Melkoinen ratsumies
Olisiko Auschwitz voitu kukistaa
Jack Fairweather: Mies, joka murtautui Auschwitziin, WSOY 2021
Pilecki, joka valittiin Puolan vastarintaliikkeen toimesta tiedustelijaksi pahamaineiselle Auschwitzin kuolemanleirille, ei ollut ihan eilisen teeren poikia. Tämä heppu oli perheellinen mies. No leirin ovet aukenivat ”poliittiselle vangille” ja heti ensimmäisenä vankeuspäivänä hän sai vartijavangilta lättyynsä kunnolla, niin että kaksi hammasta lensi suusta taivahan tuuliin.
Sitähän se vankileirin elämä oli, että elettiin niillä ehdoilla, jotka tarjottiin ja keskityttiin hengissäoloon. No saihan kunnon ratsumies sentään lähetettyä raportteja leirin oloista Varsovaan mm. vapautettujen vankien mukana. Jos vangin sukulaisilla sattui olemaan kahisevaa niin vapautuminen helpottui. Heikommat tulijat eivät kestäneet montakaan viikkoa sitä kurimusta.
Witold uskoi sinisilmäisesti siihen, että hän saisi aikaan ehkä leirin tuhoamisen Varsovan vastarintajärjestön toimesta. Mutta ensin piti päästä ulos tästä loukusta, johon ratsumies oli vapaaehtoisesti hankkiutunut ja saanut punaisen kolmion merkiksi siitä, että oli poliittinen vanki. Ja pakoon tuli tilaisuus, kun Witold ja muutama muu pääsivät työtehtäviin leirin ulkopuolelle ja vartijat ottivat railakkaasti miestä väkevämpää ja olivat niinsanotusti tillin tallin – tilassa.
Varsovassa, jonne Witoldin onnistui päästä, torpattiin vastarintaliikkeen johdon taholta ajatus iskusta Auscwitziin. Niinpä tämä seikkailu tallentui käsikirjoitukseen, jonka Witold riipusteli ennen joutumistaan teloitetuksi maanpetturina.
Kirja tietysti kiinnosti minua kovasti, etenkin superrohkean miehen tempun vuoksi. Niinpä kirjoittelen siitä tässä juttua aamuneljältä, kuolemanleiritunnelmissa vietetyn yön jälkeen.
Onhan Fairweather saanut kirjallaan mainetta ja kunniaa mm. Costa Book Awardin. Filmikin on kuulemma tulossa.
No, kirja on paremmin dokumenttityyppistä luettavaa ja välillä jopa haukottelin, ennenkuin takakansi kolahti käteen.
Mutta kieltämättä vaikuttava kokemus oli lukea Auschwitzin vankien todellisuudesta ihan sisäpiirin, eli vangin näkökulmasta.
Toivotaan ettei enää koskaan tämmöistä. Holokaustikirjoja toki tulee vielä pilvin pimein, kuolemanleirin kokeneiden kertomana, ja niin pitääkin, ettei totuus unohdu.
Halavattu.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
