Lavarunoilijan pidettyä runoutta
Elämänfilosofiaa, arkista elämänkarttaa
Harri Hertell: Kaikki tunteet sallittuja, Enostone Kustannus 2020
Piinaavan huonosti nukutun yön jälkeen
annan lapseni valita itse vaatteensa
ja vaikka matka kodista päiväkotiin on kylmä
hän oppii itsenäiseksi
ymmärtää että välillämme on luottamusta ja huolenpitoa
kun tarhan pihalla
vedän hänen kesämekkonsa päälle hupparin
ja jalkaan housut.
Tarkkanäköistä on Hertellin ”keittiöpsykologia”. Siinä käsitellään ultratutkimukset, pakastepizzan syöminen polttamatta suuta, parisuhdekemia, oman lapsen elämään tuoma valo, iltapesut, isä-poika suhde, rakkauden opiskelu, isyys, tomaattien elämäntarina ja merkitys, traumojen kohtaaminen, jne jne…
Hertell on minulle mieleinen runoilija. Hänen runonsa on proosatyyppistä vapaamuotoista juttelua, joka usein porautuu myös syvempiin elämänviisauksiin. Mitä sitä turhaa tiivistämään, vaikka itsekin opetin aikuisopettajana karsimaan runosta turhia sanoja, kunnes jäljellä oli vain muutama tärkeä. Joskus on kiva lukea hertell-tyyppistä puheenpartta. No usein tietysti tulevat mieleen minun ja jokaisen kokemat elämänvaiheet lapsien isänä, kotipuuhissa, toisten kuuntelijana ( huisin tärkeä oppi muuten ja paljon toistettu).
Jos joku suurennuslasin kanssa runoja analysoiva saisi sanoa mielipiteensä, niin onhan Hertellin runokooste vähän rönsyilevä. Siinä voisi olla enemmän jäntevyyttä, paradoksia ja analyysia, niin sanoakseni.
Mutta niin kuin tulin maininneeksi, tykkäsin hetkistä Hetrellin matkassa. Semmoista se elämä on. Pitää muistaa muut, kuunnella, osallistua, ei aina olla suuna päänä. Silloin avautuu yllättäen tie toisen ihmisen sisimpään. Kiireiselle omiensa vouhottajalle käy niin, että ns. ystävä alkaa vilkuilla kelloaan ja keksaisee tekosyyn, että pääsee eroon pitkästyttävästä minäminä – tyypistä.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
