Antti Koli: Retkeilijän vuodenajat, kohteet ja vinkit lähiluontoon, Karttakeskus Kustannus

Lähiluonto se friskaa

Kiva opas ja maanmainiot kuvat

Antti Koli: Retkeilijän vuodenajat, kohteet ja vinkit lähiluontoon, Karttakeskus Kustannus 2020

Niin se vain on, että Suomen luonto astuu kuvioihin heti, kun vaikkapa takapihan oven aukaisee. Juttelin taannoin kovan ja ulkomailla paljon palkitun luontokuvaajan kanssa, kun oltiin luontokuvaajien vuosittaisessa tapaamisessa Imatralla.

Mainitsipa ”räsä-ukko” että oma puutarha se on hänelle ollut tärkeimpiä luontokohteita. Itselleni on vuodenaikojen mukaan kehittynyt liuta luontopaikkoja, joita on kiva ”tarkistaa” kameroiden kanssa. Ja kun luontopaikoilla liikkuu, niin aina kuulee vinkkejä uusista lähiluonnon kohteista.

Viime talvenakin pääsin vuorihemppojen pariin, kun neuvottiin niiden vaikeakulkuinen patarointipaikka. Joidenkin lähteiden mukaan em. lintuja on vain 10 pesivää paria Suomessa.

Syksyllä ja keväällä perustan luovat parjatut hanhet. Talviruokintapaikkoja on metsissä pilvin pimein, ja sieltähän löytyy semmoisia lajeja, joita ei kotiruokinnoille tule. Hanhihavaintoja on tullut aina sepelhanhesta punakaulaserkkuihin ja tundrahanhista merihanhiin tai  kirosanoiksi muodostuneiden valkoposkien luontonäkyihin, kun pellolla voi olla 150 000 näitä em. syöppöjä. Siinä taivas pimenee, kun kotka ajaa ne kaikki siivilleen.

Mutta tähän arvokkaaseen ja tärkeään luontoteokseen. Antti Koli on kunnon luontomies ja tietää asioista. Hän jaottelee lähiluonnon kohteet esim. vuodenaikojen mukaan.

Myös metsätyypit lehtometsistä soihin Koli noteeraa. Kas kun siellä on erityyppistä havainnoitavaa. Kirjaan mahtuvat perhosten ja hyönteisten aikataulut, lintuhavaintojen mahdollisuudet, kyidenkin maailmaan kurkataan kuten kaloihin. Kaupunkiluonnon -asukkien runsaisiin esiintymispakkoihin perehdytään myös.

Mahtikirja tämä Antti Kolin maukkaasti kuvitettu teos. Se pitäisi noteerata jokaisen koulun ja opettajan. Kodin kirjahyllyyn kuuluisi paraatipaikalle.

Korona-aikana sopii pistäytyä luontopoluille, eikä koira perään hauku vaikka ottaisi siellä kontaktia myös ihmisiin. Jutun juurta luontoihmisillä löytyy.

Niinpä se lienee, että luonnosta suomalainen löytää sekä psykiatrin että yleistohtorin. Kuulujen ihmisten sanontoja tähän lopuksi:

– Ylös ulos ja lenkille. ( Niilo Tarvajärvi)

– Tossua toisen eteen. ( Tapani Kiminkinen)

– Luonto se friskaa ( tuntematon tohtoriaatti )

Jouko Varonen

SARV:n jäsen