle puetaan tietynlaiset henkiset vaatteet, kuten naamiaisissa. Näiden odotusten mukaisesti hän usein käyttäytyy. Mutta olisiko parempi vapautua tietyistä ”vaatteista” ja löytää oma tiensä, johon muut eivät voi vaikuttaa?

Ruediger Schache on saksalainen kirjailija ja toimittaja, elämäntaitovalmenta ja luennoitsija. Ja kun elämäntapaoppaan kirjoittaa taitavasti, siitä kyllä löytyy paljon opittavaa:

– Mittaat kaikkia elämäsi tavoitteita suhteessa omiin odotuksiisi. Kaikkia toiveita suhteessa niiden toteutumiseen. Kaikkia tunteita suhteessa niiden syihin. Tärkeiden asioiden mittaaminen herättää voimia, joiden ei-toivottuun vaikutuspiiriin sinä itse ja muut voitte joutua.

Toden totta, parisuhteen luomisessa on sanottu kahden sydämen vetovoiman olevan tärkein asia. Mutta mitähän lienee tuo sydämen vetovoima ja voiko toinen ihminen ”näytellä” päästäkseen kontaktiin toisen ihmisen kanssa. Olemmeko kuin mieleiseensä hahmoon pukeutuneet naamiaisvieraat? Joku on pukeutunut papiksi, joku sotaherraksi. Ja kas, vaatteet muuttavat heidän käyttäytymistään. Näin on myös elämässä. Näitä kikkoja on moni ”auervaarakin” käyttänyt hyväkseen.

Tekevätkö siis ”vaatteet”, eli ulkoinen habitus meistä jotakin, mitä emme todellisuudessa ole?

Kirjan kirjoittaja opettaa meitä pääsemään irti harhaluuloista ja minän vääristymistä. Nämä voivat nimittäin pilata hyvin alkaneen parisuhteenkin, kun paljastuu, että kumppani on kokonaan muuta kuin minkä kuvan hän antoi itsestään.

Kirja antaa paljon mietittävää, tottakai. Niinpä se käyttää elämäntapakirjailijoiden tapaa, taitollisesti lukijaystävälliseen tekstiin ja naseviin ”laatikoihin”, joita voi lukea kiireinenkin ihminen. On tärkeää tutustua omaan psyykeensä, siinäkin kirjan tekijä on oikeassa, kuten myös siinä, että oman minän virhesuuntauksia voi korjailla.

Jouko Varonen