Kansanmusiikin suosikit, Valitut Palat

Maukkaita musiikkihetkiä

Nostalgista, upeaa

Kansanmusiikin suosikit, 2CD, Valitut Palat 2018

Kansanmusiikin suosikeissa löytyy paljon sellaista antia, joka koskettelee myös ikääntyvämmän väestön tunteita. Mukana vilahtelevat Kaustisen Purppuripelimannit, Veikko Ahvenainen, Tapio Rautavaara, Hortto Kaalo,Värttinä, Eero Piirto, Vesa-Matti Loiri, O. Hotakainen viuluineen, Marjatta ja Martti Pokela, Cumulus, Nils Aslak Valkeapää, Leikarit, Anna Mutanen, Tallari, Pihasoittajat, Sakari Kukko, Viskurit, Koinurit, ja mitä niitä onkaan.

Kansanmusiikki pysyy ja paranoo. Aina on tarvittu reipasta menoa, jota tarjotaan faneille, mm. Kaustisen pelimannijuhlissa. Itseäni miellytti suuresti tämä mahtava kooste. Soittelin sitä uudelleen ja uudelleen, eivätkä esitykset tuntuneet vielä puuduttavilta. Raikas esitystapa, suomalaiset kansansoittimet yhdistettyinä myös klassisiin, ovat oiva kooste. Tietysti tarvitaan myös tulkitsevia ja asiansa osaavia laulajia tai kuoroja.

Nykyisiä kansanmusiikin esittäjiä voitaisiin kuvailla vaikkapa itsensä Väinämöisen perillisiksi. Kansanmusiikki on usein muistinvaraista soittelemista. Toisaalta perinne ei ole pelkästään muistin varassa. Siitä ovat todisteina virret, arkkiveisut ja vanhat nuottikirjat. Tämä kooste sisältää musiikkia noin viidenkymmenen kansanmusiikin soivalta ajanjaksolta. 1960 – luvun loppupuolella kansanmusiikki koki uuden rikkaan nousun ja loppua ei ole näkyvissä.

Itse olen tykännyt soinnutella melodioita pianolla, kitaralla, huilulla ja harmonikalla. Harmonikan soitollakin on monta ihailijaa. Itse kuulun niihin. Inspiraation tullen olen sanoittanut ja säveltänyt omia laulujani. Kun toimin koulunjohtajana, oli minulla tapa mm. musiikkikerhossa opastaa lapsia omien laulujen säveltämiseen ja sanoittamiseen. Nuottilehtiä kertyikin melkoinen määrä mappiin. Niinpä musiikin teko ja esittäminen jäi oppilaille mieleen ja useista kehittyi muusikoita jopa tangokuninkaallisia.

Huikea kokoelma, jonka pitäisi kuulua jokaisen suomalaisen levyvalikoimiin.

Jouko Varonen