Satu avartuu
Rakkauden ja kuoleman turnaus
Jennifer Donnelly: Kirjaan kadonnut, Sanoma Media Finland Oy 2017
” Palatsin emäntä oli Kuolema, eikä yksikään kuolevainen, joka sen ruosteisille porteille matkasi, koskaan palannut. Kuoleman kasvot olivat kalpeat kuin käärinliina ja hiukset tummat kuin keskiyö. Hänellä oli yllään musta kaapu ja metsästäjän kaulanauha, jossa riippui hampaita ja raatelukynsiä. Hänen vihreät silmänsä kapenivät viiruiksi, kun hän tarkasteli shakkilautaa edessään.
– Sinun siirtosi, Rakkaus sanoi.
– Tiedän sen, kuolema vastasi.
– Tik tak, sanoi Rakkaus.
– Vain hölmö hoputtaa Kuolemaa, sanoi Kuolema.”
Kaikkihan muistavat tarinan tarinan kylän kauneimmasta neidosta, joka joutui hirviön vangiksi linnaan. Juttu oli satumainen, sillä hirviön sinisistä silmistä loisti ystävällisyys ja rakkaus, vaikka hän käyttäytyi äkäisesti. Ja juttu päättyi onnellisesti, kun Belle sai prinssinsä, taika raukeni ja hirviöstä tuli komea nuorukainen.
Tämä tarina on erilainen. Kirjailija käsittelee tarinaa symbolisella tasolla, kuoleman ja rakkauden taisteluna. Belle löytää kirjastosta ihmeellisen kirjan, josta avautuu hänelle kokonainen maailma. Jutussa on samaa hohtoa kuin Liisa ihmemaassa – tarinassa tai monissa muissa satuklassikoissa, joissa lapset löytävät salaisen oven, josta johtaa tie seikkailumaailmaan. Muistuu mieleen esim. Narnia-sarja.
On hyvä, että klassikkosatuja syvennellään. Usein sadunkertojilla on tapana liittää satujen henkilö- hahmoihin syvää kuvallisuutta. Esim. Hannu ja Kerttu lähtiessään synkkään metsään menivät samalla kohtaamaan tietyn vaiheen elämässä, jossa jätetään hyvästit vanhempien holhoukselle. Lienee saduissa usein kyse myös kuolemasta ja rakkaudesta hyvän ja pahan hahmossa.
Kirja on hyvä tarina ja variaatio aihelmasta, josta on hiljakkoin tehty myös elokuva oikeiden näyttelijöiden avulla.
Jouko Varonen
