Upea ja lukijalle ihmeellinen luotaus
Huvilla tulee rahaa ja vakavilla ei
Kai Häggman: Päänäyttämöllä, Suomen kansallisteatterin 150 vuotta, Tammi Kustannus 2022
Bergbom oli voimahahmo, mutta Edvin laineesta sanottiin, että miehiä ja naisia tulee ja menee, mutta Edvin pysyy.
Siinäpä sitä tuli tutustuttua moniin teatterintekijöiden sukupolviin ja perehdyttyä eri aikausien poliittisiin ja teatteritaiteellisiin virtauksiin. Pula-aikaan menivät monet arpa-avusten rahahanat kiinni ja joskus ohjaajien kokeelliset mieltymykset ja politikointi vähensivät jonoja Kansallisteatterin ovien edessä. Jos teit synkän taiteellisia projekteja niin rahan tulo loppui. Joku esitys päätyi peräti kahteen esityskertaan.
Bergbom kun oli pomona niin oli turhaa vedota teatterin johtoon tai hallintoon. Bergbom tuumi rauhallisesti, että minäpä satun olemaan sekä pomo, että hallitus.
Joskus oli taisteltava ruotsalaistamista vastaan, kun ohjaussauvat Helsingissä olivat ruotsinmielisten käsissä. Toisen karran piti olla varuillaan idän vaaran suhteen. Helppoa ei ollut teatterilaisilla.
Olin kerran nuorena Ella Erosen runoillassa Joensuussa. Jylhä-ääninen lausuja oli vaikuttava ja taisipa heittää lopuksi maamme-laulunkin. Mutta minä nuori opiskelijanrenttu en osannut arvostaa kuin kuulemaani ja katselin hämähäkin taapertelua lattialla. Jäi semmoinen surumielinen tuntu.
Sukupolvia on vaihtunut, mutta yksi noidankehä on säilynyt. Jos esität liian taiteellisia, tulee yleisökato ja kun vaihdat populaareille tai eroottisille linjoille, tulee maaseudultakin linja-autolasteittain teatterivieraita. No, sehän tiedetään jo rillumarei-kaudelta, että kansan ja kriitikoiden mieltymykset eivä korreloi keskenään.
Koronaan asti ei kirjan aikajana yllä, mutta se onkin näitä uuden ajan haasteita. Pitihän se Kansallisteatterinkin alkaa liikkua busseilla kylillä vaikeimpina aikoina.
Hyvä kirja.
Unohtumaton elämys.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
