Vapaaottelijan tutkimuksia
Kovaksikeitetty dekkari
Hannu Vuorio: Taksikuski, Like 2017
Riku Salo, kirjan päähenkilö, tekee selväksi managerille ja sponsorille, että hävityn ottelun jälkeen on vedettävä johtopäätökset, etenkin kun ikä alkaa lähestyä kolmeakymppiä ja yleensä vapaaottelijan vanhuus menee haavoja nuollessa ja kolhuja parannellessa.
No manageri ja sponsori tuumivat, että sopimusta on jäljellä vielä puolitoista vuotta ja lopettaminen kesken sopimuksen tietäisi melkoista rahan menoa. Riku Salo ei olisi suomalainen mies, jos suostuisi kiristykseen ja hänellä on tuttu lakimies ”maisteri”, jonka puoleen voi tällaisissa asioissa kääntyä. Niinpä Salo ei peru päätöstään vaan lähtee kaljalle, selvittämään päätä.
Kuppilassa alkaa räyhäveikko häväistä naisystäväänsä, joka on pois lähdössä. Riku päättää auttaa naista ja stiletti on kohta miehellä esillä. Mutta vapaaottelija tietää niksit ja hoitelee levottoman miehen unten maille. Rikostarinan jatkuessa Rikulle selviää, että hänellä on nyt muutakin tehtävää kuin taksikuskin homma. Pikkusiskon kämppäkaverille on käynyt vähän huonosti tai melkein, kun hänet on yritetty raiskata.
Tarinan edetessä Riku saa tehdä tuttavuutta rikollisten karun todellisuuden kanssa. Turpiinkin tulee, että raikuu, kun vapaaottelija-taksikuski-etsivä on ensin huumattu liikuntakyvyttömäksi.
Itse presidentti Tarja Halonenkin on kehunut Helsinkiin sijoittuvia dekkareita, joissa Vuorio kuvaa tarkasti kaupunginosat, kadut ja korttelit. Vuorio tykkää ns. ”kovan linjan” dekkareista, joissa ei ole liiemmalti huumorin häivää, mitä nyt joskus ripaus ironiaa. Itse olen kiinnostunut paremmin Reijo Mäen lanseeraamista antisankareista ja huumorista. Salon dekkareissa tietysti myös viina virtaa ja turpiin tulee surutta, mutta tietysti mukana on myös rakkaustarinan säie.
Jouko Varonen
