Ihan terveet dekkarin ainekset
Pietilä virittää naisasiaakin
Arto Pietilä: Murhaaja seuraa kintereillä, Kustannus HD 2021
Niinhän se lienee, että naisen osa on joskus vaikea. Miehet mieluusti kohtelevat moraalista lipsuvaa tyttöä kuin nyrkkeilysäkkiä. Niinpä Ellen usein nähdään mustat lasit silmillään ja hän joutuu kestämään epäinhimillistä käytöstä.
Ellenin poika, Petu, ei tykkää rökälemäisestä isästään, joka on uuden elämän aikeissa Ellenin kanssa. Mutta vankilankundi isä tahtoo olla vähän vaikea pala. Pahat hänellä on mielessä, jopa niin pahat, että Ellenin ystävä, majuri, joutuu myöntämään voimattomuutensa.
Petun sydän sykkii äidille ja majuri haluaa perustaa Ellenin kanssa uuden perheen jossakin kaukomailla, jonne kotimaan kumut eivät kuulu.
Tykkäsin Pietilän selkolukuisuutta lähentelevästä tekstistä. Ehkä siitä puuttuu menestysdekkareille tyypillisiä gordionin solmuja ja räväkkää verbalistiikkaa. Kirja kuitenkin kertoilee vakaasti asioistaan ja sitä on kiva lueskella. Lopulta päästään idylliin ja hommassa on semmoista tuntua, että levottomasti elänyt olosuhteiden uhri on ihminen hänkin ja ansaitsee uuden alun.
Mitäpä sitä juonenkulkuja enempää paljastelemaan. Pietilä on sujuvasanainen ja selkeäkielinen kirjailija, jonka tekstissä nousee esille kivaa naisasian ja kärsivien ihmisten arvostamista.
Yleensähän dekkareissa on vaaralliseen ja kuluttavaan ammattiinsa leipääntyneitä poliisimiehiä jotka haistattavat pitkät ihmisarvolle. On noussut silloin tällöin niitäkin suosittuja dekkarintekijöitä, kuten Matti Yrjänä Joensuu ja Sjöwahl Wahloo – pari, joilta riitti myötämielisiä ajatuksia sosiaalisesti kieroutuneita ja rikoksen teille ajautuneita kundeja kohtaan.
Että mitä. Tähän genreen tarvitaan tiettyä positiivisuutta, niin että paha ei aina saa pahaa palkkaa ja kurjistuminen johtaa vain pahempaan flaksiin elämässä. Kun asiaa pohtii tarkemmin, niin Pietilällä on ihan puhtaita jauhoja pussissa, mitä tulee arvovalintoihin.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
