Mitäpä sitä parinsadan vuoden päästä
Jännitteinen seikkailu
Christopher Paolini: Tähtien meri, osa 1, Infinitum, Tammi Kustannus 2021
Efektiiviseksihän tätä tulevaisuusvisioihin suuntautuvaa juttua voisi luonnehtia, ellei ihan militaristiseksi:
…”Kaikki kolme kalmaria sätkivät sotilaiden räjähdysluotien osumista. Niiden lonkerot vastasivat tuleen säde- ja tuliaseilla ja pyörivällä tappoterällä, joka tosin juuttui kadulla seinään. Joku sotilas heitti käsikranaatin. Samalla Falconi laukaisi kranaatinheittimensä, ja ne kaksi räjähdystä peittivät kalmarit näkyvistä…Nytkähtelevät lihakimpaleet ropisivat seiniin ja satoivat Kiran päälle”…
No saattaapa olla, että parinsadan vuoden päästä on jo lähiavaruuden mahdollisuuksia käytetty hyväkseen ja planeetoille ja muille on keksitty käyttöä. Ihminen on luonteeltaan innovoivaa ja luomisvoimaista lajia, joten eiköhän elämisen mahdollisuuksia avaruudessa jo muutaman sukupolven jälkeen liikene.
Mutta sitä ennen on taisteltava. Kukaties niillä kaukaisilla paikoilla avaruudessa on jo vihamielisiä eläjiä. Se, että minkämoista elämää on, lienee kiinnostanut tutkijoita jo kauan aikaa.
Mutta asiaan. Sci-fi ei ole parhaita puoliani kirjallisuuden genreistä, mutta joskus olen lueksinut semmoisiakin opuksia. Tämä kirjailija vaikuttaa kekseliäältä ja luovalta teksteissään. Nuoruudessa tuli tutustututtua Jules Vernen tuotantoon ja sanovat, että moni hänen tulevaisuuden visioistaan on jo toteutunut jollakin tapaa. Jospa vaikka Paolinin proosassa on myös semmoisia aineksia.
70-luvulla eli eräs kirvesmies, jolla oli kauaskantoisia ajatuksia tulevaisuudesta. Häntä me pojantarrit kuuntelimme huuli pyöreänä ja silmät selkosellaan. Hän tuumi mm. näin:
– Sanokee miun sanoneen, että tulee aika, jolloin Afrikan kansat lähtevät liikkeille sankoin joukoin rikkaaseen Europpaan ja semmonen kansainvaellus alkaa jo teidän elinaikana.
Mutta mitä mie nyt. Menenpä aiheeseen. Tämä kirjan kirjoittaja, Paolini, on jo maailmanmenestyjä kirjoillaan, jotka sijoittuvat tulevaisuuteen. Niinpä uuden sarjan avaus on odotettu herkkupala.
Varmaan nuorta väkeä kiehtoo tarinan efektiivisyys, mutta luulen että veriset kuvaukset eivät naisia erityisesti kiinnosta. Ei ole kysymys siitä, ettei Paolinin proosa löytäisi kohderyhmiään. Maailmalla lukijat tykkäävät tämmöisestä kuin hullut puurosta. Varmaan miljardimies on kirjailija jo rojalteillaan eri maissa.
Kiitosta vain kirjasta ja tsemppiä. Jospa visioista löytyy semmoista, joka toteutuu tulevassa. Parhaat tieteiskirjat ovat monesti kauaskantoisia.
Nuoriso, ja usein aikuisetkin, tarvitsevat toiminnallisia ja taitavasti kirjoitettuja jännäreitä.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
