Aerila/Kauppinen: Kirjasta kaveri, PS-Kustannus

Syökö kännykkä wanhat kunnon paperikirjat

Kirjallisuus on lapsen psyykelle nannaa

Juli-Anna Aerila ja Merja Kauppinen: Kirjasta kaveri, Sytykkeitä lukijaksi kasvamiseen, PS-Kustannus, 2021

Kyllähän sitä wanha koulunjohtaja muistaa ne ajat, kun maakuntalehden päätoimittajana oli lasten juttujen päälle ymmärtävä maisteri. Siinäpä sitä oli ihmettelemistä, kun kirjoitettiin ja kuvitettiin Kalevala uusiksi ja siitä oli aukeaman kokoinen, värikäs juttu muuten kuivakkaassa lehdessä.

Hommahan on niin, että kopsatut uutisaiheet eivät kiinnosta ketään, mutta kun joku käyttää luovuuttaan, niin lukijat höristävät heti korviaan.

Lapsena ei tarvittu muuta motivaatiota lukemiseen kuin isän komennot, että seitsemältä nukkumaan. Kohtapa kömmimme petille taskulampun kanssa ja siellä sitä elettiin Kustaa II:n Adolfin matkassa Topeliuksen Välskärin kertomuksia lukien. Peiton alta kajasti valo, mutta äiti ei viitsinyt asiaa noteerata. Susirajalla kun oli lasten joskus hauska päästä ihan muihin ja jännittäviin miljöisiin.

Mutta asiaan.

Kirjan tekijät ovat puuttuneet tärkeisiin aihepiireihin. Lapsen psyykelle tarvitaan nykyisinä vaikeina aikoina piristysruisketta.

Kirjallisuuden avulla se onnistuu. Ja kun on ahkera lukija, niin monenmoinen luovuuskin kehittyy.

Sitä pitää jo pikkuisille harrastaa ns. ”saduttamista” jossa he kertovat satuja tai runoja ja ne merkitään muistiin. Itselläni oli opettajana tapana saada jo ala-asteen ekaluokan lapset kirjoittamaan tai sanelemaan runoja edellämainittuun maakuntalehteen.

Elämä on semmoinen juttu, että joskus raskaina hetkinä, vaikka romanttinen kirjallisuus, malliin Nyyrikki ja Regina antavat perheenäidille arkeen tarvittavaa väriä ja jaksamista. Hyvin siellä Oulun puolessa, Kolmio-kirjoissa, maksoivat minullekin, kun ennen lastenkirjailijaksi ryhtymistä sorvailin rakkaustarinoita heidän lehtiinsä.

Mitä siis. Kun sain suomalaisen kirjan 500-vuotisjuhlamitalin ja minua haastateltiin maakuntalehteen, tuumin lopuksi, että lapset tarvitsevat myös illuusioita. Arki semmoisenaan kun on monelle raskas kokemus.

Että mitä.

Tämmöisestä kirjasta tykkäsin, kuin se entinen hullu puurosta. Löysin sieltä jopa paljon yhtäläisyyttä omiin opetusmetodeihini.

Kiitosta kiitosta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen