Lukemista erämiehille
Kuhajahdista viimeisille tulille
Eränkävijä 2018 – 2019, Otava-kustannus 2018
Ihan kivoja tarinoita tällä kertaa, tuumin kun olin lukenut puoli tusinaa jutuista.
Anu Turunen kertoo metsästys-sarjan voittojutussaan, miten kuolema tulee hakemaan eräjäärää sairaalan vuoteelta. Erästelemäänhän siitä mennään ja vastaan juoksee oma lemmikkikoira, joka on kuollut jo aikapäiviä. Nostalginen viritys. Tykkäsin.
Markku Hirvonen on voittanut Pässijärven kuhat – jutullaan kalastusaiheisen kisan. Kas kun Pässijärvellä vedetään yhtä köyttä, kun järvelle on tullut ryöstökalastaja, jolla on jopa ”lailliset paperit” pyytöihinsä.
Merkattu latu – juttu kertoo kalamiehistä lähes neljänkymmenen asteen pakkasessa ja kotiväen tunnelmista, kun mukana reissulla on myös nuorta väkeä. Onneksi miehillä on erätaidot hallussa.
Karhun mitta on kertomus passipaikalta. Ampumattahan se karhu jää. Lieneekö erästelijällä mennyt pupu pöksyyn, tai tullut semmoinen tunne, että paras jättää komea otus elolle.
Sargi-juttu olisi mielestäni ansainnut ensipalkinnon. Tosi hyvin kirjoittaja kuvailee huumorilla venäläistä oblomovilaista kansanluonnetta ja jähmeän suomalaisen suhtautumista hyväntahtoiseen mieheen, joka tulee hänen reviirilleen särjenkalastuspuuhiin.
Introvertit itärajalla-juttu kertoo kanalintujen mehtäämispuuhista. Jutun mehtääjä on kuitenkin sitä sorttia, että saatuaan yhden saalislinnun, melkein kyynelehtii kuolleen linnun kauneutta ja katuu tekoaan.
Eränkävijä ei enää hehkuttele A.E. Järvisen tyyliin. Nyt ollaan viimeisella rannalla tai saaliitta jääminen on paremmin yleistä kuin paheksuttavaa. Luonnolla sinänsä ja ihmiskuvauksella alkaa olla arvonsa näinä katoavien riistaeläinkantojen aikoina.
Jouko Varonen
