Hotelli ikuisuus, kauhutarinoita

Kauhutarinoita, yliluonnollisia juttuja

Mielenkiintoinen fantasiamaailma

Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli ikuisuus, kauhutarinoita, Haamu-kustannus

Perhe saa ”tartunnan” sudentaljasta, jonka isä osti. Heistä kaikista alkaa vähitellen tulla raa´alla lihalla herkuttelevia ja karvaisia ihmissusia.

Liftarille pysähtyy auto, jossa on oudot ja yliluonnolliset siskokset kuljettajana ja ”pelkääjän” paikalla. Siitäkös kehkeytyy unenomainen seikkailu.

Toimittaja eksyy matkallaan tuntemattomaan metsään ja kohtaa oudon naisen oudossa talossa. Kun toimittajan kuvia kehitetään, ei naista eikä vanhaa mökkiä näy missään, vaikka toimittaja olisi voinut vannoa kuvanneensa ne.

Metsätyömaalla on suuri metsäkone, jota vain yksi mies osaa käsitellä. Hänelle annetaan suuria urakoita, puolta suurempia kuin muille. Ja sehän tietää suuria palkkoja. Kunnes yliluonnolliset voimat puuttuvat asiaan, ensin unessa ja sitten todellisuudessa.

Kirjan kummitustarinoissa on yleensä jatkumoa seuraaviin tarinoihin. En kyllä tiedä millaisena ”tiimityönä” jutut on tehty. Yleensä ne ovat kiinnostavia ja toden totta, joskus iho on kananlihalla niitä lukiessa.

Olen Haamu-kustamon myötä oppinut tykkäämään kummitustarinoista, sekä pehmo-versioista lapsille ja nuorille, että vähän railakkaammista aikuisille. Tämä kirja ehkä edustaa sitä ”railakkaampaa” linjaa, kun siinä usein tapahtuu väkivaltaisia hengenlähtöjä, jopa lasten silpomisia. Mutta niin tai näin, Näissä tarinoissa on koukuttavaa viihdettä kauhutarinoiden ystäville.

Usein lyhyet kertomukset jäävät vaille pidempää perustelua, mutta kirjoittajat paikkaavat sitä sillä, että jonkun detaljin ”matka” jatkuu useissa jutuissa. Näin on myös merimiesarkusta löytyneen woo doo – nuken tarinassa. Mitäs muuta kuin kiitellä kirjantekijöitä hienosta fantasiantaidosta.

Jouko Varonen