Antti Salo: Mikä täällä kummittelee?, Lector Kustannus

Kun kummajainen kellarista huuteli

Räyhähengistä harmaisiin rouviin

Antti Salo: Mikä täällä kummittelee? Suomalaisen aaveen sielunmaisema, Lector Kustannus 2020

Isäukko se joskus oli vitsituulella vaikka ei paljon puhunut. Pisti semmoisia kummitusjuttujakin että ne porautuivat iäksi muistiin ja vielä aikuisena nostivat ihon kananlihalle. Isän jutuissa oli hyvä puoli, että niissä oli myös huumoria aimo annos:

Tulipa kulkumies taloon. Pyysi yösijaa. Sanoivat, että jos peräkammarissa uskallat yöpyä niin selvä se. Kävi mies nukkumaan, äidin antaman puuron syötyään. Alkoi jo olla horteessa, kun nurkasta hentoinen ääni: ”Tiällä ei ole kuin sie ja mie, tiällä ei ole kuin sie ja mie.” Heräsi ukkoraasu ja pisti tupakan sängyn laidalla.

Ja uudestaan unta yrittelemään. Kohtapa katon rajasta kuuluvammin: ”Tiällä ei ole kuin sie ja mie. Tiällä ei ole kuin sie ja mie.” Hätkähti ukko, mutta ei vähästä säikkynyt, kävi tutisevan kessukäärön jälkeen levolle. Ja eikös jälleen katon rajasta hirmuinen mölötys:

Tiällä ei ole kuin sie ja mie. Tiällä ei ole kuin sie ja mie.

Ukkopaha ihan horkassa pelosta. Sai kuitenkin tiuskaistua:

Kunhan saan nuo suappoot jalkaan, niin tiällä ei ole kuin sie.” Läksi enempiä kyselemättä. Vilkuili taakseen.

No nepä niistä viiden vuoden veteraanin jutuista. Kirjahan on ihan mahtava analyysi kummittelusta. On kummittelun historiaa, kummitusten tutkijoita, tarinoita mullan alla huutavista, rauhallisemmista, murheenmustasta everstistä, Tottisalmen kaunottarista, Olavinlinnan variaatioista, jne…

Parasta on, että kummittelua analysoidaan perinpohjaisesti. Lieneekö vaikka sukua unille ja painajaisille. Sanovat, että jos painajainen toistuu niin jokin asia pitää selvittää itselleen.

Kerran ”unikakkiainen” (=vanhan kansan ilmaisu) pelasti minutkin pulasta kun piti keksiä loppukoonti lastenkirjaani Kirjapaja Kustantajalle. Sieltä se tuli kuin valmiiksi kirjoitettuna, unen maailmoista. Kohta jo kirjoittelin nimmareitani Suomen ennakkomyynnin ykköskirjaan Akateemisessa kirjakaupassa. Kakkoseksi jäi itse Mauri Kunnas. Että se niistä unen avuista.

Höpisen halavattu aina joutavia, kriitikonrenttu. Tämä kirja on ehdottomasti luettava. Se on perusteellinen analyysi tämmöisistä ”rajantakaisista” ja myyttisistä asioista. Siitä Suomen kansa ei pääse mihinkään, että horoskoopit, metsäpolun laidan juurakot ja tuulten ulvonnat puhuvat meille omaa kummituskieltään. Mytologia on osa meitä, emmekä edes tahdo siitä eroon.

Sanon niin kuin ekaluokkalaiseni, joita opetin arvostelemaan satukirjoja: Tosi hyvä kirja, ei mitään moitittavaa. Ja kuvituksesta excellent ++. Mie tietysti sanoin, että olisi tikistettävä vaikka väkisin pari moitettakin, muuten teistä ei tule kriitikkoa ikinä.

No onhan siellä vähän väitöskirjafraseologiaa mukana, jos alkaa hiuksia halkomaan: Kansanusko aikamme kuvastimessa.” tai ” Aaveisuskon synty ja vaikutus maailmankäsitykseen”.

Mutta upeasti, syvästi ja ihmismieleen porautuvasti Salo asiat selittää. Avaa lukijan silmiä sielun salaisuuksiin päin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen