Maukas elämänkerta
Myös naisen pitää olla vahva
Pirkko Vekkeli, Ismo Loivamaa: Ann Selin, Ihminen, nainen, johtaja. Henkilökuva, Minerva Kustannus 2020
Monen toimen nainen on kyseessä. Niinpä häntä ei horjuttanut edes vakava sairaus:
” Sairaala-aikana kysyin lääkärikierroksella kandien ympäröimältä Hernesniemeltä, enkö jo pian pääsisi kotiin. Vastaus kuului, että niin kauan kuin menee tämmöinen määrä morfiinia, ette te kyllä voi kotiin lähteä. Vastasin, että vähentäkää sitä morfiinia.” …
Selin antoi palaa elämässään monelle sektorilla. Eräitä tärkeimpiä olivat naisasia ja ammattiyhdistystoiminta. Lueskelin kirjaa aamutunneille ja todella mielenkiinnolla. Toisaalta vähän nukuttikin, mutta otin pienet tirsat vaimon vieressä ja uudelleen puuhanaisen henkilökuvan pariin. Siinähän se yöpimeä vaihtui syyskuun aamuhämäräksi.
Onhan kirjassa kivoja anekdoottejakin ja tietysti myös poliitikoille niin tärkeää elämäntyön kartoitusta, kokouksia ja sensemmoista. Toki löytyy elämänoppia tuleville ammattiyhdistysjyrille.
– Jos tuntuu, että omat ajatukset kerta toisensa jälkeen sivuutetaan, kannattaa miettiä omaa esitystapaa.
– Olen ollut luottamustehtävässä. Tämä ei ole ollut minulle vain leipätyö. Tässä on ollut sydän mukana.
– On ollut hienoa huomata, että ihmiset haluavat auttaa.
– Luottamus ei synny organisaatioissa vaan ihmisten välillä.
– Isäni joskus sanoi, että älä likka hommaa ittelles vatsahaavaa.
Jos toden puhun, harppasin muutaman stereotyyppisen ammattiyhdistystiimellyksen yli lukiessani. Yleensä etsin tämäntyylisistä kirjoista ihmistä ja sitä miten hän on käytellyt sydäntään suhteessaan toisiin. Selin on tietysti joutunut toimessaan käyttämään jopa porkkanaa ja keppiä, että riitoja saadaan soviteltua. Vähäinen ei ollut hänen osuutensa kivenkovassa PAM – ammattijärjestössä.
Arvelin vain noita naisasiajuttuja lukiessani, että missä viipyy miesten MeToo. Tosi karjut kun tekevät silmänympärykset mustina töitä mm. ammattiyhdistyksissä ja ns. miehille kuuluvissa rönttähommissa, joita piisaa.
Naiset vievät miestä nyky-yhteiskunnassa niinsanotusti 100 – 0. Tosi julmiakin ovatten jos tarve vaatii.
Mutta eihän se Ann semmoinen. Kiltti kitaristityttö vain.
Kiva kirja, hohhoijaa.
Niin se vain on, peijoona vieköön.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
