Eränkävijä 2019-2020, Otava 2019

Eränkävijä 2019 – 2020

Eränkävijä 2019 – 2020, toimittanut Jussi Soikkanen, Otava 2019

Erämiesten jutut on saatu taas kansiin Otavan ja Metsästys&Kalastus – lehden kisassa. Fiktiotakin pukkaa niinkuin karhunkaataja Alpista kertovassa jutussa ”Pioneeriansa”. Siinähän ollaan sota-ajassa ja pioneerit olivat virittäneet räjähdeansan viholliselle. Hirvikin siitä paukusta säikähti ja Alpi tietysti täräytti elukasta ilmat pihalle. Saatiinpa porukalle ruuanlisää, joka tunnetusti stimuloi taisteluhommiin. Hirvenlihan voittanutta kun ei ole. Taisipa tulla lomalitterakin palkkioksi vangista.

Toisessa voittajajutussa ”Talviverkoilla” kerrotaan detaljintarkkaan talviverkoilla pyytämisen niksejä ja tekniikkaa. Taitaapa siellä jutussa vilahtaa myös ns. tosi kalamies joka ei paljon saaliillaan rehvastele, mutta josta jutut kertovat yhtä ja toista arvostavaa. Semmoisia ne olivat ennen tosi kalamiehet. Niiltä ei saanut sanaa suusta. Käärivät saaliit vanhaan maakuntalehteen, ettei reppu likaannu ja käppäilivät kotiin kahville.

Mukaan runsaaseen juttukirjoon mahtuu toiseksi sijoittunut Ravustamassa” – tarina. Siinähän mukana on myös viehkosti pukeutunut naisenpuoli ja eihän jäyhä rapumies tule toimeen semmoisen hempukan kanssa. Matkoihinsa menee tyttö. Jättää ukon kahvitulille istumaan reppuineen kuin riekonpaskan kalliolle.

Ensi kertaa hylkijäillä” – tarina kertoo hylkeenpyynnistä ja saaliitta eivät kaverukset jää. Kuvadokumenttejakin on mukana. Semmoisia vanhoja, hyviä, rusehtavia kuvia, joita passaa suurennella, muutella digiksi ja väännellä, jos tarvis vaatii.

Reportaasisarjan voittaja kertoo mainioin kuvin ryyditettynä kuhan pyynnistä. Nuori väki on tohkeissaan, kun saa pitää nelikkona mahtikuhia syliotteessa. Melkein ovat keltasilmäiset jääkökäleet suurempia kuin virnuilevat tenavat.

Että mitä. Ei nyt mitään excellent-tyyppisiä juttuja, mutta ihan kivaa lukemistokamaa. Odotan aina enemmän novellirakenteita, huumoria ja ihmiskuvausta. Myös kalamiesten henkilökohtainen kemia tai sen puuttuminen olisi kiva lisä. Tiedottavaksi menevää antia toki tarvitaan, kun nykynuori lukija tuskin edes tietää, että mikä se on ”puikkari” tai ”käpy”, puhumattakaan ”karkeasta jyvästä” tai ”umpiperästä”. Ennen pupujussit olivat mestareita umpiperän käyttäjiä. Siinä jäi Turre-koirani monta kertaa huuli pyöreänä tuijottamaan ihmettä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen