Sitähän kaljaa ja laulelua riitti
Juice muistelee
Juice puhuu musiikista, elämästä ja Tampereesta, Kootut muistelmat, Into-kustannus, 2020
Juicen muistavat kaikki. Itsekin voitin pokittikameran, kun osallistuin ”työn ääressä” – valokuvakisaan otoksella gurun lappeenrantakeikalta.
Vähän tietysti tätä lukukokemusta vesittää tuo ääninauhatallenteiden orjallinen toistaminen. Juice kun puhuu paljon ja stilisoinnille olisi ollut paikkaa jopa kielellisesti.
Arvokkaita dokumentteja tietysti pitää lukea ja mahtuuhan mukaan ihan kivoja anekdootteja muusikon taipaleelta. Paljon on mukana myös levytyshistorioita ja sensemmoista. Toisaalta Juicelta kyllä irtoaa tosi säröistä ja hauskaa puhetta, ei siinä mitään.
” Jos sul on vetskari auki, ni ei muuta ku köysi kaulaan. Ihan totta! Jos sä pysäytät keikkabussin johonkin bussipysäkille ja meet mettään kuselle, ni siel on saatana poliisipartio ampumassa sut heti. Niin tapahtuu. Tää vaara on aina olemassa.”
Arvokas kirja, kertakaikkiaan. Kun Juicen tekstiä lukee, niin sehän on kuin rokkijumalan tai männyn oksalla istuvan gurun timanttista viisautta – noin yleensä. Antoi sitten Juice uudelle vaimolleen ääninauhat eikä kaljapäissään polttanut. Nyt niitä on ilo lukea kirjan sivuilta.
Juankoski antoi miehelle viirin palkkioksi mainoksen tekemisestä, mutta rokkitykkiä huvitti vähän, kun kunnanvaltuuston puheenjohtaja kysäisi viiriä pikaisesti luovuttaessaan, että mitä se tarkoittaa tämä ”Juankoski here I some”.
Tämä kallisarvoinen dokumenttikirja on luettava tarkkaan. Helmiä löytyy ja Juicen omintakeista huumoripuhetta. Taidanpa lukea ihan kahteen kertaan, kunhan tämä perjantaiyö vaihtuu vähitellen päiväksi. Vähän narsistiseksi Juice on kyllä päätynyt mutustellessaan maineensa päiviä ja lieveilmiöitä aina kohulehtien juttuja myöten. Oliskohan ollut kirjantekijöillä vähän pelkistämisen paikkaa laajassa nauhamateriaalissa. Tai olkoon, jokainen Juicen autenttinen sana on aarre. Mitä sitä kriitikonrenttu valittamaan. Naurunalaiseksi joutuu.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
