Alvar Aalto, muotoja ja tarinoita, Docendo-kustannus 2018

Alvar Aalto – akateemikko

Eskimonaisen housuista aaltomaljakoksi

Harri Taskinen: Alvar Aalto, muotoja ja tarinoita, Docendo-kustannus 2018

Alvar Aalto ( 1898 – 1976) oli maailmanlaajuisesti tunnustettu arkkitehti ja suunnittelija. Kerrotaan, että Aalto suoritti perusopinnot rimaa hipoen, mutta valmistuttuaan ylioppilaaksi sai valita sen koulutuksen minkä halusi. Aallosta olisi voinut tulla myös näyttelijä tai taidemaalari, mutta hän valitsi arkkitehtiopinnot.

Tämä lukijaystävällisesti taitettu kirja kertoo monta tarinaa ja anekdoottia. Niinpä esim. kuuluisaksi tullut Aalto-maljakko-idea oli tullut eskimonaisen housuista. Samaa aaltoilevaa muotoa kuin maljakoissa löytyy myös rakennuksista ja niiden lukuisista detaljeista.

Kirja kertoo, että arkkitehti oli yksinkertaisen ruuan ystävä. Niinpä lempiruokia olivat mm. puolukat, mustikat, pannukakku, letut, lauantaimakkara ja hernekeitto. Moni ulkomaalainenkin lusikoi hernekeittoa vielä nytkin hyvillä mielin Aallon mieltymyksiä vaalivassa kahvilassa. Aalto oli mieltynyt myös italialaisiin viineihin.

Kerrotaan, että Finlandiatalon epäonnistuneet akustiset ratkaisut huomattiin juuri sopivasti, ennen Saksaan valmistunutta ”kopiota”. Saksaan keksittiin kuitenkin toimivampi akustinen ratkaisu. Alvar Aallon suunnittelemasta kattovalaisimesta, mehiläispesästä, maksettiin Bukowskin huutokaupassa 23 000 euroa. Aallon tuotanto sisälsi monia kattovalaisimia, joista ”käsikranaattivalaisin”, joka muistuttaa muodoltaan toisen maailmansodan käsikranaattia sisältää eri kohteisiin sopivia värivaihtoehtoja.Bilberry-valaisin on muodoltaan epäsymmetrinen ja se suunniteltiin alunperin Louis Carrén asuntoon Ranskaan.

Moottorialuksenkin Aalto suunnitteli, etupäässä itseään varten, mutta asiantuntijat vähän naureskelivat sen merikelpoisuudelle ja käytännön ratkaisuille.

Anekdootteja ja runsasta kuvitusta sisältävä kirja on kivasti suunniteltu ja taitettu. Aallon taidetta ei voi yhdistää levottomaan taittoon, vaikka joskus sekin tulee mieleen.

Jouko Varonen