Kirja tytölleni, Jani Toivola

Toivola yllättää

Isä-lapsi suhteesta rehellisesti

Jani Toivola: Kirja tytölleni, WSOY 2018

– Ehkä parasta, mitä minä voin isänä ja vanhempana sinulle tarjota, on rinnallasi kulkeminen.

– Stressitason nousu näkyi kotona kärsimättömyytenä ja kireytenä.

– Mietin jo välillä sitä vaihtoehtoa, että olisin kävellyt puhemiehen luokse ja pyytänyt vapautusta kansanedustajan tehtävästäni.

– Mitä enemmän minussa oli vihaa, sitä kauemmas ajauduin itsestäni ja sitä epävarmemmaksi tulin.

Jani Toivola, jos kuka tietää, mitä on olla vieroksuttu Suomessa. Hän myös tietää miten stressi eduskuntatyössä voi kohota yli äyräidensä. Niinpä lapsi, jolla ei ole äitihahmoa, voi vain kiukuttelemalla testata isän henkistä tilaa ja saa joskus vastaukseksi kiukuttelulleen ärtymystä ja kiroilua.

Mitä pidemmälle luen Toivolan kirjaa, sitä enemmän ajattelen, että jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus äidinrakkauteen. Isän rakkaus on joskus erilaista. Hän näkee pienen lapsen vertaisenaan. Hänen helmassaan ei voi itkeä suruja pois, olla vajavainen.

Kirja on hyvä ja rehellinen. Kaikki, minkä Toivola lukee itselleen miinukseksi voi jokainen suomalainen mies löytää suhteestaan lapsiin ja perheeseen. Lapsen osa ei ole helppo perheessä, josta puuttuu herkkä, hellä ja kaikessa rakastava henkilö, äiti. Mies kun voi pimahtaa jo lapsen aamutoimista.

Myös Toivolan työtehtävät kansanedustajana ovat olleet joskus haastavia. Tie on ollut kivikkoinen ja vaikea, mutta kirja osoittaa, että Toivola on ottanut työtehtävänsä tosissaan ja yrittänyt myös antaa lapselleen mahdollisuuden kehittyä rakastavassa ilmapiirissä: ”Minä valitsin ottaa mukaani rauhan itsessäni, vanhemmuudessa, parisuhteessa ja työssä, ilossa ja surussa, umpikujissa ja muutoksessa.” …

Kaunis kirja, joskin vähän kliseinen ja toistoinen. Itse olisin kirjoittanut vähän särmikkäämmän kirjan, ilman tekopyhiä ”liturgioita”. Mutta mitäpäs muuta poliitikolta voi odottaa kuin kiertelyä ja kaartelua.

Jouko Varonen