Puhurin kaupungin painajainen
Kalmosumun vangit
Mervi Heikkilä: Jaan ja Jäähammas, Karisto 2019
” Koiveltajia, nehän ajavat koiravaljakoilla pitkin tundraa! Ei heitä näy kaupungissa kuin kerran talvessa, kun tuovat turkiksia ja käsitöitä vaihtoon. Ja käyvät palvomassa jotain muinaista jumalaansa, sitä Jäähammasta, vai mikä se oli, niin olen kuullut,muori pohti.”
Aluksi annetaan toisiaan lättyyn. Rikkaiden porhojen edustaja Leo ja köyhien rääpäleiden Jaan käyttelevät luuvitosta siihen malliin, että veri tirskuu molemmilta nenukista. Lyödään, potkitaan ja väännetään, kunnes molemmille tulee väsy.
Kohta kuvakulma kääntyy Leoon ja hänen tyttöystäväänsä Titiin, sekä kolmikon täydentävään melkoisen susimaiseen koiraan, joka on lasten ehdoton tuki ja turva hädän hetkellä.
Ja hätähän siitä kehkeytyy kun ikivanhat voimat ja henget, pääpukarina tietäjä Jäähammas, huputtavat koko pikkukaupungin outoon noitasumuun, joka sairastuttaa ja tappaa kohta koko populan.
Että mitä? Kirja varmaan kiinnostaa nykynuoria, joilta wanhat kiltit klassikkokirjat jäävät pölyttymään kirjaston varastotiloihin.
Nykynuoret kun tarvitsevat efektiivisempää ja pinnallisempaa kamaa. Ja sitähän Heikkilä osaa tarjoilla.
Kirjan kieli on selkeää, ja lukemaan motivoivaa. Varmaan koukuttavaa luettavaa ahmimisikäisille nuorille, jotka vielä pystyvät heittämään kännykkänsä vähäksi aikaa syrjään.
Nynnyjähän ne kirjojen lukijat ovat nykyisin nuorten porukoissa.
Kirjailijoiden pitää lähestyä tätä nörttinuorisoa uudella ja kiinnostavalla, helpohkolla fiktiolla. Pääasia, että saadaan lapset kirjojen ääreen ja pistettyä kampoihin kaikenmaailman mobiilipeleille.
Hyvä kirja. Kevyttä viihdettä paremmin. Kiva kolmikko tämä reipas Jaan, Titi-tyttönen ja heidän symppis koiransa. Ja kun lapsista ja nuorista puhutaan, on tietysti tarjolla myös loppuidylli, jota tämäntyyppisiltä kirjoilta yleensä vaaditaan ettei nuorisolle vain jää traumoja lukemastaan. Huh huijaa!
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
