Eihän se Aleksis ihan sairas ollut
Aleksis Kivi-fiktio on kiinnostava lähestymistapa
Arto Pietilä: Minä, Mamselli ja Albina, Kirjoitin ja kosin, kosin ja kirjoitin, Arto Pietilä ja kustannus Hd 2019
Vuonna 2019 ilmestynyt fiktiivinen näkemys Aleksis Kiven elämästä ei ole pelkkää puuroa. Kas kun peruselämänkerrassa ohitetaan kaikki elämän särmät ja salaisuudet. Siitäpä tulee sitten semmoinen tarina, että se muistuttaa hautajaispuhetta, tai seitsenkymppisen synttärisankarin hautajaissimulaation kuivakkasta ja ylistelevää juhlapuhetta.
No, Pietilä on sanataituri Jumalan armosta ja päätti rikkoa elämänkertamaneereita. Toki kirjan Aleksis Kivi elää ja hengittää, sekä tietysti kirjailija surullisenkuuluisine Ahlqvisteineen esitellään.
Mutta onpa Aleksilla toki kissanpäiviäkin ja erityisesti häntä hoivaavan lupsakan Mamsellin hoteissa. Lapsuuden ja nuoruuden rakastettu se lähetti kirjailijalle erokirjeen, kun isä hengitti niskaan sitä kirjoitettaessa. Mutta eivät ne Aleksiksen varsinaiset koettelemukset vielä siitä alkaneet.
Että mitä. Arto Pietilä on julkaissut kymmenittäin kirjoja, joten tekijämies on asialla. Mieluusti tuota lueskelin. Parempi se oli kuin muut Kivi-elämänkerrat joihin piti tutustua kirjallisuuden arvosanaa opiskellessani. Olisikohan tentaattori vihjannut, että käyttäkää ihmeessä vähän mielikuvitustakin, kun lopputentissä oli muiden joukossa yksi selkeä kysymys: ”A.Kivi”
Mutta asiaan. Pietilällä on mielestäni oikea lähestymistapa asiaan. Huomasin samantapaista aiemminkin hänen dekkaristaan. Kas, kun dekkarikin voi olla jotain muuta kuin stereotyyppisten antisankarien kohellusta, tai tautonomisia, efektiivisiä kohtauksia. Pitää tunkeutua vähän päähenkilön taustoihin niinkuin Pietilä tekee. Hänen edellisessä dekkarissaan ( uusinkin on kai jo julkaistu) on sivuraiteelle ajautuva nainen, jolle elämä antaakin villin kortin onnelliseen elämään komistuksensa kanssa etelän kohteessa, jossa ei koira perään hauku. Pietilä sanoi siinä aikoneensa toisenlaista genreä, mutta homma kääntyi dekkarilinjoille.
Tykkäsin tämäntyylisestä teoksesta, etten sanoisi ihan niin paljon, että toivoskelin Pietilän siirtyvän uudenlaiseen elämänkertagenreen jossa osa heitetään lipan alta, intuitiivisuuden nimissä ja vielä parasta jos pehmennettäisiin taiteilijoidenkin stereotypioiksi muuttuvia kohtaloita huumorin avulla. Jospa Arto alat lykätä elokuvakässäreitä. Sinua tarvittaisiin niissä.
Hyvä hyvä Pietilä.
Laitahan taas tulemaan samantyylistä jostakin klassikkogurusta.
Saat varmasti ison kohderyhmän.
Halavattu ja voi hyvänen aika
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
