Kansalaissodan jälkiepisodi
Aunuksen heimosotaretki
Kari Kyrönseppä: Ensimmäisten joukossa, Docendo Kustannus
”Koivunen ja pari muuta meikäläistä lähti venäläisten kasarmirakennusta tarkastelemaan aseet olalla. Menin niiden perässä. Rakennuksen sisällä vasta sekasorto oli. Verta lainehti kaikkialla. Yritimme olla astumatta siihen, mutta se oli mahdotonta. Ruumiita oli läjissä. Suurin osa oli ammuttu, mutta jotkut olivat saaneet surmansa käsikranaatista. Muutama oli pahasti silpoutunut. Yhdellä oli suolet sylissään. ”…
Emil värvätään heimosotaretkelle Aunukseen. Matka olisi kaikkea muuta kuin nuorukaiselle sopivaa. Taistelutoiminta julmaa. Vankeja ei otettaisi. Viholliset surmattaisiin taistelun yhteydessä.
Kyrönsepän teoksen lukija odottaa tietysti efektiivisiä tehoja, mutta suuri osa kirjan annista on nuorten sotilaiden reissun arkista kuvausta. Valmistellaan jotakin. Ollaan varmoja, että joudutaan tosi vaikeaan paikkaan. Lukija saa odottaa efektiisempää antia, mutta yleensä kirja koostuu sotilaiden arkirutiineista.
Pidin Kyrönsepän selkeästä tyylistä. Lauseet napsahtelevat lyhyinä ja dialogi on tehokasta. Jaaritteluun ei kirjailija haksahda. Pohjalaista puheenpartta viljellään. Kyrönseppä osaa asiansa. Hänen meriitteihinsä kuuluvat viiden kirjan lisäksi televisiotuotannot.
Kaipasin tietysti kirjaan vähän enemmän särmää. Joskus kirjailija tuntuu tilkitsevän dokumenttiensa puutetta tyhjäkäynnillä. Mutta hän ei liene ainoa lajissaan. On tietysti sotakirjoja, joissa herkutellaan väkivallalla ja sodan raadollisella puolella. Kyrönsepän vahvuuksia ovat henkilökuvaus ja homman todentaminen sotilaiden tasolta.
Kyrönseppä mainistee, että tarina on valitettavasti totta. Itse en ollut moisista heimosotaretkistä kuullutkaan, kansalaissodan kauhuista sitäkin enemmän. Monelle nuorella jäi traumoja kansalaissodan ajoiltakin. Ne eivät painu koskaan unohduksiin, vaan kertautuvat ja paisuvat kansan puheissa ja tarinoissa. Sitä lajia edustaa Kyrönseppäkin. Toki merkittäviä dokumenttejakin on julkaistu.
Jouko Varonen
