Eeva Kilpi: Valkoinen muistikirja, WSOY 2021

Eeva Kilven pyjamantaskusta

Karjalan tyttö avoimena, joskus härskinäkin

Eeva Kilpi: Valkoinen muistikirja, WSOY Kustannus 2021

…”On yö. Mihin minulta meni päivä? En muista siitä juuri mitään.

Sen muistan, että eilen nain. Ai juu. Tämä päivä meni siitä toipumiseen. Olenko enää järjissäni? Kyllä. Sanoin hänelle:

– En voi elää ilman sinua, paitsi jos on pakko.

Niin elin ilman kotiakin. Oli pakko.”…

Eeva Kilpi on kautta aikain ollut suorasukainen kirjoittaja, joka ei vierasta myöskään eroottisuutta ja miehenkipeyttä elämässään.

Karjalan tytöllä vievät ajatukset toisaalta lapsuuden karuihin kokemuksiin.

Hiitolassa vuonna 1928 syntynyt kirjailija on pukannut jopa ulkomaiseen levitykseen 32 teosta. Itse asiassa hänen kirjojaan on käännetty 20 kielelle yksin lukien.

Tämä ”värillisten” päiväkirjojen tuotanto pitäisi kaikkien Kilven ystävien lukea, vaikka niissä näkyy jo tietty ikärasite.

Toisaalta Kilpi on niissä avoimempi kuin koskaan. Kirjailijan taipaleeseen mahtuu opettajan vuosia ( englannin kieli) ja kirjailijaliiton tärkeitä tehtäviä. Kohu nousi siitäkin kun Kilpi puolusti kirjailija Aleksandr Solzenitsyniä tukevaa julkilausumaa.

Itse en ole erityisen vahva Kilpi-fani. Ehkä olen liian sovinnainen. Hän on kuitenkin noussut suomalaisessa mittapuussa koviin arvostuksiin, Aina Pro Finlandia-palkinnosta valtion kirjallisuuspalkintoon ja Runeberg-palkintoon.

Itseäni vaivasi Kilpeä lukiessani hänen hienoinen henkinen labiiliutensa ja arvaamattomuutensa sanankäyttäjänä. Seksuaalisten asioiden yhdistäminen tiettyyn yliherkkyyteen ja karjalakaipaukseen, sekä sota-ajan vaikeiden vaiheiden tilittämiseen sai minut, nuorukaisen, mieluummin siirtymään vaikka Sinuheen, tai miksipä ei Väinö Linnaan. Arvelin nuorena, että tuo Kilpi on vähän outo.

Ikääntyneenä olen oppinut arvostamaan hänen ronskiakin lähestymistapaansa elämän ilmiöihin, sekä lähihistoriaan.

Mestarihan Kilpi on. Ei siinä mitään. Kiitos vain tästä valkoisesta kirjasesta. Ihan tuo piti lukea useampaan kertaan. Tunnelma oli kuin hyvän teatteriesityksen jälkeen. Se pureutui sisimpääni ja sai sen käymistilaan. Ehkä herätti vähän ahdistusta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen