Teatterimies ja gentleman
Jack Witikan elämänkerta
Maria-Liisa Nevala: Jack Witikka, Suomalaisen teatterin suurmies, Minerva-kustannus 2018
Witikka oli ilmiö 1950 – luvulla oopperan, teatterin ja elokuvan ohjaajana. Hänet koettiin omaperäisenä lupauksena ja rajoja rikkovana uudistajana. Siirtyminen pelkistettyyn ja tyyliteltyyn visuaaliseen kieleen merkitsi suurta muutosta suomalaisessa esittävässä taiteessa. Witikka haki oppinsa brittiläisestä ja ranskalaisesta elokuvasta ja teatterista.”
Witikka oli suomenruotsalaisen juristiperheen lapsi. Hän haaveili taidemaalarin urasta ja harrasti kuvataiteita intohimoisesti koulupojasta lähtien. Myöhemmin alkoi ura Paramount Filmissä apulaisvuokraajana. Sodan jälkeen ura jatkui Paramountissa mainospäällikkönä. Kuvataide kiinnosti yhä. Witikka oli jopa Helene Schjerfbeckin yksityisoppilaana. Työt päätyivät kuitenkin myöhemmin lähinnä ullakolle.
Elokuva-alan hallinnolliset tehtävät vaihtuivat taiteellisiksi haasteiksi. Witikan ensimmäinen pitkä elokuva oli Aila-Pohjolan tytär. Elokuva liikkui Lapin maisemissa. Sitä ei pidetty erityisen onnistuneena, mutta Lapin miljöiden, ihmisten, porojen ja saamen kielen osalta tuli kiitosta. Myyttisestä Valkoisesta peurastapa tuli jo kansainvälinen menestys ja Cannesista napsahti Golden Globe – palkinto parhaana taruaiheisena elokuvana (1953).
Witikka suuntautui myös suomalaisen oopperan suuntaan. Matka johti kohta Suomen kansallisteatteriin teatterinohjaajaksi. Kohta Witikalla riitti kysyntää elokuvan ja teatterin parissa. Myös yksityiselämässä tapahtui muutoksia, kun Witikka ihastui oppilaaseensa Tea Istaan ja meni uuteen avioliittoon.
Menestys seurasi toistaan, kunnes kriitikot kyllästyivät Witikan maneereihin ja alkoivat haukuskella. Mutta aallonpohjan jälkeenkin löytyi vielä nousu Ruotsalaisen teatterin riveissä.
Mitäs siis? Monipuolinen ja kiinnostava teos on kysymyksessä. Toki Witikan opit ovat jo vanhentuneet ja uudet tuulet alkavat puhaltaa. Kirja toimii anekdootteineen hyvin myös viime vuosisadan teatteri- ja elokuva-alan ansiokkaana kartoituksena.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
