Räväkkä kirja eduskuntatyöstä
Mitalin toinen puoli
Anna Kontula: Eduskunta, Ystäviä ja vihamiehiä, Into kustannus 2018
” Kyllä pienen puolueen uutta edustajaa ohjataan pitämään valiokuntatyössä suunsa kiinni – joskus jopa sanotaan ihan suoraan.”
” Jos esitykset muuttuvat, niin median paineesta. Ei siksi, että me oltais käyty täällä rakentavaa keskustelua.”
” Ilman ryhmäkuria täällä olis koko ajan hallituskriisi päällä.”
” Jokaisen jatkokautta havittelevan poliitikon intressissä on hankkia itselleen ja puolueelleen mahdollisimman paljon myönteistä julkisuutta ja toisaalta välttää kielteistä.”
Eduskunta on pienoisyhteiskunta, jossa henkilökohtaiset kemiat, ryhmien intressit, työtavat, tavoitteet ja toiveet käyvät ikuista taistelua. Kontula on kansanedustaja ja tietää mistä puhuu. Pitää olla melkoisen kovahermoinen jonglööri, että pärjäisi kansanedustuslaitoksessamme, ellei peräti kameleontti.
Kirjahan oli mielenkiintoista luettavaa. Tarinaa kulissien takaa, paljon asiaa, jonka olemme me äänestäjät tienneet todeksi jo kauan aikaa. Joitakin tuoreita näkökulmiakin löysin ja myös positiivista asennetta edustajan työtä kohtaan. Joku tuumi, että ilman erimielisyyttä ei demokratiaa oli olemassakaan. Kansanedustajan on oltava valmis kuin terrieri taistelemaan oman ja ryhmän edun, sekä sidosryhmien puolesta.
Ainahan edustajaparalle löytyy tukeakin omasta intressipiiristä, joka suojelee jäseniään. Niinpä voi tukeutua ryhmänsä todellisten auktoriteettien apuun ja puolueen solidaarisuuteen. Kansanedustajalla on vain kolme nappia edessään ja niitäkään ei saa käytellä oman mielensä mukaan vaan niin kuin on määrätty.
Muuten syntyy konflikti tai erottaminen ryhmästä, mikä on edustajalle kauhistus. Vain vaalimainoksissa saa sanoa, että teen työtä kansan parhaaksi ja itsenäisesti.
Jouko Varonen
