Arto Paasilinna: Laki vaatii vainajia, WSOY Kustannus 2019

Arto täräyttää pilven reunalta

Rivollit kuumana ja miehet hutikassa

Arto Paasilinna: Laki vaatii vainajia, WSOY 2019

Sehän on ilmiselvää, että villissä lännessä huidellaan viinapäissään miestä ketoon ja seriffi luottaa enemmän viskiin ja rivolliin kuin lakiteksteihin. Niinhän se on nykyisinkin. Usein lainvartijat lipsahtavat ns. harmaalle alueelle ihan huomaamattaan.

Nuoren Arton kassakaapista löytyi siis tarkoin varjeltu lahja lukijoille, joita on pilvin pimein, miljoonia ja miljoonia. Siispä nyt on aika korkata kuohari veijarin kunniaksi ja pienessä hiprakassa hihitellä nuoren Arton napakalle ja ironiselle kielenkäytölle. Eipä tule suru puseroon.

Sheriffi suunnitteli morsiamensa kanssa häitä. He tahtoivat mennä mahdollisimman nopeasti naimisiin, jotta pääsisivät oikein kunnolla nauttimaan toisistaan. Anoppi lupasi, että hän järjestää kaikki käytännölliset valmistelut, joten nuorille jäisi vain pilvilinnojen rakentelu huolekseen.”….

Rajussa vedossa on 16-vuotias tuleva megakirjailija ollut. Eikä edes uskaltanut tarjota siistiä käsikirjoitustaan kustantajille. Konstikos siinä oli södikan porukalla laittaa teksti digitointiin ja tietysti vähän säätää, jos ilkikurinen poikaressu on joskus hivenen horjahtanut verbaaleissa viidakoissaan.

Onhan kirjassa analyysia ja yhteiskuntakritiikkiä, totta kai. Paasilinna-veijari tekee sen vain omalla tavallaan. Jo itse sheriffi harmaine puuhineen, on todella napakka isku monen lainvartijan ja päättäjän vyön alle.

Naisen kataluuskin tulee käsiteltyä. Humoristin vinkkelistä ikuinen rakkaus on vain klisee. Raha se naista kutittelee enemmän kuin konsanaan sulhonrääpäleet. Ukkometson laki pätee maallisessa elämässä; koppelot kyttäilevät sivummalla ja katsovat kun urhot telovat toisiaan. Nappaavat sitten kusetettavakseen sen kiiltäväkylkisen homenokan joka on telonut muut. Pitäähän ne hyvät perintötekijät säilyttää.

Mitä minä, kriitikon rääpäle, Arton aarteita luokittelemaan. Täyttä timanttia koko mies aina vaahtosammuttimen kokoisesta hoitokodin juonikkaaseen ukkorinkiin asti.

Jouko Varonen

SARV:n kriitikko