Kamala luonto, Nousukiidossa Otava Kustannus

Salaviisaita eläimiä

Totuuskepistä elämäntaitokoulutukseen

Jarkko Vehniäinen/Marja Lappalainen: Kamala Luonto, Nousukiidossa, Otava 2019

Kuulun Kamala Luonto – strippien faneihin. Eläinten aivoitukset ovat niin selkeitä ja he tuntevat iloa, masennusta, hurmiota, kateutta, häpeää.

Ketulla menee hyvin, hänellä on paljon ystäviä, mutta repolainenpa päättää ajaa itsensä huonoon jamaan, että näkee onko hänellä yhtään tosi ystävää.

Jänikset unelmoivat petoja vastaan nousemisesta. Mutta tekisikö sen huomenna, tai sitä seuraavana päivänä, kenties viikon päästä tai ei koskaan. Viisas lopputulema.

Karhu ei ehdi vastaamaan ilveksen kysymykseen, koska hänellä on sisäinen kiire. Hirvi läpyttelee kettua pyllylle, koska repolainen on päättänyt sovittaa pahat tekonsa sillä tavoin.

Ihan timantteja ovat tämän albumin strippien oivallukset. Tuntuma on sama kuin Nalle Puhista tehtyjen aforismikirjojen suhteen. Mitä pelkistetymmin puhut, sitä enemmän se antaa tilaa tulkinnoille.

Nämä eläinhahmot ovat kivoja ja herttaisia, kertakaikkiaan. Näyttääpä Suomen sarjakuvataide elävän melkoista nousukautta.

Arkinen lehden lukija tarvitsee parantavia hymyjä ja naurun remahduksia, sekä sisäisen lampun syttymisiä. Televisiouutisetkin täynnä maailman hätää, terrorittekoja, sun muuta.

Olen iloinen kotimaisten strippialbumien ja lehtien strippikulttuurin nousukaudesta. Enää ei tarvita raskaina jyrääviä fantomeita tai tai muita kivikautisia juttuja. Ihan tuli hyvä mieli, vaikka siihen auttoi myös ensimmäinen punaviinilasillinen kanteenkymmeneen vuoteen. Kriitikko-rukkakin on kuin metsän eläin, tarvitsee ystäviä, vaikka sitten vajavaisiakin ja saalistushaluisia.

Joskus ilves päättää ottaa kärpässienipiristeen suoraan kuusen alta. Ihminen ja eläin, tuntevia ja ajoittain vajavaisia.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen