Ilkka Remes Vapauden risti

Vielä kerran Horna

Ilkka Remes on Venäjä-kriitikko

Ilkka Remes: Vapauden risti, WSOY 2017

Ilkka Remes ( oikealta nimeltään Petri Pykälä) on syntynyt vuonna 1962 Luumäellä. Remes tuumii, että itärajalla hän näki venäläisten ohjusten valojuovia ja arveli, että kirjoittaisi kansainvälisen trillerin, jota kukaan ei voisi laskea kädestään.

No, Venäjä kritiikillä ja sotahysterialla Remes kyllä ratsastelee aika ronskisti ja sehän on tietysti nykymaailmassa varma tae siitä, että kirjat menevät kaupaksi. Jo Sofi Oksanen aikanaan ymmärsi tämän asian ja Puhdistus upposi Suomen ja Viron lisäksi myös Amerikoissa kuin veitsi voihin. Mutta kun Venäjä oli kaluttu, Alkoi Sofillakin alamäki myyntiluvuissa ja hänestä tuli keskinkertaisuus, joka kirjoittelee häväistyskirjeitä USA:n presidenttiparille sosiaaliseen mediaan, että edes joku ne lukisi tai Ilta-Sanomat kommentoisi.

Mutta asiaan. Remeksen lyhytajoinen kirja alkaa terroriteosta Suomessa, kun joukkomurhaaja ajaa väkijoukkoon. Ajot kirjassa ovat lyhyitä ja pian siirrytäänkin vainoharhaisiin maailmankuviin tai visioihin Suomi-Venäjä suhteista.

Remes on tajunnut, että lukija on tempaistava mukaan ja sen asian hän taitaa. Jo parin kolmen sivun mittaiset luvut takaavat, että lukija ei pitkästy. Nyt Remes visioi, että Venäjä ”luukuttaa” Suomea lähettämällä pakolaisvirrat itärajalta sekoittamaan Suomen poliittisen tilanteen ja saamaan maan sekaannustilaan.

Tarkoitus on tietysti ottaa Suomi pikimmiten ”holhoukseen” kukaties Venäjän maakunnaksi.

Kirjan loppuun sijoittuu suomalaisten vastaisku, jota en käy esittelemään, kun kirjailija itse on kieltänyt kriitikkoja kertomasta kirjojensa loppuratkaisuja.

Remeksen uusin on mielestäni Venäjä-vastaisia henkilöitä kosiskelevaa tekstiä ja niitähän Suomessa ja maailmalla riittää.

Joskus vähän ihmettelen suuren lukijakunnan puuttuvaa kriittisyyttä. Tietysti Remeksen eduksi on mainittava se, että hän kirjoittaa raflaavasti ja saa jopa fanaattisia ystäviä teksteilleen. Taiteellista arvoa ei näillä teksteillä ole.

Jouko Varonen