Arttu Tuominen: Hyvitys, WSOY 2020

Vielä on toivoa jäljellä

Tuominen tykittää jäykkiä

Arttu Tuominen: Hyvitys, WSOY 2020

…”Se mies on hullu”, Linda sanoi. ”Se tekee sen uudellen.” Manner nyökkäsi. ”Minä en voi ymmärtää. Näyttää tuollainen video suorassa uutislähetyksessä. Minusta se on jo itsessään kansallisen turvallisuuden vaarantamista. Mieshän käytännössä julisti sodan homoseksuaaleja vastaan. Eikö medialla ole mitään vastuuta?”…

Niinhän se on, että nyky- yhteiskunnassa riittää monenmoista tallaajaa. On niitäkin jotka eivät suvaitse pienintäkään fibaa, henkistä tai fyysistä, puhumattakaan sukupuolista. Niinpä Venus – yökerhoon hyökännyt rasisti tappaa ja haavoittaa surkeilematta melkoisen määrän näitä halvesittuja. Ja punainen mekkohan se oli poliisimiehelläkin yllä, kun hän poistui vähän aikaisemmin tästä ns. paheiden pesästä.

Eipä kirjailijalla jää montakaan kiveä kääntämättä, kun hän tykittää vähemmistöryhmiin kohdistuvista vääryyksistä. Siinä verkkosukkamiehienkin sielunelämä tulee tutkittua tismalleen, jopa homppeli-poliisin.

Rikostutkija Oksmanilla on omakin lehmä ojassa, kun hän alkaa selvitellä homoihin kodistunutta terroritekoa. Pitäisi salata omat perversionsa, mutta se kun on sitten virkarikos.

Arttu Tuominen paukaisi noin vuoden sisällä pari jämäkkää ja analyyttista kirjaa. Verivelasta tuli  arvostettu johtolanka-palkinto.

Tässä teoksessa on toki syyllinen melkein selvillä, kun ”lähettiläs”-niminen umpirasisti pistää videon nettiin. Mutta poliisinelikolla hommia riittää. Vainottuja pienryhmiä on muitakin, esim. ”jehovat”. Lienevät näillä rasisteilla takana lapsuuden ikävät muistot, kuten myös Oksmanilla.

Että mitä. Rajua revitystä, välillä epäuskottavaan malliin, tyyliin Jerry Cotton tai bondit. Jos haluaa kesäpäivään vainoharhaisia pilviä taivaalle, niin tätä lukemalla löytyy. Mutta totuus on tietysti toisenlainen. Liioittelun lahja tunnetusti lisää visojen vinkumista kirjakaupoissa, kuten Remes paranoidisilla idän uhka – best-sellereillään osoitti.

Matti-Yrjänä Joensuu ja Sjöwall-Wahlöö – parikin kirjoittelivat tähän nähden lelliä rikosproosaa, vaikka pureutuivat myös rikollisten sielunelämään ja osoittivat, että syitä löytyy syvältä sielun syövereistä tai elämän murjovista kokemuksista.

Efektiivinen on tämä tumma dekkari. Tulisikohan taas tunnustusta kukkuramitoin. Dekkarintekijöitä tarvitaan. Varsinkin jos pureutuvat kipeisiin yhteiskunnallisiin ongelmakenttiin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen