Ikoneista rekipeittoihin
Kevätfiiliksiä kansalaisopiston näyttelyssä
Lappeenrannan Kansalaisopisto, kevätnäyttely 2019
26. – 28. 4. 2019
Tuli opittua sekin, että ikonit usein kuvaavat pyhimyksiä, aina Neitsyt Mariasta Palkatta Parantaja Penteleimoniin.
Muutakin asiantuntevaa tietoa jakoivat näyttelykävijälle kaksi esittelijää, joilla riitti ikonitaiteen ystäviä vieraina. Jopa pieniä yksityiskohtia tutkittiin. Ikonin kultaus tapahtuu lehtikullalla ja jos haluaa suojata arvokkaan taideteoksen, niin sen päälle voi asettaa hopeisen riisan.
Tutkin myös upeita posliinimaalaustöitä ja taidokkaasti kuvioituja rekipeittoja. Emalipinnalle tehdyistä tauluista oli saatu aikaan tosi taidokas näyttely.
Oli ensimmäinen näyttelypäivä kolmesta ja virtaa riitti niin näyttelyyn tutustujilla kuin ystävällisesti hymyävillä esittelijöillä. Talven urakka oli nyt huipennuksessaan ja tunnelma karjalaisen lupsakka.
Muistuivat mieleen jopa omat kokemukseni samaisen opiston tiloissa. Ohjasin kirjoittajapiiriä, jossa oli melkoinen ikäkirjo alan harrastajia. Usein painotin, että omista kokemuksista on hyvä aloittaa kirjoitteleminen ja sitten siirtyä vaikeampiin fiktioihin. Itkettiin ja naurettiin ja saatiin myös uusia ystäviä.
Luulenpa että kansalais- ja työväenopistoperinne Lappeenrannassa on ollut tärkeä, jopa henkisenä huoltona ja sosiaalisena kanssakäymisenä. Itse sain tästäkin näyttelystä virtaa ihan vanhaan malliin. Muistot kun palasivat mieleen.
Näyttelyn taso oli tietysti monimuotoinen, mutta kaikki työt rakkaita tekijöilleen ja sukulaisille. Niitä tietysti lahjoitellan lapsille, lapsenlapsille, serkuille tai ystäville. Joillakin töillä, jotka rankkasin muita ylemmäs, oli jopa kivaa taiteellista arvoa.
Iloisin mielin läksin ajelemaan kotiin päin. Aurinko paisteli ja rinnassa, tuolla vasemmalla puolella, viivähtivät hymyt ja helisevät naurut, taide-elämyksistä puhumattakaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
