Hopeaa vai lyijyä

Rikollinen ja hyväntekijä

Pikkurikoksista huumekuninkaaksi

Thierry Noel: Hopeaa vai lyijyä? Kokaiinikuningas Pablo Escobarin elämä, Art House 2017

 

Kolumbialainen Pablo Escobar aloitti huumebisnekset -70 – luvun puolivälissä. Hän oli häikäilemätön rikollinen, jonka toimenkuvaan kuuluivat murhat, räjäytykset, lahjonta jne… .

Toisaalta Escobar oli köyhien ystävä, joka lahjoitti rahaa mm. sairaaloille, kouluille ja kirkoille. Tarina päättyi murhaan. Hänet ammuttiin aamutossut jalassa huvilan katolle. Itse Escobar oli murhattu. Hallituksen joukot olivat riemuissaan.

Kun Escobar vangittiin, meni vangitseminen täysin pieleen, sillä myös vanginvartijat olivat Escobarin puolella. Viranomaisille pako oli nöyryytys ja tilanne paheni entisestään. Escobar aloitti rajun toiminnan, jossa veri virtasi. Hän lupasi 2000 dollaria jokaiselle pyssymiehelle, joka tappaisi poliisin. Bogotáan hän järjesti pommi-iskuja siinä toivossa, että hallitus taipuisi sovintoon.

Tarina on todellinen kauhujuttu. Escobar nimittäin järjesti huumeita Pohjois-Amerikan suihkuseurapiireille ja tienasi enemmän kuin presidentit. Jos joku lipesi Escobarin tukijoista, hänen kohtalonsa oli huono. Hänet tuotiin Escobarin luo ja kuningas sai aseen käteensä. Escobar teloitti kylmäverisesti vastustajat.

Kirja on kauhutarina. Jos jollakin on taipumusta paranoidisiin mielialoihin, on turha aloittaa tämän kirjan lukemista. Toisaalta kirja osoittaa selkeästi, mistä huumekaupassa on kysymys. Se on veristä touhua, jossa pomotkaan eivät ole turvassa.

Escobarin varjo leijuu yhä Latinalaisen Amerikan yllä, mikä käy ilmi siitäkin , miten säännöllisesti hänestä puhutaan Kolumbian ja alueen muiden maiden tiedotusvälineissä.”

Escobar on yhä mielenkiinnon kohteena, kaksikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen. Lueskelin kirjaa kesäisen päivän aina iltapuhteeseen asti. Totesin, että se antaa todellisen ja räikeän kuvan Latinalaisen Amerikan ja koko maailman huumeongelmista. Huumekartellien toimintaan verrattuna poliitikkojen ”korruptioleikit” ovat pikkulasten touhuja.

Jouko Varonen

 

 

 

Vastaa