Päivi Lipposen hyytävä romaani
Kirja joka pitää lukea
Päivi Lipponen: Ihmisyyden vuoksi, romaani, WSOY 2018
Päivi Lipponen, poliitikko Paavo Lipposen vaimo, päätti että elämällä on tehtävä jotakin muutakin kuin toista tohtorinväitettä tai lääkäriksi opiskelua. Vaikeista sairauksistaan eroon taistellut Paavo tuumi, että ei tohtorinväitteitä tai lääkärin papereita, vaan jotakin mieleistä. Niinpä Päivi kirjoitti tiiliskiviromaanin joka sijoittuu vuosiin 1917-1945.
Kirjassa on osa arkistoista lainattua, osa omaa fiktiota, viiltäviä kohtaloita ja lukuroomaaniksikin kelpaavia juonenkulkuja. Eräs päähenkilöistä on Aila, joka ajautuu Saksaan töihin, koska kihlattu taistelee itärintamalla ja näin olisi mahdollisuus tavata häntä vähän useammin. Hän näkee miten Ukrainassa talutetaan kolmeasataa juutalaista kohti tuntemattomia kohtaloita natsien toimesta.
”Aila jähmettyi ikkunan ääreen muistaessaan mitä Hans oli kertonut. Hän halusi huutaa: – Älkää antautuko, teitä on enemmän, nouskaa vastarintaan, joku teistä voi paeta! mutta ei hän rohjennut. Hän pelkäsi, että joku sotilaista huomaisi hänen varjonsa ikkunassa, jos hän puuttuisi tilanteeseen, mitä tapahtuisi. Kuten Hans oli kertonut, juutalaisten auttamisesta oli säädetty kuolemanrangaistus.”…
Kirjassa on useita elämän- ja rakkaustarinoita, jotka eivät aina pääty onnellisesti. Aika on huono, se ei säästä ketään, vähiten juutalaisia. Myös Hans joutuu tilille 2000-luvulla natsiyhteyksistään. Hän myöntää toimineensa vartijana ja tehneensä velvollisuutensa, mutta se ei tunnu riittävän tuomareille.
Kirja on kiinnostava romaanimuotoinen kannanotto arkoihin aiheisiin. Teksti on joskus niin vakuuttavaa ja todella autenttisentuntuista, että lukijalla, kuten minulla, kulkevat kylmät väreet pitkin ihoa. Pitihän kirja lukea ihan takakanteen asti, kun jäin koukkuun Lipposen maalaamiin ihmiskohtaloihin.
Menestystä vain esikoisensa kirjoittaneelle kirjailijalle ja toivotaan jatkoa romaanikäsikirjoitusten parissa. Tämä aihe on kuolematon. Haavat eivät umpeudu. Lipponen on repäissyt vielä muutamia arpia vuotaviksi haavoiksi. Sen hän tekee ihmisyyden vuoksi, ettei totuus unohtuisi ja voisimme oppia jotakin menneistä vuosista.
Jouko Varonen
